Annoimme avovaimoni kanssa "haikaralle luvan tulla" muutama vuosi sitten ja avovaimo otti aika stressin, kun hän ei heti tullutkaan raskaaksi. Parin vuoden odottelun jälkeen sitten olimmekin jo raskaana. Odotettu esikoisemme syntyi viime vuonna ja kohta juhlitaan ensimmäisiä syntymäpäiviä.
Olimme ennen lapsen tuloa olleet avovaimoni kanssa jo muutaman vuoden yhdessä joten luultiikn kai että tunnettiin toisemme. Vaan ei kai asia ollutkaan niin?
On tässä erokin käynyt mielessä kun avovaimo nalkuttaa jatkuvasti asiasta tai toisesta. Olen itse joka toinen päivä töissä "toisella puolella suomea" ja avov. on joka toisen päivän siis yksin vauvan kanssa kotona. Tämä on kuulemma niin rankkaa ettei meinaa pää kestää! Ja kun vihdoinkin olen kotona, niin avov. kipittää jo ysiltä nukkumaan - juuri sillon kun mun tekisi mieli seksiä! Seksielämä on loahtanut tyystin, sitä saa enää kerran viikosa. Ja kun vaimoa ei kiinnosta seksi, ei minuakaan kiinnosta kukkapuskien raahaaminen kotiin.
Ja sitten kun ei seksistä olla eri mieltä niin avovaimolla kyllä aiheita riittää! Minä en pahemmin välitä avovaimon syntymäpäivistä, en jaksa miettiä päätäni puhki mitä ostaisin lahjaksi ja ne kukat kuihtuu kuitenkin viikossa. Eikä lapsenkaan syntymäpäivät houkuttele, kun on taas tupatäynnä tuntemattomia avovaimon sukulaisia ja jotain hänen äitituttaviaan joiden jutut on silkkaa vaippaläpätystä joten eipä kiinnosta. Onko se naisille niin syntisen tärkeää saada joku tyhmä rapiseva paketti syntymäpäivinä? Miksi minun pitäisi ostaa lapselleni joku lahja kun vaimo kuitenkin ostaa minun palkalla tai omalla kjotihoidontuellaan lapselle jonkun lelun? Sama show oli jouluna kun en ostanut lapselle mitään.
Ja oma aika. Minä haluaisin rentoutua mukavasti elokuvan tai chattailyn parissa työpäivän jälkeen mutta avov. nalkuttaa kun en ole perheen kanssa! Eikö se riitä että olen kotona, pitäisikö tässä joku superisä olla? Lapsen kanssa en lähde "vaunuilemaan" tai mihinkään kerhoon - akkojen touhuja semmoset jos minulta kysytään. Avov. nalkuttaa myös kun en vaippoja saa vaihettua, minkä sille voi jos tulee yrjörefleksi siitä. AVovaimohan sitä on hoitoVAPAALLA joten eiköhän työnjako pitäisi olla selvä? Mutta minua kiinnostaisikin että mitä muut isät tekevät lastensa kanssa? Eikö teidän vaimot anna teidän olla rauhassa vapaapäivinä?
Ja avov. kitisee siitäkin kun en koskaan ota kuvia perheestäni. En vaan pidä kuvaamisesta vaikka ostinkin kameran. Osaahan vaimo itsekin sitä käyttää ja saahan sitä peilin kautta kuvia. Itseasiassa vaimo pääsi lihomaan sen verran snnytyksen jälkeen että eipä siitä tee enää mieli ottaa kuvia tai laittaa mihinkään. Vaimolle taas kuvamuistot on tosi tärkeitä, kuvaisi itse eikä valittaisi. Jotain perhekuvaa se vonkaa nyt myös mutta vongatkoon, minä en sen rakkaan valaan kanssa kuviin mene. Tai niitä ei ainakaan näytetä perhealbumin ulkopuolella.
