Olen syönyt nyt puolitoista vuotta mielialalääkettä useaan eri oireeseen. Pelkään sosiaalisia tilanteita ja mm. puhelimella soittamista, kärsin ahdistuneisuudesta ja unettomuudesta sekä pakko-oireista. Muisti on muuttunut surkeaksi ja mielialassa on näkyvissä kaikkia eri ääripäitä paitsi ilontunteita. En ole käynyt missään terapiassa tms. Syksystä alkukevääseen saakka kävin viikoittain lääkärin luona kertomassa kuulumisia, mutta en kuitenkaan enää (lääkäri vaihtui).
Tällä hetkellä käytän sitalopraamia lääkkeenä ja se on lieventänyt monia oireitani melko hyvin. Elän kuitenkin stressaavassa ja mielestäni ahdistavassakin tilanteessa ja saan säännöllisin väliajoin raivokohtauksia (lue: viikottain), jotka puran melkeinpä aina asuinkumppaniini. Huudan hänelle kurkku suorana pikkuasioista, uhkailen kuristaa tai hakata hänet, jos hän ei tee jotain (esim. pyyhi sotkemaansa pöytää) välittömästi. Heittelen tavaroita, olen hajottanut muutamia astioita ja jopa kerran lyönyt kumppaniani hermostuessani. Kohtauksen laukaisemiseen riittää hyvin pienet vastoinkäymiset kuten vaikkapa se, että jonkun toisen pyörä on vähän edessä, kun koitan saada omani telineestä pois. Laukaisevat asiat eivät välttämättä edes liity avopuolisooni, mutta raivon valtaan jouduttuani keksin kyllä jotain mistä huutaa. Raivotessani tajuan koko ajan, että kuinka tyhmästi toimin, mutta en vain osaa lopettaa. Kohtaus päättyy aikanaan, yleensä olen kuitenkin koko loppupäivän kärttyinen ja tyly.
Voiko mielialalääkkeeni edes helpottaa tuollaisia oireita? Luen pääsykokeisiin ja pääsykoepäivän lähestyessä ahdistun päivä päivältä enemmän ja tuntuu että kaikki oireet pahenevat, mutta erityisesti nuo raivarit pahenevat. Tunnen oloni kammottavaksi, kun huudan avokilleni, että aion hakata häntä niin kauan, että hän ei enää sano sanakaan, vaikka hän vain on yrittänyt rauhoitella minua tai yrittänyt selittää, miksei ole ehtinyt vaikka laittaa kuivia pyykkejä paikoilleen.
Mitä minun pitäisi tehdä?
Tällä hetkellä käytän sitalopraamia lääkkeenä ja se on lieventänyt monia oireitani melko hyvin. Elän kuitenkin stressaavassa ja mielestäni ahdistavassakin tilanteessa ja saan säännöllisin väliajoin raivokohtauksia (lue: viikottain), jotka puran melkeinpä aina asuinkumppaniini. Huudan hänelle kurkku suorana pikkuasioista, uhkailen kuristaa tai hakata hänet, jos hän ei tee jotain (esim. pyyhi sotkemaansa pöytää) välittömästi. Heittelen tavaroita, olen hajottanut muutamia astioita ja jopa kerran lyönyt kumppaniani hermostuessani. Kohtauksen laukaisemiseen riittää hyvin pienet vastoinkäymiset kuten vaikkapa se, että jonkun toisen pyörä on vähän edessä, kun koitan saada omani telineestä pois. Laukaisevat asiat eivät välttämättä edes liity avopuolisooni, mutta raivon valtaan jouduttuani keksin kyllä jotain mistä huutaa. Raivotessani tajuan koko ajan, että kuinka tyhmästi toimin, mutta en vain osaa lopettaa. Kohtaus päättyy aikanaan, yleensä olen kuitenkin koko loppupäivän kärttyinen ja tyly.
Voiko mielialalääkkeeni edes helpottaa tuollaisia oireita? Luen pääsykokeisiin ja pääsykoepäivän lähestyessä ahdistun päivä päivältä enemmän ja tuntuu että kaikki oireet pahenevat, mutta erityisesti nuo raivarit pahenevat. Tunnen oloni kammottavaksi, kun huudan avokilleni, että aion hakata häntä niin kauan, että hän ei enää sano sanakaan, vaikka hän vain on yrittänyt rauhoitella minua tai yrittänyt selittää, miksei ole ehtinyt vaikka laittaa kuivia pyykkejä paikoilleen.
Mitä minun pitäisi tehdä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
raivokohtauksesi johtuvat unenpuutteesta. Hermot kireällä. Itselläni ainakin jos nukun huonosti niin tuntuu kokoajan raivoa sisällä ja tekee mieli hakkaa jotain. Lepäämisen jälkeen tunne katoaa.
Mielestäni nukun nykyään tarpeeksi, kun en enää heräilekään jatkuvasti yöllä ja unikin tulee helpommin. Menen puoli kuudeksi aamulla töihin, joten nukun 20:30-04:30 enkä tunne oloani erityisen väsyneeksi.
Kai kerroit tuon mitä aloituksessasi kerroit myös puolisollesi? Ettei hän luule että olet väkivaltainen puolipsyko ja pelkää sinua?
Keskustele hyvä ihminen ennenkuin olot pahenee ja puoliso lähtee!
Stressti ja raivarit ei lyöntiä puolusta. Lyönti on aina pahoinpitely.
Koetahan rauhoittua, hae vaikka lääkäriltä neuvoa itsellesi.
