Maalla on mukavaa

törmäsivät elämän realiteetteihin.

Löyhäpäitä kaupunkilaisia riittää ihmisten riesaksi asti viisauksineen.

...suvaitsemattomuutta ja hurskastelua. Osataan pörssikurssit ja hallitaan tietokonepelit mutta elämästä ja eläimistä ei tiedetä oikeasti mitään.

että ahtaassa kaupungissa tyhmyys tiivistyy. Kai sitä nyt lapsille voi sanoa, että hevosellakin on kikkeli.

niin sitä tahtoo tuuliin raikkaisiin....

Toivottavasti tuon jutun lukeminen raikastaa monen kennostoasukkaan mieltä.
Kyllä on kummia eläjiä nykypäivänäkin vielä olemassa.

Voihan se olla niinkin, ettei lapset tuosta eniten kärsineetkään, vaan emäntä itse.
Jos ei enää jaksanut unelmoida itseään useammin orgasmiin.
Kastui housut joka kerta kun ohi kulki.

Luulen että lapset joutuvat tuollaisella kasvatuksella hyvinkin pian koululiusatun asemaan.

Sitten tekevät alaikäisenä lapsia, kun ovat luulleet saavansa vain umpilisäkettä vatsaonteloonsa.

Esimerkkisi ei kerro paljonkaan merkittävistä vieraantumisen vaaroista. Nykyajan nopea tekninen kehitys vieraannuutta ihmisiä paljon tuntuvammin niin, että se vaikuttaa ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Tietotekninen osaaminen on ollut hakusessa esim. vanhemmilla ihmisillä, mikä on vaikeuttanut mm. heidän pankkiasioimisiaan. Maalta kaupunkiin tulleilla ummikoilla on myös välillä vaikeuksia julkisissa liikennevälineissä toimisen kanssa. Nämä voivat todellisia rajoitteita ihmisten elämässä.

Työnjaon eriytyminen näkyy myös määrätynlaisen uusavuttomuuden lisääntymisenä. Joskus aiemmin perheessa tehtiin niin paljon kotitöitä itse kuin mahdollista. Nyt ruuanlaitto on ollut mahdollista melkein lopettaa ja siirtyä ulkona syömiseen, siivous on voitu ulkoistaa, tulenkäsittelyyn ei ole kosketusta jne. Myös lasten kasvatus perheissä on vähentynyt, kun lapset ovat suuren osan ajastaan perhepäivähoidossa ja koulussa. Joitakin nuoria perheitä pitää opettaa kädestä pitäen tavanomaisissa arkipuuhissa. Ennen aikaan perheen vanhemmilla lapsilla oli usein osavastuu perheen kotiaskareiden pyörittämisessä, jolloin syntyi taito tehdä asioita. Huomaan tämän piirteen omasta vaimostanakin, joka on sisarussarjan vanhin ja varmaan sen vuoksi arkiasioissa aivan ylivertainen sisariinsa verrattuna, koska on joutunut lapsena pitämään huolta jo näistäkin. Lapset ovat jo varhaisella iällä innostuneita auton pesusta, ruuan laitosta, kahvin keittämisestä, leipomisesta, saunapuiden sytyttämisestä, kaupassa käymisestä jne. Itse ole antanut lasteni olla aktiivisesti mukana tällaisissa puuhissa aikoinaan, koska koin ne opetustilanteina elämää varten.

Luonnosta irtaantuminen on tosiasia ja sinänsa valitettavaa. Hevosia ja muita eläimiä kaupunkilaislapset kyllä näkevät eläintarhoissa ja tytöillä hevosharrastus on yleistä. Kapunkilaisillakin on paljon esim. koiria lemmikeinä.

Ongelmallisempi asia voi olla se, etteivät kapunkilaisnuoret liiku luonnossa ja osaa hyödyntää siellä taitojaan. Omia lapsiani olemme vieneet tietoisena tästä vaarasta marjan- ja sientenpoimiseen, mistä voi tehdä mielenkiintoisen kokemuksen, sillä metsässä rämpiseen ja oudoissa paikoissa kulkemiseen voi liittyä lapsen silmin myös aina vähän jännitystä. Suorastaan ylpeä oli tilanteessa, missä silloin 14 vuotias tyttäreni oli maalaissekkujensa kanssa kalastamassa ja he saivat isohkon hauen saaliiksi. Rannalla nämä maalaisserkut olivat ihan äimän käkenä, kun sanoin, että sitten vaan perkuuhommiin. Kaupunkilainen tyttäreni tarttui puukkoon ja haukeen ja hoiti homman käden käänteessä, sillä olin asian hänelle opettanut jo kun olimme lasteni kanssa käyneet kalastamassa. Hän muisti myös, että hauen sappi pitää poistaa varoen, ettei kala pilaantuisi rikkoutuvan sapen myötä. Nyt aikuisena hän käsittelee kalaa paljon sujuvammin kuin mihin itse pystyn.

Kun johonkin tällaiseen luonnossa kulkemiseen aikoinaan tarttuu, siitä voi tulla sitten elämänikäinen tapa. Omassa perheessäni varsinkin nuorin tyttäreni "pakottaa" minut kansssaan vaikka kaatosateella metsään, sillä niitä sieniä, mitä lapsena kerättiin, on pakko saada ruuan kanssa edelleen. Näin esim. itse poimituista sienistä tehty kanttarellikastike on pakollinen lisuke kalapaistoksen kanssa.

Uusavuttomuuden lisääntyessä, lapsia pitäisi kouluttaa näihin elämänaskareihin tietoisesti, jos vanhempien tiedot ja taidot ovat myös hakusessa. Luokkaretkien kohteeksi voisi ottaa tällaisen toiminnan sen sijaan, että lähdetään johonkin huvipuistoon panemaan päätä pyörälle erilaisissa laitteissa.