On alkanut ero tuntua hyvältä vaihtoehdolta kun avov. nalkuttaa vaan aina ja mikään ei ole hyvä. Joka tapauksessa minä en aio muuttua, haluan edelleen pitää kiinni omasta ajastani ja niin kauan kun avov. on hoitovapaalla, hän hoitakoon lapsen.
Kertoisitteko te isät että miten te osallistutte perhearkeen? Pitääkäö teidänkin vapaapäivinä vääntäytyä laittamaan ruokaa, imuroimaan yms. yliluonnolliseen?
Olimme ennen lapsen tuloa olleet avovaimoni kanssa jo muutaman vuoden yhdessä joten luultiikn kai että tunnettiin toisemme. Vaan ei kai asia ollutkaan niin?
On tässä erokin käynyt mielessä kun avovaimo nalkuttaa jatkuvasti asiasta tai toisesta. Olen itse joka toinen päivä töissä "toisella puolella suomea" ja avov. on joka toisen päivän siis yksin vauvan kanssa kotona. Tämä on kuulemma niin rankkaa ettei meinaa pää kestää! Ja kun vihdoinkin olen kotona, niin avov. kipittää jo ysiltä nukkumaan - juuri sillon kun mun tekisi mieli seksiä! Seksielämä on loahtanut tyystin, sitä saa enää kerran viikosa. Ja kun vaimoa ei kiinnosta seksi, ei minuakaan kiinnosta kukkapuskien raahaaminen kotiin.
Ja sitten kun ei seksistä olla eri mieltä niin avovaimolla kyllä aiheita riittää! Minä en pahemmin välitä avovaimon syntymäpäivistä, en jaksa miettiä päätäni puhki mitä ostaisin lahjaksi ja ne kukat kuihtuu kuitenkin viikossa. Eikä lapsenkaan syntymäpäivät houkuttele, kun on taas tupatäynnä tuntemattomia avovaimon sukulaisia ja jotain hänen äitituttaviaan joiden jutut on silkkaa vaippaläpätystä joten eipä kiinnosta. Onko se naisille niin syntisen tärkeää saada joku tyhmä rapiseva paketti syntymäpäivinä? Miksi minun pitäisi ostaa lapselleni joku lahja kun vaimo kuitenkin ostaa minun palkalla tai omalla kjotihoidontuellaan lapselle jonkun lelun? Sama show oli jouluna kun en ostanut lapselle mitään.
Ja oma aika. Minä haluaisin rentoutua mukavasti elokuvan tai chattailyn parissa työpäivän jälkeen mutta avov. nalkuttaa kun en ole perheen kanssa! Eikö se riitä että olen kotona, pitäisikö tässä joku superisä olla? Lapsen kanssa en lähde "vaunuilemaan" tai mihinkään kerhoon - akkojen touhuja semmoset jos minulta kysytään. Avov. nalkuttaa myös kun en vaippoja saa vaihettua, minkä sille voi jos tulee yrjörefleksi siitä. AVovaimohan sitä on hoitoVAPAALLA joten eiköhän työnjako pitäisi olla selvä? Mutta minua kiinnostaisikin että mitä muut isät tekevät lastensa kanssa? Eikö teidän vaimot anna teidän olla rauhassa vapaapäivinä?
Ja avov. kitisee siitäkin kun en koskaan ota kuvia perheestäni. En vaan pidä kuvaamisesta vaikka ostinkin kameran. Osaahan vaimo itsekin sitä käyttää ja saahan sitä peilin kautta kuvia. Itseasiassa vaimo pääsi lihomaan sen verran snnytyksen jälkeen että eipä siitä tee enää mieli ottaa kuvia tai laittaa mihinkään. Vaimolle taas kuvamuistot on tosi tärkeitä, kuvaisi itse eikä valittaisi. Jotain perhekuvaa se vonkaa nyt myös mutta vongatkoon, minä en sen rakkaan valaan kanssa kuviin mene. Tai niitä ei ainakaan näytetä perhealbumin ulkopuolella.
