miten pääsen eroon näistä peloistani??

Tuttua on. Itsekin pelkään kaiken maailman sairauksia, kuten että kuolisin aivohalvaukseen.

Erilaiset fobiat ovat lähes rapauttivat elämäni varhaislapsuudesta alkaneena jatkumona.
On itsestään selvää, että lukemattomat pelkotilat heijastuvat myös kehon terveyteen.

Synnynnäiset skolioosit rintarangan ja lannerangan alueilla eivät olleet hyvälähtö
fyysiseen työhön.
Pelkän kansakoulun käyneellä oli vain hanttihommia saatavilla.

Perustavaa laatua olevasta viasta en ollut lainkaan tietoinen: hengityselimet
olivat hyvin heikosti kehittyneet.
Tästä seurasi aivojen hapensaanninvajetta. Hikoilluttavassa duunissa koin euforisia fiiliksiä.

Tällä yhtälöllä ajaudutaan takuuvarmasti loppuunpalamiseen. Tähän myös ajauduin.
Fyysisen kunnon rapautuminen johti työtapaturmiin ja työkyvyttömyyseläkkeelle.

Uusi kriisiaika koitti ansiotyön loppumisen ja eläköitymisen alkuvuosiin.
Palleatyrävaiva ajoi lääkäriin. Tämä kehittyi heikosta lihaskunnosta.
Ultraäänikuvaus osoitti lääkärin mielestä alkavan alavatsatyrän alkuvaiheita.

Sinä heinäkuun iltana aloitin vatsa-selkälihasten kuntoutuksen.
Lattialla maaten jalat sohvan alle. Siitä istuma-asentoon kädet pään päälle ojennettuna.
Tein joka toinen päivä harjoituksia. Ne alkoivat tuottamaan tulosta.
Lihasten vahvistuessa vedellä täytetty muovinen limsapullo, sitten 1½ litrainen, aikaa myöten käsipainoja mukaan.

Liikesarjat teki monien työeläkevuosien jälkeen veltostuneihin lihaksiin "kutaa".
Puolivuotta alavatsa tuntui kuin repeytyneeltä.

Elettiin aikaa, jolloin Martti Ahtisaari oli presidenttinä. Harjoituksiin tuli taukoja.
Välineet ja menetelmät ovat muuttuneet, mutta treeni jollain tasolla jatkuu yhä.

Näihin moniin treenivuosiin sisältyy monia yllättäviä vaiheita. Perusteema näissä säilyy: Pelkojaan, traumoja tai depressioitaan ei selätetä ilman jatkuvaa työtä.

Olen käyttänyt työaikana psykofarmakoita, mutta tapaturmaeläkkeellä ja sitten tavallisella 65v eläkkeellä en ole suostunut psyykenlääkkeisiin.

Käytännössä omaterapiat tai omimani itämaiset persoonallisuuden kasvamiseen tähtäävät opit
monilla ihmisillä eivät toimi.
Ennemmin tai myöhemmin karikoille ajautuminen voi tulla vastaan.
Tie on yksin kuljettava. Intuitiivisesti pystyy päättelemään tuleeko harjoituksille vastetta.

Viimeiset 1½ vuotta tiivistä reikimeditaation harjoittamista ovat tuottamassa
uuden kasvun ihmettä.
Kun polku on löytynyt, näillä kymmenillä on hetki aikaa joskus tarkastella huolellisesti
hämärtyvän polun suuntaa, kunnes se taas
erottuu "maastossa" selvänä, jopa helppokulkuisena.

Minulle ei ole olemassa Joulua tai Juhannusta. Pöydän antimia on nautittava vain kohtuullisesti.
Asperger-diagnoosin saaminen on auttanut tajuamaan, ettei vinon elämänkatsomukseni
muodostuminen ole erityisesti kenenkään syy.

Neurobiologiset kehityshäiriöt eivät ole suinkaan häviävä ominaisuus - päinvastoin
solubiologia kokeilee omia latujaan uusia ja
uusia sovelluksia ja prototyyppejä uusissa sukupolvissa. Valitettavasti.

