Psykoosilääkityksen uhri

Suomessa on satoja tuhansia "psyykkisistä" syistä kokonaan tai osittain työkyvyttömiä. Suurimmalla osalla näistä ihmisraunioista työkyvyn laskun tai menetyksen pääasiallisin syy on psyykelääkkeiden sivuvaiktukset. Psykiatrit ovat lääkefirmojen kestittämiä ja kouluttamia sekä älyllisesti liian laiskoja tarjoamaan mitään muuta apua kuin rutiininomaista reseptin leimaamista.

J. Suokas kirjoitti:

Suomessa on satoja tuhansia "psyykkisistä" syistä kokonaan tai osittain työkyvyttömiä. Suurimmalla osalla näistä ihmisraunioista työkyvyn laskun tai menetyksen pääasiallisin syy on psyykelääkkeiden sivuvaiktukset. Psykiatrit ovat lääkefirmojen kestittämiä ja kouluttamia sekä älyllisesti liian laiskoja tarjoamaan mitään muuta apua kuin rutiininomaista reseptin leimaamista.

katsotaan aina "sairauden" oireeksi.

J. Suokas kirjoitti:

Suomessa on satoja tuhansia "psyykkisistä" syistä kokonaan tai osittain työkyvyttömiä. Suurimmalla osalla näistä ihmisraunioista työkyvyn laskun tai menetyksen pääasiallisin syy on psyykelääkkeiden sivuvaiktukset. Psykiatrit ovat lääkefirmojen kestittämiä ja kouluttamia sekä älyllisesti liian laiskoja tarjoamaan mitään muuta apua kuin rutiininomaista reseptin leimaamista.

Esimerkiksi minä ja avopuolisoni olemme suhteellisen työkykyisiä lääkityksen ansiosta. Meistä kumpikaan ei jaksaisi tai pystyisi mihinkään työhön tai opiskeluun ilman lääkitystä. Psyykkinen oireilu olisi silloin niin voimakasta, että kaikki voimat menisivät siihen eikä keskittyminenkään olisi mahdollista ajatusten sekavuuden takia. Kiitos lääkityksen pahimmat oireet pysyvät kurissa.
En sano, että pelkkä lääkitys on ratkaisu kaikkeen. Se on vain tilapäisapu, ennen kuin terapia alkaa kunnolla auttamaan. Minunkin tapauksessani tuo terapian tuoma apu tulee kuitenkin esiin vasta vuosien kuluttua, joten tarvitsen lääkitystä pitkään.

Terapiaan yms. muihin psykiatrisiin hoitoihin pääsy ei ole lääkäreistä kiinni, vaan yhteiskunnasta. Psykiatrian piiriin annetuilla määrärahoilla ei ole mahdollista kuntouttaa kuin osa potilaista. Lisäksi valtion ei edes kannata kuntouttaa, koska tällöin ihmiset joutuvat syömään pidempään ja enemmän lääkkeitä ja tästä taas valtio saa roimat verotulot. Eli syyttäkää valtiota, älkää lääkäreitä.

Tuossa asiassa ei kannata lääkäreitä uskoa. Sivuvaikutuksia tulee melkein jokaiselle psyykelääkkeitä syövälle. Useimmiten ne kyllä häviävät lyhyen ajan kuluessa.

Masennuslääkkeet lisäksi aiheuttavat melkoisia vierotus oireita, kun niitä on tarpeeksi pitkään syönyt ja lopettaa ne seinään. Näin ei lääkäreiden mukaan ole, vaikka näin sanotaan lääkelaitoksenkin sivuilla.

catha kirjoitti:

Tuossa asiassa ei kannata lääkäreitä uskoa. Sivuvaikutuksia tulee melkein jokaiselle psyykelääkkeitä syövälle. Useimmiten ne kyllä häviävät lyhyen ajan kuluessa.

Masennuslääkkeet lisäksi aiheuttavat melkoisia vierotus oireita, kun niitä on tarpeeksi pitkään syönyt ja lopettaa ne seinään. Näin ei lääkäreiden mukaan ole, vaikka näin sanotaan lääkelaitoksenkin sivuilla.