On alkanut ero tuntua hyvältä vaihtoehdolta kun avov. nalkuttaa vaan aina ja mikään ei ole hyvä. Joka tapauksessa minä en aio muuttua, haluan edelleen pitää kiinni omasta ajastani ja niin kauan kun avov. on hoitovapaalla, hän hoitakoon lapsen.
Kertoisitteko te isät että miten te osallistutte perhearkeen? Pitääkäö teidänkin vapaapäivinä vääntäytyä laittamaan ruokaa, imuroimaan yms. yliluonnolliseen?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tää oli kyllä hauska tarina;-)
... jos tää juttu nyt oli oikeesti totta, niin suosittelen eroa. Sinä saat jatkaa elämää itsesi kanssa ja puolisosi ehkä löytää ihmisen, joka välittää hänestä. Mitä ihmettä sinä olet suhteessa, joka sinua ei kiinnosta, miksi olet tehnyt lapsen, joka ei kiinnosta pätkääkään?
Otappa sinä sitä hoitovapaata ja ole vaikka vauvan kanssa kotona kuun päivät, niin että vaimosi ei ole paikalla, niin saatat oppia jotain. Ei se mitään vapaata ole.
Taidat pitää avokkiasi aika itsestäänselvyytenä, joka passaa ja tekee kaiken pakollisen ja sinä voit tehdä mitä huvittaa.
Asennemuutos sinulle, tai ero, valitse sinä. Kun tulet töistä kotiin, sinulla alkaa se vapaa, milloin on vaimollasi vapaata lapsen hoidosta? Hoidatko sinä viikonloput? Edes osan ajasta?
Jos minä olisin naisesi, ei minuakaan seksi kiinnostaisi henkilön kanssa joka minua ei arvosta tippaakaan.
Kirjoituksesi perusteella suosittelen perheneuvolaan menoa, mikäli oikeasti haluat perheen, kenen kanssa elää.
Miksi olet lapsen tehnyt?
Lapsen hoitoon kuuluu myös vaipan vaihto ja jos vaikka pissavaipan yrittäisit vaihtaa, vai mikä hiirulainen sinä olet?! Vai pyyhkiikö oma äitisi vieläkin sun pyllyn, ettei rupee oksettamaan?
Mitä sinä annat vaimollesi, kun itse vaadit seksiä silloin, kun sinua huvittaa? Kyllä niitä reikiä tuolla maailmalla riittää, ketkä ei mitään vaadi, miksi olet parisuhteessa, jos et muuta halua, kuin pillua?
Meille on tulossa toinen lapsi, ensimmäinen on 1v7kk. Vaimo oli hoitovapaalla ja nyt välillä on ollut töissä. Täytyy myöntää, että vaimolla on suurepmi vastuu lapsestamme, mutta osallistun minäkin. Aika lapsen kanssa on niin ainutlaatuista ja nopeasti ohimenevää, haluaisin ottaa siitä kaiken mahdollisen irti. Lapsemme syntymä on ollut parasta, mitä elämässäni on tapahtunut (ja lapsen äiti myös :)
Syntymäpäiviä en muista, sen vaimo tietää, joten muistuttaa, eikä pahastu, jos en lahjaa keksi, mielummin juhlitaan tekemällä jotain kivaa yhdessä. Ei vaimokaan aina muista, joten tasoissa ollaan :)
Lapsen lahja ostetaan yhteistuumin, yleensä vaimo päättää. Me aikuiset emme synttäreitä juhli, mutta lapsen juhlat ovat tärkeät lapselle ja lähisuvulle ja vaimolle, olkoon niin.
