Siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Lokakuun 27. päivänä 2003 Floridassa rekisteröitiin verkkotunnus nimeltä giiclub.com. Verkon nimipalveluja tarjoavat yritykset saavat päivittäin tuhansia vastaavanlaisia toimeksiantoja. Mitään ihmeellistä ei ollut siinäkään, että asiakirjoissa näkyi suomalainen puhelinnumero. Ilmeisesti jokin suomalainen yritys oli päättänyt perustaa omat verkkosivut ja varasi nimen käyttöönsä.
Pian GiiClub oli jo pienen piirin tiedossa. Tampereelta johdettu salaperäinen yritys tarjosi helppoa rahaa. Yrityksen bisnesidea oli selkeä: sen johto oli kehittänyt aukottoman tavan, jolla voi voittaa vedonlyönnissä. Tuotot olisivat muhkeita, jopa 60 prosenttia. Mukaan pääsi vain kutsusta ja jos oli valmis maksamaan ison rekisteröintimaksun.
Mutta laukkakilpailut ja nyrkkeilyottelut eivät ilmeisesti kiinnostaneet tarpeeksi monia. Uudeksi houkuttimeksi keksittiin valuuttakauppa.
Kesällä 2004 GiiClubista alkoi kierrellä juttuja verkon keskustelupalstoilla. Hämmästelijät ihmettelivät luvattuja tuottoja. Epäilijät puhuivat pyramidihuijauksesta, jossa on tarkoitus kerätä osallistumismaksuilla ja lisensseillä rahaa pyramidissa ylimpänä oleville.
Mutta valuuttakaupan lumoa oli vaikea vastustaa. Olihan George Soroskin tehnyt satumaisen omaisuuden ostamalla ja myymällä valuuttaa. Nyt oli tarjolla instrumentti, jonka avulla pystyi tekemään 400 prosentin voittoja valuuttamarkkinoilla. Sen oli kuulemma kehittänyt sama mies, joka oli selättänyt vedonlyöntitoimistot omalla taitavalla ohjelmallaan.
Nyt kuka tahansa voisi tehdä saman kuin Soros. Riitti, että oli 300 euroa ja verkkoon kytketty tietokone.
Vuonna 2005 GiiClub muuttui WinClubiksi, yksityiseksi sijoituskerhoksi. Jäseneksi pääsi edelleen vain suosituksesta – tätä oli alettu kutsua sponsoroinniksi. Sana levisi, ja jäsenmäärä alkoi kasvaa. Kuukaudessa saattoi tulla kuusisataakin uutta jäsentä.
Keväällä 2006 mukana oli parituhatta jäsentä. Kesällä 2007 puhuttiin jo viidestätuhannesta klubilaisesta.
Tuli syksy 2007. Pyramidihuijausepäily viranomaisten tutkintaan, MTV3 kertoi 23. syyskuuta. Kohun myötä WinClub sulki verkkosivunsa.
Mutta pienen tauon jälkeen sivut avautuivat jälleen. Maksut olivat nousseet, ja jäsenhankinta oli taas täydessä vauhdissa. Marraskuussa nimi yllättäen muuttui WinCapitaksi.
Vanhojen jäsenten tuhdit tuotot houkuttelivat mukaan uusia. Pienillä paikkakunnilla sana levisi tehokkaasti. Suurten sponsoreiden sapattivapaat, kesämökit, tila-autot ja lomamatkat tehosivat paremmin kuin klubin vaikeaselkoiset power point -esitykset.
Helmikuussa 2008 mukana oli yli kymmenentuhatta jäsentä. Nyt, huhtikuussa, heitä olisi varmaan vieläkin enemmän, jos klubi ei 7. maaliskuuta olisi kadonnut. Sinä päivänä WinCapitan verkkosivuille ilmestyi tyly ilmoitus: Service Unavailable. Palvelu ei käytettävissä.
Mitä jäi jäljelle? Rikostutkinta, sekavaa keskustelua netissä, vaitonaisia ihmisiä ja kuohuvia tunteita. Uutisotsikoissa puhutaan jo Suomen historian suurimmasta talousrikoksesta. Yli kaksisataa ihmistä on tehnyt rikosilmoituksen, ja ainakin 69 miljoonaa euroa on kateissa. Poliisi on pyytänyt jäädyttämään pääepäiltyjen tilejä ulkomailla, ja se vetoaa, että pettyneet eivät turvautuisi väkivaltaan.
Mitä ihmettä oikein tapahtui?
Pöydän ääressä istuu nelikymppinen mies. Sanotaan häntä Olliksi. Hän suostuu haastateltavaksi sillä ehdolla, että hänen oikeaa nimeään ei kerrota.
Sama ehto on muillakin WinCapitan jäsenillä: tietoja saa vain, jos nimi ei näy lehdessä. Ja senkin jälkeen on poikkeuksellisen työlästä löytää niitä, jotka suostuvat kertomaan WinCapitasta edes jotain.
Olli asuu pääkaupunkiseudulla, ja hänellä on hyvä työpaikka it-alalla. Viime heinäkuun ja helmikuun välissä hän sijoitti WinCapitaan 58 000 euroa.
Yksityisestä sijoituskerhosta hän kuuli työkaveriltaan, joka oli kuulunut WinClubiin yli vuoden. Kerho teki kuulemma valuuttakauppaa euroilla ja Yhdysvaltain dollareilla, ja jäsenet olivat vaurastuneet. Mukaan pääsi vain toisen jäsenen suosituksesta, ja palkkioksi tämä sponsori saisi mukavat 20 prosenttia sponsoroitavansa tuotoista.
Tietysti Olli kiinnostui.
Mutta ei suin päin. Ensin hän tutustui siihen, mitä WinCapita sanoi tekevänsä eli valuuttakauppaan.
Olli kokeili kaupantekoa verkossa 10 000 dollarin harjoittelutilillä – siis leikkirahalla.
"Totesin, etteivät klubin lupaamat voitot täysin mahdottomia ole. Sain kauppa-alustan pitäjältä kokeeksi vipukertoimen sata, joka satakertaisti sijoitukseni. Tein tappioita ja sain voittoja. Tajusin, että valuuttakaupassa voi tehdä isojakin voittoja, sillä mitä isompi kassa, sitä isomman vivun saa käyttöönsä."
Päästäkseen WinClubin jäseneksi Ollin piti maksaa kerholle 3 000 euroa. Liittymisehdot olivat sekavat: pelkkä liittyminen maksoi tonnin, toisella tonnilla sai puolen vuoden käyttöoikeuden tietokoneohjelmaan, jota klubissa kutsuttiin "valuuttakaupan signaalijärjestelmäksi".
Se oli mittari, jonka viisari näytti, koska kauppaa kannattaa tehdä.
Vasta kolmas tonni oli Ollin varsinainen sijoitussumma. WinClubin mukaan kerho kävi näillä sijoituksilla valuuttakauppaa jäsentensä hyväksi. Tuottoennusteet olivat huimia, jopa yli neljäsataa prosenttia puolen vuoden aikana.
Sekavia yksityiskohtia seurasi lisää: Klubi myi A-, B-, C- ja X-lisenssejä "sisäisessä pörssissä". Oli "panostusmekanismeja", "KimppaOsuuspörssiä" ja "ForexPool tilanneseurantasivuja". A-lisenssit ostettiin "osuustilillä" olevalla rahalla ja X-lisenssit "sijoitustilillä" olevalla rahalla.
Työkaverin sijoitukset näyttivät tuottavan hyvin, joten Olli pani kerhoon vähitellen lisää rahaa, kerran jopa 15 000 euroa. Rahat hän siirsi suomalaiselta pankkitililtään brittiläisen Moneybookersin kautta WinClubille.
Moneybookers on Paypalin kaltainen internetpankki, jonka kautta voi siirtää rahaa maailmalla tai maksaa verkko-ostoksia. Ollille Moneybookers-tilin avaaminen ja nostorajoitusten suurentaminen ei tuottanut vaikeuksia, mutta kielitaidottomia varten WinClub oli laatinut suomenkieliset ohjeet: Avaa sähköpostisi ja klikkaa linkkiä, jonka jälkeen homma jatkuu.
Klubin verkkosivuille pääsivät vain jäsenet. Sivut olivat vähän kömpelön näköiset, mutta Olli ei antanut sen häiritä.
Hän huomasi, että klubin taustalla oleva yhtiö, Worldwide Investment Company Corporation, oli rekisteröity Panamaan ja että yhtiön johdossa oli panamalaisia naisia, mutta mitä sitten, onhan näitä offshore-yhtiöitä.
Enemmän hän kiinnitti huomiota siihen, että WinClubiin saattoi ottaa yhteyttä vain verkkosivuilla olevan nimettömän sähköpostiosoitteen kautta. Aluksi viesteihin vastasi joku Tiina, sitten Marco, suomeksi.
"Kun klubi vaihtoi nimensä WinCapitaksi, se hämmästytti, mutta en miettinyt sitä sen enempää. Kai se oli jonkinlaista vauhtisokeutta", Olli sanoo.
Verkkosivuilla aloitti jäsenten keskustelupalsta. Kerran joku kyseli siellä, miksei hänen sijoitustuottojaan ollut maksettu silloin, kun piti. Marco rauhoitteli vastaamalla, että asia on hoidettu ja mainitsi vielä summatkin – ne olivat suuria, kymmeniätuhansia euroja.
