Englanninkielen opettaminen lestadiolaisille on vaikeaa. En kuitenkaan tarkoita sitä tosiseikkaa, etteivät lestadiolaiset ole lapsesta asti kuulleet englantia televisiosta tai radiosta. Tarkoitan sitä, että nuorille suunnattu englanninkielinen opetusmateriaali perustuu nykyään pitkälti nuorisokulttuuriin.
Lestadiolaisnuoren on vaikea aloittaa keskustelua pop- tai rock-musiikista. Myös ravintola-asoiminen on vaikeaa, koska harva lestadiolaisnuori on syönyt hienossa ravintolassa. Myös lähtöselvitystilanteen hoitaminen ei luonnistu, koska useimmat eivät ole koskaan lentäneet. Siksi myös ulkomaanmatkailu on vieras aihe puhumattkaan amerikkalaisista tv-sarjoista ja näyttelijöistä.
Monet lestadiolaiset ilmoittavat, etteivät vanhemmat ole opiskelleet englantia eivätkä siksi sitä myöskään puhu. Vanhemmilta ei siis saa apua kotitehtävien tekmiseen. Välillä tuntuu siltä, etteivät vahemmat ymmärrä varsinkaan tyttöjen englanninkielen opiskelun tärkeyttä.
Onneksi SRK:n opistoilla on englanninkielen kursseja, mutta eihän niillekään mahdu kuin pisara merestä.
Mielestäni olisi taas tarpeen ajaa eteenpäin lestadiolaisen koulun perustamista. Ensimmäinen olisi syytä perustaa Oulun seudulle. Koulu toimisi yksityiskouluna ja saisi tukea kaupungilta.
Kukapa ei haluaisi lapselleen uskovaa kasvatusta, jos sellaista on saatavilla?
Mitä mieltä olette tästä?
Lestadiolaisnuoren on vaikea aloittaa keskustelua pop- tai rock-musiikista. Myös ravintola-asoiminen on vaikeaa, koska harva lestadiolaisnuori on syönyt hienossa ravintolassa. Myös lähtöselvitystilanteen hoitaminen ei luonnistu, koska useimmat eivät ole koskaan lentäneet. Siksi myös ulkomaanmatkailu on vieras aihe puhumattkaan amerikkalaisista tv-sarjoista ja näyttelijöistä.
Monet lestadiolaiset ilmoittavat, etteivät vanhemmat ole opiskelleet englantia eivätkä siksi sitä myöskään puhu. Vanhemmilta ei siis saa apua kotitehtävien tekmiseen. Välillä tuntuu siltä, etteivät vahemmat ymmärrä varsinkaan tyttöjen englanninkielen opiskelun tärkeyttä.
Onneksi SRK:n opistoilla on englanninkielen kursseja, mutta eihän niillekään mahdu kuin pisara merestä.
Mielestäni olisi taas tarpeen ajaa eteenpäin lestadiolaisen koulun perustamista. Ensimmäinen olisi syytä perustaa Oulun seudulle. Koulu toimisi yksityiskouluna ja saisi tukea kaupungilta.
Kukapa ei haluaisi lapselleen uskovaa kasvatusta, jos sellaista on saatavilla?
Mitä mieltä olette tästä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minusta väitteesi kuulostavat aika oudoilta. Enpä ole koskaan kuullut tuollaisia perusteluja.
Ensiksi opetusmateriaalista. Se ei suinkaan perustu nuorisokulttuuriin. koska sen puitteissa opetuksen painopistealueet suppeutuisivat. Tarkoituksenahan on toki oppia kieltä, ei nuoriokulttuuria! Ja kielenoppimisen lisäksi on muitakin kasvatuksellisia tavoitteita, joihin nuoriskulttuurilla ei vastata.
Miksipä ei voisi keskustella rock- tai popmusiikistakin? Mielipiteitähän siitä voi olla monenlaisia, eivätkä mielipiteet itsessään ole se painopiste, vaan kielen käyttäminen keskustelutilanteissa. Ravintola-asioimisenkin suhteen lestadiolaisnuoret kyllä selviävät aivan samalla tavalla kuin muutkin,(koska muutenkin harvat nuoret yleensäkään syövät hienossa ravintolassa) sillä aterioimiseen, ruuan tilaamiseen yms. liittyvä keskustelu ei mitenkään ole riippuvainen uskonnosta eikä muistakaan maailmankatsomuksista.
