Saan sut välillä pois mielestä, mutta palaat aina vaan takaisin, lopulta. Tiedän ettei mulla ollut paljoa toivoa koskaan, enkä kyllä olisi sinulle riittänytkään, olenhan vähän lapsi monella tapaa, vaikken iältäni.
Mutta välitän salaa yhäkin tavalla, josta tunnistaa erään tunteen. Sitä ei vain voi enää kertoa. Tiedän, että jotain tosi ainutlaatuista meni ohi, mutta minkäs teet. Saanpa sentään purkaa sen sanoiksi tänne bittiavaruuteen, jonne se jää leijailemaan muiden tarinoiden joukkoon.
Mutta välitän salaa yhäkin tavalla, josta tunnistaa erään tunteen. Sitä ei vain voi enää kertoa. Tiedän, että jotain tosi ainutlaatuista meni ohi, mutta minkäs teet. Saanpa sentään purkaa sen sanoiksi tänne bittiavaruuteen, jonne se jää leijailemaan muiden tarinoiden joukkoon.
Vastaukset 18
Vanhimmat
rasittaa tuo, kun ihmiset selittelevät itselleen, että eivät muka olisi riittäneet. Tiedäthän itsekin, että se ei oikeasti ole totuus, etkö?
myös sinä minulle. Arvaa oletko paljon pyörinyt myös omassa päässäni... näkisi edes sinua jossain. Tarttuisin sinuun tai tekisin jotain josta tietäisit, että välinpitämätön en sinun suhteen ole.
En ole ajatellut sinusta noin kuin kirjoitit, päinvastoin ;)
http://www.youtube.com/watch?v=z9OGfBGOCpk&feature=related
Niin että tarviiko tulla opettamaan?
opettamaan. Tuletko heti?
opettamaan. Tuletko heti?
on häviämistä jos jollain tavalla ilmaiset ajatuksesi toiselle? Jos kerran jotakin ainutlaatuista tunnet menettäneesi niin eikö sen eteen kannata tehdä jotakin? Ehkäpä voitat päävoitonkin vielä. Luovuttamalla et voi muuta kun hävitä ja ehkä katua lopun elämääsi.
pyörii? Jotenkin niin tuttuja ajatuksia..
aikaa on siellä vähän
jätetäänkö kuitenkin tähän?
Sanoja haluaisin nyt kuulla
enkä tunteitamme vain luulla?
Sinä tulit myös minun ajatuksiin eilen ja tänään..
Aika mahdotonta tämä touhu.
Mulla ei kanssa lopu. Tunteet ja kaipaus iskee välillä todella voimakkaasti päälle. Ihan käsittämätöntä.
Tietenkin sinä kelpaisit mulle. Ja tottakai riittäisit.
Niin, jos olet omasta mielestäsi lapsi, niin ehkä voit kasvaa joskus.
Joskus ihmiset kasvavat, kehittyvät vuosien saatossa. Ehkä tarvitset vaan aikaa...
Luulen, että susta kehittyy vielä joskus ihana. Vaikka oletkin nyt jo ihana omalla tavallasi.
Niin, minäkin tiedän, että jotain ainutlaatuista meni ohi.
Toivon silti edelleen, että joskus meidän aikamme tulee.
Miten te jaksattekin? "Totta kai riittäisit..." ..."Olet niin ihana..." ..."Tunteet ja kaipaus..." .."Olet ajtuksissani..." "Joskus meidän aikamme tulee..." Oi oi ja voi voi. Voi että aikuiset ihmiset kehtaakin! Koska helvetissä se aika voisi tulla jos ei muuhun kykene kun täällä valittamaan ja voivottelemaan??
helvettiä SINÄ ITSE olet tehnyt muuta kuin täällä voivotellut! Se aika tulee, jos haluat tehdä itsekin jotain/ tai sanot vaikka täällä ihan suoraan, että nyt tee jotain idiootti! Mutta kun aina pitää olla tollainen saamaton paska, joka ei uskalla edes rehellisesti sanoa mitä tuntee.
ikkunan alla.
Hei, nyt ihan rauhassa siellä!
Kuule on hyvä että on tällanen paikka missä saa purkaa kuuluville nimettömänä ja tuntemattomana näitä tunnepuolen juttuja. Meille miehille joillekin aika vapauttavaa, kun ei kavereillekaan viitsi kaikkea selvittää.
Katsos tilanne voi olla joskus sellainen, ettei ole sopivaa eikä oikein mennä kertomaan mitään tunnustuksia. Uskoisin, että kun vähän mietit niin tulee mieleen, millanen sellainen tilanne voisi olla.
olen varattu, vai?
kuule ap. ihan ok-tyypiltä. Sun tilanne ja ajatukset on vaan NIIN samanlaisia, kuin mulla. Tuskinpa näillä palstoilla sitä oikeaa kohtaakaan, mutta on lohduttavaa huomata muidenkin olevan samassa tilanteessa.
No, vaikkapa niin.
Kiitos, tuo nosti fiiliksiä. Mieskin voi näköjään kokea tällasen pikku "draaman", ei ole pelkästään teidän tyttöjen yksinoikeus. Onneks mulla on ollut haave, mikä ei ihan heti mennyt rikki. Se haave, vaikka hiukan ylimielinenkin, on auttanyt jaksamaan ja yrittämään kaiken keskellä.
Kahden ihmisen seurustelu/suhde on kuitenkin sellainen asia, johon ei mennä väliin. En ainakaan itse haluaisi, että kenenkään (säälistä tai muusta minua kohtaan) suhde loppuisi itseni takia. Siitä ei seuraisi mitään hyvää.
Välistään se on vaikea muistaa, että vaikka itse kuinka tuntisi toista kohtaan, se toinen ei välttämättä tunne samoin. Mutta jos toisen parhaasta välittää, niin omaan kohtaloon on tyytyminen ja siihen, ettei siitä mitään tullut. Itse olen kuitenkin saanut tuntea yhden tosi hienon ihmisen, jonka hymyn ja elämänilon muistan aina.
Mut hei, eteenpäin mennään. Katselee vähän ympärille ja tutustuu ihmisiin, ni sieltä se taas ennenpitkää lähtee!
Tuossa oli jotain, jotain , aivan kuin..
Yksi kohta josta melkein tunnistan sinut
Olisitko se sinä siellä?
Noinhan tuo on täälläkin. Aikamoista leikkiä näiden ajatusten kanssa.
Kerran kohtasin minäkin miehen, joka omisti itsekkin valloittavan hymyn, sitä välillä salaa muistelen.
Näin me hassut vain ei saada ajatuksiamme törmäämään.
Onneksi sentään on tuo avaruus :)