http://www.abortionfacts.com/reardon/after_abortion_psychological_rea.asp
Näyttääkö muistakin siltä, että abortin tehneet ovat kokeneet hyvinkin paljon vaikeita tunteita aborttinsa yhteydessä/jälkeen..?!
Kertokaapa, mitä huomionarvoista löydätte tuolta..? Itselläni ainakin pisti silmään muutama todella korkea luku.
Näyttääkö muistakin siltä, että abortin tehneet ovat kokeneet hyvinkin paljon vaikeita tunteita aborttinsa yhteydessä/jälkeen..?!
Kertokaapa, mitä huomionarvoista löydätte tuolta..? Itselläni ainakin pisti silmään muutama todella korkea luku.
Vastaukset 31
Vanhimmat
61,3% vastanneista oli tuntenut (vahvasti) syyllisyytä ja 94% katunut joskus aborttiaan..?
hoitoon hakeutuneista. Eli niistä, joille abortti on aiheuttanut niin negatiivisia tunteita, että ovat sen takia hakeutuneet hoitoon.
http://www.abortionfacts.com/reardon/statistics.asp
"Note, this was a survey of women who had some involvement with Women Exploited By Abortion, a peer support group for women who were experiencing negative post-abortion reaction. Because this is a self-selected sample of the those who had a "bad experience" these findings should not be interpreted as representative of a random sample of all women who have had abortions. What percentage of women have "bad experiences" such as those described herein remains unknown. (See Limitations on Post-Abortion Research: Why We Know So Little for a description of why post-abortion researchers have been unable to come up with even a crude estimate of how many women experience post-abortion problems.)
Despite the fact that this sample cannot be generalized to the whole population, the results do appear to be representative of the experiences of those women who do have difficulties after an abortion. This is a legitimate reference point in and of itself. This study is analogous to studying a group of patients who all becoming ill from, for example, an artificial sweetener. It is proper scientific method to study the symptoms and experiences of this group of "sick" patients. Only then can their "illness" be cataloged and a hypothesis be developed. Only after identifying the primary symptoms could one then go out and survey all users of the artificial sweetener to determine how widespread these symptoms may be. This latter stage is part of our ongoing work. In referring to the findings of this study, then, it would be most appropriate to say, for example, "Of women who report post-abortion problems, 53% felt 'forced' to abort by one or more other people, and 39% report feeling very much 'forced' to abort by others." "
olivat hakeutuneet hoitoon oli järkyttävän paljon nimenomaan mm. sitä katumusta ja häpeää. Useinhan yritetään väittää, että ne hoitoon hakeutuneet ja apua tarvitsevat ovat muuten vain vaikeassa tilanteessa, ja että abortti on vain osa vaikeaa elämäntilannetta, josta se hoidon tarve muka oikeasti aiheutuu... ja muuta puppua.
yleensä kylläkään jos mitään ongelmia ei ja elämäntilanne on hyvä, ei sitä aborttiakaan tarvita...Ja ne jotka missään nimessä eivät koskaan lasta halua ja etukäteen jo tietävät vahingon sattuessa tekevänsä abortin, lienevät sen verran varmoja päätöksestään, että ei ole mitään kaduttavaa.
Yleensä siis on jo olemassa joku syy sen hetkisessä elämäntilanteessa, että sitä lasta ei voida pitää, joten aika harvoin varmasti ihan pelkkä abortti on syy mielenterveyden ongelmiin.
Jos mitään syytä ei ole ollut aborttia tehdessä ja sitten alkaa kaduttaa vasta - sekin on jo itsessään jonkun asteinen valmiina oleva häiriö mielessä...
tuon viestisi. Täyttä puppuahan se olikin... :D
Hyvin ja tyhjentävästi kirjoitettu.
Tosiaan tuo kyseinen tutkimus on tehty niille abortintehneille, JOTKA OVAT HAKEUTUNEET HOITOON ABORTTINSA AIHEUTTANEIDEN NEGATIIVISTEN TUNTEIDEN TAKIA.
