mul todetii tos vähä aikaa sitten lievä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Mahtaako vaikuttaa armeijaan pääsyä? työpaikan hakua? en syö tällä hetkellä mitään lääkkeitä, koska ne vain pahentavat oloa ja kaikki psyykelääkkeet on omasta mielestä vain ihmisten kusetusta.
tietääkö kukaan?
Zonmbie
8287
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sairaus todetaan jollain mittauslaitteella kuten kuumemittarilla, röntgenkameralla tai verikoelaitteistolla.
Pyydä saada nähdä omat vtestituloksesi, niin voit uskoa "sairauteen".
(Psykiatriesten diagnoosien tehtävänä on valvoa kansalaisia ja etenkin luoda markkinoita psyyke"lääkkeille").
Psyykkiset sairaudet eivät ole huuhaa puheita. Mielestäni ihminen on sairas, jos hän ei ole terve. Terveyden määritelmänä WHO:n mukaan taas on, että silloin ihminen ei ole terve kun hänen fyysinen, psyykkinen tai sosiaalinen toiminta kyky on laskenut. Ja kun ihminen alkaa kärsimään psyykkisistä ongelmista, niin silloin hänen toiminta kykynsä on laskenut ainakin psyykkisesti. Useasti myös sosiaalisesti ja joskus fyysisestikkin.
Psykiatristen diagnoosien tehtävänä ei ole valvoa ihmisiä. Ne ovat aina suuntaa antavia ja niiden tehtävänä on helpottaa hoitoa.
Jos vaikka kertoisit, että miten minua nyt valvotaan kun minulla on psykiatrinen diagnoosi. Miten se sana papereissa auttaa heitä valvomaan minua?
Eivät he voi tietää minusta, elämästäni ja tekemisistäni yhtään mitään sillä että minulla on diagnoosi. He voivat tietää vain sen mitä heille kerron.
ymmärtänyt pysyä psyykenlääkkeistä erossa. sinusta olisi tullut zombie ajan kanssa. Nyt vielä pitäisi ymmärtää, että tuollaisia diagnooseja ei ole olemassa. Olet terve kuin pukki ja voit iloita elämästäsi.
Itseasiassa psyykelääkkeet eivät tee zombieksi. Tietenkin silloin jos syö suurella annoksella neuroleptejä tai bentsodiatsepiineja jatkuvasti. Mutta ei muuten. Masennus lääkkeet taas eivät tee ollenkaan zombieksi. Ne kun korjaavat ihmisen hormooni tasoja, ne eivät päihdytä.
Psykiatriset diagnoosit ovat olemassa ja ne annetaan jos ihminen kärsii tietynlaisesta psyykkisestä oireilusta.
Esimerkiksi minulle on ihan turha tulla sanomaan että ei ole olemassa psykiatrisia diagnooseja. On ihan turha tulla sanomaan, että olen terve ja voin iloita elämästäni. Minä kun en voi iloita elämästä. Elämä kun ei ole iloitsemisen arvoista jos kärsii koko ajan. Ei vain ole mahdollista iloita.
Diagnoosi ei vaikuta työn saantiin, armeijaan pääsyyn tai yhtään mihinkään ellet halua sen vaikuttavan.
Kukaan ulkopuolinen ei tiedä, eikä saa tietoa diagnoosistasi. He saavat sen vain jos itse kerrot. Lääkäreillä ja hoitajilla on vaitiolo velvollisuus, joka sitoo heidät olemaan kertomatta. Eli siis jos joku ammattihenkilö kertoo siitä ja teet valituksen niin tämä ammattihenkilö menettää virkansa.
Psyykelääkkeistä vielä. Silloin ei tietenkään kannata niitä syödä jos kaikista niistä on vain tullut pahempi olo. Mutta se ei tarkoita etteikö ne sopisi kenellekkään tai että ne olisivat kusetusta.
Minä itse kun olen hyötynyt todella paljon psyykelääkityksestä. Lääkkeet auttaa pitämään elämäni mielekkäämpänä ja elämisen arvoisena. Ne auttavat minua pysymään suhteellisen työkykyisenä, jota en olisi ilman lääkitystä. Ilman lääkitystä kun en kykenisi ollenkaan opiskelemaan tai tekemään töitä.