Meillä työnjako meni niin, kun vaimo oli hoitovapaalla, että hän enimmäkseen hoiti lasta viikolla (luonnistui toki minultakin, kun hänellä oli jotain menoa, tai halusi levätä), viikonloppuna minä osallistuin enemmän. Imuroinnit meni aika tasan. Minä osallistun kodinhoitoon myöskin niin, että en jätä mitään sotkua, laitan tavarat aina paikoilleen. Vaimo enimmäkseen tekee ruoan ja vaatehuollon, minä taas autoon ja taloon liittyvät asiat.
Lapsi oli etäisempi minulle ennen, mutta kun ollaan oltu enemmän yhdessä vaimon mentyä töihin, olemme läheisempiä. Jo työpäivän aikana tulee ikävä meidän hauskaa pikku- ukkoamme.
Suosittelisin, että otat vastuun elämästäsi ja perheestäsi. Sun pitäis olla perheen toinen tukipilari, vastuunkantaja, rakas isä, rakas avomies... Olet kuitenkin itsekäs ruikuttava kakara... Mitä ihmettä sinä kuvittelit elämän olevan, kun lapsi tulee? Luulitko, että se jatkuu ennallaan, että avokkisi on sinulla töissä lapsenhoitajana, siivojana ja seksikumppanina...
Luettuani kirjoituksesi vielä kertaalleen, heräsi kysymys, että mitä sinä kotona sitten teet, kun mikään ei riitä? Otsikko antaa ymmärtää, että teet kaiken, kun tekstistä kuitenkin selviää, että et todellakaan tee mitään...
Ehkä on kuitenkin parasta, että teet palveluksen lapsellesi ja avokillesi: Eroa. Lapsesi kärsii vähemmän, mitä nopeammin sen teet, kun kerran muuttua et halua.
ja viittit tuoda sen vielä julki.
Mielipiteesi ap:stä tuli varsin selväksi. Samalla kyllä muodostin varsin selvän (ja samansuuntaisen) mielipiteen sinusta.
Oletko koskaan ajatellut, että idiootiksi haukkumisen sijasta olisi mahdollista myös lähestyä rakentavasti ap:n tilannetta?
... vaikka ei tullutkaan ;)
No kerroppa rakentava mielipiteesi sitten? Tämä ei ainakaan ollut sellainen ;)
Idiootiksi en ole ketään haukkunut, joten turha minua syyttää siitä. Myönnän, että hieman provosoiden kirjoitin, mutta joskus helpottaa (ainakin omaa fiilista).
Siis oikeasti, jos mies selittää, että haluaa elämän jatkuvan niinkuin ennenkin, ei halua tehdä kotona mitää, ei osallistua mihinkään, ei halua hoitaa lasta ja kostoksi, kun ei saa seksiä, ei halua ottaa toista huomioon... Miksi minun nyt pitäisi olla jotenkin ymmärtävä, rakentava ja empaattinen, siksikö, että olen mies?
Minusta tuo kirjoitus oli lyhennettynä: minä haluan erota, en halua jatkaa suhdetta. Eikö vaan?
Ei tämä ole mikään miehet vastaan naiset asetelma, vaan omien aivojen käyttö on suotavaa.
Myönnän itse, että en ole mikään täydellinen isi, ja olen saanut vaimoltani asiasta palautetta, eikä täällä toisia kritisoiva tietääkseni tarvitse mikään pyhimys olla.
Luulen että jokainen pari käy samat asiat läpi, kun lapsi syntyy, mies ei ymmärrä lapsen hoidon rankkuutta ja vähättelee ja nainen nalkuttaa ja on kokoajan väsynyt. Kannattais melkein sopia ennen lapsen syntymää, vähän työnjakoa, niin ei tuu yllätyksenä.
Tuntuu olevan aika yleistä, että miehet kuvittelee, että elämä jatkuu niinkuin ennenkin ja naisella on pallo jalassa 24h... Ei sen tartte niin olla, (vaikka meillä käytännön syistä olikin asiat niin ekat 6 kk, kun lapsi eli rintamaidolla, eikä muu juoma pysynyt sisällä...)