Myöhemmin Olli on miettinyt, oliko viesti keksitty jäsenten rauhoittamiseksi.
Olli tiesi, että WinCapitan sääntöjen mukaan hän saisi ensimmäiset tuotot sijoituksilleen puolen vuoden kuluttua. Pitkin viime syksyä hän seurasi WinCapitan verkkosivuilta, miten hänen sijoituksensa alkoivat tuottaa. Kaikki näytti sujuvan hienosti.
Olli tutustui myös ostamaansa "valuuttakaupan signaalijärjestelmään". Sitä oli markkinoitu erään suomalaismiehen nerokkaaksi keksinnöksi, joka "tuottaa valuuttaparin EUR/USD osto- ja myyntisignaalit reaaliaikaisesti".
Olli kokeili ohjelmaa verkossa harjoittelutilillään. Toisinaan se näytti toimivan, toisinaan ei.
Ei klubikaan väittänyt tekevänsä valuuttakaupoillaan jatkuvasti voittoa. Olli näyttää kerhon sivuilla ollutta grafiikkaa. Siihen on merkitty myös tappiollisia kuukausia.
Viimeisen kerran Olli pääsi WinCapitan verkkosivuille maaliskuun ensimmäisellä viikolla. WinCapitan laskurin mukaan hänen 58 000 euron sijoitukselleen oli kertynyt tuottoa jo yli 29 000 euroa.
"Ajattelin, että tämähän menee hyvin. Aioin nostaa omani pois mahdollisimman nopeasti, mutta sijoittaa sen jälkeen kaikki tuotot uudestaan WinCapitaan."
Olli olisi voinut kotiuttaa rahojaan ensimmäisen kerran huhtikuussa. Maksupäivä oli aina kuun puolivälissä. Maaliskuun 7. päivänä WinCapitan verkkosivut eivät kuitenkaan enää auenneet.
Myös Ollin sponsorilta jäi WinCapitaan kymmeniätuhansia euroja. Isot saatavat ovat myös niillä kahdella miehellä, jotka Olli ehti sponsoroida jäseniksi.
"Tein rikosilmoituksen aika nopeasti. Katson, että WinCapita on rikkonut minun ja sen välillä olevan sopimuksen", Olli sanoo. "Mua ei kuseteta."
Kotikaupungissaan Olli oli ensimmäinen, joka teki tutkintapyynnön WinCapitasta. Tähän mennessä rikosilmoituksia on tehty eri puolilla Suomea runsaat kaksisataa.
Se on hämmästyttävän vähän, jos jäseniä todella on poliisin arvioimat kymmenentuhatta.
Keskusrikospoliisilla on edessä valtava urakka. Pitää tutkia, mistä toimintaa johdettiin, ketkä sitä johtivat Suomessa, mihin rahat ovat menneet, onko kysymyksessä pyramidihuijaus ja onko klubin kautta pesty rikollista rahaa. Esimerkiksi huumerahojen pesuun sijoituspyramidit ovat oiva keino – niiden kautta kierrätetyt rahat palautuvat tilille pääomatuloina.
Poliisi epäilee, että WinCapitan toiminnassa on kyse rahankeruurikoksesta ja petoksesta. Tutkintaan mennee useita kuukausia. Tällä viikolla keskusrikospoliisi ei halunnut tiedottaa tutkinnan etenemisestä.
Helsingin Sanomien tietojen mukaan poliisi pitää hyvin epätodennäköisenä, että WinCapita olisi käynyt valuuttakauppaa. Lähes kaikki jäsenet ovat tiettävästi suomalaisia, samoin kuin klubin johto. Poliisin mukaan se on "käynnistänyt toimia epäiltyjen kiinnisaamiseksi".
Uusi sijoituskerho pysyi pitkään pienen piirin salaisuutena. Mutta sitten tieto lähti leviämään – eivätkä läheskään kaikki uskoneet WinCapitan lupauksiin satumaisista tuotoista.
Verkon keskustelupalstoille klubi pulpahti kesällä 2004, jolloin sen nimi oli vielä GiiClub. Poikkeuksellisen laajaksi keskustelu ja kiistely ryöpsähtivät kuitenkin vasta viime vuonna.
Salapoliisityö WinCapitan ympärillä alkoi muropaketti.com-sivuston MuroBBS-keskustelualueella. Kesäkuun 18. päivänä 2007 siellä alettiin kysellä WinClubista.
Näin toimintaa selitti nimimerkki 'Mr. Muscle': "Maksat 3 000 euroa johonkin paikkaan / jollekin henkilölle, joka on kehittänyt ohjelmiston, mikä taasen tekee rahanvaihtobisnestä euron / dollarin suhteen tavalla, että saa siitä mahdollisimman suuret voitot. – – Näin kuulin viikonloppuna baarissa yhdeltä henkilöltä. Hänen kaverinsa oli lähtenyt kolme vuotta sitten mukaan, ja nyt kuulemma tulee 100 000 euroa kuukaudessa. – – Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, rehellisellä työllä se raha pitää tienata."
"Tohon olis pitänyt mennä mukaan kolme vuotta sitten, jos haluaisi tienata. Ja lisäksi pitäisi olla epärehellinen persoona", vastasi nimimerkki 'kätyri'.
Ja näin nimimerkki 'suppah': "Jos kerta tuotot on niin suuria, niin miksi siitä 3 000 euron aloitusmaksusta iso osa menee 'perustamiskuluihin'? Kusetustahan tuo on."
MuroBBS tunnetaan tietokoneharrastajien aloittamana keskustelupalstana. Viime aikoina sen WinCapita-keskustelua ovat seuranneet kymmenettuhannet kävijät sekä tiedotusvälineet ja poliisi.
"Murot" etsivät Panaman kaupparekisteristä WinCapitan taustalla olevan yhtiön tiedot ja kopioivat alkuperäiset asiakirjat verkkoon. He huomasivat kerhon sivuilla tietoturva-aukon ja onnistuivat kopioimaan noin tuhat käyttäjätunnusta. Helsingin Sanomat on nähnyt verkosta poistetun listan. Siinä ovat mukana todennäköisesti klubin jäsenet vuoden 2005 lopussa – siis tuhatkunta ensimmäistä jäsentä.
Nettisalapoliisit huomasivat myös, että WinCapitan tuhannella eurolla kauppaama tietokoneohjelma, se "valuuttakaupan signaalijärjestelmä", oli sama, jota myytiin toisaalla verkossa Wishforex-nimisen yrityksen sivuilla 269 dollarilla. Heidän mukaansa Wishforexin sivujen lähdekoodissa oli suomen kieltä. Kun yhteys WinCapitan ja Wishforexin välillä paljastui, Wishforexin sivut katosivat.
WinCapitan "valuuttakaupan signaalijärjestelmä" sai keskustelupalstoilla murskatuomion, ja sitä alettiin pilkata verkossa "ahtopainemittariksi". Verkkosalapoliisien mukaan mittaria kaupattiin reaaliaikaisena mutta eri valuutta-alustoihin verrattuna siinä oli selkeä viive.
Tämä loukkasi klubilaisia, joiden mielestä juuri WinCapitan signaalijärjestelmä oli tuonut heille hyvät tuotot.
Ennen pitkää WinCapita-ilmiö saa liikkeelle varmasti myös tutkijat. Mihin suomalaisten varovaisuus ja talonpoikaisjärki häipyivät?
Jo nyt liikennepsykologit ovat huomanneet, että perinteiset hyveet ovat murentuneet 10–15 vuoden aikana. Vielä 1990-luvun alussa ajateltiin, että ihmiset ovat tarkkoja ja varovaisia. Nyt toimitaan huomattavasti impulsiivisemmin, tehdään päätöksiä tunteiden perusteella ja otetaan entistä suurempia riskejä.
Sama pätee niin liikennekäyttäytymiseen kuin taloudenhoitoon. Vauhtisokeus kasvaa. Liikenteessä totutaan yhä nopeampaan vauhtiin, asuntolainoissa yhä suurempiin summiin, sijoituksissa yhä suurempiin riskeihin.
Pohjanmaalla asuva nelikymppinen Timpe ehti olla mukana WinCapitassa kolme vuotta. Hän muistaa vieläkin alkuaikojen fiilikset. Ne olivat riemuisat. Kerrankin köyhä pääsee tahkoamaan rahaa.
Viime maanantaina hän teki rikosilmoituksen.
Epävarmuus ja katteettomat lupaukset saivat Timpen päättämään, että hän lähtee poliisin puheille. Päätös oli vaikea, sillä hän oli uskonut WinCapitaan aivan tosissaan.
Ensimmäisen kerran mieleen tuli epäilys maaliskuussa. Tuttu oli ollut nostamassa helmikuussa rahaa eikä saanut voittojaan ulos. Rahat olivat tulleet aina omalle pankkitilille, viisi päivää noston jälkeen.
Enää eivät tulleet.
Rahasumma sinänsä ei huoleta, eikä hän halua muutenkaan puhua sijoittamistaan rahoista. "Ne tuhannet ovat pieniä. Lähdin mukaan 250 eurolla."
