Ihan vaan sellasta oon miettinyt, että oletteko myöntäneet itsellenne, että sairastatte anoreksiaa? Vai ajatteletteko vaan, että vähän laihutatte, (mutta silti olette anoreksiapalstalla?)
Sillä ainakin sanotaan, että ensimmäinen askel parantumiseen on oman sairauden myöntäminen.
Sillä itselläni on se fiilis, että haluan vaan vähän laihutella, mutta terapiassa käyn anoreksian takia. Mielestäni se on turhaa, mutta..
Sillä ainakin sanotaan, että ensimmäinen askel parantumiseen on oman sairauden myöntäminen.
Sillä itselläni on se fiilis, että haluan vaan vähän laihutella, mutta terapiassa käyn anoreksian takia. Mielestäni se on turhaa, mutta..
Vastaukset 3
Vanhimmat
mulla on silleen että joskus aattelin että mulla onki anoreksia ja kävin kaiken maailman terapiois.. mut vähä aikaa sitte käskin äitin soittaa sinne ja sanoo etten enää mee sinne eikä onneks tartte. enkä aattle enää et mulla mitää ois tai ois koskaa ollukkaa.
kieltää kaiken. varsinkin anoreksiassa sairastunut kieltää usein loppuun asti sairastavansa. minä en vieläkään usko, että sairastin joskus anoreksian. enhän minä ollut edes laiha. anorektikko vain elää terveellisesti ja vähän laihduttelee. mutta myönnän että olen sairas, tosin anoreksia vaihtui bulimiaan takaisin. mutta kyllä, minä olen bulimikko henkeen ja vereen, enkä edes nykyään häpeä myöntää sitä.
sama fiilis. haluan vain laihduttaa, mutten tunne itseäni anorektikoksi. käyn myös terapiassa ja mielestäni se on turhaa myös.