Tein tänään tiukimman päätökseni

pilata elämäänsä alle 20-vuotiaana, ellet sitten ole tehnyt jotain todella vakavaa rikosta. Sitten olen samaa mieltä kanssasi.

Muuten sanoisin, että itse saman kokeneena, eli olin masentunut sinun iässäsi, niin se menee kyllä ohi, mutta vain jos itse tahdot. Jos lääkkeet eivät auta, ne kannattaa vaihtaa tai lopettaa.

Sulla on mahdollisuus tehdä ihan mitä haluat, ellet sitten istu juuri nyt vankilassa, jolloin perun puheeni.

Kun sinua harmittaa millaista on kun ihmiset tulis suremaan sua, niin selvästi et tajua itse mitä on menetys! Kun menettää jonkun lopullisesti, se on siis lopullista. Eikö ole ketään ihmistä, jolta et haluisi riistää itseäsi? Luultavasti tiedät, että olet jollekin tärkeä?

kiinnostaisi tietää mitä olet sitten tehnyt? Vai onko niin, ettet ole tehnyt mitään ja se juuri kaivelee (kuten minua)?

Tuntuu pahalta lukea tällaista tekstiä. Itse olen usein ajatellut samoin, mutta kun katsonkin äitini ja siskoni kasvoja, olen valmis tekemään mitä vain saadakseni elämäni kuntoon. Tarkoitan sitä, että he eivät kestäisi jos minua ei enää olisi. Älä tee virhettä, on paljon ihmisiä jotka välittävät. Älä aseta itsellesi päämäärää kuten sanoit kesällä. Elä päivä kerrallaan ja koeta ottaa edes pieni ilo irti arkisista asioista. Tee huomenna jotain sellaista mistä pidät ja kuvittele katsovasi itseäsi jonkun muun silmin. Varmasti näät ihmisen jolla on vielä paljon hyviä hetkiä edessäpäin.

Olen harkinnut avun hakemista, kun tuntuu että pää ei vaan kestä elämää. En tiedä miten, toisaalta en edes uskalla. Tiedän että asiat kääntyy vielä paremmaksi. Täytyy vain uskoa siihen todella.

Peru se itsellesi tekemä päätös, pyydän!

Olen joskus tehnyt vastaavan päätöksen, ja ihan satunnaiset ohikulkijat pelastivat minut. Eli olen jatkoajalla, enkeleitä on olemassa ei muuten olis voinut osua niin hyvin ja vielä selvisin.
Sairaalan kautta tottakai ensiavussa meni aikaa, ja sitten pääsin juttelemaan psykiatsisen puolen ihmisten kanssa ja kun olin tajunnut siinä vaiheessa että todella hengenlähtö lähellä niin oli helpotus jättäytyä ihmisten huomaan joiden avulla pysyn hengissä. Koska tajusin etten oikeasti halunnut kuolla vaan päästä autettavaksi, ja avopuolella ei silloin ollut sellaista paikkaa ja minäkin pelkäsin osastoa jne... no, asioista on aikaa kuutisen vuotta. Ilman apua ei vain jaksa silloin jos ne suunnitelmat vie ajatuksia...

Päätä vaikka että uskallat mennä puhumaan vaikka jollekkin ihan toiselle lääkärille, tai terv.hoitajalle tai mielenterveyshoitajalle tai päihdetyöntekijälle. kelle tahansa.

Tiedän myös sen, että vaikka nuorena olis tehnyt oikeasti rikollista-saanu tuomioo, käyttäny jotain, tms. siitäselviää. En nyt toivo että sulla näitä olis taustalla mulla oli. Siitäkin selviää .

Aika on hyvä asia-sen kuluessa saa itsensä kuntoon, ja ihmiset unohtaa töppäilyjä, ja ennenkaikkea voi antaa itselle anteeksi kun elää niin ettei enää töppäile...
Tulipa pitkä stoori, toivottavasti oli edes vähän tuiketta risukasaan.

ennenkaikkea vaihda se päätös parempaan !

Fiksumpi päätös ja huomattavasti kypsempi olisi, jos jättäisit viinalla ja lääkkeillä läträämisen pois, aina puhutaan kluinka masentuneita ollaan, nuoriso vetää viinaa ja lääkkeitä jotta pää menisi kunnolla sekaisin, ei ole ihme jos masentaa
lääkeriippuvuus siitä tulee ja aina tarvitaan enemmän ja enemmän, kovempia rauhottavia, kierre on valmis, ei elimistö ole tarkoitettu itsensä myrkyttämiseen. Hae apua ja ala miettiä mitä muuta voisit tehdä kun sääliä itseäsi ja vetää itsesi kelmuun.