Kannattaa muistaa että psyyken lääkkeitä ei useinkaan syödä potilaan omalla suostumuksella. Siksi pidän sivuvaikutuksia väkivaltana. Asia voisi olla eri jos potilas (mitenkään häntä painostamatta) itse hyväksyisi lääkityksen. Meidän ei tulisi hyväksyä minkäänlaista väkivaltaa varsinkaan kun se kohdistuu viattomiin ihmisiin.

väkivaltaa´´ kirjoitti:

Kannattaa muistaa että psyyken lääkkeitä ei useinkaan syödä potilaan omalla suostumuksella. Siksi pidän sivuvaikutuksia väkivaltana. Asia voisi olla eri jos potilas (mitenkään häntä painostamatta) itse hyväksyisi lääkityksen. Meidän ei tulisi hyväksyä minkäänlaista väkivaltaa varsinkaan kun se kohdistuu viattomiin ihmisiin.

Harva psyykelääkkeitä pakosta syö. Ei niitä pakkosyötetä kuin pakkohoidossa. Jos joku niitä muuten väittää pakosta syövänsä, niin hän on vain huomionhakuinen tai hän ei ole järin viisas. Ei kukaan pakota niitä pillereitä suuhunsa laittamaan. Oma käsi se on mikä ne pillerit suuhun laittaa.

catha kirjoitti:

Harva psyykelääkkeitä pakosta syö. Ei niitä pakkosyötetä kuin pakkohoidossa. Jos joku niitä muuten väittää pakosta syövänsä, niin hän on vain huomionhakuinen tai hän ei ole järin viisas. Ei kukaan pakota niitä pillereitä suuhunsa laittamaan. Oma käsi se on mikä ne pillerit suuhun laittaa.

Suomessa turvaudutaan psykiatriseen pakkohoitoon useammin ja kestoltaan pidempänä kuin missään muussa länsimaassa. Suomen psykiatrisen "hoito"järjestelmän (Duodecimin lääketeollisuuslobby) tuloksena maassamme on psyykkisistä syistä työkyvyttömänä enemmän ihmisiä kuin missään muussa maassa.

Pakkohoidossa itsenäistä ajattelua osoittanmeet pakotetaan käymään avohoidossa valvontapoliklinikoilla vaiennuslääkeinjektioilla pakkohoidon toistumisen uhalla.

Cisordinol kirjoitti:

Suomessa turvaudutaan psykiatriseen pakkohoitoon useammin ja kestoltaan pidempänä kuin missään muussa länsimaassa. Suomen psykiatrisen "hoito"järjestelmän (Duodecimin lääketeollisuuslobby) tuloksena maassamme on psyykkisistä syistä työkyvyttömänä enemmän ihmisiä kuin missään muussa maassa.

Pakkohoidossa itsenäistä ajattelua osoittanmeet pakotetaan käymään avohoidossa valvontapoliklinikoilla vaiennuslääkeinjektioilla pakkohoidon toistumisen uhalla.

Eivät ihmiset ole työkyvyttömiä sen takia että ovat hoidossa, vaan he ovat työkyvyttömiä psyykkisen oireilunsa takia ja tästä syystä he myös ovat hoidossakin.
Suomessa sen takia tarvitaan pakkohoitoja ja pitkiä sairaalassa olo aikoja, kun täällä ei puututa ongelmiin ajoissa. Esimerkiksi kun menee masennuksesta lääkärille puhumaan, niin ihmiselle määrätään lääkeresepti ja hänet toimitetaan kotiin. Hänelle ei edes ehdoteta hoitoa. Monissa tapauksissa masennus syvenee entisestään ilman hoitoa ja pahimmillaan se voi kääntyä psykoottiseksi jolloin jo tarvitaankin sitten sairaala hoitoa.

Minullekkin pahasti masentuneena ja harhaisena ei tarjottu muuta hoitoa kuin lääkehoito. Ei vaikka diagnooseissakin oli vakava masennus ja määrittämätön psykoosi sekä lisäksi olin pahasti itsetuhoinen.
Lopultas pääsin suljetulle osastolle ihan omasta tahdostani, jossa kahden kuukauden hoidolla pääsin psykoosista ja pahimmasta masennuksesta eroon.

Suomen psykiatrinen hoito on aivan retuperällä. Täällä puututaan ongelmiin vasta kun ne ovat pahasti syventyneet. Sitten tarvitaankin jo pitkiä sairaalassa olo aikoja, kun ei ole viitsitty puuttua aikaisemmin. Ja silloinkin puututaan yleensä vain sellaisiin jotka näkyvät julkisesti.