Siis siinä tutkimusryhmässä, nuo luvut ovat erittäin päteviä, mutta eivät kaikkia abortintehneitä koskien. Nuohan ovat sitä noin 20 % abortin tehneistä.
"This survey instrument was distributed to women who had contact with WEBA, Victims of Choice, or Last Harvest Ministries. The latter two organizations used it as an intake form for women inquiring about post-abortion counseling or crisis pregnancy counseling. Compared to women who received the questionnaire from these latter two sources, the 111 participants from the WEBA distribution were significantly more likely to have already participated in post-abortion healing programs, and were significantly more likely to report feeling "reconciled with" their abortion "today" (56.1% vs 13.9%)."
Sen sijaan siitä oikeasta näkökulmasta katsoen tuon tutkimuksen läpikäyminen on erittäin hyvä asia. Siellä tulee nimittäin erittäin hyvin esille ne samat riskitekijät, jotka altistavat abortin jälkeiselle masennukselle ja katumukselle.
siis se on itse se abortti, eikä muu elämäntilanne, joka ne vaikeat tunteet aiheuttaa (ei tietenkään kaikilla), eikä se väitetty muutoin vaikea elämäntilanne, jolla abortin jälkeistä hoidon tarvetta pyritään liian usein tarkoitushakuisesti selittelemään.
että mikä 20%? Sekö masentuneiden määrä?
hoitoa tarvitsevien määrä.
Joka siis tuossakin alla olevassa tutkimuksessa on todettu olevan noin 20 % niin abortin tehneillä kuin muillakin.
http://archpsyc.ama-assn.org/cgi/reprint/57/8/777
On aborttinsa vuoksi hoitoon hakeutuvia ja muiden syiden vuoksi hoitoon hakeutuvia, mutta abortintehneiden hoidontarve ei kuitenkaan nosta hoitoa tarvitsevien prosentuaalista määrää tutkimusryhmissä mitenkään..! Eli ainoa selitys lienee, että abortoineilla ei nyt vain sattunut olemaan mistään muista syistä johtuvaa hoidontarvetta, kuin vain se täsmälleen sama 20%, joka muilla johtui muista syistä... :D Ei mene läpi! :D
siitä, että ihmisten elämissä on paljon muitakin vaikeita tilanteita kuin pelkästään abortti?
Tai että vaihtoehto abortille, lapsen pitäminen ei-halutusti tai adoptio, ovat molemmat myös suuria masennusriskejä. Ja nämä ihmiset siis näkyvät siinä ikävertailuryhmässä.
Siis niissä muissa "ryhmissä" (siis muissa kuin pelkästään abortoinneissa) saattaa olla vaikka sitten seksuaalisesti hyväksikäytettyjä enemmän kuin vaikka sitten abortin valinneiden ryhmissä, jolloin lopputulos kokonaisvertailussa on plus miinus nolla.
Tai voi olla niin (kuten monet tutkimukset sanovat), että vaikeat tilanteet elämässä kasvattavat ihmistä ja parantavat itsetuntoa. niinhän esim. aborttitutkimuksissakin on todettu käyneen. Siis aborttiryhmästä osa katuu aborttiaan, mutta osa joutuu valinnan johdosta pohtimaan paljon tarkemmin elämää yleensä ja omaansa erityisesti, jolloin nämä "ei-valintaansa katuvat" ovat silloin vahvempia itsetunnoltaan kuin samanikäinen väestö keskimäärin. Silloin lopputulos on jälleen plus miinus nolla.