Timpe tuntee vain pari yläpuolellaan olevaa sponsoria nimeltä, molemmat ovat miehiä. Miesten kerho WinCapita on muutenkin. Timpe on itse ehtinyt värvätä vuosien mittaan puolenkymmentä ihmistä mukaan, joukossa on poikkeuksellisesti kaksi naistakin.
"Tuttavapiiristä puhuin mukaan, ja pienellä summalla lähtivät. Naiset tekevät aina niin."
Timpen sponsoroimat jäsenet aikovat myös tehdä rikosilmoituksen. "Arvaat varmaan, millaiset fiilikset ovat nyt."
WinCapitan jäsenkunnassa on huomattavasti enemmän miehiä kuin naisia. Miehet ovat vanhastaan tottuneet ottamaan suurempia riskejä kuin naiset.
Jäsenkunnasta erottuu selkeitä ryhmiä. Verkostomarkkinointi ja pyramidiyritykset ovat perinteisesti kiinnostaneet bisneksen reuna-alueilla toimivia yrittäjiä, mutta suurin osa mukaan lähteneistä on tavallisia, luottavaisia suomalaisia.
On vanhoja yrittäjiä, jotka ovat aina hakeneet tuottoisia kohteita. On ulosotossa olevia, jotka haluavat piilottaa tulonsa. Sijoituksia on tehty toisten nimissä. On perheenisiä, jotka haluavat vain perheen parasta: kivan tontin, talon, tila-auton ja huolettoman elämän. On niitä, jotka ovat maksaneet myös pääomaveron tuotoistaan. On pienituloisia tai velkaisia, jotka haluavat edes kerran vähän vaurastua. On pankkien sijoitusneuvoihin pettyneitä ja osakekaupoissa takkiinsa ottaneita, jotka hakevat tappioilleen hyvitystä. Mukana on jopa muutamia rahoitusalan ammattilaisia.
Uutta ovat nuoret hyvin koulutetut aikuiset, jotka haluavat vaurastua nopeasti. Heitä näyttää houkutelleen varsinkin WinCapitan markkinoima valuuttakauppa. He ovat aivan eri porukkaa kuin ternimaitokapselien myyjät.
Timoa ei voisi kuvitella myymässä geelimäisiä lisäravinteita, kodin puhdistusjärjestelmiä tai ylihintaisia polkupyöriä. Hän on noin 30-vuotias ja asuu pääkaupunkiseudulla.
Timo sijoitti WinCapitaan "muutaman satasen yli 10 000 euroa, eli isot säästöt", viime syksynä. Häntä kiinnosti klubissa nimenomaan valuuttakauppa.
"Minua ihmetyttää se, että jokainen finanssialan asiantuntija ja korkeasti koulutettu professori sanoo tällaisen valuuttakaupan olevan yksinkertaisesti mahdotonta. Tiedän, että jotkut tekevät valuutalla hyvääkin kauppaa", hän sanoo.
Timo on pohtinut WinCapitan toimintaa viime viikkoina paljon ja pitää mahdollisena, että on menettänyt rahansa.
"WinCapitan katoaminen rahojen kanssa näyttää tämänhetkisten tietojen perusteella ikävä kyllä tosiasialta. Mutta on hyvin pieni mahdollisuus, että se ei ole sitä", hän sanoo varovasti.
"Jotkut jäsenistä uskovat, että klubi palaa takaisin tauon jälkeen. Toinen ääripää uskoo ehdottomasti huijaukseen. Keskilinja miettii kumpaakin vaihtoehtoa."
"Jos kyseessä on huijaus, vaatii melkoista mielikuvitusta, että kaikki palaset saadaan näyttämään oikeilta ja että tuottoja on onnistuttu maksamaan ulos viiden vuoden ajan."
Timo harkitsi myös pientä lainaa, koska hän uskoi saavansa hyvät tuotot. "Mutta riski oli liian iso, jos toiminta lakkaa."
"Olen harrastanut sijoittamista aikaisemminkin, joten sijoitin vain sen verran kuin minulla oli varaa menettää ilman, että joudun taloudellisiin vaikeuksiin."
Timo sanoo olevansa yhä epävarma siitä, kävikö WinCapita oikeasti valuuttakauppaa. "Vai onnistuiko se sittenkin peittämään huijauksen valuuttakaupaksi?"
Hän kertoo tietävänsä tapauksia, joissa ihmisiltä on kerätty "varjopyramidien" avulla rahaa, joka on sitten sijoitettu WinCapitaan.
Timo ei värvännyt ketään mukaan. Siitä huolimatta hän ei ainakaan toistaiseksi tee rikosilmoitusta.
"Jos selviää, että joku on tietoisesti hävittänyt rahani, teen varmaan rikosilmoituksen, mutta eihän tässä ole kiire."
Sijoittaminen houkuttaa aina myös pelureita.
Sellainen on Juhana, nelikymppinen yrittäjä Itä-Suomesta. Hän ei anna puheiden stressata itseään, vaan siteeraa Ilkka Kanervaa: "Kortti toi, kortti vei."
Hulluina aikoina Soneran osakkeissa paloi enemmän kuin hän mahdollisesti nyt menettää. Niistä tappioista ei voinut tehdä rikosilmoitusta, eikä hän aio tehdä näistäkään.
"Enemmän minua vaivaisi, jos en olisi lähtenyt mukaan WinCapitaan. Minä olen peluri, ja tässä oli tarjolla iso riski ja isot tuotot."
Juhana on ollut mukana vuoden alusta. Hän tiesi, että kerhoon pääsee vain kutsuttuna, ja sen vuoksi hän etsi aktiivisesti suosittelijaa.
Ja löysikin.
"Summa on pieni, muutama kymmenentuhatta euroa."
Sääntöjen mukaan hän olisi saanut nostaa voittojaan ensimmäisen kerran vasta syksyllä.
"Mutta takaisin minä ne rahat saan. Jos en WinCapitasta, jostain muualta sitten."
Juhana tietää muutamia kavereita, jotka ovat mukana klubissa, mutta itse hän ei ole houkutellut ketään mukaan. Ei hänellä ole aikaa pitää esittelypuheita.
Sen hän on kuullut, että pikkusijoittajat ovat hirveän huolissaan. On ihmisiä, jotka ovat ottaneet velkaa sijoituksia varten.
"Minulla ei ole kuin univelkaa."
Kun WinCapitan sivut sulkeutuivat, jotkut klubilaiset etsivät tietoja ja toisiaan internetin keskustelupalstoilta. Moni päätyi Tienaus.comin sivuille, joilla keskustelunaiheet ulottuvat uhkapeleistä rahastosijoittamiseen.
Sivuilla on jo yli vuoden toiminut klubilaisten suljettu keskustelupalsta. Siihen voivat osallistua vain WinCapitan jäsenet.
Noille suljetuille sivuille oli torstaina rekisteröitynyt jo lähes 1 300 klubilaista. He ovat kyselleet toisiltaan muun muassa sitä, kuinka moni on tehnyt tai aikoo tehdä rikosilmoituksen. Tienaus.comin ylläpitäjän mukaan lähes 90 prosenttia keskustelijoista ei näillä näkymin aio tehdä tutkintapyyntöä.
Ylläpitäjä ei halua nimeään julkisuuteen. "Noin 80 prosenttia uskoo jatkoon. Mieliala on odottava", hän summaa.
Kun klubilaisilta kysyttiin, onko WinCapitan "johdon toiminta jatkunut jollakin tavalla hyväksemme sivujen sulkemisen jälkeen", runsas 60 prosenttia oli "tietojensa pohjalta sataprosenttisen varma, että klubin johto tekee edelleen jotakin hyväksemme". Vain kahdeksan prosenttia uskoi päinvastaista. Vastaajia oli 161.
Moni klubilainen sanoo, että on vaikea uskoa huijaukseen, koska WinCapita maksoi jäsenilleen vielä helmikuussa jopa satojentuhansien eurojen kotiutuksia. Tienaus.comin ylläpitäjän mukaan keskustelijoiden joukossa on kymmeniä, jotka nostivat helmikuussa yli 10 000 euron kotiutuksia. 124 vastaajaa 270:stä kertoi nostaneensa rahaa vielä helmikuussa, kolme heistä yli 200 000 euroa.
Yksi heistä on Kullervo, keski-ikäinen yrittäjä Pohjanmaalta. Hän nosti WinCapitasta helmikuussa useita kymmeniätuhansia euroja suomalaiselle pankkitililleen. Kullervon mukaan klubi maksoi hänelle tuottoja viime vuonna säännöllisesti joka kuukausi.
Kullervo liittyi mukaan kaksi vuotta sitten ja pääsi omilleen jo puolen vuoden kuluttua. Hän on suositellut useita kymmeniä uusia jäseniä, joiden tuotoista hän on saanut itselleen 20 prosenttia. Itseään Kullervo kutsuu kuitenkin mieluummin kummiksi kuin sponsoriksi.
"Kummin tehtävä on toimia muiden parhaaksi."
"Missään nimessä tämä ei voi olla ponzi-pyramidi", Kullervo sanoo. "Jäseniä ei edes kehoteta tuomaan mukanaan uusia jäseniä. Jos minulle olisi sanottu, että minun pitää värvätä kymmenen muuta saadakseni tuottoja, en olisi liittynyt klubiin."