Vastasitko minulle, joka kritisoin tätä idiootiksi haukkujaa?
Vai vastasitko tälle idiootiksi haukkujalle mutta vastauksesi meni väärään väliin.
Oma näkökulmanihan löytyy tuolta alempaa.
otappas poika kuule itreäs niskasta kiinni, sillä olet vielä etkä mikään mies. Avovaimosi on aikuistunut SINÄ ETT. Kuule tommosta se on aikuisten elämä. ja ett edes VAIVAUDU muistamaan syntymäpäiviä, saati ottamaan kuvia OMASTA LAPSESTASI niin olisikohan jo palata takaisin äitisi helmoihin miettimään mitä sinä OIKEASTI OIKEIN HALUAT ELÄMÄLTÄSI. Ja kuule kun siellä lasten synttärijuhlissa kun sattuu olemaan paljon äitejä. Ja ett edes välitä avovaimosi sukulaisista saati tunne heitä, outoa. Kuule jääppäs sinne toiselle puolelle Suomea.
Näyttää siltä, että olet saanut aika tuomitsevia vastauksia. Syy lienee se, että et edusta sellaista sterotyyppistä ideaalimiestä, mitä naistenlehdet hehkuttaa minkä kerkeää. On typerää lujittaa sukupuolistereotypioita vielä 2000-luvulla, ne kun olivat muotia joskus liki sata vuotta sitten. So last season.... sanos amerikkalainen.
Ilmeisesti et ole muuttanut käytöstäsi lapsen syntymän jälkeen? Aikaisemminkin sinulla oli samanlainen työ, aikaisemminkaan et välittänyt merkkipäivistä, aikaisemminkaan et ollut kiinnostunut avokkisi sukulaisista?
Ja kaikki tuo oli avovaimollesi ok ennen lapsen syntymää, mutta nyt on ääni muuttunut kellossa?
Ilman muuta vauvan syntymä muuttaa äidin maailman ihan päälaelleen. Hormonit sun muut menee miten sattuu, hoitovapaalla 24/7 kotona alkaa seinätkin kaatumaan päälle. Jossain kohtaa tulee se piste, minkä jälkeen kaikki mitä toinen tekee, on väärin tai huonosti. Tai ainakin sen voisi tehdä toisella tavalla. Inhimillistä mutta aika raskasta.
"Onko se naisille niin syntisen tärkeää saada joku tyhmä rapiseva paketti syntymäpäivinä?"
Kuule, on se. Naiseuteen kuuluu tietty turhamaisuus. Edelleen kuitenkin ihmettelen, että jos ei ole ollut tapana lahjoa aikaisemminkaan, niin miksi siitä nyt on tullut "big issue"?
Nalkuttaminen on erittäin huono kommunikoinnin muoto. Itseasiassa se menee jo henkisen pahoinpitelyn puolelle, riippuu toki tasosta ja intensiteetistä. Ja nalkuttaminen on tasan varmin tapa saada mies sulkemaan totaalisesti korvansa.
Mutta samalla nalkuttaminen on oire jostain, mutta mistä? Ja mitä puoliso voi sille tehdä? Eli ylipäätään miten tuo teidän pattitilanne voitaisiin ratkaista?
Nykyään miehet osallistuu aika aktiivisesti huusholliaskareihin. Eikä ole mikään ihme, että mies tekee suurimman osan perinteisistä naisten kotitöistä (imurointi, tiskaus yms). Oikeasti vaan nykyaikaisessa taloudessa kotiaskareet eivät ole mikään järjetön työtaakka... vrt vaikka 50 vuotta sitten, kun piti kersojen lisäksi pestä pyykki pyykkilaudalla ja hoitaa lehmät siihen päälle vielä. Enemmänkin asennekysymys nuo kotityöt on, kuin oikea rasite. Varsinkin ihmiselle joka on päivät kotona. Kokemuksesta tiedän, että työpäivän (8-16) aikana ehtii varsin hyvin vauvan lisäksi hoitamaan kaikki huushollityöt. Niin että kun puoliso tulee töistä kotiin, niin voi keskittyä yhdessä perheen yhteiseen aikaan.