Jepjep.. Juuri tuosta asiasta käynkin psykologilla ja nyt on varattu aika (nuoriso)psykiatrille. Tuntuu että pää hajoaa.. Niin ja tosiaan, olen vasta 16 mutta koko ikäni tällaisesta olen kärsinyt. Nuo paniikkikohtauksen aiheuttamat krampit olivat viimeinen tippa.. :(

Leahy Robert L.: Älä huoli
http://www.tammi.fi/kirjat/ISBN/9789513136772/alue/902,903,950/navi/Uutuudet/navi2/9006

http://www.reteaming.com/kauppa/product_details.php?p=34

Tämä jälkimmäinen kertoo pakko-oireista,joihin kuuluu myös kohtuuton sairastumisen pelko.Kannattaa ottaa tietokone käyttöön ja googlata kaikki hakusanoilla,pakko-oireet,pakkoajatukset,ahdistus,ahdistuneisuushäiriö,ikäkriisi jne jne.sairastumisen- ja kuolemanpelko ovat tyypillisä pelkoja ahdistuneisuushäiriössä.Itse olen ostanut kirjoja ja lainannut kirjastosta......eli kaikki tieto vaan esiin,mitä löytyy ja lääkekuuri olis varmaan paikallaan myös.

Kiitos kovasti kaikille jotka jaksoivat lukea kirjoitukseni ja vastata. Ehkä valoa voi vielä näkyä tunnelin päässä.... Täytyy lukea ne kirjat.....

Aloin jo miettimään, että mitä jos tappaisin itseni, sen kivun ja pelon joutuisin kohtaamaan vain kerran, eikä tarvisi enää koskaan pelätä mitään. Mut ehkä nyt jaksan taas jatkaa, kun tiedän että on kohtalotovereita, ja niitä jotka jaksavat neuvoa.

Olen 3-kymppinen nainen, ja aika pelokas nykyään. En tiedä miten on mahdollista, että näin paljon hölmöjä pelkoja on päässyt syntymään. Olen kyllä psyykkisesti sairas, viimeksi on ollut puhetta yleistyneen ahdistuneisuushäiriön mahdollisuudesta.

Sairauspelot ovat myös minulla niitä pahimpia. Minulla on koko ajan jotain vaivoja, ja lääkäriin olisi asiaa todella usein. Terveyskeskuksessa ei vaan kehtaa ravata jatkuvasti ja yksityisiin ei ole varaa. Olen kuitenkin viime vuosina käynyt useiden eri alojen lääkäreillä, ja jotain juttuja on diagnosoitukin. Tämä tietysti tukee sitä käsitystä, että "tiedän kyllä jos mussa jokin on vialla".

Pelkään matkustamista eri kulkuneuvoilla, onnettomuuksiahan sattuu koko ajan. Pimeällä on inhottavaa liikkua missä vaan. Aiemmin olin paljon mukana kaupungin yöelämässä, nyt tuntuu mahdottomalta (humalaiset ihmiset). Pelkään villieläimiä ja jopa vieraita koiria (naurettavaa tämäkin, olen erittäin koirarakas). Korkeita ja ahtaita paikkoja. Kontrollin menettämistä. Kotonakaan ei ole aina kovin turvallinen olo, pelkään mm. tulipaloa, sähköä, säteilyä, liukastumista suihkussa yms.

Että on meitä pelokkaita muitakin. Toivottavasti saat apua jostain (ja itse kanssa). Voimia!

moi, en tiedä auttaako tämä mitään, mut laitan tähän oman tarinani, miten selvisin ahdistuksesta ja peloista. tässä se on;

