Jumalan pelko suo turvan
Elämme niin sanotussa maailmankylässä. Asiat ovat muuttuneet yhä enemmän globaaleiksi, koko maailmaa koskeviksi. Nopeat muutokset heijastuvat arvomaailmaan. Perinteiset kristilliset arvot ovat menettäneet merkitystään. Tämä on johtanut ongelmiin ihmisten elämässä. Päihteiden ja huumeiden käyttö on yleistynyt, väkivalta raaistunut ja rikollisuus lisääntynyt. Huolestuttavan suuri osa lapsista ja nuorista voi entistä huonommin ja on syrjäytymisvaarassa. Kun vanhemmat pyrkivät itsekkäästi toteuttamaan omia tarpeitaan, lasten paras unohtuu. Pelko ja ahdistus täyttävät monien mielen.
Suviseuroihin ja vuosikokoukseensa kokoontuneet vanhoillislestadiolaiset esittävät syvän huolensa tapahtuneesta kehityksestä, erityisesti Raamatun arvovaltaa väheksyvistä suuntauksista yhteiskunnassamme ja kirkossamme.
Ihmiskuva on muuttunut yhä ihmis- ja yksilökeskeisemmäksi. On hämärtynyt se tosiasia, että ihminen on vastuussa teoistaan sekä Jumalalle että lähimmäisille. Enenevässä määrin ihmiset ovat luopuneet uskosta Raamatun ilmoittamaan kolmiyhteiseen Jumalaan. He luovat mieluummin itselleen oman mielensä mukaisen jumalan. Aikamme kaipaa selkeää opetusta siitä, ettei ole muuta elävää Jumalaa kuin hän, joka on ilmoittanut itsensä Jeesuksessa Kristuksessa ja Pyhän Hengen kautta sanassaan. Jumala on pyhä ja vanhurskas. Hän vihaa syntiä mutta rakastaa syntistä ihmistä.
Tiedon kasvaessa ja teknologian edistyessä ihminen pyrkii ottamaan käsiinsä päätösvallan elämästä ja kuolemasta. On kehitetty yhä uusia keinoja raskauden ehkäisyyn ja keskeyttämiseen. Eutanasiasta, geenimanipulaatiosta ja ihmisen kloonauksesta keskustellaan. On unohtunut, että Jumala on kaiken luoja ja ylläpitäjä. Hän ei ole antanut ihmiselle valtuuksia elämän ja kuoleman säätelyyn.
Perusteellista arvojen ja käsitysten muutosta on merkinnyt 1960-luvulla alkanut ”seksuaalivallankumous”. Aviouskollisuus on menettänyt merkitystään. Seksuaalinen yhdyselämä on julistettu yksilön juridiseksi ja moraaliseksi oikeudeksi. Kaikkien omien taipumusten toteuttaminen on tullut luvalliseksi. Tätä ilmentää laki virallistetusta parisuhteesta samaa sukupuolta olevien kesken. Kuitenkin Jumala sääti avioliiton miehen ja naisen väliseksi elinikäiseksi liitoksi. Siinä toteutuu miehen ja naisen seksuaalisuus Jumalan tarkoittamalla tavalla. Avioliiton ulkopuolisia suhteita Raamattu nimittää aina huoruuden synniksi. Samaa sukupuolta olevien seksuaalisuhteita Jumalan sana ei hyväksy. (Room. 1:26–27; 3. Moos. 19:22.) Jumala ei siunaa tällaisia suhteita.
Yleisessä kirkollisessa keskustelussa ja toiminnassa raamatullinen opetus on kaventunut. Sakramentit ovat saaneet korostuneen aseman ja niille on annettu ohi Jumalan sanan menevää merkitystä. Raamatun arvovallan väheneminen on havaittavissa sekä päätöksenteossa että kristillisessä opetuksessa. Jumalan sana selitetään aikasidonnaiseksi ja syntyaikansa kulttuurin kahlitsemaksi. Tämä ei kuitenkaan tee oikeutta Jumalan omalle ilmoitukselle. Jeesuksen mukaan Jumalan sanan sisältö ja perussanoma ei muutu maailman muuttumisen myötä (Matt. 24:35; Mark. 13:31; Luuk. 21:33). Jumalan sana on aina ajankohtaista. On syytä muistaa, että kansankirkkomme tunnustuksen perusteella ”kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan”. (KJ 1:1§.)
Länsimainen lainsäädäntö on suurelta osin perustunut Jumalan kymmeneen käskyyn ja roomalaiseen oikeuteen. Länsimainen sivistys pohjautuu niiden ohella kristilliseen käsitykseen ihmisen oikeuksista ja velvollisuuksista. Keskeisesti tämä tulee esille Jeesuksen opettamassa kultaisessa säännössä: ”Minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” (Matt. 7:12). Tämän periaatteen sovelluksina ovat syntyneet muun muassa terveydenhoitojärjestelmä ja sosiaaliturva. Jumalan sanan opetuksesta poikkeaminen horjuttaa merkittävällä tavalla yhteiskunnan perusteita.