Hieno ajatus tuokin, mutta miten siihen päästäisiin...? Varsinkin kun tilanne näyttää olevan jo mukavasti solmussa. Tekemällä jotain yllättävää ja täysin poikkeuksellista ehkä tilanne saataisiin laukeamaan.
Joo sori, meni vähän vastaukset sekaisin, mun moka... olin niin henkee täynnä...
Ei kai täällä kukaan haluakkaan miehestä naista tehdä, mutta kiinnostais oikeasti onko tämä yks eroava oikeasti hoitanut lasta ja kotia ilman puolison apua vaikka 6 kk 24h/vrk, kun niin hyvin tietää, kuinka kaikki ehtii tehdä.
Voin kokemuksesta (en nyt aivan omakohtaisesta :) sanoa, että hormoonit laittaa naisen pään sekaisin, äitiä ei kiinnosta välttämättä ympäröivä maailma, taikka mies, varsinkin jos mies on tuollainen, kuin aloittaja... Se pieni on yhtäkkiä maailman tärkein asia äidille. Sen pitäis olla isällekin, mutta se ei vaan oo niin luonnollista.
Tavallaan ymmärrän aloittajaakin, että kun toinen nalkuttaa ja vaatii millainen pitää isän olla ja mitä tehdä, miten käyttäytyä, niin siinä helposti kääntää selkänsä koko touhulle, lakkaa kiinnostamasta.
Lapsen äidin pitäis antaa tuoreen isän olla oma itsensä eikä kokoajan vaatia toista olemaan haluamansa kaltainen.
Ottakaa rennosti, turha kuvitellakaan, että kaikki on täydellistä parisuhteessa... et itse ole, eikä vaimosi.
Jos haluaa erota, niin sit erotkaa, mut jos haluaa jatkaa, niin teidän kummankin pitää muuttua ja paljon. Suosittelen sitä perheneuvolaa...
Tuosta nykytilanteesta ei kukaan nauti.
No empä ole hoitanut tenavaa&kotia 6kk/24h/vrk. Enkä sellaista mielestäni edes esittänyt aikaisemmin - miksi pitää mennä heti ääripäähän?
Muuten kyllä löytyy kokemusta riittämiin siitä, että jos puoliso käy 8-16 töissä niin kotona oleva puoliso ehtii vaivatta hoitamaan siinä ajassa huushollaukset ja tenavien hoitamiset.
Mutta nyt ei varmaan keskustella minun kyvyistäni, vaan siitä miten ap:n tilanne saadaan solmusta auki.
Kokemuksesta vaan mainitsit, että sinulla on kokemusta siitä, että kotityöt ehtii tehdä työpäivän aikana ja illalla voi keskittyä muuhun... Mitä se muu on? Mies/ vaimo joka ei paskaakaan välitä? olet oikeasti sen vauvan kanssa vaan kokoajan, kun toinen on kuin hotellivieras. Kyllä siinä jaksaminen on kovilla....
Ajatellaas toisinpäin. Mies hoitaa lapsen ja kodin kotona päivät ja vaimo tulee kotiin eikä tee mitään? Tuskin sullakaan on siitä kokemusta, eri asia tietty, jos on yh, eikä ole sitä toista.
Onks oikeesti sellaisia lapsia, joita hoidetaan vaan neljään saakka, heh heh. Jos oikeesti puhutaan pienestä vauvasta...
Totta, menee asian vierestä, luulempa että alkuperäinen on asiansa päättänyt... jos oli edes totta koko juttu.
