KANNABISHUUME TAPPOI MIEHEN

Helsinki

Kannabisnarkomaani kuoli äkillisesti kannabishuumeviljelmälleen.

Kyseinen mies oli ollut viemässä viljelmilleen huumeen kasvatuksessa tarvittavia keinotekoisia lisäaineita. Huumeen houkutus oli käynyt narkomaanille ylivoimaiseksi ja hän oli nuuhkaissut huumekasvia. Samassa hän oli joutunut äkillisen ja voimakkaan psykoosin uhriksi ja hän oli sännännyt päistikkaa metsikköön, johon hän hetkeä myöhemmin kuoli. Paikalle tullut lapsiperhe oli tehnyt voitavansa ja soittanut poliisin paikalle viemään narkomaanin pois. Poliisi totesi myrkytystilan olleen niin voimakas, että kuolema oli ollut nopea ja tuskallinen, kuten yleensä. "On tämä kyllä aivan hirveää, että kannabisnarkomaanit tulevat kuolemaan tänne meidän metsään", sanoi järkyttynyt perheenäiti.

Näin olisi voinut käydä ja näin Iltalehti, Iltasanomat tai Nelosen uutiset olisivat voineet uutisoida. Vaikka kyseiset mediat ovat olevinaan liberaaleja, niin päihdepolitiikkaa edes sivuavissa jutuissa ne tuntuvat olevan niitä kaikkein vanhoillisimpia. Jostain käsittämättömästä syystä kyseisillä medioilla on tarve nuolla systeemin persettä päihdepolitiikan saralla. Tai sitten kyseisten medioiden vastuuhenkilöt ovat yksinkertaisesti tietämättömiä luupäitä juntteja. Mutta kyseessä oli siis spekulatiivinen uutinen. Näin se oikeasti meni:

Olin kierroksella plantaaseillani ja annoin kasveille kukintaa voimistavaa "Jaakontaika" valmistetta. Ruiskutuksen ollessa valmis, kuulin polun päästä ääniä. Ääniä, saatana. Ponkaisin viereiseen "poteroon", josta seurasin tilannetta. Tiesin, että jos sieltä tulisi vain ihmisiä, minulla ei olisi hätäpäivääkään. Jos maastoutuisin kanervikon joukkoon, he eivät löytäisi minua elleivät kompastuisi minuun. Koira, perkele, niillä on koira. Tiesin koiran haistavan minut, joten jos he tulisivat risteyksestä suoraan (eli suoraan sinne missä minä olin), minut nähtäisiin. Ja minä en halua tulla nähdyksi. Tulivat suoraan. Perkele. Kamat kasaan ja yhtä lujaa kuin äänettömästi karkuun, niin kuin sissikoulutuksen saanut reservin upseeri vain osaa. Metsässä viiletinkin sitten aika haipakkaa. Sitten yht'äkkiä: kyykäärme, perkele, astuinko sen päälle? (Olen allerginen kyylle, ja olisin voinut aivan hyvin kuolla jos se pisti minua.) En kuitenkaan voinut jäädä ihmettelemään asiaa, vaan painalsin vielä aimo matkan ja tein ketunlenkin ja jäin tuulen alapuolelle seuraamaan tilannetta. Jaahas, tavallinen lapsiperhehän siellä ja varsinaisen perhekoiran näköinen kultainen noutaja, joka takuulla ei olisi haistanut minua. Turha juttu siis, mutta eihän sitä voinut etukäteen tietää. Jos niillä olisi ollut metsästys / palvelukoira, niin sitten olisin kyllä ollut kusessa. Tässä vaiheessa muistin kyyn ja oikeaa nilkkaa pakotti...helvetti. Tarkistin tilanteen; puremajälkiä ei ollut...Huhhuh! Ja hampuillanihan ei hätää ole. Ne ovat sellaisen ryteikön keskellä, ettei sinne kukaan mene. Jep, mutta kieltolain syytä tämäkin. Ellei hampun kasvatus olisi kiellettyä, enhän minä plantasiltani mihinkään olisi lähtenyt. Niin, eikä kannabikseen oikeasti voi kuolla, sillä pienin tappava annos on 3 kg pudotettuna seitsemännestä kerroksesta suoraan päähän. Hampun kasvatus on mielenkiintoinen ja jännittävä harrastus ja sillä on kuntoa kohottava vaikutus.