mä sain apua eri luontaishoidoista, jotka auttoi masennukseen, ahdistukseen, pelkoihin, pakkoajatuksiin yms, kun en uskaltanut masennuslääkkeitä käyttää, ja luin paljon mitkä luontaistuotteet auttaa mielenterveyden ongelmiin, tässä kaikki jutut mitä käytin (ja nämä ihan oikeasti auttoivat): mäkikuismaa (masennukseen) valeriaanaa ja kärsimyskukkaa (ahdistukseen, jännitykseen, pelkotiloihin, rauhoitti ja rentoutti). E-EPA-kalaöljyä (myös pellavansiemenöljy on kuulemma hyvä, siinä samoja omega 3-öljyjä) ja sinkkiä, magnesiumia ja dolomiittia (tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen jossa mielenterveyden ongelmia hoidetaan vitamiinein, mineraalein ja rasvahapoin, ja näin tasapainotetaan ja hoidetaan aivoja ja hermojärjestelmää ja näin mieli paranee) ja bachin kukkatipat olivat mulle tosi suuri apu: bachin kukkatippoja on 38 erilaisiin ongelmiin, kuten masennukseen, pelkoihin, päättämättömyyteen, ahdistukseen, vihaan yms ja niiden käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa jokaista valittua kukkatippaa (samanaikaisesti voi käyttää 5 eri tippaa) lasiin vettä ja pari kulausta päivän mittaan. esim. mimulus ja aspen auttavan pelkoihin, rock rose kauhuun, cherry plum kun pelkää tulevansa hulluksi ja menettävänsä kontrollin. näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, noita yrttejä ja E-EPA:aa saa apteekeista. lisäksi jätin kaiken kofeiinin ja suurimmaks osaks sokerit, lisäaineet ja valkoiset vehnäjauhot (ortomolekulaarisessa lääketieteessä vitamiinien yms. ohella suositellaan myös gluteenitonta dieettiä, koska gluteiini aiheuttaa joissakin paitsi fyysisiä, myös psyykkisiä oireita, jos gluteeniallergia on voimakas, esim. autismista kärsiviä gluteeniton dieetti on auttanut paljon, se on suosittu ja hyväksikoettu apu). oon lukenut paljon netistä ja kirjoista mielenterveyden ongelmien luonnonmukaisesta hoidosta, ja toivottomissakin tilanteissa ovat monet apua saaneet. kirja joka auttoi mua tosi paljon oli tommy hellstenin "saat sen mistä luovut" se helpotti oloa ja toi levollisuutta ja rauhaa. toivon sulle joka tapauksessa kaikkea hyvää ja että elämä hymyilisi sulle, joku sanoi joskus että kun on ollut tarpeeksi sadetta, on auringon aika.

noita bachin tippoja saa melkein kaikista luontaistuotekaupoista ja yks hyvä kukkatippa pelkoihin on kans "white chestnut", joka auttaa kun epätoivotut ajatukset tunkee mieleen, ja joista ei pääse eroon. mun ahdistuksiin ja pelkoihin bachin tipoista on ollut paljon apua ja tuntui että kaikki vitamiinit, yrtit ja rasvahapot jotenkin hoiti ja paransi mun "päätä", etten enää ollut niin heiveröinen pelkäämään ja ahdistumaan kaikesta. tiedän mitä helvettiä pelot on, kun ne vaan jyllää päässä eikä niistä pääse eroon. toivon sulle oikeasti kaikkea parasta ja että pelot lähtisivät kokonaan pois ja vois taas nauttia elämästä ja rentoutua ilman pelkoa omassa mielessä lymyävistä ajatuksista ja peloista.

kuulla etten ole ongelmani kanssa yksin! Kiitos teille rohkaisevista neuvoista, varmasti yritän noudattaa niitä.
Olen tosiaan luullut itseäni ainutlaatuiseksi sekopääksi, jotkut muutkin läheiseni ovat tainneet niin ajatella. On hienoa että jaksoitte vastata ja antaa voimia taas jaksaa eteenpäin!!

Minulla on pelkoa, jonka syytä en edes tiedä. Ahdistun vain yhtäkkiä ja sydän hakkaa, enkä voi sille mitään.

Voisikohan tällaiseen saada jotakin lääkitystä? Tätä on sen verran usein että tämä oikeasti häiritsee elämääni.

Jos pakkoajatukset vaivaavat päivätolkulla ja häiritsevät muuta elämää, kannattaa mennä lääkäriin. Lääkäri osaa neuvoa eteenpäin. Käytännössä siis esim. työterveyspsykologille tai psykiatrille.

Sairauden pelko tai pakkoajatukset ovat yksi masentuneisuuden oire. Kannattaa myös miettiä, onko omassa elämässä käynyt jotain, mikä voisi laukaista nämä. Terapiahoidon lisäksi auttaa mahdollisimman säännöllinen ja "pieni" elämä: yrittää nukkua öisin (illalla/yöllä olo ahdistus usein helpottaa, mutta tärkeää olisi nukkua säännöllisesti yöt), syödä terveellisesti, LIIKKUA ULKONA esim. kävellä metsässä, lukea jne. Eli ihan normaaleja asioita, mutta niistä olisi hyvä pitää kiinni. Ja puhuminen. Ei pidä käpertyä ja jäädä yksin!