Eräästä miesten logiikan keskustelusta innostuneena utelen teiltä seuraavaa:
Mistä ihmeestä johtuu, että naisten on niin hankala olla johtavassa asemassa? Ei ole kerta eikä kaksi, kun näitä on tullut yrityselämässä vastaan ja jokaisella tuntuu olevan käsitys, että "minä olen johtavassa asemassa, minun sanani on laki". Tottakai se loppukädessä näin onkin, mutta mihin ne neuvottelutaidot ja järjellisyys katoavat heti kun nainen nostetaan johtajaksi?
Tuntuu myös olevan vallalla käsitys, että diktatuurilla saavutetaan alaisten luottamus, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa millään muotoa. Lisäksi olen huomannut, että oman nahan suojeleminen ja omille esimiehille hyvältä näyttäminen on huomattavasti tärkeämpää kuin alaisten puolustaminen "kriisitilanteessa", toisin sanoen, se kuuluisa ei-ollut-minun-syyni -asenne. Vastuuta ollaan valmiita ottamaan tilanteessa, kun se on 100 % henkilökohtainen vastuu ja auttaa uralla etenemisessä. Ongelma on siinä, että johtajan tulisi ottaa vastuu myös alaisistaan.
On olemassa huonoja miesjohtajiakin, tämä on selvä. Miehiä on huomattavasti enemmän johtajina ja joukkoon mahtuu aina mätämunia, mutta miksi joka ikinen naisjohtaja jonka kanssa olen ollut tekemisissä (arviolta 5-10 kpl), ei sovi missään määrin asemaansa, eivätkä nauti alaistensa luottamusta? Miksi te pyritte näihin asemiin ilman ymmärtämystä tehtävän tuomasta vastuusta ja siitä miten tehtävä hoidetaan? Mistä moinen kunnianhimo?
Sanottaakoon vielä, että kollegana/vertaisena naiset ovat usein mukavia työtovereita.
Mistä ihmeestä johtuu, että naisten on niin hankala olla johtavassa asemassa? Ei ole kerta eikä kaksi, kun näitä on tullut yrityselämässä vastaan ja jokaisella tuntuu olevan käsitys, että "minä olen johtavassa asemassa, minun sanani on laki". Tottakai se loppukädessä näin onkin, mutta mihin ne neuvottelutaidot ja järjellisyys katoavat heti kun nainen nostetaan johtajaksi?
Tuntuu myös olevan vallalla käsitys, että diktatuurilla saavutetaan alaisten luottamus, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa millään muotoa. Lisäksi olen huomannut, että oman nahan suojeleminen ja omille esimiehille hyvältä näyttäminen on huomattavasti tärkeämpää kuin alaisten puolustaminen "kriisitilanteessa", toisin sanoen, se kuuluisa ei-ollut-minun-syyni -asenne. Vastuuta ollaan valmiita ottamaan tilanteessa, kun se on 100 % henkilökohtainen vastuu ja auttaa uralla etenemisessä. Ongelma on siinä, että johtajan tulisi ottaa vastuu myös alaisistaan.
On olemassa huonoja miesjohtajiakin, tämä on selvä. Miehiä on huomattavasti enemmän johtajina ja joukkoon mahtuu aina mätämunia, mutta miksi joka ikinen naisjohtaja jonka kanssa olen ollut tekemisissä (arviolta 5-10 kpl), ei sovi missään määrin asemaansa, eivätkä nauti alaistensa luottamusta? Miksi te pyritte näihin asemiin ilman ymmärtämystä tehtävän tuomasta vastuusta ja siitä miten tehtävä hoidetaan? Mistä moinen kunnianhimo?
Sanottaakoon vielä, että kollegana/vertaisena naiset ovat usein mukavia työtovereita.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Karaktääriin perustuvan vallan puuttuessa turvaudutaan muodolliseen valtaan.