Sama koskaa lähtöselvitystilanteita ja matkailuakin. En oikein ymmärrä, miltä pohjalta arvioit lestadiolaisnuorten matkustamista, eritoten lentämistä? Minun mielestäni ketkään muutkaan kieltä vasta opiskelevat eivät juuri lentele, ainakaan ulkomaille niin että selvitykset joutuu tekemään englanniksi, ilman vanhempiaan tai muita aikuisia eivätkä niin ollen ole niistä vastuussa. Ja ulkomaanmatkailussa en ole havainnut juurikaan eorja.
Kysyisin vielä, mitä kielelle tärkeätä jää oppimatta amerikkalaisista tv-sarjoista tai elokuvista? Ja myös, mistä päättelet, että lestadiolaisvanhemmat eivät osaa eivätkä puhu englantia?
ei.
Itsekin vl:nä voin väittää, että kielen oppimisessa on ainakin entisinä aikoina ollut vaikeuksia (kun nuorisokulttuurista ja TV:stä ei ole seurattu maailman menoa). Kielen opiskeluun on joutunut satsaamaan koulukavereita paljon enemmän, jotta saavuttaisi saman tason kuin he kevyttä musiikkia, tv-ohjelmia ja niiden sanoja seurattuaan. Internet saattaa "helpottaa" tässä mielessä tilannetta!
provoltahan tuo aloituspuheenvuoro vaikutti, mutta ajattelin kuitenkin heittää englantilaisen filologian opiskelijana jotain. Olen siis vl ja opiskelen englantia 4. vuotta. Väitteesi on mielestäni osittain totta, tai OLI totta vielä ehkä 90-luvulla, mutta mielestäni se on muuttunut aika radikaalisti viimeisen noin 15 vuoden aikana. Itse kirjoitin L:n englannista ja täytyy todeta että kaikki tuntemani vl:t ovat läpäisseet englannin aivan kiitettävin arvosanoin. Poikkeuksiakin löytyy mutta suurimmaksi osaksi ei ongelmia enää näytä olevan. Aiemmin oli totta että ei-vl:t olivat etulyöntiasemassa tv:n, englanninkielisen musiikin ja muiden vastaavien ansiosta. Uskallan väittää että nykyään tilanne on muuttunut tai ainakin muuttumassa. Syitä lähtisin hakemaan internetistä (hyvin monet vl:t ovat esim. kiinnostuneita maailman politiikasta ja seuraavat ulkomaisten lehtien verkkosivuja), tietokonepelit (vl:ien joukossakin on nörttejä ja sanavarasto kasvaa), lisääntynyt amerikkalaisten uskovaisten määrä kr. kansanopistoissa (laajassa ystävä/tuttavapiirissäni on todettu yhdessä että nämä amerikkalaiset opiskelijat näyttävät madaltavan vl:ien kielikynnystä kun he elävät yhdessä opistoperheessä). Siinä muutamia syitä jotka tulivat mieleeni ihan ex tempore, muita syitäkin varmasti on. En kuitenkaan väitä että vl:t olisivat aivan samalla viivalla vieläkään englannin opinnoissa, mutta tilanne on muuttumassa kovaa vauhtia.
Niin ja yksi syy voisi olla sekin että nykyään vl:t matkustelevat todella paljon ja kohentavat matkoillaan kielitaitoaan aivan kuten valtaväestökin.
Tuo sinun esittämä vanhoillislestadiolaisten oma koulujärjestelmä oli luonnollisesti hyvin provosoiva ja uskon että et itsekään sellaiseen usko. Me elämme ihan tavallista elämää; käymme samoissa kaupoissa, apteekeissa, huoltoasemilla, terveyskeskuksissa, lentokentillä, busseissa.. Onneksi saamme uskostamme huolimatta elää vielä suhteellisen rauhallista elämää eikä Etelä-Afrikan apartheidia tai juutalaisten holokaustia vastaavaa sortoa ole vielä (ja toivottavasti ei koskaan)nähty.