Hän ei usko rahanpesuepäilyihin ja on vakuuttunut siitä, että WinCapita on käynyt valuuttakauppaa. "Tiedot joka ikisestä kaupasta olivat jäsenten luettavissa klubin verkkosivuilla. Siellä oli kaikki tiedot."
Osa Kullervon sponsoroimista ihmisistä on ollut häneen yhteydessä viime viikkojen aikana. "Lähinnä he ovat hakeneet henkistä tukea ja antaneet sitä myös minulle. Kaikki me ollaan omalla tavallamme huolissamme."
Myös Mikko odottaa luottavaisena WinCapitan sivujen avautumista. Mikko on nelikymppinen perheellinen yrittäjä Pohjanmaalta. Hän liittyi klubin jäseneksi kevättalvella 2007.
Tuttava oli lähtenyt mukaan jo aiemmin. Ennen liittymistään Mikko tutki toimintaa pitkään.
"Pidin sitä avoimena. Jäsensivuilta oli mahdollisuus seurata tehtyjä valuuttakauppoja reaaliaikaisesti. Se vakuutti minut oikeasta, valuuttakauppaan perustuvasta toiminnasta", Mikko sanoo.
Aluksi hän siirsi WinCapitalle pienen summan rahaa viikoittain, jotta oppisi, miten rahansiirrot toimivat. "Halusin oppia koko järjestelmän hyvin."
Vähitellen sijoitukset WinCapitaan kasvoivat. "Mutta maltilla, kuten jäsensivuillakin neuvottiin. Koskaan klubi ei luvannut mitään takuutuottoja. Se ilmoitti, että valuuttakauppa on riskitoimintaa ja että mennyt ei ole tae tulevasta."
Kaikkiaan Mikko sijoitti WinCapitaan noin 20 000 euroa. Puolen vuoden kuluttua ensimmäisestä sijoituksestaan hän sai nostaa ensimmäiset tuotot. Sen jälkeen hän kotiutti kuukausittain osan tuotoistaan ja sijoitti osan takaisin WinCapitaan.
"Klubi on aina toiminut luvatusti. Tuotot ovat ylittäneet edellisten kausien tuotot, ja tilitykset ovat tulleet luvatusti ja ajallaan."
Mikon mukaan klubi kannusti jäseniä koko ajan tekemään valuuttakauppaa myös itse. "Tietääkseni moni on niin tehnytkin. Valuuttakauppaa pystyy tekemään todella menestyksekkäästi."
Kun klubin verkkosivut sulkeutuivat, Mikko oli suunnilleen omillaan.
"Uudelleensijoitusten myötä sisällä on kuitenkin mukava potti. Kun sivut taas aukeavat, uskon kotiuttavani puolen vuoden aikana noin 3 000 euroa kuussa."
Mikon kautta WinCapitaan on liittynyt kolme ihmistä. Mikon mukaan he halusivat mukaan, koska he tiesivät Mikon jäsenyydestä.
Mikko uskoo, että klubi on oikeasti tehnyt valuuttakauppaa. Hän on varma, että myös keskusrikospoliisi päätyy tähän. "Silloin pyramidiepäilyt kumotaan. Sen tietää jokainen, joka on oikeasti tutustunut klubin toimintaan."
Rikosilmoitusta Mikko ei aio tehdä.
"En epäile mitään rikosta tapahtuneen."
Samaa mieltä on Mauri, kuusikymppinen yrittäjä Hämeestä. Hän uskoo verkosto- ja suosittelumarkkinointiin, vaikka niistä puhutaan useimmiten kielteiseen sävyyn. Ne ovat uutta bisnestä, ja kaikki uusi kiinnostaa.
Mauri liittyi GiiClubiin 4,5 vuotta sitten tutun suosituksesta. Häntä ei ihmetytä, miksi yhtiön nimi on vaihtunut niin nopeaan tahtiin, vaihtuvathan pankkienkin nimet.
Alkupanos oli silloin kolmesataa euroa. Pääoman Mauri otti heti ensimmäisen tilaisuuden tullen pois, mutta voitot hän on sijoittanut aina uudelleen. Hän tuntee useita klubilaisia ja on suositellut kerhoa muillekin turvallisin mielin. Uusista jäsenistä maksetut suosittelupalkkiot eivät hänen mielestään merkitse sitä, että kysymyksessä olisi pyramidiorganisaatio.
WinCapitassa olevasta rahamäärästä hän ei halua puhua. Lopulliset voitot selviävät sitten, kun sivut avautuvat. Sillä ne avautuvat, siitä hän on varma. Ja myös siitä, että WinCapita jää historiaan. "Yksittäiset ihmiset ovat voineet ensimmäisen kerran tehdä itse valuuttakauppaa."
Jos WinCapita osoittautuu huijaukseksi, sen jäljet tuntuvat pienillä paikkakunnilla ja pienissä yhteisöissä pitkään.
Jokainen pyramidi tarvitsee johtajikseen karismaattisia suostuttelijoita, jotka saavat lähipiirin uskomaan niin lujasti, että edes poliisitutkinta tai mahdolliset tuomiot eivät saa heitä muuttamaan mieltään.
Johtajien alapuolella oleva porras käyttää hyväkseen luottamusta. Uusia jäseniä hankitaan lähipiiristä: työpaikoilta, naapurista, uskonnollisista yhteisöistä, urheilu- ja metsästysseuroista, kuoroista, naapurustosta ja omasta suvusta. Moni lähtee mukaan, koska tuttavan sanaan on totuttu luottamaan.
Kun pyramidi romahtaa, sponsorit joutuvat tukalaan tilanteeseen. Ystävyys- ja luottamussuhteet saattavat rikkoutua, kun pettymys, viha, kauna ja nolous ryöpsähtävät esiin. Petetyksi tulleiden on myös vaikea tehdä rikosilmoitusta, koska he eivät halua vaikeuksia tuttavilleen.
Kollektiivinen vahingonilo on pakko kestää, samoin kuin mediaryöpytys. Ja nettikiusaaminen. Yleisillä keskustelupalstoilla ilkutaan mukaan lähteneitä ja mainitaan niin paljon yksityiskohtia, että lähipiiri ja pilkan kohde itse tietävät, kenestä on kyse.
Vaikeneminen on yksi tapa reagoida. Jo nyt moni haastateltava vastasi puhelimeen sanomatta nimeään, tiuskaisi, että hän on täysin väsynyt koko aiheeseen, tai piiloutui puhelinvastaajan taakse – myös töissä.
Vaikeudet myös lähentävät sijoituskerhon jäseniä.
"Meitä yhdistää Tukholma-syndrooma", sanoo Viljo, nelikymppinen itäsuomalainen asiakasneuvoja. Hän viittaa sillä psykologiseen tilaan, jossa panttivangit samaistuvat kaappaajaansa niin, että ryhtyvät auttamaan tätä.
Viljo on ehtinyt miettiä kohun vaikutusta ihmissuhteisiin. Hänellä on huoli ja hätä niistä, joita hän on rohkaissut mukaan. Kaikki sponsoroidut ovat lähipiiristä, ihmisiä, joiden kanssa ollaan jatkuvasti tekemisissä.
"Mietin pitkään ennen kuin uskalsin suositella WinCapitaa kenellekään. Ensimmäisen sponsoroitavan kanssa käytiin asioita pitkään läpi, ja kun hän, koulutettu ihminen, lähti mukaan melko suurella summalla, uskalsin suositella muillekin."
Kymmenkunta Viljon sponsoroimaa klubilaista on saanut nostaa voittojaan pois, mutta valtaosa sijoitti kaikki uudelleen. Semmoinen ihmisluonto on. Aina pitää saada enemmän.
"Siitä joukosta on yksi omillaan", Viljo arvelee.
Tammikuussa otettiin parin viikon ajan uusia jäseniä. Viljo sponsoroi mukaan muutaman. Jokainen sai saman neuvon kuin entisetkin: missään tapauksessa ei pidä sijoittaa enempää kuin on varaa hävitä. Vuokrarahoja ei saa panna menemään.
Mutta aina on kuitenkin joku, joka haluaa pelata liian isoilla panoksilla. Sekin huolettaa.
Viljo itse lähti mukaan kaksi vuotta sitten. Ensin pienimmällä mahdollisella summalla, sitten vähän isommalla ja sitten vielä isommalla. Tämän vuoden helmikuussa hän kotiutti osan voitoistaan, koska tarvitsi kipeästi rahaa.
"Mutta antaa niiden summien olla", Viljo sanoo.
Yksi sponsoroiduista on tehnyt rikosilmoituksen. Viljo itse ei ole tehnyt, sillä hän ei tiedä, mistä hänen pitäisi ilmoitus tehdä. Hän ei ole joutunut petoksen kohteeksi, sillä hänhän on omillaan. Tai siis omillaan, kun otetaan huomioon, paljonko rahaa meni pankkien suosittelemissa rahastoissa. Se tappio on nyt korvattu.
"Vielä toistaiseksi olen toiveikas. Minulle pitää osoittaa, että jokin rikos on tapahtunut. Jos niin on, rikoksella saatu hyöty menetetään valtiolle. Minulle se olisi täysi katastrofi."
