mikä "sairaus"?

En ole väkivaltainen ns "paha" ihminen tai vaaraksi muille. Tulen myös hyvin toimeen muiden kanssa ja muiden ihmisten silmissä vaikutan "normaalilta". Mensan testien mukaan olen muka "älykäs", mutta itse en itseäni minään nerona pidä.

Mutta jos näen esim liikenneonnettomuudessa pahasti loukkaantuneen tai kuolleen, minua ei pelota. Alitajuisesti jopa nautin siitä, enkä osaa olla aidosti järkyttynyt. Verinen ruumis on kuin kaunis maisema, "hyvä perse", hieno auto ym katseen kääntävä "ihailtava objekti".
Näen myös usein unia ihmisten tappamisesta. Usein "tapan" unissa ns "pahoja ihmisiä". Mutta niin sanotuissa "painajaisissa" näen itseni tai jonkun muun tappavan tuttuja tai muuten viattomia ihmisiä. Näissä painajaisissa toimin aina tahtoni vastaisesti, näen sen ikäänkuin rangaistuksena omalle "hulluudelleni".

Pecca-eerik Auvinen, Unabomber, 911-terroristit, myyrmanni-jäbä, nilsgustaffson ym. En missään nimessä hyväksy heidän tekemisiään enkä näitä heppuja todellakaan ihaile, mutta ymmärrän heitä ja pystyn eläytymään heidän tilanteisiinsa tavalla mitä monet eivät ymmärrä.


Minussa on myös tiettyjä yhtäläisyyksiä tv-sarja "Dexterin" nimikkopäähenkilön kanssa. Tämä oma tilanteeni ei kuitekaan ole millään tavoin liity kyseiseen sarjaan, sillä olen ollut tällainen jo pitkään ennenkuin koko sarjaa edes näytettiin.

Tämä ei minua sinällään haittaa, koska olen tottunut tähään ja hallitsen itse tilannetta eikä minulla ole tarvetta millekään hoidoille ym.
Mietin vain että mikä sairaus tällainen "hulluus" on? Minkä niminen? Olenko ainoa jolla on tällaisiä ajatuksia?
3263
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Minulla samaa.
Nämä on asioita, joista ei noin vaan kellekään kerrotakaan. Sydämen syvimpiä salaisuuksia. Hullunahan kaikki pitäisi, vaikka en itse koe sellainen olevanikaan enkä ikinä tosielämässä tekisi mitään pahaa kellekään.

Äänestä

Melko tutun kuuloista. Itselläni samanlaista varsinkin tappamisen kohdalla. Kidutus ja väkivaltainen kuolema on vain jotenkin kiehtovia ajatuksia. En kuitenkaan lähtisi mitään sellaista tekemään, vaikka ne ajatus tasolla kovasti kiehtoo. Itsekkään en osaa olla järkyttynyt aidosti kuolemasta tai mistään tapaturmasta. On kuitenkin parempi näytellä järkyttynyttä.

Itse olen myös ihmisten kanssa hyvin toimeen tuleva, eikä kukaan koskaan ole osannut arvaillakkaan minun kärsivän psyykkisistä ongelmista.

Minä olen keskustellut tuostakin psykiatreille, psykologeille ja terapeuteille. Diagnoosini on epävakaa persoonallisuushäiriö. Tämän diagnoosin sain kun olin ollut kaksi vuotta avohoidon piirissä ja kaksi kuukautta siitä sairaalahoidossa. Kaikki tuo on vapaa ehtoista, en ole koskaan ollut minkäänlaisessa pakkohoidossa.

Äänestä

Täysin normaalia. Epänormaalia on tämä nykyinen järkyttyminen, kun joka ikiseen asiaan tarvitaan kriisiterapiaa. Jos ihminen on lihansyöjä, on se myös tappaja. Ja laumaeläinhän ihminen on. Laumassa käydään taisteluita jopa tappamalla. Sanoisin, että epänormaalimpaa ja sairaampaa on tämä nyky-yhteiskunta, joka on täysin vieraantunut ihmisen luonnollisesta tavasta elää ja jopa leimaa luonnolliset taipumukset sairauksiksi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ooff kirjoitti:

En ole väkivaltainen ns "paha" ihminen tai vaaraksi muille. Tulen myös hyvin toimeen muiden kanssa ja muiden ihmisten silmissä vaikutan "normaalilta". Mensan testien mukaan olen muka "älykäs", mutta itse en itseäni minään nerona pidä.

Mutta jos näen esim liikenneonnettomuudessa pahasti loukkaantuneen tai kuolleen, minua ei pelota. Alitajuisesti jopa nautin siitä, enkä osaa olla aidosti järkyttynyt. Verinen ruumis on kuin kaunis maisema, "hyvä perse", hieno auto ym katseen kääntävä "ihailtava objekti".
Näen myös usein unia ihmisten tappamisesta. Usein "tapan" unissa ns "pahoja ihmisiä". Mutta niin sanotuissa "painajaisissa" näen itseni tai jonkun muun tappavan tuttuja tai muuten viattomia ihmisiä. Näissä painajaisissa toimin aina tahtoni vastaisesti, näen sen ikäänkuin rangaistuksena omalle "hulluudelleni".

Pecca-eerik Auvinen, Unabomber, 911-terroristit, myyrmanni-jäbä, nilsgustaffson ym. En missään nimessä hyväksy heidän tekemisiään enkä näitä heppuja todellakaan ihaile, mutta ymmärrän heitä ja pystyn eläytymään heidän tilanteisiinsa tavalla mitä monet eivät ymmärrä.


Minussa on myös tiettyjä yhtäläisyyksiä tv-sarja "Dexterin" nimikkopäähenkilön kanssa. Tämä oma tilanteeni ei kuitekaan ole millään tavoin liity kyseiseen sarjaan, sillä olen ollut tällainen jo pitkään ennenkuin koko sarjaa edes näytettiin.

Tämä ei minua sinällään haittaa, koska olen tottunut tähään ja hallitsen itse tilannetta eikä minulla ole tarvetta millekään hoidoille ym.
Mietin vain että mikä sairaus tällainen "hulluus" on? Minkä niminen? Olenko ainoa jolla on tällaisiä ajatuksia?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu