päätösten yhteydessä on aihe, joka minua kiinnostaa. Onko joku abortin tehnyt tehnyt abortin siksi että suurin osa muista naisista on ollut tyytyväinen aborttipäätökseen ja pärjänneet hyvin elämässä, joten kyllä minäkin sillä perusteeella uskallan abortin tehdä?
Tai jättänyt tekemättä siksi että jotkut naiset on abortista masentunut. Että jätänpä tekemättä vaikka haluaisin, ihan vaan kun moni on siitä masentunut?
Tekeekö moni tosiaan päätökset elämässä tutkimustulosten ja tilastojen takia ja niitä seuraten? Ehkä olen sitten aivan outo, mutta itse ajattelen asiat ja päätökset vain omasta vinkkelistäni.
Menettekö vaikka naimisiin tai jätätte menemättä siksi että joka toinen avioliitto suomessa päättyy eroon? Olettaen että todella haluatte mennä naimisiin niin ette uskalla tilastojen takia?
Tai jätättekö tekemättä halutun lapsen siksi että raskaudessa on aina keskenmenon riski?
Tai jos todella todella haluatte antaa lapselle nimeksi Ville jätätte antamatta kun sen nimisiä on tilastoissa jo niin paljon?
Kuinka paljon nojaatte valintanne elämässä tilastoihin? Olenko ainoa tai harvinaisuus kun itse en välitä niistä, en edes silloin jos luvut olisi 99% omaa valintaani vastaan. Jos todella haluan jotain niin teen sen huolimatta siitä mitä tilastot siitä sanoo.
Olisi mielenkiintoista kuulla muiden käytännön kokemuksia ja ajatuksiakin, muutatteko sydämestä tulevia valintoja tilastojen ja todennäköisyyksien vuoksi. Teettekö esim abortin sen tilaston tukemana että moni muukaan ei ole siitä jälkeenpäin kärsinyt? Tai jätättekö raskauden kesken peläten yleistä synnytyksen jälkeistä masennusta? Myös muihin tilanteisiin voi soveltaa.
Tai jättänyt tekemättä siksi että jotkut naiset on abortista masentunut. Että jätänpä tekemättä vaikka haluaisin, ihan vaan kun moni on siitä masentunut?
Tekeekö moni tosiaan päätökset elämässä tutkimustulosten ja tilastojen takia ja niitä seuraten? Ehkä olen sitten aivan outo, mutta itse ajattelen asiat ja päätökset vain omasta vinkkelistäni.
Menettekö vaikka naimisiin tai jätätte menemättä siksi että joka toinen avioliitto suomessa päättyy eroon? Olettaen että todella haluatte mennä naimisiin niin ette uskalla tilastojen takia?
Tai jätättekö tekemättä halutun lapsen siksi että raskaudessa on aina keskenmenon riski?
Tai jos todella todella haluatte antaa lapselle nimeksi Ville jätätte antamatta kun sen nimisiä on tilastoissa jo niin paljon?
Kuinka paljon nojaatte valintanne elämässä tilastoihin? Olenko ainoa tai harvinaisuus kun itse en välitä niistä, en edes silloin jos luvut olisi 99% omaa valintaani vastaan. Jos todella haluan jotain niin teen sen huolimatta siitä mitä tilastot siitä sanoo.
Olisi mielenkiintoista kuulla muiden käytännön kokemuksia ja ajatuksiakin, muutatteko sydämestä tulevia valintoja tilastojen ja todennäköisyyksien vuoksi. Teettekö esim abortin sen tilaston tukemana että moni muukaan ei ole siitä jälkeenpäin kärsinyt? Tai jätättekö raskauden kesken peläten yleistä synnytyksen jälkeistä masennusta? Myös muihin tilanteisiin voi soveltaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
typerällä viestilläsi tyhjiksi aborttia koskevat tutkimukset, jotka ovat "hieman" hankalia abortinpuolustelijoille... mutta katsos kun niiden tutkimusten pääasiallinen tarkoitus ei olekaan ohjailla sinänsä kenenkään päätöksiä... että ehkä "hieman" hölmö kirjoitus... :D
..tutkimustuloksia on tehty ja aivan luotettavilta tahoilta. Miten sen siis selität?
On nimenomaan tehty tutkimus, jossa kerrotaan abortin jäkeisen masennuksen olleen harvinaisempaa kuin epätoivotun lapsen synnyttämisen jäkeisen masennuksen.