Pian GiiClub oli jo pienen piirin tiedossa. Tampereelta johdettu salaperäinen yritys tarjosi helppoa rahaa. Yrityksen bisnesidea oli selkeä: sen johto oli kehittänyt aukottoman tavan, jolla voi voittaa vedonlyönnissä. Tuotot olisivat muhkeita, jopa 60 prosenttia. Mukaan pääsi vain kutsusta ja jos oli valmis maksamaan ison rekisteröintimaksun.
Mutta laukkakilpailut ja nyrkkeilyottelut eivät ilmeisesti kiinnostaneet tarpeeksi monia. Uudeksi houkuttimeksi keksittiin valuuttakauppa.
Kesällä 2004 GiiClubista alkoi kierrellä juttuja verkon keskustelupalstoilla. Hämmästelijät ihmettelivät luvattuja tuottoja. Epäilijät puhuivat pyramidihuijauksesta, jossa on tarkoitus kerätä osallistumismaksuilla ja lisensseillä rahaa pyramidissa ylimpänä oleville.
Mutta valuuttakaupan lumoa oli vaikea vastustaa. Olihan George Soroskin tehnyt satumaisen omaisuuden ostamalla ja myymällä valuuttaa. Nyt oli tarjolla instrumentti, jonka avulla pystyi tekemään 400 prosentin voittoja valuuttamarkkinoilla. Sen oli kuulemma kehittänyt sama mies, joka oli selättänyt vedonlyöntitoimistot omalla taitavalla ohjelmallaan.
Nyt kuka tahansa voisi tehdä saman kuin Soros. Riitti, että oli 300 euroa ja verkkoon kytketty tietokone.
Vuonna 2005 GiiClub muuttui WinClubiksi, yksityiseksi sijoituskerhoksi. Jäseneksi pääsi edelleen vain suosituksesta – tätä oli alettu kutsua sponsoroinniksi. Sana levisi, ja jäsenmäärä alkoi kasvaa. Kuukaudessa saattoi tulla kuusisataakin uutta jäsentä.
Keväällä 2006 mukana oli parituhatta jäsentä. Kesällä 2007 puhuttiin jo viidestätuhannesta klubilaisesta.
Tuli syksy 2007. Pyramidihuijausepäily viranomaisten tutkintaan, MTV3 kertoi 23. syyskuuta. Kohun myötä WinClub sulki verkkosivunsa.
Mutta pienen tauon jälkeen sivut avautuivat jälleen. Maksut olivat nousseet, ja jäsenhankinta oli taas täydessä vauhdissa. Marraskuussa nimi yllättäen muuttui WinCapitaksi.
Vanhojen jäsenten tuhdit tuotot houkuttelivat mukaan uusia. Pienillä paikkakunnilla sana levisi tehokkaasti. Suurten sponsoreiden sapattivapaat, kesämökit, tila-autot ja lomamatkat tehosivat paremmin kuin klubin vaikeaselkoiset power point -esitykset.
Helmikuussa 2008 mukana oli yli kymmenentuhatta jäsentä. Nyt, huhtikuussa, heitä olisi varmaan vieläkin enemmän, jos klubi ei 7. maaliskuuta olisi kadonnut. Sinä päivänä WinCapitan verkkosivuille ilmestyi tyly ilmoitus: Service Unavailable. Palvelu ei käytettävissä.
Mitä jäi jäljelle? Rikostutkinta, sekavaa keskustelua netissä, vaitonaisia ihmisiä ja kuohuvia tunteita. Uutisotsikoissa puhutaan jo Suomen historian suurimmasta talousrikoksesta. Yli kaksisataa ihmistä on tehnyt rikosilmoituksen, ja ainakin 69 miljoonaa euroa on kateissa. Poliisi on pyytänyt jäädyttämään pääepäiltyjen tilejä ulkomailla, ja se vetoaa, että pettyneet eivät turvautuisi väkivaltaan.
Mitä ihmettä oikein tapahtui?
Pöydän ääressä istuu nelikymppinen mies. Sanotaan häntä Olliksi. Hän suostuu haastateltavaksi sillä ehdolla, että hänen oikeaa nimeään ei kerrota.
Sama ehto on muillakin WinCapitan jäsenillä: tietoja saa vain, jos nimi ei näy lehdessä. Ja senkin jälkeen on poikkeuksellisen työlästä löytää niitä, jotka suostuvat kertomaan WinCapitasta edes jotain.
Olli asuu pääkaupunkiseudulla, ja hänellä on hyvä työpaikka it-alalla. Viime heinäkuun ja helmikuun välissä hän sijoitti WinCapitaan 58 000 euroa.
Yksityisestä sijoituskerhosta hän kuuli työkaveriltaan, joka oli kuulunut WinClubiin yli vuoden. Kerho teki kuulemma valuuttakauppaa euroilla ja Yhdysvaltain dollareilla, ja jäsenet olivat vaurastuneet. Mukaan pääsi vain toisen jäsenen suosituksesta, ja palkkioksi tämä sponsori saisi mukavat 20 prosenttia sponsoroitavansa tuotoista.
Tietysti Olli kiinnostui.
Mutta ei suin päin. Ensin hän tutustui siihen, mitä WinCapita sanoi tekevänsä eli valuuttakauppaan.
Olli kokeili kaupantekoa verkossa 10 000 dollarin harjoittelutilillä – siis leikkirahalla.
"Totesin, etteivät klubin lupaamat voitot täysin mahdottomia ole. Sain kauppa-alustan pitäjältä kokeeksi vipukertoimen sata, joka satakertaisti sijoitukseni. Tein tappioita ja sain voittoja. Tajusin, että valuuttakaupassa voi tehdä isojakin voittoja, sillä mitä isompi kassa, sitä isomman vivun saa käyttöönsä."
Päästäkseen WinClubin jäseneksi Ollin piti maksaa kerholle 3 000 euroa. Liittymisehdot olivat sekavat: pelkkä liittyminen maksoi tonnin, toisella tonnilla sai puolen vuoden käyttöoikeuden tietokoneohjelmaan, jota klubissa kutsuttiin "valuuttakaupan signaalijärjestelmäksi".
Se oli mittari, jonka viisari näytti, koska kauppaa kannattaa tehdä.
Vasta kolmas tonni oli Ollin varsinainen sijoitussumma. WinClubin mukaan kerho kävi näillä sijoituksilla valuuttakauppaa jäsentensä hyväksi. Tuottoennusteet olivat huimia, jopa yli neljäsataa prosenttia puolen vuoden aikana.
Sekavia yksityiskohtia seurasi lisää: Klubi myi A-, B-, C- ja X-lisenssejä "sisäisessä pörssissä". Oli "panostusmekanismeja", "KimppaOsuuspörssiä" ja "ForexPool tilanneseurantasivuja". A-lisenssit ostettiin "osuustilillä" olevalla rahalla ja X-lisenssit "sijoitustilillä" olevalla rahalla.
Työkaverin sijoitukset näyttivät tuottavan hyvin, joten Olli pani kerhoon vähitellen lisää rahaa, kerran jopa 15 000 euroa. Rahat hän siirsi suomalaiselta pankkitililtään brittiläisen Moneybookersin kautta WinClubille.
Moneybookers on Paypalin kaltainen internetpankki, jonka kautta voi siirtää rahaa maailmalla tai maksaa verkko-ostoksia. Ollille Moneybookers-tilin avaaminen ja nostorajoitusten suurentaminen ei tuottanut vaikeuksia, mutta kielitaidottomia varten WinClub oli laatinut suomenkieliset ohjeet: Avaa sähköpostisi ja klikkaa linkkiä, jonka jälkeen homma jatkuu.
Klubin verkkosivuille pääsivät vain jäsenet. Sivut olivat vähän kömpelön näköiset, mutta Olli ei antanut sen häiritä.
Hän huomasi, että klubin taustalla oleva yhtiö, Worldwide Investment Company Corporation, oli rekisteröity Panamaan ja että yhtiön johdossa oli panamalaisia naisia, mutta mitä sitten, onhan näitä offshore-yhtiöitä.
Enemmän hän kiinnitti huomiota siihen, että WinClubiin saattoi ottaa yhteyttä vain verkkosivuilla olevan nimettömän sähköpostiosoitteen kautta. Aluksi viesteihin vastasi joku Tiina, sitten Marco, suomeksi.
"Kun klubi vaihtoi nimensä WinCapitaksi, se hämmästytti, mutta en miettinyt sitä sen enempää. Kai se oli jonkinlaista vauhtisokeutta", Olli sanoo.
Verkkosivuilla aloitti jäsenten keskustelupalsta. Kerran joku kyseli siellä, miksei hänen sijoitustuottojaan ollut maksettu silloin, kun piti. Marco rauhoitteli vastaamalla, että asia on hoidettu ja mainitsi vielä summatkin – ne olivat suuria, kymmeniätuhansia euroja.
Myöhemmin Olli on miettinyt, oliko viesti keksitty jäsenten rauhoittamiseksi.
Olli tiesi, että WinCapitan sääntöjen mukaan hän saisi ensimmäiset tuotot sijoituksilleen puolen vuoden kuluttua. Pitkin viime syksyä hän seurasi WinCapitan verkkosivuilta, miten hänen sijoituksensa alkoivat tuottaa. Kaikki näytti sujuvan hienosti.
