kyselen tässä miten olette keskustelleet erosta lastenne kanssa? miten olette selvinneet taloudellisesti eron jälkeen? meillä ero vain ajan kysymys,todennäk. hyvin pian. en ole lasten kuullen puhunut erosta,mutta lapseni ovat alkaneet puhua muutosta. toisinaan minusta tuntuu että lapset vähän arkailevat isänsä kanssa. miehelläni tapana huutaa asiat kirosanojen kanssa ja toisinaan tuntuu että hyvin rumastikkin.lapseni menevät lukkoon ja eivät meinaa saada sanaa suusta. lapset turvautuvat minuun hyvin paljon. toisinaan minäkin pelkään miestäni,juuri noita huuto asioita jossa teksti on painokelvotonta. nyt minulla pieni pelko miten uskallan kertoa erosta. tuntuu että päivät elän iloisena ja vapaana,mutta kun kello näyttää että mieheni tulee kotio,minut valtaa ahdistus,tuntuu välillä sydän pysähtyy. en enää tiedä miksi näin tapahtuu! olen miettinyt eroa monta vuotta ja nyt vasta uskallan ajatella sitä vakavasti ja haluan näin tapahtuvan mutta silti pelkään. mietin miten selviän taloudellisesti koska olen vielä vähän aikaa kotona,kesän jälkeen töihin. sit rahatilanne helpottaa. miten nopesti saa asumistuen? lapsia mietin hyvin paljon. miten he selviävät erosta! tämä on kamala tilanne. haluan lapsilleni parasta en tarkoita rahallisesti vaan henkisesti. onko kellään ollut samanlaista tilannetta?varmasti on mut voisko joku antaa neuvoja miten toimia?KIITOS!!!!
pienten lasten vanhemmat
ero edessä/takana
2747
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
hei.
olen eronnut ukosta, emme siis olleet naimisissa, mutta se ei ole pointti.
olemme olleet nyt erossa n.2kk. lapsemme ovat 2.5v ja 5kk. pienemmälle ei tarvitse selitellä, isommalle olen sanonut että hänellä on nyt kaksi kotia ja että isi on paljon töissä. soittelee isälleen suht usein(3krt/vko) isä käynyt moikkaamassa lapsia ja emme ole riidelleet hänen edessään kamalasti. ukko on myös kova suustaan ja minäkin häntä pelkään kun hän huutaa.
neuvoni on siis, koittakaa pitää asiat suht normaaleina ja samoina kuin ennenkin. muista sanoa lapsille ttä isä ja äiti silti rakastaa heitä ja että ero ei ole heidän vikansa. pienet ymmärtävät kuiteskin enemmän kuin luulemme. ja älä hauku isää/isän puoleista sukua lasten kuullen. silloin he myös luulevat että heidän pitää niintehdä.
Minäkin tunnen olevani enemmän masentunut ja varuillani, juuri silloin kun puoliso on kotona.
Kun viikonloppu on ohi, on suorastaan ihanaa
kun se ei ole tuossa kurtistelemassa kulmiaan
ja naljailemassa.
Eroa olen ajatellut jo monta vuotta.Tuntuu, ettei
sitä rakkautta ollut enää edes silloin kun tieto
kolme vuotta sitten lapsesta tuli.
Vaikeaksi asian tekee se julma totuus, että
en millään haluaisi joutua eroon lapsesta
edes viikonlopuiksi.Ja meidän tapauksessa
enemmän todennäköistä on, että ISÄ tulee
hakemaan/vaatimaan yksinhuoltajuutta itselleen.
Itse olen ollut hoidossakin(terapia) epäillyn maanis-depressiivisyyden johdosta.Joten
pelottaa, että saattaisivat jopa suostua..
Olen siis umpikujassa.
Yhteiselo puolison kanssa ei suju juuri lainkaan, mutta kauhea eronpelko lapsesta
pitää suhdetta jotenkin kasassa ja saa puremaan
hammasta.