Ystäväni on aika suosittu, kaikkien kaveri. Usein ihmisiä tulee puhumaan siihen. Ajattelen aina, että "juu ei ne mulle tullu puhuu vaan mun kaverille.." ja olen ihan hiljaa. Kaikki ovat siis saaneet ihan väärän käsityksen minusta. Olen kyllä muutenkin ujo mutta en noin hiljainen.. Kuka sanoi että on helpompi tutustua uusiin ihmisiin ystävien kautta?
Mutta joskus olen myös todella huono improvisoimaan joten sanon ihan tyhmiä asioita ja muistelen myöhemmin niitä suruissani. Muistelen vieläkin kaksi vuotta sitten sanomiani asioita tai asioita joita en sanonut. Tämäkin kyllä tapahtuu yleensä ystäväni seurassa..
Uskon että tästä syystä minulla ei ole oikein muita kavereita. Mutta sitten kun olen muiden kanssa niin ystäväni on ihan hiljaa ja minulle tulee pahamieli siitä että jätän hänet yksin koska tiedän miltä se tuntuu..
En tiedä mitä haen tällä viestillä mutta lähetän sen nyt kumminkin..
Mutta joskus olen myös todella huono improvisoimaan joten sanon ihan tyhmiä asioita ja muistelen myöhemmin niitä suruissani. Muistelen vieläkin kaksi vuotta sitten sanomiani asioita tai asioita joita en sanonut. Tämäkin kyllä tapahtuu yleensä ystäväni seurassa..
Uskon että tästä syystä minulla ei ole oikein muita kavereita. Mutta sitten kun olen muiden kanssa niin ystäväni on ihan hiljaa ja minulle tulee pahamieli siitä että jätän hänet yksin koska tiedän miltä se tuntuu..
En tiedä mitä haen tällä viestillä mutta lähetän sen nyt kumminkin..
Vastaukset 2
Vanhimmat
,jos ihminen on ujo.jotenkin tuntus,että ujot saa helpommin tosiystäviä.minä ainakin pidän enemmän hiljasista,kun koko ajan äänessä olevista ihmisistä.
Me suomalaiset, mutta myös monen muun maalaiset ovat ujoja, varsinkin nuorena. Sitä pitäisi treenata pois, samoin punastumista ja änkyttämistä. -Minulla on ainakin ollut apua, kun olen ääneen lukenut esim. teatterikappaleita tai muita keskusteluja yksinollessani. Vähitellen jäävät ylläm.ilmiöt pois ja on helpompi puhua vieraittenkin kanssa.Se kannattaa treenata, auttaa mm. töiden saamisessa. tsemppiä, kyllä se siitä!