Tällainen epävarmuus ei missään nimessä sovi johtajalle, miksi tällainen henkilö on siis kyseiseen asemaan hakeutunut? Ei kenties tunnista itsessään tällaista ominaisuutta? Rohkeutta löytyy hakeutua johtavaan asemaan, mutta rohkeutta ei ole toimia niin kuin johtajan kuuluu?
kyvyistä. Tosipaikan tullen kuvitelmiin perustunut rohkeus häviää.
"miksi tällainen henkilö on siis kyseiseen asemaan hakeutunut?"
Omat henkilökohtaiset edut. Palkka, mahdollisesti mahdollisuus nousta porrasta ylemmäs. Ponnahtanut kiintiöihmisestä johtoasemaan.
Pätee niin miehiin kuin naisiinkin.
ulos talosta lakisääteisesti ja tyylikkäästi ja ottaisin tuloksentekijät tilalle.
Olisi ihanaa olla kunnon naisjohtaja ja päästä organisoimaan jonkun pottentiaalisen firman koko toiminta uudestaan ja saada mainetta vaikka bisnesnerona.
Tuo on kai sitä omien kykyjen raakaa yliarviointia?
selkeääkin selkeämpi visio miten saadaan homma pelaamaan.
Sinulla on vahva mielipide, että yliarvioin itteni, vaikka sinulla ei ole mitään faktaa. Hyvä ihminen, et voi mennä henkilökohtaisuuksiin, kun et tunne minua. Tässä vaiheessa voin kertoa, että se siitä, sillä minä en halua tuntea sinua.
"Hiillostaisin paskat aikaansaamattomat tyypit ulos talosta lakisääteisesti ja tyylikkäästi ja ottaisin tuloksentekijät tilalle."
"Olisi ihanaa olla kunnon naisjohtaja"
"päästä organisoimaan jonkun pottentiaalisen firman koko toiminta uudestaan"
"saada mainetta vaikka bisnesnerona."
Oikeassa olet, tämähän olikin pahemman luokan aliarvointia... Otat "jonkun firman" johtoosi, pelastat sen ja nostat tappiot tulokseksi ja muutut bisnesguruksi. Oletko koskaan tehnyt näin? Kaikilla on aina niitä "mahtavia visioita" vailla ymmärrystä isommasta kuviosta, eli mitä vision saavuttaminen todellisuudessa merkitsee. Yleensä ratkaisu on tyyliin asiakaskunnan/hintojen tuplaaminen ja kulujen puolittaminen, mutta ei se ole ihan niin yksiselitteinen juttu.
Hieno juttu silti jos sinä pystyt siihen mihin monen yrityksen kouluttautunut ja kokenut johtokunta ei pysty. Toivottavasti pääset ansaitsemaasi asemaan. Suoranainen ihme, etteivät headhunterit ole vielä iskeneet... ;)
olet tavannut poikkeuksellisen huonoja naisjohtajia, tai sitten luultavimmin naisvihassasi keksit koko aloituksen. Mitkään tutkimukset naisjohtajuudesta eivät onneksi tuo sinun päätelmiäsi.
huomaat vaan helpommin jos naisella on joitakin sinun mielestäsi huonon johtajan ominaisuuksia. Varmaan ne miesjohtajatkin on ihan samanlaisia :)
Eikä johtajan tarvitse olla mikään mukava täti... Oletko miettinyt itse joskus alkavasi johtajaksi? Ehkä sinä vaan et pysty ymmärtämään kun sinulla ei ole niitä hyvälle johtajalle vaadittavia ominaisuuksia. Tai ehkä onkin, enhän minä tiedä
Tähän väliin mainittakoon, että en ole yksin mielipiteeni kanssa. Kyseisten naisten alaiset, yhteensä luokkaa 200 henkeä, ovat samaa mieltä kanssani. Heidän joukossaan lukuisia naisia.
on korkeasti koulutettuja johtajia ja ne 190 muuta on duunareita, kellä ei ole kokemusta ja koulutusta tekemään päätöksiä joilla bisnes tekee kovemman liikevaihdon, paremman tuloksen, omistajille isomman osingon ja lyömään kilpailijat laudalta...Siitähän se vaan on kysymys. Ei käytännössä vaadi kuin kylmää päätä:)
Kumma juttu kun oman työhistorian aikana ne johtajat eivät välttämättä ole olleet insinööriä kouluttautuneempia ja alaisena on kaikkea teknikosta tohtoriin. Ei koulutus ja korkea asema kulje käsikädessä yritysmaailmassa.
