nähdä toinen ilman että "tarkkailisit" häntä koko ajan? Olen huomannut, että jollain on tällainen taito.
Onko sinulla "kyky"
voiko olla
141430
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ahdistavaa.
kuudes aisti, eli siis kun aivot käsittelee kaikkea mitä näkee, yli tarkan näkökentän, pieniä asioita, aivot käsittelee alitajunnassa, esim näytön heijastuksesta että joku tulee takaa, tai äänistä joita et varsinaisesti kuule, mutta kaikki se tiedon jämä käy kyllä aivoissa, mistä
aavistukset... tunne että nyt joku mulkkaa. Sivunäköhän on myös ihmisellä mutta ei näin täydellä tiedostamisella selkeä. Pelkkiä hahmotuksia,
vaikka kuitenkin aivot prosessoi sen pienen tietomäärän ja tajuttoman nopeasti.
Kävelet kadulla ja hahmotat ihmisten liikeratoja tiedostamatta ja hidastat kävelyä ja nopeutat väistääksesi muita.
En muista miten nuo tarkkaan menee, aivotoiminnasta, onhan siitä juttua,suht faktaa mutta...
Luulen että ainakin itsellä on melko pitkälle kehittyny nämä "vaistot" myös ihmisten käsittelyyn. Välillä on niin voimakkaita tuntemuksia, aavistuksia että tiedän mitä joku tärkeä henkilö tekee, mutta en voi tietää koska se ei ole tietoista prosessia. aavistuksia jotka on siis todella monimuotoisia, ja sillon väistämättä rupeaa keräämään havainnoista faktoja löytääkseen sen totuuden että järki pysyy kasassa.
Kun niitä ei saa tarpeeksi, on vaan pakko unohtaa aivan, AIVAN kaikki, koska tilanteet on nekin jo vaihtuneet ja aavistukset kertoo taas ihan eri asioita.
Semmosen , ei varsinaisen tarkkailun olen oppinu elämän kautta. Kun oppii tutustumaan uusiin ja uusiin ihmisiinkin niin sitä väistämättä oppii nollaamaan kaikki oletukset ihmisistä ja kuuntelemaan sisäisiä viestejä ja varoituksia sen kautta mitä kaikki on juuri nyt.
Periaatteessa se tarkoittaa sitä että olen helvetin tyhmä ihmisenä, koska en varsinaisesti tiedä mistään mitään. Aavistelen vaan jatkuvasti ja elämä on sitä, jatkuvasti muuttuvaa. Pysyn mukana mutta en viisastu. En opi varsinaisesti järjellisesti virheistäkään, ellei ne pala kiinni alitajuntaan.
Tällä hetkellä eräs minusta ihastunut on luovuttanut suhteeni koska loukkasin häntä tekemättömyydelläni aikoinaan. Hänen kaverinsa ovat huomanneet ja tutkivat minua, eräs nainen on ihastunut minusta ja tunne on mutual. Hän on vaan naimisissa. Hän levitti minusta informaatiota että olen vapaa, mikä herätti kuhinaa muurahaispesässä. Eräs nuori nainen on tajuamassa tilannetta ja että en todella koskaan ole ollut hänestä ihastunut. Eräs nainen jota vaistojen takia varmaan eniten välttelen, on...tyhjä, siitä en osaa sanoa, ei ole vaistoa. Jotakin on kerrottu mikä on paljastanut osan tilanteista... ja lisääkin riittää ihmisistä. Mitään tuosta en tiedä. Ns. vainoharhaa mihin en varsinaisesti voi luottaa ollenkaan. Monet varmaan luottaa koska heillä se on pienimuotoista. Jos tosissaan uskoisin näitä aavistuksia ja toimisin niiden mukaan niin olisin hullu.
En ole hullu, kaikki vaan sisäistä hahmottamista jatkuvasti muuttuvasta ympäristöstä.
viisaus ja hulluus kulkevat käsi kädessä.
Taidat olla hulluuden rajamailla.
tekstiä. kellään mitään yliluonnollisia kykyjä oo.
toiveajattelua.
toi nyt oli naurettavinta mitä olen "kuullut" pitkään aikaan. Turhaa yrität elää jonkun mutu (= musta tuntuu) juttujen pohjalta. Kaikki ihmiset joskus aavistelevat tai vaistoavat jotain ja ne ajatukset/alitajunnan jutut voivat vaikuttaa toimiimme tietyissä tilanteissa mutta ei mitään yliluonnollisia kykyjä ole kellään. Joka sellaiseen uskoo kuuluisi suljettuun koppiin.
Näet jopa näytön heijastuksesta että joku tulee takaa... Oho=)Varsinainen 6. aisti.
Meilläpäin ko. ilmiötä kutsutaan peilaukseksi.
Pahin kaikista on kuitenkin ei mutu, vaan vatu...
Vatu = vaimosta tuntuu...=)
selitäpä järjellä sitten niitä.
demonisista en uskalla kirjoittaa mitään.
jep. Ja se toimii kuitenkin ihan hyvin kun tosiaan muistaa nollata välillä ja pitää vähän lomaakin eli kieltää kaikki mitä näkee, kuulee ja olla vaan... vapaa kaikesta, olla tietämätön.