Jokainen ihminen on yhtä arvokas asemastaan, tehtävästään tai sukupuolestaan riippumatta. Hänen arvonsa perustuu siihen, että hän on Jumalan luoma ja Kristuksen lunastama. Jumala on luonut hänet kuvakseen ja tarkoittanut hänet elämään yhteydessään. Syntiinlankeemuksessa ihminen kuitenkin menetti voiman hyvään, ja hänen tahtonsa taipui pahaan. Ihminen ei siis ole perusolemukseltaan hyvä. Synnin tähden maailmassa on niin paljon pahaa.
Raamatun perussanoma on ilmoitusta Jumalan tahdosta ja teoista Kristuksessa, hänen kärsimisestään, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Kristus on voittanut synnin vallan. Evankeliumin saarna antaa sen vastaanottajalle voiman palvella Jumalaa ja lähimmäistä. Evankeliumi tuo vapauden Kristuksessa mutta ei anna vapautta elää synnissä. Jumala on rakkaudessaan asettanut ihmisille rajat kuten rakastavat vanhemmat lapsilleen. Jumalan armo opettaa hylkäämän synnin ja antaa voiman elää Jumalan sanan neuvojen mukaan. Uskonvanhurskautta seuraa elämänvanhurskaus. Oppi ja elämä kuuluvat kiinteästi yhteen. Jumala siunaa niitä, jotka haluavat elää hänen tahtonsa mukaisesti.
Myönnämme oman vajavuutemme, mutta armahdettuina syntisinä esitämme rakkauden ja totuuden tähden huolemme maallistumisen ja materialistisen ajattelun voimistumisesta ja niiden seurausilmiöistä.
Yhteiskuntamme edun mukaista on, että tälle ja tuleville sukupolville annetaan terveet elämisen mallit ja turvalliset kasvuolosuhteet. Ne nousevat oikeasta Jumalan pelosta ja omakohtaisesta uskosta.
Herran pelko on vankka varustus – jälkipolvillekin se suo turvan (Sananl. 14:26).
Elämme niin sanotussa maailmankylässä. Asiat ovat muuttuneet yhä enemmän globaaleiksi, koko maailmaa koskeviksi. Nopeat muutokset heijastuvat arvomaailmaan. Perinteiset kristilliset arvot ovat menettäneet merkitystään. Tämä on johtanut ongelmiin ihmisten elämässä. Päihteiden ja huumeiden käyttö on yleistynyt, väkivalta raaistunut ja rikollisuus lisääntynyt. Huolestuttavan suuri osa lapsista ja nuorista voi entistä huonommin ja on syrjäytymisvaarassa. Kun vanhemmat pyrkivät itsekkäästi toteuttamaan omia tarpeitaan, lasten paras unohtuu. Pelko ja ahdistus täyttävät monien mielen.
Suviseuroihin ja vuosikokoukseensa kokoontuneet vanhoillislestadiolaiset esittävät syvän huolensa tapahtuneesta kehityksestä, erityisesti Raamatun arvovaltaa väheksyvistä suuntauksista yhteiskunnassamme ja kirkossamme.
Ihmiskuva on muuttunut yhä ihmis- ja yksilökeskeisemmäksi. On hämärtynyt se tosiasia, että ihminen on vastuussa teoistaan sekä Jumalalle että lähimmäisille. Enenevässä määrin ihmiset ovat luopuneet uskosta Raamatun ilmoittamaan kolmiyhteiseen Jumalaan. He luovat mieluummin itselleen oman mielensä mukaisen jumalan. Aikamme kaipaa selkeää opetusta siitä, ettei ole muuta elävää Jumalaa kuin hän, joka on ilmoittanut itsensä Jeesuksessa Kristuksessa ja Pyhän Hengen kautta sanassaan. Jumala on pyhä ja vanhurskas. Hän vihaa syntiä mutta rakastaa syntistä ihmistä.
Tiedon kasvaessa ja teknologian edistyessä ihminen pyrkii ottamaan käsiinsä päätösvallan elämästä ja kuolemasta. On kehitetty yhä uusia keinoja raskauden ehkäisyyn ja keskeyttämiseen. Eutanasiasta, geenimanipulaatiosta ja ihmisen kloonauksesta keskustellaan. On unohtunut, että Jumala on kaiken luoja ja ylläpitäjä. Hän ei ole antanut ihmiselle valtuuksia elämän ja kuoleman säätelyyn.
