Kuulisin mielelläni yleisen kirjallisuustieteen opiskelijoilta kokemuksia ainevalinnastaan.
Esimerkiksi:
*tuntuuko kirjallisuuden opiskelu luovalta toiminnalta vai onko se päin vastoin pahastikin tappanut kirjallisuutta kohtaan tuntemaanne intohimoa (onko romaanien vapaa-ehtoinen luku vähentynyt, onko vaikea uppoutua intohimoisesti kirjallisuuteen, pystyttekö nauttimaan lukukokemuksesta ilman analysointia)?
*mihin ammetteihin aineenne opiskelijat päätyvät?
Esimerkiksi:
*tuntuuko kirjallisuuden opiskelu luovalta toiminnalta vai onko se päin vastoin pahastikin tappanut kirjallisuutta kohtaan tuntemaanne intohimoa (onko romaanien vapaa-ehtoinen luku vähentynyt, onko vaikea uppoutua intohimoisesti kirjallisuuteen, pystyttekö nauttimaan lukukokemuksesta ilman analysointia)?
*mihin ammetteihin aineenne opiskelijat päätyvät?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luin avoimen puolella kesän (10 ov eli puoliarvosana) ja onneksi en enempää.
Kirjat olivat toki mieltä avartavia, mutta se analyyttinen leikkely ja paloittelu vei kyllä maun lopullisesti. Harrastan tuota mieluummin omassa rauhassani kuin akateemikkojen määrämillä urilla.
Mitä nyt tiedän muista opiskelijoista ovat he päätyneet esimerkiksi kustannusalle.
Olen tehnyt 40 ov kirjallisuutta sivuaineena.
* Tutkimus ja teorioiden soveltaminen kirjallisuuteen on erittäin luovaa toimintaa.
* Useamman kymmenen romaanin lukeminen kerralla tentteihin sai aikaan sen, että jonkin aikaa luin kaikkea kaunokirjallisuutta harppoen ja silmäillen.
* Mielestäni lukukokemus syvenee, kun asiantuntemus ja teoreettinen tieto kasvaa. Ja siihenhän opinnot käsittääkseni tähtäävätkin: saa enemmän eväitä teosten tulkintaan ja ymmärtämiseen.
* Toimittajiksi, kustannustoimittajiksi, tiedottajiksi, kriitikoiksi, työttömiksi. Riippuu paljon henk.koht. ominaisuuksista.