Tässä tulee niin pitkä viesti että huh huh, mutta yritä jaksaa lukee loppuun!!!
Minulla on todettu sama "tauti". Oireita on masennus. Alkaa sillä etten saa tehdyksi mitään tai kaikki tuntuu pakkopullalta, siis kotityöt ym., ei ole pinnaa lasten kanssa, itkeskelen jos mistäkin asiasta, sitten alkaa puolison ruikuttaminen kotiin töistä kun en jaksa.
Nämä on siis mun oireita, kullakin on omansa.
Maniavaihe on mulla sitä että suunnittelen kaikenlaista ja haaveilen suuria. Se on suht normaalia ts. lievää, mutta sen voi tulkita sairaudeksi mun kohdalla, koska kotityöt jää tekemättä tai jää toisarvoiseksi, koska kaikenlaiset suunnitelmat on niin kesken.
Ja laspsille ei riitä aikaa haaveiltani. Ja sen takia se on myös todettu sairauteen kuuluvaksi koska suvussani on ko. sairautta paljon, ja oireet on samat, lievempänä vain.
Aika harvoin suunnitelmat kuitenkaan toteutuu!
Sairauteeni kiinnitettiin huomiota sen jälkeen kun itse rupesin miettimään että nyt ei ole enää kyse laiskuudestani vaan on muutakin vikaa. Kun puhuin oireistani, tilanne oli aivan tuttu ammatti ihmisille.
Olin todella helpottunut kun asialle tuli selitys. Ja se ei ollutkaan mun omasta laiskuudesta tai huonoudesta kiinni.
Oireita ei enää ole kun on lääkitys kohdallaan :) !!!
Nykyään olen todella onnellinen!!! Uskokaa pois!!! Tää ei oo omaa mielikuvitusta, koska muutoksen huomaa kaikki! Siis jotka mut tuntee ja asiasta tietää.
Oon nyt pirtee, reipas, iloinen, toisin kuin silloin kun ei ollut lääkitystä.
Jokaiselle etsitään oikea lääkitys, mutta valitettavasti monilla ei ole kärsivällisyyttä odottaa oikean löytymistä.
Voi joutua testaamaan monet lääkkeet ja kärsimään sivuvaikutukset, joita tulee aluksi.
Ja kun lääkkeet alkavat vaikuttaa yleensä aikaisintaan 2vk:n päästä ja pikkuhiljaa, että usko meinaa loppua kesken kokeilun!
Mutta kun jaksaa yrittää niin lopussa kiitos seisoo!!
Itse en usko luontais tuotteisiin, mutta lääkkeisiin kyllä, koska on näyttöä että ne toimii!! Mielialalääkkeissä ei tosiaan kaikki lääkkeet auta kaikille ja siinä vaiheessa voi tuntuu et ne on huuhaajuttuja. Mut ihan takuulla joku auttava lääke löytyy jokaiselle!
Sisaruksistani, mulla aloitettin ensimmäisenä lääkitys! Kun tilanne helpotti, muutkin alkoivat uskoa mistä on kyse ja et asian voi todella hoitaa kuntoon ja elää normaalia elämää. Muutkin aloittivat lääkitykset ja oon saanu kuulla et oireet häviää:)!!!
Mutta hoito alkaa omasta tahdosta, muuten siinä ei oo mitään järkee mun mielestä!!
Mitä oireita snulla on?
Lue esitteitä ko. sairaudesta ja mieti onko sulla samoja oireita!
Vaikeinta tässä on erottaa normaali käytös sairaudesta. Itsekkin joudun koko ajan puntaroimaan sitä ja se on vaikeeta, mut sen tietää mun mielestä jokainen itte parhaiten!!
JA sitä oon paljo miettiny ja seurannu et johtuuko oireitten häviäminen lääkkeistä vai jostain muusta.
Mut nykyään se on todella selkee mun kohdalla: 2pv ilman lääkkeitä ni ekat masennusoireet rupee tulee!
On paljon varmaan sitä, että tehdään kärpäsestä härkänen sairauksien suhteen, mutta...en tiä!