On ehdottomasti paras yhdistelmä niinkuin kaikessa. Et voi luoda mitään uutta, ennen kuin tiedät jo valmiit tuotokset ja haluat sitten parantaa niitä. Huom kaikki johtajat eivät ole hyviä. Jos hallituksella on järkeä päässä se lemppaa flegut pellolle. Tieto ei virtaa päähän, sen takia koulutus on aina hyvä asia. Koulutus ei VÄLTTÄMÄTTÄ tarkoita oppiarvoa, vaan se voi olla myös muuta aiheeseen bisnekseen liittyvää koulutusta. Jos joku väittää, että se vetää samaa linjaa kakskyt vuotta, niin se voi hyvin tehdä sitä. Eihän johtaja aina ole hyvä.Olen nähnyt useita todella surkeita toimitusjohtajia, joita on sitten potkastu pellolle, kun ovat olleet kahdeksastakuuteentoista miehiä tai naisia. Bisnes ei ole humanisteille.
Huomaan, että missasit täysin aloitukseni pointin. Näillä suurilla linjavedoillasiko olisit hyvä, tasapuolinen (ja ennen kaikkea tasapainoinen), alaisten kunnioitusta nauttiva johtaja? En puhunut mistään kylmistä bisnesjohtajista, jotka eivät piittaa tuon taivaallista siitä, mitä alaisille tapahtuu, vaan nimenomaan IHMISjohtajista. Kaltaisesi henkilöt sopivat hyvin sinne korkeimmille palleille, jotka eivät työntekijöiden kanssa kommunikoi muuten kuin sähköpostilla. Alaisten johtamiseen sinunlaisistasi ei ole.
"välijohtajia" ketkä ovat tulosvastuussa siitä omasta yksiköstään ja kenen työtehtäviin kuuluu myös keskustelu omien alaisten kanssa ja välijohtaja on sitten tulosvastuussa sinne ylemmälle johdolle ja heidän pitäisi puolestaan kommunikoida keskenään. En haluaisikaan olla henkilöstöjohtaja. Ei oo oma juttu.
Sinne korkeimmalle huipulle ei noin vain mennä. Välissä pitää toimia henkilöstöjohtajana. Huhut huonosta henkilöstöjohtajasta kantautuu myös ylemmille tahoille ja ylennystä voi olla turha odottaa. Sanonta "osaamattomista tehdään managereita" pitää tiettyyn pisteeseen asti paikkansa, mutta tuskin näillä eväillä toimitusjohtajaksi päästetään.
"Paras pomo on naispomo - oli mittari mikä hyvänsä (01.02.2008)
Teksti: Jarno Forssell
Usko pois: nykyään naiset päihittävät miehet kaikilla johtamisen osa-alueilla.
Näin eteviä heistä tekee inhimillinen arvomaailma.
Naisten osuus johtajista on edelleen vaatimaton ja naisjohtajat itse korostavat ”osaamisen, ei sukupuolen ratkaisevan”, mutta tutkimukset puhuvat selvää kieltä. Naisjohtajissa on menestyksen avain – jopa taloudellisen menestyksen. Ainakin viime syksynä julkaistu Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan analyysi 14 000 suomalaisen yrityksen kannattavuudesta kertoo, että naisjohtajuuden ja taloudellisen menestyksen välillä on jokin yhteys.
Pääoman ja investointien tuottoasteella ja liikevoittoprosentilla mitaten naisten johtamat yritykset ovat näet kannattavampia kuin miesten luotsaamat.
