ÄITI.MIKSI ME

Mutta mikä se yhteiskunta on? Se olemme me.

Jokaisen yhteiskunnan jäsenen on tehtävä vointinsa mukaan työtä yhteiskunnan eli meidän hyväksi. Jos joku ei voi tehdä työtä (lapset, sairaat, työttömät, vanhukset)niin yhteiskunta auttaa heitä, nykyään täällä Suomessa jo melko hyvinkin. Ei tarvitse enää lasten joutua huutolaisiksi eikä vanhusten ruotuvaivaisiksi. Tilanne säilyy näin hyvänä niin kauan kuin riittävän suuri osa meistä käy työssä ja maksaa veronsa. Kovin suurta määrää vapaamatkustajia ei mikään yhteiskunta kestä.

Mikähän on syynä siihen, että tämän äidin on seistävä leipäjonossa? Mihin ruokarahat ovat huvenneet? Yhteiskuntahan huolehtii siitä, että kaikilla on rahaa ruokaan.

vika kirjoitti:

Mutta mikä se yhteiskunta on? Se olemme me.

Jokaisen yhteiskunnan jäsenen on tehtävä vointinsa mukaan työtä yhteiskunnan eli meidän hyväksi. Jos joku ei voi tehdä työtä (lapset, sairaat, työttömät, vanhukset)niin yhteiskunta auttaa heitä, nykyään täällä Suomessa jo melko hyvinkin. Ei tarvitse enää lasten joutua huutolaisiksi eikä vanhusten ruotuvaivaisiksi. Tilanne säilyy näin hyvänä niin kauan kuin riittävän suuri osa meistä käy työssä ja maksaa veronsa. Kovin suurta määrää vapaamatkustajia ei mikään yhteiskunta kestä.

Mikähän on syynä siihen, että tämän äidin on seistävä leipäjonossa? Mihin ruokarahat ovat huvenneet? Yhteiskuntahan huolehtii siitä, että kaikilla on rahaa ruokaan.

Jos asuntovelkainen sairastuu, se on siinä.

Ruoka loppuu lapsilta alle aika yksikön. Ei auta itku markkinoilla.

Auta armias, jos hän on yksinhuoltaja.

huolehtii! kirjoitti:

Jos asuntovelkainen sairastuu, se on siinä.

Ruoka loppuu lapsilta alle aika yksikön. Ei auta itku markkinoilla.

Auta armias, jos hän on yksinhuoltaja.

esittää tilaston siitä, kuinka monta lasta tai aikuista on kuollut Suomessa nälkään viime vuosina?
Luulisi tapauksia olevan ainakin muutama, jos lapsilta kerran ruoka loppuu alta yksikön.
Anoreksiaan tietysti kuolee jonkin verran lapsia ja nuoria, mutta se ei johdu ruoan puutteesta.

huolehtii! kirjoitti:

Jos asuntovelkainen sairastuu, se on siinä.

Ruoka loppuu lapsilta alle aika yksikön. Ei auta itku markkinoilla.

Auta armias, jos hän on yksinhuoltaja.

järjestelyistä pankin kanssa.
Sitten hän ottaa kännykkänsä ja soittelee loput velkojat läpi...leikkaa luottokorttinsa kahtia ja alkaa pihtaamaan kahvillakäynneistä ja limuista ja iltapäivälehdistä ja karkkipusseista, juustoista ja makkaroista.
Peruuttaa hömppälehdet kaikki ja sanomalehdet ja akuankat, kirjakerhot ja elokuvakerhot ja cd-kerhot.
Raakalla kädellä kulutus minimiin ja jos se ei auta sitten sossuun!
Tai seurakunnalle.

pankkiin sopimaan kirjoitti:

järjestelyistä pankin kanssa.
Sitten hän ottaa kännykkänsä ja soittelee loput velkojat läpi...leikkaa luottokorttinsa kahtia ja alkaa pihtaamaan kahvillakäynneistä ja limuista ja iltapäivälehdistä ja karkkipusseista, juustoista ja makkaroista.
Peruuttaa hömppälehdet kaikki ja sanomalehdet ja akuankat, kirjakerhot ja elokuvakerhot ja cd-kerhot.
Raakalla kädellä kulutus minimiin ja jos se ei auta sitten sossuun!
Tai seurakunnalle.

Olin opiskeleva äiti, ja sairastuin vakavasti. Nyt liikuntakykyä hyvin vähän jäljellä. Rahat on loppu, koska opiskelijalla ei ole työeläkettä, eikä mitään terveydenhuoltojärjestelmän kuntoutusta, lääkäripalveluita tms. kuten työelämässä olevalla.

Rahat menee kuntoutukseen ja lääkkeisiin, vaikka olen vain kotona lapsen kanssa ja kulut on karsittu minimiin. Siis ei MITÄÄN ylimääräistä, kuten lehtiä tai kirjoja, uusia vaatteita tai mitään uutta kotiin. Ruokaan rahaa riittää juuri ja juuri, mutta ei se monipuolista ole.

Ei ole elämisen arvoista elämää, ei minulle ikä lapselle. "Yhteiskunnalta" eli kunnan vammaistyöltä ei saa apua, koska invalidiprosentti on "vain" 37%, ei yli 40% mitä vaadittaisiin!

vika kirjoitti:

Mutta mikä se yhteiskunta on? Se olemme me.

Jokaisen yhteiskunnan jäsenen on tehtävä vointinsa mukaan työtä yhteiskunnan eli meidän hyväksi. Jos joku ei voi tehdä työtä (lapset, sairaat, työttömät, vanhukset)niin yhteiskunta auttaa heitä, nykyään täällä Suomessa jo melko hyvinkin. Ei tarvitse enää lasten joutua huutolaisiksi eikä vanhusten ruotuvaivaisiksi. Tilanne säilyy näin hyvänä niin kauan kuin riittävän suuri osa meistä käy työssä ja maksaa veronsa. Kovin suurta määrää vapaamatkustajia ei mikään yhteiskunta kestä.

Mikähän on syynä siihen, että tämän äidin on seistävä leipäjonossa? Mihin ruokarahat ovat huvenneet? Yhteiskuntahan huolehtii siitä, että kaikilla on rahaa ruokaan.

Suomessa oleva "perusturva" on aikas perseestä verrattuna esim. Tanskan sosiaaliturviin...

Meillä ne pienet avustukset hyvin äkkiä hupenevat ties minne todellakin...enkä tarkoittanut, että wiinaan...

näinkään kirjoitti:

Olin opiskeleva äiti, ja sairastuin vakavasti. Nyt liikuntakykyä hyvin vähän jäljellä. Rahat on loppu, koska opiskelijalla ei ole työeläkettä, eikä mitään terveydenhuoltojärjestelmän kuntoutusta, lääkäripalveluita tms. kuten työelämässä olevalla.

Rahat menee kuntoutukseen ja lääkkeisiin, vaikka olen vain kotona lapsen kanssa ja kulut on karsittu minimiin. Siis ei MITÄÄN ylimääräistä, kuten lehtiä tai kirjoja, uusia vaatteita tai mitään uutta kotiin. Ruokaan rahaa riittää juuri ja juuri, mutta ei se monipuolista ole.

Ei ole elämisen arvoista elämää, ei minulle ikä lapselle. "Yhteiskunnalta" eli kunnan vammaistyöltä ei saa apua, koska invalidiprosentti on "vain" 37%, ei yli 40% mitä vaadittaisiin!

No jo on pilkun nussintaa tuo "invadiliteettiprosentin" kanssa...!

Ymmärrän, että sinua suututtaa ja turhauttaa!

Tsemppiä...