Tuntuu vaan päivä päivältä pahemmalta tämä elämä. Yksinäinenkin olen. Elämä tuntuu koko ajan epätoivoisemmalta. En pysty näkemään minkäänlaista tulevaisuutta itselle. Mikään ei kiinnosta, tai ehkä joku kiinnostaa, mutta en tiedä mikä. Tulevaisuuden näen niin, että en jaksa tätä kesää enää, vaan käyn uusimassa unilääkkeet ja johonkin itkukohtaukseen(päivittäin) otan koko paketin ja ehkä samalla hirtän itteni. En kestä enää tätä yksinäisyyttä ja masennusta. Kukaan ei rakasta minua, kaikki vihaa, tämä paha olo ja ahdistus vaan jatkuu eikä loppua näy. Ei tähän tunnu mikään auttavan. Toinen vaihtoehto voisi olla yrittää alottaa alusta, muuttaa toiselle paikkakunnalle ja yrittää hankkia elämää, en kestä enää tätä oloa täällä.

"Ei onni tule etsien, se saapuu eläen. Ei onni tule ulkoa, se nousee rinnasta."
Totta, mutta kun ei ole elämää ja rinnassa painaa itsemurha-ajatukset. Enkä osaa mitään tehdä asialle. Liian vaikeeta tämä mun elämä, mistään ei tule mitään kaikki menee pieleen.

kumma kun kerran saa idean itsarista niin siitä ei millään pääse eroon. Aina se pulpahtaa mieleen kun on väsynyt. Olisi niin ihanaa vaan päästä ikuiseen lepoon. Elämä on rankkaa ja tyhjää. Vain omaiset auttaa jaksamaan, ainakin toistaiseksi.

moi, älä vielä luovuta, mulla auttoi eri luontaishoidot masennukseen, ahdistukseen, pakkoajatuksiin yms, kun en uskaltanut masennuslääkkeitä käyttää, ja näistä olen lukenut, että ovat auttaneet, kun kaikki toivo on jo mennyt, joten jos vielä jaksat kokeilla ja yrittää (laitan tähän kans pari nettisivua, jossa hyviä kertomuksia äärimmäisestä masennuksesta ja siitä paranemisesta luontaishoidoilla, ihmisten omia kertomuksia). tässä kaikki mitä mä käytin: mäkikuismaa (masennukseen) valeriaanaa ja kärsimyskukkaa (ahdistukseen, jännitykseen, pelkotiloihin, rauhoitti ja rentoutti). E-EPA-kalaöljyä (myös pellavansiemenöljy on kuulemma hyvä, siinä samoja omega 3-öljyjä) ja sinkkiä, magnesiumia ja dolomiittia (tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen jossa mielenterveyden ongelmia hoidetaan vitamiinein, mineraalein ja rasvahapoin, ja näin tasapainotetaan ja hoidetaan aivoja ja hermojärjestelmää ja näin mieli paranee) ja bachin kukkatipat olivat mulle tosi suuri apu: bachin kukkatippoja on 38 erilaisiin ongelmiin, kuten masennukseen, pelkoihin, päättämättömyyteen, ahdistukseen, vihaan yms ja niiden käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa jokaista valittua kukkatippaa (samanaikaisesti voi käyttää 5 eri tippaa) lasiin vettä ja pari kulausta päivän mittaan. esim. mustard auttaa syvään synkkään masennukseen, josta ei näy poispääsyä ja cherry plum kontrollin menettämisen pelkoon ja hulluksi tulemisen pelkoon. näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, noita yrttejä ja E-EPA:aa saa apteekeista. lisäksi jätin kaiken kofeiinin ja suurimmaks osaks sokerit, lisäaineet ja valkoiset vehnäjauhot (ortomolekulaarisessa lääketieteessä vitamiinien yms. ohella suositellaan myös gluteenitonta dieettiä, koska gluteiini aiheuttaa joissakin paitsi fyysisiä, myös psyykkisiä oireita, jos gluteeniallergia on voimakas, esim. autismista kärsiviä gluteeniton dieetti on auttanut paljon, se on suosittu ja hyväksikoettu apu). oon lukenut paljon netistä ja kirjoista mielenterveyden ongelmien luonnonmukaisesta hoidosta, ja toivottomissakin tilanteissa ovat monet apua saaneet, eli ainakin kannattaa kokeilla! esim. www.alternativementalhealth.com ja www.orthomolecular.com on tosi toivoa antavia ihmisten kirjoittamia kertomuksia rankoista mielenterveyden ongelmista ja niistä selviämisestä luontaishoidoilla. toivon sulle kaikkea hyvää ja että olosi paranisi. myös tommy hellstenin kirjasta "saat sen mistä luovut" oli mulle valtava apua, ehkä se vois kans sun oloa helpottaa. mulle se antoi levollisuutta ja rauhaa tosi vaikeina aikoina.