Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) sanoi MTV3:n Kauppalehden talousuutisissa, että Suomeen voidaan rakentaa korkeintaan yksi uusi ydinvoimalaitosyksikkö tämän vaalikauden päätöksillä.
Pekkarinen on joko selvännäkijä tai hänellä on kaikkia muita parempaa tietoa siitä, kuinka monta sellu- ja paperitehdasta metsäteollisuus vielä Suomessa lopettaa. Ministeri perustelee näkemystään sillä, että hallituksen ilmasto- ja energialaskelmissa sähkön tarve ei Suomessa kasva seuraavien 10-15 vuoden aikana niin paljon kuin on ennustettu.
Viime vuonna suomalaiset käyttivät sähköä noin 90 terawattituntia vuodessa. Energiateollisuus ennustaa, että sähkön kulutus kasvaa vuoteen 2020 mennessä 107 terawattituntiin ja vuoteen 2030 mennessä 115 terawattituntiin.
Mikä asiassa sitten mättää: Pekkarisen ilmiselvät poliittiset intohimot.
Teollisuus ei ole näitä ennusteita uusinut, mutta Pekkarisen ministeriössä tiedetään nyt tulevaisuuden sähkön käyttö muita paremmin. Teollisuuden osuus sähkönkäytöstä on yli puolet ja metsäteollisuuden noin 30 prosenttia.
Pekkarisen ja hallituksen ilmasto- ja energialaskelmat perustuvat ilmeisesti entisen VTT:n professorin Mikko Karan puolentoista vuoden takaiseen ja kauppa-ja teollisuusministeriölle tekemään energiaselvitykseen. Siinä Kara arvioi, ettei teollisuuden sähköntarve kasva niin paljon, että Suomi tarvitsisi lisää uusia ydinvoimaloita. Karan näkemys oli, ettei Suomen sähkön tarve vuonna 2020 ylitä 100 terawattituntia.
Nykyisin Kara on Vapon johtaja, joka hakee varsinkin Vapon biodiesel-liiketoiminnalle vaihtoehtoja.
Myös turpeen puolestapuhujana tunnetun Pekkarisen ydinvoimalausuntoa kannattaakin pohtia myös biopolttoainenäkökulmasta. Mitä enemmän Suomessa olisi ydinvoimaloita, sitä heikompi olisi kotimaisten polttoaineiden eli esimerkiksi turpeen hintakilpailukyky.
Pekkarinen perustelee lausuntoaan myös EU:n velvoitteilla, jotka pakottavat Suomen nostamaan uusiutuvan energian osuuden 38 prosenttiin energiankäytöstä vuoteen 2020 mennessä.
Sekin yhdistää lausunnon turpeeseen, jota Pekkarinen yrittää saada mukaan EU:n hyväksymiin uusiutuviin polttoaineisiin. Ilman uusia ydinvoimaloita kuluttajat ja teollisuus pakotettaisiin myös vähentämään energiankulutusta. Samalla hinnan noustessa Suomen olisi pakko ja järkevää panostaa uusiutuvan energian tarjonnan kasvattamiseen.
Mikä asiassa sitten mättää? Pekkarisen ilmiselvät poliittiset intohimot. Ministeri tietää hyvin, että raskas metsäteollisuuden alasajo veisi käytännössä pohjan pois EU:n kovilta bioenergiavaatimuksilta Suomessa. Biovelvoitteen prosentit täyttyvät vain, jos Suomessa käytetään puuta entiseen malliin.
Vaikka Mikko Karan arvio kulutuksen hitaammasta kasvusta pitäisi paikkansa, Suomeen pitäisi silti rakentaa lisää perustuotantoa.
Olkiluodon kaksi ydinvoimalaa tuottavat sähköä vuodessa noin 14 terawattituntia. Uusi kolmas ydinvoimala tuottaa valmistuessaan sähköä valtakuntaan noin 12-13 terawattituntia. Sillä pystytään korvaamaan siten vain nykyinen sähkön ulkomaantuonti. Omavaraisuuden lisäämisestä hallituskin on vouhottanut. Ja Venäjä todennäköisesti tarvitsee viimeistään 10 vuoden päästä itse kaiken tuottamansa sähkön.
Kun kuitenkin samalla EU:n ja Kioton ilmastopäätöksillä Suomen hiilivoimalat lahdataan, täältä katoaa 14-17 terawattituntia hiilisähköä.
Mahdollinen kuudes ydinvoimala tuottaisi voimalan koosta riippuen sähköä noin 12-13 terawattituntia. Sillä korvattaisiin siten vain osa katoavasta hiilisähköstä.
Pekkarisen viestin voi ymmärtää niinkin, että Suomen valtio ei halua yksityisen pääoman rahoittavan suuria energiahankkeita. Käytännössä TVO:n, Fortumin ja Fennovoiman hankkeet eivät söisi euroja veronmaksajien kukkarosta. Sen sijaan erilaisissa bio- ja tuulihankkeissa veronmaksajan kukkaro on investoijien tuki ja turva.
Pekkarinen on joko selvännäkijä tai hänellä on kaikkia muita parempaa tietoa siitä, kuinka monta sellu- ja paperitehdasta metsäteollisuus vielä Suomessa lopettaa. Ministeri perustelee näkemystään sillä, että hallituksen ilmasto- ja energialaskelmissa sähkön tarve ei Suomessa kasva seuraavien 10-15 vuoden aikana niin paljon kuin on ennustettu.