Jaa, tota mä en sitten oo ihan yhtä tehokas. Minä en onnistu hoitamaan kaikkia huusholliasioita 8-16 välisenä aikana. Lapsia kaksi ja vuosi ikäeroa. Varsinkaan silloin kun lapset olivat pienempiä. Nyt jo melkein kaikki onnistuu kyllä mutta ei kaikki, välttämättä. Onneksi vaimo ei sitä vaadikaan enkä minäkään vaimolta.
Ihan aina en saanut ruokaa tehtyä siihen mennessä kun puolisoni tuli kotiin. Varmaan samasta syystä kuin sinulla: kaksi lasta joista toinen taapersi vaipoissa vielä.
Pointtini on siinä, että ei ne kotityöt nyt työllistä 24/7 vaan kysymys on suhtautumisesta niihin. Ja tokihan lasta tarvii hoitaa myös virka-ajan ulkopuolella, mutta pakkoko siitä on tehdä Isoa Numeroa?
"olet oikeasti sen vauvan kanssa vaan kokoajan, kun toinen on kuin hotellivieras. Kyllä siinä jaksaminen on kovilla.... "
Tyypillinen käytännön ratkaisu on kunnon nalkuttaminen, pihtaaminen seksissä ja kaikesta valittaminen. Hitto kun on pöljä puoliso jos ei tuosta ota opikseen!
Ja sä teet kaikki hommat silloin? ruuat ja kaikki?
Pitää vaipanvaihdostakin olla vapaapäivä, toki?
Miksi VAIN sinulla on mielestäsi oikeus vapaaseen?
Meillä ei tollainen ajattelu menis läpi päivääkään. Isäntä vaihtaa vaippoja ihan päivittäin.
(jos olis kehdannut tulla sössöttämään mulle jostain yrjö-reflekseistä, olisin kipannut sille "sinapit" sänkyyn. Mutta, eihän se sellaista sössöttänytkään. Ihan on mukisematta vaihdellut, ja pyytämättä.
Ymmärrän muijaas, tosin olisin iloinen edes joka toisesta yhdessä vietetystä päivästä..
4½ vuoden yrityksen jälkeen ollaan viimein raskaana rv28, ja ukko töis 12h päiväs, 6 pvä viikos.. Ultrassa mukana olo on ainoo tapa millä mies osallistuu odotukseen. Kiukuttaa olla yksin ja sidottu siihen pieneen olentoon, joka meillä tosin vasta on kesällä ulkoistumassa. Raivostuttaa, ahdistaa, suututtaa ja masentaa; ei ketään jakamassa arkea, iloja ja suruja.. Alkaa kaduttaa koko lapsenteko, en ikinä haaveillu lasta yksin tekeväni..
"Seksielämä on loahtanut tyystin, sitä saa enää kerran viikosa." Puhu lopahtamisesta sen jälkeen kun sitä seksiä tulee vain kerran kuussa tai harvemmin! Et voi olettaa että jos toinen on lapsen kanssa 24/7, saamatta oikeesti rentoutua ja NAUTTIA mistään, sen jälkeen enää haluttaa.. Varsinkaan jos mies tunkee kalu valmiiksi kourassa lähelle, huomioimatta toista ihmisenä jolla on TUNTEET.
Sun avokkinas pistäsin sut pihalle, vaikka jäisinkin sitten todella yksin lapsen kanssa. Ainakin olisi yhden ihmisen ITSEKKÄÄT tarpeet vähemmän ajateltavana. Et ajattele vaimokettasi ollenkaan ihmisenä.. Mikä hän on sinulle? Kodinkone? Robotti?
KATSO PEILIIN HYVÄ MIES! Vaihtakaa viikoksi, tai edes muutamaksi päiväksi osia emännän kanssa. Sä teet kotona kaiken, toinen käy töissä ja tulee sit kotiin odottamaan täyttä palvelua ilman kiitosta. Nautitko? Oletko tyytyväinen sen jälkeen?