Kritisoisit tutkimuksia edes sen perusteella, miten ne on tehty ja mihin verrattu. Siis oikeasti. On ihan naurettavaa kiistellä kanssasi siitä, että tieteellisesti referoidut tutkimustulokset "klikkaavat" SINUN AJATUSTESI JA KÄSITYSTESI kanssa. Vaikka sinun käsityksesi pohjautuvatkin vain hätäisesti luettuihin nettisivustoihin.
ihan oikeasti selitä tuota klikkiä, joka on ilmiselvä!
nyt vain satu olemaan sinun pääsi sisällä :D
Selkeä vaihtoehtohan tosiaan on myös se, että nuo abortin hätäisesti valitsevat ovat juuri niitä "epävarmoja"/jahkaavia ihmisiä, jotka muutenkin syystä tai toisesta psyykkisiä vaikeuksia saavat tai sellaisia omaavat. Pitkälti siksi, etteivät sisintään osaa kuunnella ja ratkaisujaan siten pohtia ja jossittelevat koko loppuelämänsä kaikkia valintojaan. Onhan se ihan totta, että ihmisten suhtautumiset elämänvalintoihin eri tavoin; toiset kyseenalaistavat ratkaisujaan ja pohtivat niitä loputtomiin; toisilla on näkemys, että ratkaisut on tehtävä olemassa olevilla käsityksillä ja sitten vain elettävä niiden kanssa.
Ihmiset ovat erilaisia.
Ei mikään noista yrityksistäsi ole mitenkään uskottava. Sorry vain.
Selkeä vaihtoehtohan "tosiaan" on myös se, että nuo abortin hätäisesti valitsevat ovat niitä jahkaavia ihmisiä... :D :D
et tainnut ymmärtää pointtia :D
Siis tekee hätäisesti päätökset harkitsematta niitä kunnolla ja sitten jossittelee loppuelämänsä sitä hätäistä päätöstään ja miettii, mitä jos olisin valinnut toisin...
Siis valitsee abortinhätäisesti ja sitten jahkaa loppuelämänsä sitä päätöstä -jälkikäteen, kun ei enää siihen voi vaikuttaa.
No kerropa nyt sitten itse, mikä tuossa on pielessä.
Käy vaikka ihan oikeasti lukemassa sieltä tutkimuksesta, miten se on tehty ja mitkä seikat tuon saattaisivat aiheuttaa SINUN MIELESTÄSI.
Vaatiiko liikaa ajattelemista? On vain paljon helpompi sulkea silmät ei-kivoilta tutkimuksilta ja toistella epätoivoisesti -jokin klikkaa, ei mene läpi :D
sehän onkin jo pätevä syy pitää tutkimusta epäkelpona: "en käsitä, ei sovi mun ajatuksiin ja väitteisiin, jokin klikkaa, ei mene läpi"
Onko lukeminen ja "virheen" osoittaminen liian hankalaa? Sehän pitäisi löytyä helposti, nuo tutkimustavat on hyvin tarkkaan selostettu siellä tutkimuksessa, JOS OSAA/VAIVAUTUU lukemaan.
et näe sitä klikkiä. Minulla ei ole noin kovaa intoa todistella (tai yrittää, kuten sinä) jotakin puolta todeksi, koska pystyn katsomaan asiaa täysin objektiivisesti, koska minulla ei ole noita omasta abortistani (jota ei siis ole) johtuvia rajoitteita, kuten sinulla, tai mitään muutakaan syytä todistella mitään. Jos toinen ei itse kykene kritiikkiin ja järjenkäyttöön lukemansa pohjalta/suhteen, niin enpä jaksa mitään omin sanoin selitystä ja koostetta tehdä.
Mieti hetkinen, jos vaikka sattuu, että hoksaat itsekin asian.
surua ja katumusta abortin tehtyään. Jos ei tunne, on joko 1) torjunut koko asian tai 2) ei ole tunne-elämältään normaali. Tällä palstalla liikkuu varsinkin jälkimmäistä tapausta edustavia abortin tehneitä. Kaikkein sairaimmat tyypit täällä ovat noita tapauksen 2) edustajia.
saattaa tuntea vain helpotusta abortista jos raskaus on alkanut todella vasten omaa tahtoa.
Minä suren vain sitä että tulin raskaaksi ylipäätään, abortti oli välttämättömyys oman terveyden säilyttämiseksi, joten en voi katua sellaista tekoa joka on pelastanut oman henkeni.
