27v. poikkuus tallessa

kaikkia miehiä ei oo ees "ohjelmoitu" avioliittoa varten, tai yleensäkkään elämään naisen kanssa. Joku voi olla sellanen kohdusta asti, ihan syntyjään siis, tai jostakusta ovat ihmiset tehneet avioon kelpaamattoman ja joku jopa saattaa ottaa naimattomuuden osakseen Jumalan valtakunnan työn tähen.

Voihan sitä olla onnellinenki, jos kestää suurin piirtein mieliterveenä ilman naista, ei taijja sitä naimattomuuden armolahjaa silti kovin monella olla.

Itse olen kans tyystin kokematon, ei halailuja, ei suuteloita, ei jutusteluja naisten kans; enhän mä nyt juuri puhua osaakaan. Täällä maaseudulla vaan opiskelut päättäneenä päivät pitkät aamusta iltaan raadan kotitilalla, esikoinen oon, siskolla perhe toiset siskot vielä opiskelee.

Kaippa sitä saa sitten yksin hoitaa tilanpidon, ei nyt viittis naista tänne pelkäksi työvoimaksi ottaa. Naiset on siitä petollisia ku niitten kans pitää keskustella. Ja tuskimpa sitä, lapsivaaran uhallakaan, malttais olla vaimoa naimatta.

Paras siis lienee ilman vaimoa. Kyllähän se toki kirpaisee, ainakin palleissa, mutta eipä oo sitten lapsia ja keskusteluvelvollisuutta riesana.
Ymmärrän hyvin pumppis-Barbaroiden suosijoita....

Onkai ne muaki, mummo ja täti muutamat muut koittanu usuttaa naimisiin, mutta paskan vitut, eipä tuo kovin hiivatisti himota ku näkee millasta helvettiä elämä on kahen pikkukersan kans, siitä kiitos siskolle, hehe...karmeaa toisen kärsimyksen hyväksikäyttöä...

Muistan ku siskoni, ehkä 17-18- vuotiaana, katteli Kalevan hääkuvia ja kädet nyrkissä ummistetuin silmin jurnusi: Mää haluan naimisiiiiiiiin. Voi perse että oli seki aikaa ;););)


Ja olen aatellu että sisko sai muuttaa kotoa sillä eholla, että menee naimisiin, heh....

Joo kyllä se mun tätinikin silloin kerran, joulukuussa 2004, yritti: No voihan se niinkin olla että joku sua kattelee siellä koulussa. Ja kuin kohtalon ivana sitten viikko pari eteenpäin muuan viis vuotta nuorempi pirun namu muija mua moikkas.
Mä olin ällistyny ja kipsissä mutta myös mielissäni. Pari viikkoo se koitti mua lähestyä mutta emmä tohtinu mitään sille vastata. Sitten sen kiinnostus lopahti täysin tyystin ja rupesin olemaan sille pelkkää ilmaa.

Vuosi tuosta eteenpäin, tammikuussa 2006 muuan, joku 6-7 v. nuorempi, koitti mua iskiä. Tai siltä se hiukan ainakin vaikutti. Kipsauduin jälleen enkä sukaltanu juuri nähäkkään tuota muijaa, välttelin sitä kaikin tavoin. Mukava se oli mutta liian sosiaalinen ja tunkeileva kaltaiselleni vainoharhaiselle tuppisuulle, joka kammoaa kaikkea vyysistä kosketusta ja keskusteluja.

Käytkö ulkona ollenkaan että voisit edes törmätä naiseen. Kotona ei kannata odottaa ei ne naiset sieltä tule hakemaan.

Minusta tuntui joskus ihan samalta etten koskaan löydä naista itselleni mutta niin vaan emäntä löyty ja nyt on oltu 10-vuotta yhdessä ja perhekin on kasvanut kahdella natiaisella.

sama juttu. 28v takana eikä yhden yhtä suhdetta... Poikuus on "tallella", eipä sinäänsä että edes olisi tullut viime aikoina edes yritettyä.

Aikaisemmin tuli käytyä baareissa yms. riennoissa, mutta ei mitään... Aina vain se sama ei, ei ja ei. Oot ihan kiva, mutta... Olen vain ilmeisesti niin lyhytkasvuinen, koirankasvoinen örkki ettei tarvitse sellaisesta haaveilla.

Mutta jos neuvoja haluat, niin mene maksullisiin jos ei ole moraalista estettä...

Ootko harkinnut käyttäväsi netin deittipalstoja?
Laita ilmoitus ja katso mitä käy. Tiedän monia fiksuja ja koulutettujakin tuttuja, jotka ovat löytäneet seuraa sitä kautta.

Sanoisin sulle, että askel kerrallaan. Eli netti on sen takia hyvä tapa tutustua, että ekaks voit lähetellä vaikka vaan sähköpostiviestejä. Niissä ei tarvitse reagoida äkkiä mihinkään ja omia sanomisia voi miettiä vaikka tuntikaupalla (ja tarpeen mukaan pyytää tutulta apua).

Tän jälkeen voisit yrittää jutella esim. messengerin välityksellä ja myöhemmin puhelimitse. Kun ns. perusjutteleminen naisen kanssa onnistuu, olet valmis treffeille.