Viime vuonna suomalaiset käyttivät sähköä noin 90 terawattituntia vuodessa. Energiateollisuus ennustaa, että sähkön kulutus kasvaa vuoteen 2020 mennessä 107 terawattituntiin ja vuoteen 2030 mennessä 115 terawattituntiin.
Mikä asiassa sitten mättää: Pekkarisen ilmiselvät poliittiset intohimot.
Teollisuus ei ole näitä ennusteita uusinut, mutta Pekkarisen ministeriössä tiedetään nyt tulevaisuuden sähkön käyttö muita paremmin. Teollisuuden osuus sähkönkäytöstä on yli puolet ja metsäteollisuuden noin 30 prosenttia.
Pekkarisen ja hallituksen ilmasto- ja energialaskelmat perustuvat ilmeisesti entisen VTT:n professorin Mikko Karan puolentoista vuoden takaiseen ja kauppa-ja teollisuusministeriölle tekemään energiaselvitykseen. Siinä Kara arvioi, ettei teollisuuden sähköntarve kasva niin paljon, että Suomi tarvitsisi lisää uusia ydinvoimaloita. Karan näkemys oli, ettei Suomen sähkön tarve vuonna 2020 ylitä 100 terawattituntia.
Nykyisin Kara on Vapon johtaja, joka hakee varsinkin Vapon biodiesel-liiketoiminnalle vaihtoehtoja.
Myös turpeen puolestapuhujana tunnetun Pekkarisen ydinvoimalausuntoa kannattaakin pohtia myös biopolttoainenäkökulmasta. Mitä enemmän Suomessa olisi ydinvoimaloita, sitä heikompi olisi kotimaisten polttoaineiden eli esimerkiksi turpeen hintakilpailukyky.
Pekkarinen perustelee lausuntoaan myös EU:n velvoitteilla, jotka pakottavat Suomen nostamaan uusiutuvan energian osuuden 38 prosenttiin energiankäytöstä vuoteen 2020 mennessä.
Sekin yhdistää lausunnon turpeeseen, jota Pekkarinen yrittää saada mukaan EU:n hyväksymiin uusiutuviin polttoaineisiin. Ilman uusia ydinvoimaloita kuluttajat ja teollisuus pakotettaisiin myös vähentämään energiankulutusta. Samalla hinnan noustessa Suomen olisi pakko ja järkevää panostaa uusiutuvan energian tarjonnan kasvattamiseen.
Mikä asiassa sitten mättää? Pekkarisen ilmiselvät poliittiset intohimot. Ministeri tietää hyvin, että raskas metsäteollisuuden alasajo veisi käytännössä pohjan pois EU:n kovilta bioenergiavaatimuksilta Suomessa. Biovelvoitteen prosentit täyttyvät vain, jos Suomessa käytetään puuta entiseen malliin.
Vaikka Mikko Karan arvio kulutuksen hitaammasta kasvusta pitäisi paikkansa, Suomeen pitäisi silti rakentaa lisää perustuotantoa.
Olkiluodon kaksi ydinvoimalaa tuottavat sähköä vuodessa noin 14 terawattituntia. Uusi kolmas ydinvoimala tuottaa valmistuessaan sähköä valtakuntaan noin 12-13 terawattituntia. Sillä pystytään korvaamaan siten vain nykyinen sähkön ulkomaantuonti. Omavaraisuuden lisäämisestä hallituskin on vouhottanut. Ja Venäjä todennäköisesti tarvitsee viimeistään 10 vuoden päästä itse kaiken tuottamansa sähkön.
Kun kuitenkin samalla EU:n ja Kioton ilmastopäätöksillä Suomen hiilivoimalat lahdataan, täältä katoaa 14-17 terawattituntia hiilisähköä.
Mahdollinen kuudes ydinvoimala tuottaisi voimalan koosta riippuen sähköä noin 12-13 terawattituntia. Sillä korvattaisiin siten vain osa katoavasta hiilisähköstä.
Pekkarisen viestin voi ymmärtää niinkin, että Suomen valtio ei halua yksityisen pääoman rahoittavan suuria energiahankkeita. Käytännössä TVO:n, Fortumin ja Fennovoiman hankkeet eivät söisi euroja veronmaksajien kukkarosta. Sen sijaan erilaisissa bio- ja tuulihankkeissa veronmaksajan kukkaro on investoijien tuki ja turva.
Vastaukset 3
Vanhimmat
talouden varjolla. Ongelma on se, että suomen kilpailukyky ei niitä tulonsiirtoja tule kestämään. Vanha kepulainen konsti on kusaista pakkasella housuun, vähän aikaa on lämmin, mutta sen jälkeen entistä kylmempi. Onneksi taloudelliset realiteetit kaataa nuo biopelleilyt a´la Koskenkorva one by one.
tähän keskusteluun ajatuksiani ja mietteitäni turpeesta ja sen terveellisyydestä.
Tsernobylin ydinturma oli v, 1986 ja Suomi sai osakseen myös melkoisen määrän saastelauskeumia. Suurimpia laskeumia oli Pohjanmaan alueella, soilla. Eikös gesiumin kuoleentumisaika ole vähintään 30 vuotta ja Suomessa on turvetta poltettu jo iät ajat. Mitähän se on vaikuttanut meidän suomalaisten terveydentilaan?
se on nähty.