Mulla kanssa ihan samanlaisia raivareita - aivan tolkuttomia, suunnatonta vihaa jotakin kohtaan mitä ei edes itse tunnista, kaikki vaan ärsyttää ihan suunnattomasti. Onneksi en ole koskaan lyönyt ketään. Kaikenlaisia SSRI-lääkkeitä olen kokeillut, ei juurikaan apua, tämä on varmaan jotain geeniperäistä. Älä syö kalaöljyjä, ainakin mulla ne pahensi raivareita 100prosenttia. Apua ottaisin minäkin vastaan, jos joku osaisi auttaa. Terapeutille puhuminen oli ihan yhtä tyhjän kanssa.
Olen kertonut avokille, että en tarkoita sanojani ja että en vain pysty hallitsemaan itseäni, kun raivari tulee. Tähän mennessä on vaikuttanut ymmärtävän, vaikka onkin hyvin harmissaan. Toisaalta, en ihmettelis yhtään vaikka hän keräisikin kamppeensa ja lähtisi. Olen varmaan kamalin asuinkumppani, mitä maailma päällänsä kantaa..
Lääkärille puhumista vaikeuttaa se, että en millään saa kerrottua asioita siinä mittakaavassa kuin ne oikeasti on. Helposti vähättelen noita raivareita. Kerroin kyllä lääkärille, että löin avopuolisoani, mutta asiasta ei juuri enempää puhuttu, kun kerroin, ettei sitä ole tapahtunut aiemmin eikä myöhemmin uudestaan.
Kalaöljykapselin olen erehtynyt pari kertaa ottamaan ja mullakin kävi sama homma: raivosin kahta kauheammin. Mikähän lie siinäkin syynä..
moi, mä en tiedä voisko näistä olla mitään apua sulle, mutta mulla nämä auttoivat...käytin kaikkia mahdollisia luontaishoitoja masennukseen, ahdistukseen, pakkoajatuksiin yms, kun en uskaltanut masennuslääkkeitä käyttää, ehkä sulle vois näistä samoista jutuista olla apua, tässä mitä mä käytin: mäkikuismaa (masennukseen) valeriaanaa ja kärsimyskukkaa (ahdistukseen, jännitykseen, pelkotiloihin, rauhoitti ja rentoutti). E-EPA-kalaöljyä (myös pellavansiemenöljy on kuulemma hyvä, siinä samoja omega 3-öljyjä) ja sinkkiä, magnesiumia ja dolomiittia (tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen jossa mielenterveyden ongelmia hoidetaan vitamiinein, mineraalein ja rasvahapoin, ja näin tasapainotetaan ja hoidetaan aivoja ja hermojärjestelmää ja näin mieli paranee) ja bachin kukkatipat olivat mulle tosi suuri apu: bachin kukkatippoja on 38 erilaisiin ongelmiin, kuten masennukseen, pelkoihin, päättämättömyyteen, ahdistukseen, vihaan yms ja niiden käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa jokaista valittua kukkatippaa (samanaikaisesti voi käyttää 5 eri tippaa) lasiin vettä ja pari kulausta päivän mittaan, esim. cherry plum auttaa kun pelkää tulevansa hulluksi ja menettää kontrollinsa, holly auttaa vihaan ja raivoon. näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, noita yrttejä ja E-EPA:aa saa apteekeista. lisäksi jätin kaiken kofeiinin ja suurimmaks osaks sokerit, lisäaineet ja valkoiset vehnäjauhot (ortomolekulaarisessa lääketieteessä vitamiinien yms. ohella suositellaan myös gluteenitonta dieettiä, koska gluteiini aiheuttaa joissakin paitsi fyysisiä, myös psyykkisiä oireita, jos gluteeniallergia on voimakas, esim. autismista kärsiviä gluteeniton dieetti on auttanut paljon, se on suosittu ja hyväksikoettu apu). oon lukenut paljon netistä ja kirjoista mielenterveyden ongelmien luonnonmukaisesta hoidosta, ja toivottomissakin tilanteissa ovat monet apua saaneet, eli ainakin kannattaa kokeilla! esim. www.alternativementalhealth.com ja www.orthomolecular.com on tosi toivoa antavia ihmisten kirjoittamia kertomuksia rankoista mielenterveyden ongelmista ja niistä selviämisestä luontaishoidoilla. toivon sulle kaikkea hyvää ja että olosi paranisi. lisäksi tuli mieleen, et monilla e-pillerit on saanut aikaan raivareita ja vihaa, ja niiden poisjättäminen on helpottanut oloa aivan tajuttomasti (netissä on tosi paljon hyviä keskusteluja aiheesta), et tuntee taas olevansa oma itsensä pillereiden poisjätettyä. tai onko mielialalääkkeillä ehkä sivuvaikutuksia? googlaa vaikka mielialalääkkeen nimi ja katso löytyykö netistä keskusteluita lääkkeestä ja josko muilla samanlaisia kokemuksia.
Ettei sinulla vain ole kaksisuuntainen mielialahäiriö (bipolaarinen II) ? Minullakin hoidettiin masennusta vuosikausia, kunnes huomattiin, että kyse olikin bipo II:sta. Hypomania voi oireilla hirveänä ärtymyksenä ja raivona. Minulla se näkyy siinä, että olen kärsimätön ja tulen raivoon, jos muut eivät tee asioita yhtä nopeasti kuin minä. Valitettavasti mitään ihmelääkettä kaksisuuntaiseen ei ole. Yleensä masennuslääkkeen rinnalle vain otetaan ns. tasaaja esim. Lamictal.