Se on kyllä totta että monissa tapauksissa ihminen ylilääkitään, jolloin häntä ei yhteiskunnan mielestä tarvitse hoitaa. Pumpataan täyteen lääkkeitä, jotta oireet pysyisivät mahdollisimman vähäisinä eikä edes viitsitä yrittää tutkia mahdollisia syitä oireiluun.

Minä itse taas kyllä syön mielelläni lääkkeet, jotka omasta mielestäni sopivat minulle. Näin siksi ettei tarvitse kestää kaikkea tätä tuskaa. Tosin monesta lääkkeestä ei ole kuin haittaa, mutta ne olenkin sitten aina jättänyt pois.

Siihen en usko että ketään pakko hoitoon laitetaan ellei hänellä ole vakavaa psyykkistä oireilua. Hoitoon kun on muutenkin niin vaikea päästä. Ja vaikka ihminen omasta mielestään on kunnossa, niin se ei tarkoita sitä etteikö hän olisi sekaisin. Näin ystävänikin kohdalla. Hänelle ajoittaiset pakkohoidot ovat tehneet hyvää. Niiden avulla hän on palannut taas ainakin osittain todellisuuteen mukaan. Itse hän ei ymmärrä olevansa sekaisin, muutakuin hetkittäin silloin kun hän on parhaimmassa kunnossa.

On kaksi ihmisryhmää jotka tunnistaa heti ensisilmäyksellä. Heitä ovat alkoholistit ja mielenterveyspotilaat.

kuka on mielenterveyspotila... kirjoitti:

On kaksi ihmisryhmää jotka tunnistaa heti ensisilmäyksellä. Heitä ovat alkoholistit ja mielenterveyspotilaat.

Masennuspillereiden napostelijan tunnistaa hänen sairaasta, lasittuneesta tuikkeesta silmissään. Muistutta hieman henkilöä, joka juuri polttanut runsaasti marihuanaa.

Psykoosimömmöillä vaiennetun tunnistaa zombiudesta.

Cisordinol kirjoitti:

Masennuspillereiden napostelijan tunnistaa hänen sairaasta, lasittuneesta tuikkeesta silmissään. Muistutta hieman henkilöä, joka juuri polttanut runsaasti marihuanaa.

Psykoosimömmöillä vaiennetun tunnistaa zombiudesta.

Ikävä rikkoa illuusiosi, mutta mielialalääkkeiden käyttäjää ei tunnista silmistä. Ne kun eivät päihdytä tai rauhoita. Ne muuttavat hormooni tasoa, aivan kuten e-pilleritkin. Molemmat ovat hormoonilääkkeitä, vaikuttavat vain eri hormooni tasoon. Mielialalääkkeet nostavat serotoniinin tasoa, jolloin muisti paranee ja mieliala kohenee jos se on masentunut.

Bentsodiatsepiineja eli rauhoittavia syövällä kyllä on katse lasittunut. Ne kun tunnetusti päihdyttävät.

Ja jos psykoosi lääkkeestä tulee zombieksi, niin silloin se pitää vaihtaa tai annosta pienentää. Näin minulla ja avopuolisollanikin on nyt psykoosilääkkeet, jotka eivät tee meistä zombieita. Ne ainoastaan auttavat selviytymään jokapäiväisessä elämässä ja pitämään toiminta kykyä parempana.

kuka on mielenterveyspotila... kirjoitti:

On kaksi ihmisryhmää jotka tunnistaa heti ensisilmäyksellä. Heitä ovat alkoholistit ja mielenterveyspotilaat.

Ikävä rikkoa illuusiosi, mutta asia ei näin ole. Harvaa mielenterveys ongelmaista tunnistaa sellaiseksi, ellei tiedä asian näin olevan. Ei kukaan ole koskaan minusta tai avopuolisostanikaan sitä tiennyt ja kaikki ovat aina olleet ihan yllättyneitä, kun asiasta olemme kertoneet.

Kerroppa mistä tunnistat aina mielenterveys ongelmaisen?

Minun tapauksessani, jos kuvittelet vetäneesi nerokkaan johto päätöksen niin et kovin nero ole. Minä kun sattumoisin kerroin viestissäni olevani mielenterveys ongelmainen.