Jämäkkyydessäkin jo ykkösiä
– Erot naisten ja miesten johtajanominaisuuksissa ovat huomattavia, sanoo Johtamistaidon Opiston JTO:n tutkimusjohtaja, dosentti Pauli Juuti. Hän viittaa arviointeihin, joita opisto on tehnyt kursseillaan käyneistä esimiehistä jo 20 vuoden ajan. Viimeisimmät tulokset ovat vuodelta 2005, jolloin tutkittiin yli 1 200 päällikön taitoja
– Aineisto on meille miehille tyrmäävä. Naiset olivat kaikilla ulottuvuuksilla parempia kuin miehet, Juuti kertoo.
Naisten on tiedetty olevan miehiä parempia kuuntelijoita, palkitsijoita ja ihmisten huomioon ottajia, mutta nyt he päihittävät miehet myös päättäväisyydessä, jämäkkyydessä, rohkeudessa ja tiedonjaossa.
Tulosten merkittävyyttä korostaa se, että naisjohtajien taitoja punnitaan yleensä ankarammin kuin miesjohtajien, tietää henkilöstöjohtamisen professori Anna-Maija Lämsä Jyväskylän yliopistosta.
Vahvuus nousee välittämisestä
Naisten menestystä johtajina selitetään yleensä sillä, että johtoasemaan päässeet naiset ovat käyneet läpi kovemman seulan kuin mieskollegansa. Se on totta, mutta tutkijat sanovat naisten kantavan hyvän johtajan ominaisuuksia kaikilla organisaatiotasoilla. Menestyksen eväitä ovat esimerkiksi feminiiniset arvot.
– Feminiinisyyteen liittyy niin sanottu välittämisen etiikka, joka korostaa ihmissuhteita. Feminiininen johtaja hahmottaa asioita niiden kautta ja toimii niiden mukaan. Maskuliinisuuteen taas liittyy oikeudenmukaisuuden etiikka, joka näkee yksilön autonomisena, irrallisena toimijana ja kaikki muut kilpailijoina, Lämsä selittää.
http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=905&vl=2008
Suurinpiirtein samaa tasoa Laasasen juttujen kanssa. Osa totta, osa ei. Mielestäni tällainen sukupuolten välinen kilpailu on suhteellisen naurettavaa. Pätevimmät on palkittu jo pitkään. Miksi pitää "tutkimuksilla" luoda stereotyyppejä, jotka saattavat vaikuttaa työnsaantiin?
Kas kun me naiset täytämme ne kiintiöt. Ei homma toimi niin että vain järkevät miehet johtavat, joka paikassa tarvitaan myös meitä pikku-lenitoja jotka osaamme kyllä kritisoida sukkien väristä, mutta samalla myöskin laskea pörssikursseja. Tasa-arvoa vaikka hampaat irvessä :)
Naisjohtajana autat, kuuntelet, kehität, kouluttaudut jatkuvasti, hoidat perheen, maksat laskut, pidät ulkonäkösi ja kuntosi tasokkaana, hoidat vanhempasi, elät aktiivisessa ystäväverkostossa, passaat miehesi, peset pyykit, avitat lapsiasi harrastuksissa, olet viherpeukalo, kotileipurimestari ja mukana eläjä työntekijöiden erilaisissa elämän tilanteissa.
Miesjohtaja auttaa, kehittää, kouluttautuu kun huvittaa, osallistuu rahoituksella perheen arkeen, muistaa ulkonäkönsä Stokkan hulluilla päivillä paidan tai puvun ostamalla, kuljettaa lapsia kokousten ulkopuolella harrastuksissa, grillaa ja vie auton renkaisen vaihtoon ja vuosihuoltoon firman laskuun. Kun puoliso on silittänyt paidan ja selättänyt pyykkivuoren voikin saunan rentouttamalta puolisolta jo saada niitä parisuhteen yhteisiäkin iloja. Ja siinähän se päivä meneekin kun muitakin arvioi sen toimituksen mielikuvan osalta.
Siinäpä sitä.