Tunne elämäni on kuitenkin aivan normaali.
Siis tuo sanomasi tutkittuina lukuina, ilman toisten psykiatrisen tilan arviointia, menee näin:
Keskiveroinen, normaali ihminen kokee surua aiheuttavan tilanteen. 80 prosentin todennäköisyydellä hän käy surunsa läpi normaalisti ja 20 prosentin mahdollisuudella se kompliksoituu, eli surusta tulee ongelma.
Abostista taas erikseen yhtenä surua aiheuttavana asiana:
Koska abortti on voimakas itsesyyttelyä aiheuttava tilanne abortin tehneillä kompliksoitumisen mahdollisuudet ovat 25 prosenttia.
tuota tasoa ovat tosiaan sinun "kritiikkisi". "jokin vain klikkaa". Ja kun selityksiä ja perusteita pyydetään, niitä ei ole etkä osaa mitään sanoa.
Suljet silmät, kun et halua hyväksyä tutkimuksen tulosta.
Sinä olet tosiaan hyvin kaukana objektiivisesta tutkimuksen analysoijasta, minkä itse olet jo puheillasi todistanut.
Tutkimusten suora analysointi ei vaadi puolen valitsemista. Artsuissa on ihan suoraan kirjattu tekotavat ja vertailuperusteet sekä mahdolliset johtopäätökset, joten näytät nyt vain oman tyhmyytesi puhuessasi jostain epämääräisestä "klikistä" omissa ajatuksissasi.
Sinun ainoa keinosi noiden tutkimustulosten "klikiksi" osoittamiseen olisi niiden puutteiden etsiminen ja osoittaminen. Koska sitä et osaa tehdä, kritiikkisi on täysin hampaatonta ja avutonta. Siinä ei abortinteolla tai tekemättä jättämisellä ole mitään väliä.
..on selvä. Jos tutkitaan vain naisia, jotka ovat jo valmiiksi huonossa henkisessä kunnossa abortin jälkeen, niin ilman muuta saadaan negatiivisen kuuloisia tuloksia.
Suurin osa naisista ei tarvitse ammattiapua abortin jälkeen ja heidän äänensä ei ole kuuluvilla tämän tutkimuksen tuloksissa.
mikä ei tarkota etteikö ne vois katua, masentua, potee syyllisyyttä jne. hiljaa ittekseen.
hyvin olla tuntematta! :)
että jos otetaan ikäluokasta satunnainen ryhmä, jossa todetaan esim. se 20% masennusta, ja sitten abortin tehneiden ryhmä, jolla todetaan täsmälleen sama määrä masennusta, VAIKKA abortin on kuitenkin monissakin tutkimuksissa todettu itsessään aiheuttavan masennusta (taustaltaan 'puhtaillekin'), niin jokuhan siinä klikkaa, eikä yksikään noista selityksistäsi vain vakuuta. Sorry!
Kyse voi kyllä olla pelkästä sattumastakin, eli siitä, että ryhmiin vain sattui sellaiset jakaumat ja toisilla verrokkiryhmillä tulos olisi voinut olla täysin toinen. Otokset olivat kaikissa esittämissäsi tutkimuksissa kuitenkin melko pienet -toki pienistäkin otoksista saa jotakin viitteitä (mm. siitä, mitä tapahtuu sen abortin jälkeen ihmisten mielenterveydelle), mutta kun aletaan puhumaan prosentuaalisista osuuksista, on otoksen suuruudella yhä suurempi merkitys ja mitä pienempi otos, sitä suurempi virhemarginaali ja syy suhtautua tulokseen varauksella (siis nimenomaan, korostuneesti prosentuaalisista osuuksista puhuttaessa).