Minä puolustan aborttioikeutta vaikka olen myös ensimmäisenä sanomassa, että abortti on rankka juttu ja voi pahimmillaan aiheuttaa ahdistusta ja masennusta. Ei mua shokeeraa tutkimustulokset siitä.
ja tilastojen varjossahan abortin tekeminen kannattaa, joten lähinnä siitä olin huolissani.
Ihmisillä on erilaisia motiiveja miksi he tekevät mitä ikinä tekevät. Tuskin kenellekään tilasto toimii motiivina. Tietenkin on kyllä tiettyjä tapauksia jolloin tilasto toimii motiivina. Eli klassinen esimerkki miesten sukuelinten pituudesta on tehty keskiarvo tialstoja. Jos miehelle kysyttäessä oman peniksen pituutta ensin kerrotaan mikä on tämän hetkisten tutkimusten keskiarvo, niin mies saa siitä motiivin valehdella, sillä jokainen haluaa olla hiukan pidempi kuin keskiarvo. Aina pikkuisen parempi kuin keskiarvo, takaa hyvän mielen...
Siis ei motiivina abortti asiassa ainakaan pitäisi toimia, mutta työkalunahan tilastot toimivat. Siinä vaiheessa kun tarvitaan tietoa syystä tai toisesta pitää olla tilastoja. Mm psykiatrisessa hoidossa yksi asiakkaita helpottava asia on tietää,e ttä ei ole ainut. Jos nainen kokee huonoa omaatuntoa abortin takia, niin se, että kyetään näyttämään, että se on suhteelisen normaalia, neljäs osa kokee niin, ja hoidettavaa, helpottaa jo vähentämällä omaa huonommuuden tunnetta.
Lisäksi tilastot ovat erittäin hyvä työkalu laadittaessa lakeja, asetuksia ja suunniteltaessa mm. valistusta. Pitää tietää mikä tilanne todellisuudessa on, sellaisesta valistuksesta jolla ei ole mitään totuuspohjaa ei ole hyötyä, sillä ihminen ei niin sitten omalla kohdallaan kokisi. Pääasiassa pitää siis tietää mitä vastaan taistellaan. Täytyy tietää tarkalleen moniko mm. abortin jälkeen sairasuu psyykkisesti, jotta voidaan kehittää kaluja ennaltaehkäistä sairastumista. Kun on tilasto johon on eritelty määrät ja syyt, voidaan lähteä taisteluun täsmäasein; eli tyyliin: 25 prosenttia sairastuu, näitä 25 prosenttia tutkitaan, saaadaan syyt esiin. Sitten vain aletaan ennaltaehkäisemään, kun tiedetään syyt sairastumiselle; poistetaan panostuksen uhkaa, panostetaan terapiaan mielenterveysongelmista kärsiville ja jaetaan mahdollisimman paljon tietoa abortista etukäteen.
..tee.
Täällä heitellään tutkimustuloksia puolin ja toisin alleviivatakseen kantaansa.
Minä tein abortin, koska tunsin vahvasti haluavani sen tehdä. Vaikka muut olisivat sanoneet mitä, minä tiesin haluavani abortin.
Ja kyllä, se oli rankkaa ja surullista, sillä abortti on rankka ja surullinen juttu. Siitä ei tarvitse antaa minulle yhtään tutkimusta, tiedän sen. Tiesin sen myös ennen aborttia ja tiesin, että joudun toipumaan aikani. Se ei pelottanut minua, sillä olin todellakin päätöksestäni varma.
Aiemmin olin ajatellut, etten tekisi aborttia, jos tulisin vahingossa raskaaksi. Kun huomasin olevani raskaana, tiesin kuitenkin heti että abortti olisi minun valintani.
Se oli minulle yhtä voimakas tunne kuin monelle on se, että haluaa saada lapsen.
Toivon kovasti, että ihmiset eivät tekisi aborttia väärästä syystä. Minä tiedän, että abortista voi selvitä hyvin, JOS päätöksestään on varma. Kaikkien, jotka epäröivät, ei tulisi aborttia tehdä ennen kuin pohtinut asian loppuun.
Tuskin olin lukenut yhtäkään aborttimasennukseen liittyvää tutkimusta päätöstä tehdessä tai sitä ennen.
Silti tiesin, ettei abortti ole helppo ratkaisu, mutta tiesin myös vahvasti haluavani abortin ja varautuvani sen läpikäymiseen ja ratkaisun kanssa elämiseen. Koska vaihtoehtojen riskit omalla kohdallani tuntuivat niin paljon suuremmilta.
Allekirjoitan kaiken sanomasi.