Olli tutustui myös ostamaansa "valuuttakaupan signaalijärjestelmään". Sitä oli markkinoitu erään suomalaismiehen nerokkaaksi keksinnöksi, joka "tuottaa valuuttaparin EUR/USD osto- ja myyntisignaalit reaaliaikaisesti".
Olli kokeili ohjelmaa verkossa harjoittelutilillään. Toisinaan se näytti toimivan, toisinaan ei.
Ei klubikaan väittänyt tekevänsä valuuttakaupoillaan jatkuvasti voittoa. Olli näyttää kerhon sivuilla ollutta grafiikkaa. Siihen on merkitty myös tappiollisia kuukausia.
Viimeisen kerran Olli pääsi WinCapitan verkkosivuille maaliskuun ensimmäisellä viikolla. WinCapitan laskurin mukaan hänen 58 000 euron sijoitukselleen oli kertynyt tuottoa jo yli 29 000 euroa.
"Ajattelin, että tämähän menee hyvin. Aioin nostaa omani pois mahdollisimman nopeasti, mutta sijoittaa sen jälkeen kaikki tuotot uudestaan WinCapitaan."
Olli olisi voinut kotiuttaa rahojaan ensimmäisen kerran huhtikuussa. Maksupäivä oli aina kuun puolivälissä. Maaliskuun 7. päivänä WinCapitan verkkosivut eivät kuitenkaan enää auenneet.
Myös Ollin sponsorilta jäi WinCapitaan kymmeniätuhansia euroja. Isot saatavat ovat myös niillä kahdella miehellä, jotka Olli ehti sponsoroida jäseniksi.
"Tein rikosilmoituksen aika nopeasti. Katson, että WinCapita on rikkonut minun ja sen välillä olevan sopimuksen", Olli sanoo. "Mua ei kuseteta."
Kotikaupungissaan Olli oli ensimmäinen, joka teki tutkintapyynnön WinCapitasta. Tähän mennessä rikosilmoituksia on tehty eri puolilla Suomea runsaat kaksisataa.
Se on hämmästyttävän vähän, jos jäseniä todella on poliisin arvioimat kymmenentuhatta.
Keskusrikospoliisilla on edessä valtava urakka. Pitää tutkia, mistä toimintaa johdettiin, ketkä sitä johtivat Suomessa, mihin rahat ovat menneet, onko kysymyksessä pyramidihuijaus ja onko klubin kautta pesty rikollista rahaa. Esimerkiksi huumerahojen pesuun sijoituspyramidit ovat oiva keino – niiden kautta kierrätetyt rahat palautuvat tilille pääomatuloina.
Poliisi epäilee, että WinCapitan toiminnassa on kyse rahankeruurikoksesta ja petoksesta. Tutkintaan mennee useita kuukausia. Tällä viikolla keskusrikospoliisi ei halunnut tiedottaa tutkinnan etenemisestä.
Helsingin Sanomien tietojen mukaan poliisi pitää hyvin epätodennäköisenä, että WinCapita olisi käynyt valuuttakauppaa. Lähes kaikki jäsenet ovat tiettävästi suomalaisia, samoin kuin klubin johto. Poliisin mukaan se on "käynnistänyt toimia epäiltyjen kiinnisaamiseksi".
Uusi sijoituskerho pysyi pitkään pienen piirin salaisuutena. Mutta sitten tieto lähti leviämään – eivätkä läheskään kaikki uskoneet WinCapitan lupauksiin satumaisista tuotoista.
Verkon keskustelupalstoille klubi pulpahti kesällä 2004, jolloin sen nimi oli vielä GiiClub. Poikkeuksellisen laajaksi keskustelu ja kiistely ryöpsähtivät kuitenkin vasta viime vuonna.
Salapoliisityö WinCapitan ympärillä alkoi muropaketti.com-sivuston MuroBBS-keskustelualueella. Kesäkuun 18. päivänä 2007 siellä alettiin kysellä WinClubista.
Näin toimintaa selitti nimimerkki 'Mr. Muscle': "Maksat 3 000 euroa johonkin paikkaan / jollekin henkilölle, joka on kehittänyt ohjelmiston, mikä taasen tekee rahanvaihtobisnestä euron / dollarin suhteen tavalla, että saa siitä mahdollisimman suuret voitot. – – Näin kuulin viikonloppuna baarissa yhdeltä henkilöltä. Hänen kaverinsa oli lähtenyt kolme vuotta sitten mukaan, ja nyt kuulemma tulee 100 000 euroa kuukaudessa. – – Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, rehellisellä työllä se raha pitää tienata."
"Tohon olis pitänyt mennä mukaan kolme vuotta sitten, jos haluaisi tienata. Ja lisäksi pitäisi olla epärehellinen persoona", vastasi nimimerkki 'kätyri'.
Ja näin nimimerkki 'suppah': "Jos kerta tuotot on niin suuria, niin miksi siitä 3 000 euron aloitusmaksusta iso osa menee 'perustamiskuluihin'? Kusetustahan tuo on."
MuroBBS tunnetaan tietokoneharrastajien aloittamana keskustelupalstana. Viime aikoina sen WinCapita-keskustelua ovat seuranneet kymmenettuhannet kävijät sekä tiedotusvälineet ja poliisi.
"Murot" etsivät Panaman kaupparekisteristä WinCapitan taustalla olevan yhtiön tiedot ja kopioivat alkuperäiset asiakirjat verkkoon. He huomasivat kerhon sivuilla tietoturva-aukon ja onnistuivat kopioimaan noin tuhat käyttäjätunnusta. Helsingin Sanomat on nähnyt verkosta poistetun listan. Siinä ovat mukana todennäköisesti klubin jäsenet vuoden 2005 lopussa – siis tuhatkunta ensimmäistä jäsentä.
Nettisalapoliisit huomasivat myös, että WinCapitan tuhannella eurolla kauppaama tietokoneohjelma, se "valuuttakaupan signaalijärjestelmä", oli sama, jota myytiin toisaalla verkossa Wishforex-nimisen yrityksen sivuilla 269 dollarilla. Heidän mukaansa Wishforexin sivujen lähdekoodissa oli suomen kieltä. Kun yhteys WinCapitan ja Wishforexin välillä paljastui, Wishforexin sivut katosivat.
WinCapitan "valuuttakaupan signaalijärjestelmä" sai keskustelupalstoilla murskatuomion, ja sitä alettiin pilkata verkossa "ahtopainemittariksi". Verkkosalapoliisien mukaan mittaria kaupattiin reaaliaikaisena mutta eri valuutta-alustoihin verrattuna siinä oli selkeä viive.
Tämä loukkasi klubilaisia, joiden mielestä juuri WinCapitan signaalijärjestelmä oli tuonut heille hyvät tuotot.
Ennen pitkää WinCapita-ilmiö saa liikkeelle varmasti myös tutkijat. Mihin suomalaisten varovaisuus ja talonpoikaisjärki häipyivät?
Jo nyt liikennepsykologit ovat huomanneet, että perinteiset hyveet ovat murentuneet 10–15 vuoden aikana. Vielä 1990-luvun alussa ajateltiin, että ihmiset ovat tarkkoja ja varovaisia. Nyt toimitaan huomattavasti impulsiivisemmin, tehdään päätöksiä tunteiden perusteella ja otetaan entistä suurempia riskejä.
Sama pätee niin liikennekäyttäytymiseen kuin taloudenhoitoon. Vauhtisokeus kasvaa. Liikenteessä totutaan yhä nopeampaan vauhtiin, asuntolainoissa yhä suurempiin summiin, sijoituksissa yhä suurempiin riskeihin.
Pohjanmaalla asuva nelikymppinen Timpe ehti olla mukana WinCapitassa kolme vuotta. Hän muistaa vieläkin alkuaikojen fiilikset. Ne olivat riemuisat. Kerrankin köyhä pääsee tahkoamaan rahaa.
Viime maanantaina hän teki rikosilmoituksen.
Epävarmuus ja katteettomat lupaukset saivat Timpen päättämään, että hän lähtee poliisin puheille. Päätös oli vaikea, sillä hän oli uskonut WinCapitaan aivan tosissaan.
Ensimmäisen kerran mieleen tuli epäilys maaliskuussa. Tuttu oli ollut nostamassa helmikuussa rahaa eikä saanut voittojaan ulos. Rahat olivat tulleet aina omalle pankkitilille, viisi päivää noston jälkeen.
Enää eivät tulleet.
Rahasumma sinänsä ei huoleta, eikä hän halua muutenkaan puhua sijoittamistaan rahoista. "Ne tuhannet ovat pieniä. Lähdin mukaan 250 eurolla."
Timpe tuntee vain pari yläpuolellaan olevaa sponsoria nimeltä, molemmat ovat miehiä. Miesten kerho WinCapita on muutenkin. Timpe on itse ehtinyt värvätä vuosien mittaan puolenkymmentä ihmistä mukaan, joukossa on poikkeuksellisesti kaksi naistakin.
"Tuttavapiiristä puhuin mukaan, ja pienellä summalla lähtivät. Naiset tekevät aina niin."