4,5 ja 5 kk lapset...Mikä helvetti siinä on ettei miehet tajua lapsenhoidon olevan 24/7 TYÖTÄ?
Meillä menee kotihommat ja lastenhoito ihan tasan.Paitsi nyt tällä hetkellä kun olen lääkärin määräyksellä vuodelevossa.Mutta yleensä menee niin että minä hoidan lapsia aamusta iltapäivään ja mies iltapäivästä iltaan.Mies vie roskat,imuroi silloin tällöin,laittaa ruokaa silloin tällöin,tiskaa silloin tällöin ja nukuttaa esikoisen.Minä pesen pyykit,silitän,laitan vaatteet kaappeihin,pyyhin pölyt,järjestän tavarat paikalleen,pesen vessat,pesen saunan,laitan yleensä ruuat,tiskaan,pesen lattiat,järjestän lasten huoneet,vaihdan lakanat....
Miksi ihmeessä teette niitä lapsia, jos ette käsitä että ne vaativat vanhempia? Oletko sinä niitä isiä jotka kiinnostuvat lapsestaan vasta sitten kun hän on aikuinen? Sitten sinäkin polleana selität, kuinka paljon olet uhrannut lapsesi eteen.
Ota ero, niin vaimosi saa paremman miehen.
PROVO
PROVO
PROVO
PROVO
"Minä en pahemmin välitä avovaimon syntymäpäivistä,.... Eikä lapsenkaan syntymäpäivät houkuttele... Miksi minun pitäisi ostaa lapselleni joku lahja...
Minä haluaisin rentoutua mukavasti elokuvan tai chattailyn parissa työpäivän jälkeen... Eikö se riitä että olen kotona... Lapsen kanssa en lähde "vaunuilemaan" tai mihinkään kerhoon - akkojen touhuja semmoset...Eikö teidän vaimot anna teidän olla rauhassa vapaapäivinä
en koskaan ota kuvia perheestäni...minä en sen rakkaan valaan kanssa kuviin mene.
Joka tapauksessa minä en aio muuttua...."
Jos ei tämä ole provo, niin melkoisen itsekäs äijä olet. Minäminäminä, loputtomiin. Avovaimonasi olisin heittänyt sinut pellolle jo ajat sitten. Ainoa, mitä pystyn tekstistäsi ajattelemaan, on se, että voiko tuollaisia todella olla olemassa.
Juttu osuu hyvin omaan elämääni. Se on niin, että miehille naiset ovat elämäntarkoitus ja naisille lapset tai pikemminkin perhe. Näin syntyy ikiliikkuja ja geenit siirtyvät sukupolvesta toiseen.
Naisilla on sellainen vajaus aivoissaan, etteivät he kykene tajuamaan sitä, ettei mies ole samanlainen kuin nainen, ettei mies innostu höpöttämään lapsista kaiket päivät, etteivät matot ja verhot kiinnosta eikä anopin kanssa seurustelu ole kivaa. Miehen mielestä suhteen paras puoli pitäisi olla ystävyys ja säännöllinen seksi. Ystävyys kariutuu nalkutukseen ja seksi olemattomuuteen.
Niset odottavat, että miehet ovat kuin naisia, jatkoksia heille itselleen, palvelijoita, jotka kuskaavat roskia ja kestävät kaiken valittamisen räpyttelevin ja empaattisin silmin palvoen puolisoaan.
Pahinta on avioliitto. Siinä mies ei saa mitään muuta kuin velvollisuuksia ja nainen oikeuksia. Avoliitossa nainen joutuu sentään tsemppaamaan.
Sanoo tasa-arvonaiset mitä tahansa, luontoemo on tehnyt naisista hoivaajia lapsille ja miehistä siementen levittäjiä. Muuhun kuin luonnolliseen pakolla vääntäminen on - pervoa.