Vois sanoo tällasen neuvon: jos oireet jotka on samat kun mitä sairauteen sanotaan liittyvän, häiritsee sun elämää tai sun KANSSAIHMISTEN elämää, niin sitten kannattaa miettiä mitä ammatti-ihmiset neuvoo.
Jos puhut paljon ja on kauhee meno päällä, niin ettei toiset oikein jaksa kuunnella sun juttuja. Tai istut tietokoneella päivät pitkät ja elät sotkun keskellä, etkä lähde kavereiden mukaan kun ne pyytää, niin ne voi olla lieviä oireita. Kiinnitä niihin huomiota. Itse niitä ei aina tiedosta. Voin sanoa sen kokemuksesta.
Mutta jos lääkärisi ja hoitajasi on päteviä, sillon ne kuuntelee sua ja sun mielipiteitä eikä aloita suinpäin lääkitystä.
Sairauteen ei mun mielestä voi tostavaan "tuomita"!
Et älä ahdistu diaknoosista! Mut älä kerro siitä kenellekkään vielä, harvat ymmärää!! Karun kuulosta,mutta kokenu oon. Kaduttaa kun oon menny puhuun jollekki joka ei ymmärrä!
Sairaus ei estä sua menemästä inttiin tai töihin tms., mutta oireet voi estää, jos et hoida niitä kuriin!
Mää oon ihan normaali ihminen, musta ei oikeesti päällepäin voi tietää että sairastan mielialajuttuja! Hyvin sanottu ittestä :)!!! Mut on muutki sanonu niin :)!!
Ja tietäsikki miten paljo niitä täällä maassa on jotka sairastaa, mut kukaan ei kerro niistä toisilleen, koska leimataan hulluksi!!
Mut tosiaan sulla ei välttämättä oo mitään sirautta jos susta ittestä todella siltä tuntuu. Mut seurata kannatta tilannetta.
Ja nyt ku mietin, ni sillon ko olin masentunu, ku olin niin loppu et kävin kaks yötä huilaamassa "hullujen huoneella :)" (tällasta nimitystä voi käyttää sitte kun kuuluu piireihin :)!) No sillon ku en ollu sinut tän asian kans. Olin ihan kauhuissani et mää oon mielisairas!! Tuli vähän niinku pakokauhu!!
Mut oon täs ajan mittaan ymmärtäny etei musta ehkä sellasta nimitystä vois sanoo :)!!
Nää keskustelupalstat on hyviä, ko voi puhua tällasia ja kukaan ei tiiä henkilöllisyyttä!!!!
Älä kuuntele kaikkien radikaaleja mielipiteitä!! Rakenna omat mielipiteet. Nääki on vaan mun ajatuksia. Itse ajattelet niinku haluat!!
Tsemppiä!!!
Kiitoksia viestistä. Kullostaa tutulta nuo oireet tai oikeestaa liiankin tutulta. Oon kans huilaillut yhen yön "hullujenhuoneella" eikä ollut mikään kiva kokemus. Eikä nuo paikalliset psykolokit oo ottanu mua tosissaan ja tajunnu mun pahaa oloa. Jotenki pelottaa vaa mielettömästi välillä. Sama juttu mul noitten kotitöiden kans, luulin et oon laiska mut sain selityksen asialle onneks :) oon kokeillu lääkkeitä mut ne meinas viedä mut "turmioon" nii lopetin käytön. En tiedä mitäs täs nyt tekis, ei oo ihan terve olo pollas ja pelotaa se armeija et jos siel sekoo sit lopulta, tai palaa jotenki loppuu. En kyl omasta mielestä oo mikää psykopaatti tai mikää hullu ja nii on lääkäritki samaa mieltä, mut ihmiselä on omat synkät ja valoisatpuolensa. Toisella voimakkaamat.
Kiva jos viestistä oli jotain apua!
Minä menisin sinuna uudestaan lääkäriin, siis jollekin toiselle lääkärille!! Kertoisin kaiken taas uudestaan!
Kyllä joku ottaa vakavasti, pakkohan se on, ku sanot niin :)!!
Mut ethän tuomitse kaikkia lääkkeitä, kun ... niin, ne kerta auttaa!!!
Älä mee inttiin, ennen ku jaksat, oot siihen valmis!
Jos se onnistuu siirtää sitä, en tiiä noista jutuista!