Kuitenkaan mitään hektistä ei ole meneillään mikä vaatisi moista hulluutta. Että hyvin voi unohdella. Paitsi erään tietyn ihmisen josta olen vahvasti ihastunut ja hänkin minusta.
Mitä enemmän rippeitä sieltä täältä, pikkuasioita, pieniä faktoja laajalti, mitä enemmän tapahtuu, sitä paremmin oikeasti näen ja hahmotan.
Jos kerrotaan, näytetään jotain päin naamaa, en välttämättä oikeasti ymmärrä koska näen että se on vaan yksi pala kaikesta. En miellä lukea kirjoja enkä artikkeleita kokonaan. Valitsen sieltä täältä paloja, sanoja ja yhdistän koko homman niillä toisiinsa. Ehkä sitten vasta luen koko tekstin alusta loppuun.
Persoonallisuuteni on tästä syystäkin myös ailahteleva. Olen ollut sellainen jo kuulemma lastentarhasta asti. Sopeudun ihmisten joukkoon nopeasti ja tulen toimeen vaikka olen toisaalta itsenäinen ja pyörin omissa oloissa. Lukion aikoihin liikuin ryhmittymistä toisiin. En pitänyt mitään showta, minä vaan olen niin kuin kaikki muut. Vaikeuksia siitä tulee lähinnä kun on kavereita jotka ovat toistensa vihamiehiä ja ihmiset tavallaan tahtoo että valitset puolen.
Ehkä se on vaan sopeutumiskysymys. Jotkut juurtuu herkemmin paikalleen.
Toiset sopeutuu jatkuvasti minkä takia he vain kykenevät tarkkailemaan toisia paremmin kuitenkin varsinaisesti tietoisesti tarkkailematta.
Mutta homma on näin:
Jos jollakulla on vahvasti jotakin, se on jostakin muusta sitten pois. Kuten autistisilla, jotkut vaistot kehittyy koska niihin riittää kaikki se kapasiteetti, mikä puuttuu joistain toisista aivotoiminnan ominaisuuksista.
Olen taiteellisesti lahjakas, siitä oma hahmotuskykynsä, taipuisa todellisuus, mikään ei ole kirjoitettua.
matemaattisesti taas olen lähes nolla, laskutoimitukset ja matemaattinen hahmotus on todella surkeaa. En voi ymmärtää että joku on vaan jotain. Ei mikään ole vaan jotain.
Pitää kaupassa aina luottaa että tulee oikea määrä rahaa takaisin, ollut näin lähes aina. Sillon vasta alan laskemaan, kun luen kassaneidin silmiä, naaman lihaksia, käsiä ja herää epäilys tietoisesta kusetuksesta. Olen oikeasti hyväuskoinen mutta joskus ihmisistä herää epäilys, mitä en sitäkään kyllä koskaan silti kuuntele.
Mutta tässä myös se tämä toisten "tarkkailu" astuu harhaan. Ihmiset tekee virheitä. Jos osaat lukea valehteleeko joku, tämä joku ei välttämättä edes valehtele. Hän on vaan saanut väärää informaatiota tai muistaa väärin.
jutuista...
Olen antanut pakkeja, olen saanut pakkeja. Olen kertonut omista tunteista. Naiset eivät koskaan ole kertoneet mitään omistaan
Mutta se että edes kirjoitan näin pitkää stooria , kadottamatta omaa hahmotuskykyäni, tästä laajasta skaalasta itsestään selviä asioita joita selitin, kertoo että miehen putkiaivoni on joko mutkalla tai minulla on naisen aivot
kuudes aisti on ennakoiva, vaarasta varoittava aisti , vaisto
intuitio
mitä yliluonnollista?
kai mä jauhan taas liirun laarua koska se on vaan kivaa ja parhaimmillaan jos ihmiset alkaa uskomaan että jossakussa todella on jotain erikoista, parhaimmillaan syntyy massahysteriaa.
sitä hauskempaa ei ole olemassakaan. Siksi se eräs hemmokin joskus ristiinnaulittiin.
että sinusta on hauskaa kun joku ristiinnaulitaan.
kun asioita sattuu ja tapahtuu niin huumorintajukin kieroutuu
Elämä on sen verran vaikeaa että vain huumori pelastaa.
Eikö olisi järkevämpää lukea pelkkä takakansi? Päivittäin tapahtuu virheitä, joten tarkkana kannattaakin olla. Mutta kuka jaksaa miettiä jokaisen virheen tahallisuutta? Ihmisistä on tullut huolimattomia, jos itse olet tarkka, sinua ei pystytä petkuttamaan tahallisesti eikä vahingossa.
Kuka jaksaa palata maksupisteeseen jokaisen puuttuvan euron jälkeen monta kertaa päivässä? Virheet ovat rahassa isoja verrattuna markka-aikaan, niin isoja, että väärinrahastaja jopa hyötyisi virheistä.
Sama yrittääkö joku petkuttaa tahallaan vai tahattomasti, kumpikaan vaihtoehto ei onnistu kaikkien kohdalla.
joltain metroseksuaalineidiltä tms.