Timpen sponsoroimat jäsenet aikovat myös tehdä rikosilmoituksen. "Arvaat varmaan, millaiset fiilikset ovat nyt."
WinCapitan jäsenkunnassa on huomattavasti enemmän miehiä kuin naisia. Miehet ovat vanhastaan tottuneet ottamaan suurempia riskejä kuin naiset.
Jäsenkunnasta erottuu selkeitä ryhmiä. Verkostomarkkinointi ja pyramidiyritykset ovat perinteisesti kiinnostaneet bisneksen reuna-alueilla toimivia yrittäjiä, mutta suurin osa mukaan lähteneistä on tavallisia, luottavaisia suomalaisia.
On vanhoja yrittäjiä, jotka ovat aina hakeneet tuottoisia kohteita. On ulosotossa olevia, jotka haluavat piilottaa tulonsa. Sijoituksia on tehty toisten nimissä. On perheenisiä, jotka haluavat vain perheen parasta: kivan tontin, talon, tila-auton ja huolettoman elämän. On niitä, jotka ovat maksaneet myös pääomaveron tuotoistaan. On pienituloisia tai velkaisia, jotka haluavat edes kerran vähän vaurastua. On pankkien sijoitusneuvoihin pettyneitä ja osakekaupoissa takkiinsa ottaneita, jotka hakevat tappioilleen hyvitystä. Mukana on jopa muutamia rahoitusalan ammattilaisia.
Uutta ovat nuoret hyvin koulutetut aikuiset, jotka haluavat vaurastua nopeasti. Heitä näyttää houkutelleen varsinkin WinCapitan markkinoima valuuttakauppa. He ovat aivan eri porukkaa kuin ternimaitokapselien myyjät.
Timoa ei voisi kuvitella myymässä geelimäisiä lisäravinteita, kodin puhdistusjärjestelmiä tai ylihintaisia polkupyöriä. Hän on noin 30-vuotias ja asuu pääkaupunkiseudulla.
Timo sijoitti WinCapitaan "muutaman satasen yli 10 000 euroa, eli isot säästöt", viime syksynä. Häntä kiinnosti klubissa nimenomaan valuuttakauppa.
"Minua ihmetyttää se, että jokainen finanssialan asiantuntija ja korkeasti koulutettu professori sanoo tällaisen valuuttakaupan olevan yksinkertaisesti mahdotonta. Tiedän, että jotkut tekevät valuutalla hyvääkin kauppaa", hän sanoo.
Timo on pohtinut WinCapitan toimintaa viime viikkoina paljon ja pitää mahdollisena, että on menettänyt rahansa.
"WinCapitan katoaminen rahojen kanssa näyttää tämänhetkisten tietojen perusteella ikävä kyllä tosiasialta. Mutta on hyvin pieni mahdollisuus, että se ei ole sitä", hän sanoo varovasti.
"Jotkut jäsenistä uskovat, että klubi palaa takaisin tauon jälkeen. Toinen ääripää uskoo ehdottomasti huijaukseen. Keskilinja miettii kumpaakin vaihtoehtoa."
"Jos kyseessä on huijaus, vaatii melkoista mielikuvitusta, että kaikki palaset saadaan näyttämään oikeilta ja että tuottoja on onnistuttu maksamaan ulos viiden vuoden ajan."
Timo harkitsi myös pientä lainaa, koska hän uskoi saavansa hyvät tuotot. "Mutta riski oli liian iso, jos toiminta lakkaa."
"Olen harrastanut sijoittamista aikaisemminkin, joten sijoitin vain sen verran kuin minulla oli varaa menettää ilman, että joudun taloudellisiin vaikeuksiin."
Timo sanoo olevansa yhä epävarma siitä, kävikö WinCapita oikeasti valuuttakauppaa. "Vai onnistuiko se sittenkin peittämään huijauksen valuuttakaupaksi?"
Hän kertoo tietävänsä tapauksia, joissa ihmisiltä on kerätty "varjopyramidien" avulla rahaa, joka on sitten sijoitettu WinCapitaan.
Timo ei värvännyt ketään mukaan. Siitä huolimatta hän ei ainakaan toistaiseksi tee rikosilmoitusta.
"Jos selviää, että joku on tietoisesti hävittänyt rahani, teen varmaan rikosilmoituksen, mutta eihän tässä ole kiire."
Sijoittaminen houkuttaa aina myös pelureita.
Sellainen on Juhana, nelikymppinen yrittäjä Itä-Suomesta. Hän ei anna puheiden stressata itseään, vaan siteeraa Ilkka Kanervaa: "Kortti toi, kortti vei."
Hulluina aikoina Soneran osakkeissa paloi enemmän kuin hän mahdollisesti nyt menettää. Niistä tappioista ei voinut tehdä rikosilmoitusta, eikä hän aio tehdä näistäkään.
"Enemmän minua vaivaisi, jos en olisi lähtenyt mukaan WinCapitaan. Minä olen peluri, ja tässä oli tarjolla iso riski ja isot tuotot."
Juhana on ollut mukana vuoden alusta. Hän tiesi, että kerhoon pääsee vain kutsuttuna, ja sen vuoksi hän etsi aktiivisesti suosittelijaa.
Ja löysikin.
"Summa on pieni, muutama kymmenentuhatta euroa."
Sääntöjen mukaan hän olisi saanut nostaa voittojaan ensimmäisen kerran vasta syksyllä.
"Mutta takaisin minä ne rahat saan. Jos en WinCapitasta, jostain muualta sitten."
Juhana tietää muutamia kavereita, jotka ovat mukana klubissa, mutta itse hän ei ole houkutellut ketään mukaan. Ei hänellä ole aikaa pitää esittelypuheita.
Sen hän on kuullut, että pikkusijoittajat ovat hirveän huolissaan. On ihmisiä, jotka ovat ottaneet velkaa sijoituksia varten.
"Minulla ei ole kuin univelkaa."
Kun WinCapitan sivut sulkeutuivat, jotkut klubilaiset etsivät tietoja ja toisiaan internetin keskustelupalstoilta. Moni päätyi Tienaus.comin sivuille, joilla keskustelunaiheet ulottuvat uhkapeleistä rahastosijoittamiseen.
Sivuilla on jo yli vuoden toiminut klubilaisten suljettu keskustelupalsta. Siihen voivat osallistua vain WinCapitan jäsenet.
Noille suljetuille sivuille oli torstaina rekisteröitynyt jo lähes 1 300 klubilaista. He ovat kyselleet toisiltaan muun muassa sitä, kuinka moni on tehnyt tai aikoo tehdä rikosilmoituksen. Tienaus.comin ylläpitäjän mukaan lähes 90 prosenttia keskustelijoista ei näillä näkymin aio tehdä tutkintapyyntöä.
Ylläpitäjä ei halua nimeään julkisuuteen. "Noin 80 prosenttia uskoo jatkoon. Mieliala on odottava", hän summaa.
Kun klubilaisilta kysyttiin, onko WinCapitan "johdon toiminta jatkunut jollakin tavalla hyväksemme sivujen sulkemisen jälkeen", runsas 60 prosenttia oli "tietojensa pohjalta sataprosenttisen varma, että klubin johto tekee edelleen jotakin hyväksemme". Vain kahdeksan prosenttia uskoi päinvastaista. Vastaajia oli 161.
Moni klubilainen sanoo, että on vaikea uskoa huijaukseen, koska WinCapita maksoi jäsenilleen vielä helmikuussa jopa satojentuhansien eurojen kotiutuksia. Tienaus.comin ylläpitäjän mukaan keskustelijoiden joukossa on kymmeniä, jotka nostivat helmikuussa yli 10 000 euron kotiutuksia. 124 vastaajaa 270:stä kertoi nostaneensa rahaa vielä helmikuussa, kolme heistä yli 200 000 euroa.
Yksi heistä on Kullervo, keski-ikäinen yrittäjä Pohjanmaalta. Hän nosti WinCapitasta helmikuussa useita kymmeniätuhansia euroja suomalaiselle pankkitililleen. Kullervon mukaan klubi maksoi hänelle tuottoja viime vuonna säännöllisesti joka kuukausi.
Kullervo liittyi mukaan kaksi vuotta sitten ja pääsi omilleen jo puolen vuoden kuluttua. Hän on suositellut useita kymmeniä uusia jäseniä, joiden tuotoista hän on saanut itselleen 20 prosenttia. Itseään Kullervo kutsuu kuitenkin mieluummin kummiksi kuin sponsoriksi.
"Kummin tehtävä on toimia muiden parhaaksi."
"Missään nimessä tämä ei voi olla ponzi-pyramidi", Kullervo sanoo. "Jäseniä ei edes kehoteta tuomaan mukanaan uusia jäseniä. Jos minulle olisi sanottu, että minun pitää värvätä kymmenen muuta saadakseni tuottoja, en olisi liittynyt klubiin."
Hän ei usko rahanpesuepäilyihin ja on vakuuttunut siitä, että WinCapita on käynyt valuuttakauppaa. "Tiedot joka ikisestä kaupasta olivat jäsenten luettavissa klubin verkkosivuilla. Siellä oli kaikki tiedot."