Perusteellista arvojen ja käsitysten muutosta on merkinnyt 1960-luvulla alkanut ”seksuaalivallankumous”. Aviouskollisuus on menettänyt merkitystään. Seksuaalinen yhdyselämä on julistettu yksilön juridiseksi ja moraaliseksi oikeudeksi. Kaikkien omien taipumusten toteuttaminen on tullut luvalliseksi. Tätä ilmentää laki virallistetusta parisuhteesta samaa sukupuolta olevien kesken. Kuitenkin Jumala sääti avioliiton miehen ja naisen väliseksi elinikäiseksi liitoksi. Siinä toteutuu miehen ja naisen seksuaalisuus Jumalan tarkoittamalla tavalla. Avioliiton ulkopuolisia suhteita Raamattu nimittää aina huoruuden synniksi. Samaa sukupuolta olevien seksuaalisuhteita Jumalan sana ei hyväksy. (Room. 1:26–27; 3. Moos. 19:22.) Jumala ei siunaa tällaisia suhteita.
Yleisessä kirkollisessa keskustelussa ja toiminnassa raamatullinen opetus on kaventunut. Sakramentit ovat saaneet korostuneen aseman ja niille on annettu ohi Jumalan sanan menevää merkitystä. Raamatun arvovallan väheneminen on havaittavissa sekä päätöksenteossa että kristillisessä opetuksessa. Jumalan sana selitetään aikasidonnaiseksi ja syntyaikansa kulttuurin kahlitsemaksi. Tämä ei kuitenkaan tee oikeutta Jumalan omalle ilmoitukselle. Jeesuksen mukaan Jumalan sanan sisältö ja perussanoma ei muutu maailman muuttumisen myötä (Matt. 24:35; Mark. 13:31; Luuk. 21:33). Jumalan sana on aina ajankohtaista. On syytä muistaa, että kansankirkkomme tunnustuksen perusteella ”kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan”. (KJ 1:1§.)
Länsimainen lainsäädäntö on suurelta osin perustunut Jumalan kymmeneen käskyyn ja roomalaiseen oikeuteen. Länsimainen sivistys pohjautuu niiden ohella kristilliseen käsitykseen ihmisen oikeuksista ja velvollisuuksista. Keskeisesti tämä tulee esille Jeesuksen opettamassa kultaisessa säännössä: ”Minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” (Matt. 7:12). Tämän periaatteen sovelluksina ovat syntyneet muun muassa terveydenhoitojärjestelmä ja sosiaaliturva. Jumalan sanan opetuksesta poikkeaminen horjuttaa merkittävällä tavalla yhteiskunnan perusteita.
Jokainen ihminen on yhtä arvokas asemastaan, tehtävästään tai sukupuolestaan riippumatta. Hänen arvonsa perustuu siihen, että hän on Jumalan luoma ja Kristuksen lunastama. Jumala on luonut hänet kuvakseen ja tarkoittanut hänet elämään yhteydessään. Syntiinlankeemuksessa ihminen kuitenkin menetti voiman hyvään, ja hänen tahtonsa taipui pahaan. Ihminen ei siis ole perusolemukseltaan hyvä. Synnin tähden maailmassa on niin paljon pahaa.
Raamatun perussanoma on ilmoitusta Jumalan tahdosta ja teoista Kristuksessa, hänen kärsimisestään, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Kristus on voittanut synnin vallan. Evankeliumin saarna antaa sen vastaanottajalle voiman palvella Jumalaa ja lähimmäistä. Evankeliumi tuo vapauden Kristuksessa mutta ei anna vapautta elää synnissä. Jumala on rakkaudessaan asettanut ihmisille rajat kuten rakastavat vanhemmat lapsilleen. Jumalan armo opettaa hylkäämän synnin ja antaa voiman elää Jumalan sanan neuvojen mukaan. Uskonvanhurskautta seuraa elämänvanhurskaus. Oppi ja elämä kuuluvat kiinteästi yhteen. Jumala siunaa niitä, jotka haluavat elää hänen tahtonsa mukaisesti.
Myönnämme oman vajavuutemme, mutta armahdettuina syntisinä esitämme rakkauden ja totuuden tähden huolemme maallistumisen ja materialistisen ajattelun voimistumisesta ja niiden seurausilmiöistä.
Yhteiskuntamme edun mukaista on, että tälle ja tuleville sukupolville annetaan terveet elämisen mallit ja turvalliset kasvuolosuhteet. Ne nousevat oikeasta Jumalan pelosta ja omakohtaisesta uskosta.
Herran pelko on vankka varustus – jälkipolvillekin se suo turvan (Sananl. 14:26).
Vastaukset 1
Vanhimmat
aivan!