Juttelemisessa mun mielestä (naisen näkökulma) on tärkeää esittää kysymyksiä toisesta ihmisestä ja aiheeseen liittyen kertoa aina välillä myös itsestään. Joskus keskusteluissa pärjää aika pitkälle siten, että lähinnä vain kyselee toiselta kaikenlaista, kuten koulutuksesta, töistä ja harrastuksista tai vaikkapa asuinpaikkakunnasta ja kämpästä. Jos kysyt naiselta hänen kämpästään ja hän kertoo siitä, voit itsekin mainita vaikkapa, että "mä asun yksiössä ja hitsi ku sitä on vaikea pitää siistinä tms". Livenä jutellessa ois hyvä myös kehua naista jollakin tapaa. Ei ehkä kantsi sanoa, et hitsi ku on kivat tissit, mut kauniit silmät/hiukset tai vaikkapa valoittava hymy/nauru on usein varsin neutraaleja ja toimivia kehuja. Jos tuntuu luontevalle voit vaikka kehua naisen kenkiä tms.

Treffeillähän sitten on mahdollisuus halata ja pussata ja jos hyvä tuuri käy niin vieläkin enemmän.

Sanoisinpa melkein, että tässä vaiheessa kannattaa aloittaa sillä poikuuden poistamisella. Käytännössä tämä tarkoittaa ammattilaisen luona käymistä, eli vaihtoehtoisesti etsit itsellesi kokeneen suomalaisen prostituoidun (esim. www.sihteeriopisto.net), tai lähdet seksilomalle ulkomaille (voit mennä yksinkin). Kotimainen vaihtoehto on hyvä siinä mielessä, että voit jutella asiasta etukäteen aikaa sopiessasi (ehdottomasti vähintään tunnin keikka) ja prostituoitu on ehkä palvelualttiimpi ja "helpompi" tässä tilanteessa. Seksilomalla taas homma hoituisi lähes itsestään (--> Thaimaa) ja kokemuksia saisi ympättyä pariin viikkoon huomattavan määrän kun ei rahakaan olisi esteenä. Ulkomaisen liukuhihnatytön kanssa ei kyllä hirveästi juttu luistaisi, mutta eiköhän se luonto ohjaa näissä asioissa.

Poikuuden menetys avaa peliä kummasti. Tietyn iän jälkeen asia nimittäin voi alkaa varjostaa sosiaalisia suhteita ylipäätään ja käytännössä estää kontaktin ottamista vastakkaiseen sukupuoleen. Juuri tästä syystä se käynti ammattilaisen luona on paras vaihtoehto. Kun tämä ongelma on saatu pois tieltä on naisten lähestyminenkin toivottavasti helpompaa.

Jos haluat kokeilla onneasi baarissa niin älä aseta tähtäintä liian korkealle. Lähiökapakan yksinhuoltajat ovat erinomainen vaihtoehto ja ulkonäkövaatimukset kannattaa todellakin pitää alkuvaiheessa kohtuullisina. En varsinaisesti suosittele alkoholistiksi ryhtymistä, mutta vanha totuushan on se, että baarista löytyy kavereita (nimenomaan omasta lähikuppilasta, yökerhot ja muut on parasta jättää pelimiehille). Jos sosiaalinen elämäsi siis on syystä tai toisesta kovin rajoittunutta, kannattaa ottaa tavaksi käydä aina tiettynä iltana juomassa muutama tuopillinen paikallisessa. Ajan kuluessa kantabaarista tulee kuin toinen koti sillä erotuksella, että tässä kodissa käy jatkuvasti paljon vieraita ja on sosiaalista elämää. Jos valitset illan oikein on siellä sopiva meininki myös seuran hakuun (esim. karaoke-illat on havaittu toimivaksi).

Naisen lähestymisessä ei oikeasti tarvitse muistaa kuin kaksi asiaa. Ensinnäkin naiset ovat ihan samalla tavalla epävarmoja ja neuroottisia ihmisiä kuin miehetkin. Niille voi mennä juttelemaan ihan samalla tavalla. Älä siis suotta yritä miettiä tyhmiä iskurepliikkejä tai jännitä naisen reaktiota etukäteen, vaan avaa halutessasi keskustelu normaalin puolihuolimattomasti. Mitä esim. sanoisit toiselle miehelle punttisalilla, jos syystä tai toisesta tulisi jotain asiaa? "Sulla on tosi kauniit silmät" vai "ehditkö spottaamaan tän sarjan"? Silmiä voi kehua sitten kun se keskustelu on lähtenyt käyntiin ja edennyt siihen pisteeseen, että sillä on mahdollisesti jotain merkitystä.

Toinen muistettava asia on omana itsenä oleminen. Ei kannata stressata tai vetää mitään rooleja. Keskustelu etenee omalla painollaan jos on edetäkseen. Aina eivät kaksi ihmistä tule automaattisesti juttuun eikä siinä ole mitään ihmeellistä eikä sitä kannata ottaa henkilökohtaisesti. Tässäkin on syytä muistaa se asia, ettei nainen ole keskustelukumppanina sen kummempi kuin mieskään. Joskus on junassa tullut juteltua pari tuntia täysin tuntemattoman henkilön kanssa, ja välillä taas juttu kuivuu hyvin nopeasti kasaan kun toinen osapuoli ei ole kiinnostunut. Loppujen lopuksi kyse on samasta ilmiöstä kuin naisen lähestymisessä "siinä mielessä". Miksi siis jännittää tai ylianalysoida päivän selvää asiaa?