Osa Kullervon sponsoroimista ihmisistä on ollut häneen yhteydessä viime viikkojen aikana. "Lähinnä he ovat hakeneet henkistä tukea ja antaneet sitä myös minulle. Kaikki me ollaan omalla tavallamme huolissamme."
Myös Mikko odottaa luottavaisena WinCapitan sivujen avautumista. Mikko on nelikymppinen perheellinen yrittäjä Pohjanmaalta. Hän liittyi klubin jäseneksi kevättalvella 2007.
Tuttava oli lähtenyt mukaan jo aiemmin. Ennen liittymistään Mikko tutki toimintaa pitkään.
"Pidin sitä avoimena. Jäsensivuilta oli mahdollisuus seurata tehtyjä valuuttakauppoja reaaliaikaisesti. Se vakuutti minut oikeasta, valuuttakauppaan perustuvasta toiminnasta", Mikko sanoo.
Aluksi hän siirsi WinCapitalle pienen summan rahaa viikoittain, jotta oppisi, miten rahansiirrot toimivat. "Halusin oppia koko järjestelmän hyvin."
Vähitellen sijoitukset WinCapitaan kasvoivat. "Mutta maltilla, kuten jäsensivuillakin neuvottiin. Koskaan klubi ei luvannut mitään takuutuottoja. Se ilmoitti, että valuuttakauppa on riskitoimintaa ja että mennyt ei ole tae tulevasta."
Kaikkiaan Mikko sijoitti WinCapitaan noin 20 000 euroa. Puolen vuoden kuluttua ensimmäisestä sijoituksestaan hän sai nostaa ensimmäiset tuotot. Sen jälkeen hän kotiutti kuukausittain osan tuotoistaan ja sijoitti osan takaisin WinCapitaan.
"Klubi on aina toiminut luvatusti. Tuotot ovat ylittäneet edellisten kausien tuotot, ja tilitykset ovat tulleet luvatusti ja ajallaan."
Mikon mukaan klubi kannusti jäseniä koko ajan tekemään valuuttakauppaa myös itse. "Tietääkseni moni on niin tehnytkin. Valuuttakauppaa pystyy tekemään todella menestyksekkäästi."
Kun klubin verkkosivut sulkeutuivat, Mikko oli suunnilleen omillaan.
"Uudelleensijoitusten myötä sisällä on kuitenkin mukava potti. Kun sivut taas aukeavat, uskon kotiuttavani puolen vuoden aikana noin 3 000 euroa kuussa."
Mikon kautta WinCapitaan on liittynyt kolme ihmistä. Mikon mukaan he halusivat mukaan, koska he tiesivät Mikon jäsenyydestä.
Mikko uskoo, että klubi on oikeasti tehnyt valuuttakauppaa. Hän on varma, että myös keskusrikospoliisi päätyy tähän. "Silloin pyramidiepäilyt kumotaan. Sen tietää jokainen, joka on oikeasti tutustunut klubin toimintaan."
Rikosilmoitusta Mikko ei aio tehdä.
"En epäile mitään rikosta tapahtuneen."
Samaa mieltä on Mauri, kuusikymppinen yrittäjä Hämeestä. Hän uskoo verkosto- ja suosittelumarkkinointiin, vaikka niistä puhutaan useimmiten kielteiseen sävyyn. Ne ovat uutta bisnestä, ja kaikki uusi kiinnostaa.
Mauri liittyi GiiClubiin 4,5 vuotta sitten tutun suosituksesta. Häntä ei ihmetytä, miksi yhtiön nimi on vaihtunut niin nopeaan tahtiin, vaihtuvathan pankkienkin nimet.
Alkupanos oli silloin kolmesataa euroa. Pääoman Mauri otti heti ensimmäisen tilaisuuden tullen pois, mutta voitot hän on sijoittanut aina uudelleen. Hän tuntee useita klubilaisia ja on suositellut kerhoa muillekin turvallisin mielin. Uusista jäsenistä maksetut suosittelupalkkiot eivät hänen mielestään merkitse sitä, että kysymyksessä olisi pyramidiorganisaatio.
WinCapitassa olevasta rahamäärästä hän ei halua puhua. Lopulliset voitot selviävät sitten, kun sivut avautuvat. Sillä ne avautuvat, siitä hän on varma. Ja myös siitä, että WinCapita jää historiaan. "Yksittäiset ihmiset ovat voineet ensimmäisen kerran tehdä itse valuuttakauppaa."
Jos WinCapita osoittautuu huijaukseksi, sen jäljet tuntuvat pienillä paikkakunnilla ja pienissä yhteisöissä pitkään.
Jokainen pyramidi tarvitsee johtajikseen karismaattisia suostuttelijoita, jotka saavat lähipiirin uskomaan niin lujasti, että edes poliisitutkinta tai mahdolliset tuomiot eivät saa heitä muuttamaan mieltään.
Johtajien alapuolella oleva porras käyttää hyväkseen luottamusta. Uusia jäseniä hankitaan lähipiiristä: työpaikoilta, naapurista, uskonnollisista yhteisöistä, urheilu- ja metsästysseuroista, kuoroista, naapurustosta ja omasta suvusta. Moni lähtee mukaan, koska tuttavan sanaan on totuttu luottamaan.
Kun pyramidi romahtaa, sponsorit joutuvat tukalaan tilanteeseen. Ystävyys- ja luottamussuhteet saattavat rikkoutua, kun pettymys, viha, kauna ja nolous ryöpsähtävät esiin. Petetyksi tulleiden on myös vaikea tehdä rikosilmoitusta, koska he eivät halua vaikeuksia tuttavilleen.
Kollektiivinen vahingonilo on pakko kestää, samoin kuin mediaryöpytys. Ja nettikiusaaminen. Yleisillä keskustelupalstoilla ilkutaan mukaan lähteneitä ja mainitaan niin paljon yksityiskohtia, että lähipiiri ja pilkan kohde itse tietävät, kenestä on kyse.
Vaikeneminen on yksi tapa reagoida. Jo nyt moni haastateltava vastasi puhelimeen sanomatta nimeään, tiuskaisi, että hän on täysin väsynyt koko aiheeseen, tai piiloutui puhelinvastaajan taakse – myös töissä.
Vaikeudet myös lähentävät sijoituskerhon jäseniä.
"Meitä yhdistää Tukholma-syndrooma", sanoo Viljo, nelikymppinen itäsuomalainen asiakasneuvoja. Hän viittaa sillä psykologiseen tilaan, jossa panttivangit samaistuvat kaappaajaansa niin, että ryhtyvät auttamaan tätä.
Viljo on ehtinyt miettiä kohun vaikutusta ihmissuhteisiin. Hänellä on huoli ja hätä niistä, joita hän on rohkaissut mukaan. Kaikki sponsoroidut ovat lähipiiristä, ihmisiä, joiden kanssa ollaan jatkuvasti tekemisissä.
"Mietin pitkään ennen kuin uskalsin suositella WinCapitaa kenellekään. Ensimmäisen sponsoroitavan kanssa käytiin asioita pitkään läpi, ja kun hän, koulutettu ihminen, lähti mukaan melko suurella summalla, uskalsin suositella muillekin."
Kymmenkunta Viljon sponsoroimaa klubilaista on saanut nostaa voittojaan pois, mutta valtaosa sijoitti kaikki uudelleen. Semmoinen ihmisluonto on. Aina pitää saada enemmän.
"Siitä joukosta on yksi omillaan", Viljo arvelee.
Tammikuussa otettiin parin viikon ajan uusia jäseniä. Viljo sponsoroi mukaan muutaman. Jokainen sai saman neuvon kuin entisetkin: missään tapauksessa ei pidä sijoittaa enempää kuin on varaa hävitä. Vuokrarahoja ei saa panna menemään.
Mutta aina on kuitenkin joku, joka haluaa pelata liian isoilla panoksilla. Sekin huolettaa.
Viljo itse lähti mukaan kaksi vuotta sitten. Ensin pienimmällä mahdollisella summalla, sitten vähän isommalla ja sitten vielä isommalla. Tämän vuoden helmikuussa hän kotiutti osan voitoistaan, koska tarvitsi kipeästi rahaa.
"Mutta antaa niiden summien olla", Viljo sanoo.
Yksi sponsoroiduista on tehnyt rikosilmoituksen. Viljo itse ei ole tehnyt, sillä hän ei tiedä, mistä hänen pitäisi ilmoitus tehdä. Hän ei ole joutunut petoksen kohteeksi, sillä hänhän on omillaan. Tai siis omillaan, kun otetaan huomioon, paljonko rahaa meni pankkien suosittelemissa rahastoissa. Se tappio on nyt korvattu.
"Vielä toistaiseksi olen toiveikas. Minulle pitää osoittaa, että jokin rikos on tapahtunut. Jos niin on, rikoksella saatu hyöty menetetään valtiolle. Minulle se olisi täysi katastrofi."
Vastaukset 2
Vanhimmat
jotain järkeviä ihmisiä jotka lataavat asiaa pöytään.
Oli kiinostavia mielipiteitä kummaltakin kantilta.
Kiitti vielä tästä. Näitä lisää ja tämän foorumin taso nousee.Jopa murojen ohi =(murot on säälittäviä itseasiassa).
joo kiitokset täältäkin,kerrankin oli hyvä artikkeli