Tajuatko, että eri aikoina, eri kulttuureissa ja etenkin eri vertailu- ja tutkimusperusteilla tehdyt tutkimukset antavat aina toisistaan poikkeavia tuloksia!? Niitä ja niiden tutkimusperiaatteita on tarkoitus VERRATA, jotta voi niitä toisiinsa suhteuttaa!
Tajuatko, että on todella suuri ja merkittävä ero sillä, verrataanko abortin kokeneiden masentuneisuutta valtaväestöön, joka ei ole raskaana ollut; toivotusti synnyttäneisiin tai vasten tahtoaan synnyttämiseen pakotettuihin? TAjuatko, että on valtava ero, onko tutkimukset tehty ihmisille lähetettyjen kyselykaavakkeiden vai esim. virallisten tilastojen kautta kyselemättä yhdeltäkään ihmiseltä yhtään mitään?
Siis etsi hemmetti soikoon sieltä tarkat tutkimusperusteet sisältävästä tutkimuksesta, mikä NIISSÄ sinusta klikkaa ja miten PERUSTELET sen, että joku muu tutkimus on sinusta vakuuttavampi kuin tämä. Nyt näytät vain sitä, että sinulla "klikkaa" ja pahasti.
Tällä hetkellä taktiikkasi on se, että haluat uskoa mitä haluat uskoa ja loput kiellät, koska ne eivät sovi sinun tahtoosi. Siis ne "klikkaavat". Et vain osaa sano miksi tai miten.
Ja kerrohan viimein, mitä on ne "taustaltaan puhtaat" ja miten ne on selvitetty? Siis siten, että eivät ole olleet laitoshoidossa tai omanneet VAKAVIA mielenterveydellisiä ongelmia, joihin ovat siis HOITOA HAKENEET ja saaneet? Vau, johan on pätevästi selvitetty, että "taustat ovat puhtaat".
Käykääs katsomassa, miten suhtautuisitte tuon kaltaiseen kyselyyn aborttia harkitseville. Samankaltaisia tunteita toki tulee käytyä läpi sitä miettiessä muutenkin, mutta ehkä tuollaisen avulla tulisi tarkemmin analysoitua omia tuntojaan?
http://www.pregnancycenters.org/survey.html
Siis tämä liittyy tähän keskustelun avaukseen siten, että tuo kysely juuri mittaa riskiä joutua tuohon aloituksen tutkimusryhmän piiriin.
Mistä nämä luvut on oikein saatu?!
Tässä tutkimuksessa 20% naisista kertoi, että heitä on fyysiseti pahoinpidelty lapsena.
25% (!) naisista taas kertoi, että heitä on seksuaalisesti hyväksikäytetty lapsena!
30% kertoi yrittäneensä itsemurhaa ja 17% jopa kaksi kertaa.
Huh huh.
Jos tutkimuksen kohderyhmäksi on otettu tällainen joukko, niin ei ihmekään jos heistä monikin tuntee paljonkin negatiivisia tuntemuksia elämästä yleensäkin (ei ihme jos abotistakin siis)! Seksuaalisesta hyväksikäytöstä on nimittäin vaikea toipua ja seuraukset ulottuvat vahvasti aikuisuuteen saakka.
Mun on pakko sano, että suhtaudun hyvin suurella varauksella tämän tutkimuksen tuloksiin. Mä luotan yleensäkin vain täysin tieteellisiin tutkimuksiin, enkä minkään järjestön teettämiin kyselyihin.
Kun kohdeotoksena on ihmiset jotka ovat hakeutuneet psykiatrisen avun piiriin aborttinsa jälkeen on täysin ymmärrettävää, että heillä osalla on ollut vaikea elämä.
Ihmiset hakautuvat kyseisiin hoitoihin jos abortti päätös on ollut liian harkitsematon, jos heidät on painostettu aborttiin tai jos heillä on aiempia mielenterveydellisiä ongelmia.
Jos tätä tutkimusta tulkitsee, voinee päätellä, että noin puolet näistä naisista on niitä joilla on aiempia mielenterveydellisiä ongelmia, niitähän väkivalta aiheuttaa.