Onko teidän miehet "mukana" raskaudessa?

miehet on vaan yksinkertasesti jotenki outoja. ei kaikki sitä asiaa tajua ennenkä vauva syntyy.

meillä kyllä mies on mahaa silitelly ja jopa puhunu sille, mitä taas mä en ite oo tehny.. sitte mies tuijottelee mun mahaa että onpas se kasvanu.. ee..
mut uskon et loppua kohden sunki mies alkaa jo masua silitteleen. mulla menos nyt jo 36 3 rv.

niin ja ei ne miehet mitään muista. mies kyselee multa vähän väliä että koskas se laskettu aika nyt olikaan :)

tuota en ymmärrä että et seksiä saa.. meillä toisin päin, eli mies ei saa :) ei oo saanu ainakaan kolmeen kuukauteen..

itellä viikkoja 25 ja meillä toi alku oli "mielenkiintonen" kun mies oli vielä intissä... ei voinu oikein puhua kumpikaan kenenkään kanssa kun ei haluttu koko maailmalle kuuluttaa mitenkä meillä hommat on..

mies on mukana mutta välillä tuntuu että miehen mielihalut ja mieli ylipäätänsä vaihtuu nopeammin kuin oma....

raha se ikuinen ihana keskustelun aihe ainakin meillä tuottaa harmaita hiuksia --> nyt kyllä itse sen yritän sujuvasti sivuuttaa koska aiheesta puhuttu jo tarpeeksi... lapsen hankkiminen/saaminen kun ei ilmaista ole, on jouduttu miettiä tavaroiden hankkimista ja muuta tarkasti välillä--> tarvitaanko jotain oikeasti ja mitä saadaan sukulaisilta ja tutuilta käytettyinä...

meillä mies ollut mukana 2x neuvolassa ja sanoin ettei tarvii seuraaville tulla ellei oikeesti halua kun ei niissä kauheesti enää uutta ole!!
vauvan tarvikkeiden hankintaan ei hirveesti ole panostanut, en minäkään kun muutto tässä ensin niin sitten,, vaunut mies päätti mitkä hankitaan (itse annoin vaihtoehtoja mitkä minusta vaikuttaa parhailta), meillä eletään miehen tuloilla niin siksi mies noi vaunutkin sai sitten päättää(ei kyllä silti ole halvimmasta päästä)...

mahasta tullut sanomista (lähinnä vitsejä) meilläkin jonkun verran nyt kun se on esillä oikeasti jo, --> "mahas on aina eessä",,, minulta ei kumartuminen kauhean hyvin enää onnistu tai ainakaan kovin hirveällä vauhdilla.. :)

kyllä mies on sen verran kuitenkin tajunnu ett esim. kauppareissuilla ei minun anna kantaa mitään kasseja oikeestaa, senkin kerran jos yrittää jotain kevyttä kantaa niin hetio lis ottamassa kassin poies...

mahaa on kyllä kokeiltu ett potkiiko ja onko "hengissä"..

ei mies ole kuitenkaan kokonaan vielä sisäistänyt sitä että hänestä nyt oikeasti tulee isukki, välillä onnellinen ja välillä ei vois vähempää kiinnostaa,,, pikku hiljaa se sieltä tulee.... viimeistään kun syntyy vauveli niin sitten varmaan kolahtaa asia enemmän kohdallee!!

Alussa oli vaikeeta itellään (väsymys, oireet, stressi jne) niin miehelläkin oli kestämistä minussa. Rakenneultran jälkeen helpotti hirveesti kun mieskin näki vauvan ja masu alkoi jo näkyä muutenkin, raskaudesta tuli paljon todellisempaa miehellekkin. Huolehtii minun jaksamisesta ja on läsnä. Välillä ihmettelen miten se kestää minun mielialoja...

Meillä mies on alusta asti ollut mukana. Tehtiin testit yhdessä ja kun eka plussa tuli, oli varatestit loppuneet, niin hän halusi lähteä heti ostaan uutta (koska viiva oli niin hailea).

Hän on myös ollut jokaisessa neuvolassa ja ultrassa.

Seksiä on yhtä paljon, ellei enemmänkin kuin aiemmin ja se on alkuraskauden pahoinvoinnin jälkeen nyt keskiraskaudessa to-del-la hyvää. Mies ihailee pyöristyneitä muotojani ja tsemppaa, kun joudun pikkuhiljaa luopumaan normaaleista vaatteista.

Hän myös tiedottaa omia vanhempiaan neuvolakuulumisista ja muistaa asiat melkein minua paremmin.

Myös hellyyttä saamme osaksemme ja nyt on alkanut mahalle juttelu, kun vauvan kuulo on alkanut toimia. Joka päivä hän odottaa, että joko tuntuisi/näkyisi liikkeet päälle ja muistaa joka päivä myös kysellä, onko liikkeitä tuntunut tänään.

Arvelen, että tämä minun mies on poikkeuksellisen lapsirakas ja hän meillä oli aloitteellinen tässä ratkaisussa. Varmasti miehet kypsyvät eri tahtiin, mutta kyllä he kaikki pohjimmiltaan varmasti vauvasta iloitsevat, vaikka eivät sitä osaa näyttää. Ja kunhan vauva syntyy, niin monille se on vasta se isävietin laukaiseva tekijä. Älä, kirppukasa, suotta pahoita mieltäsi tilanteessa, koska varmasti mies ei tarkoita pahaa. Ehkä hän vain tarvitsee aikaa?

kiinnosta.

ja ei käy sillee et ei enää seksii sais mitä pitemmälle raskauteni etenee..ite oon seitsemännel viikol.:) Miehes varmaa pelkää et se laps tuntee paneskelun tai jotai muuta outoo..,:D ota selvää..:)

Täällä mennään viikolla 27, eikä mies tunnu ymmärtävän mistään mitään. Meillä mies oli se joka innokkaammin halusi alkaa lasta yrittämään. Positiivisen testin tullessa totesi vain et "hyvä homma" ja asia oli loppuun käsitelty. Alun pahoinvointi oli vain minun korvien välissä, eihän se ole kuin syödä menemään. Ensimmäiselle neuvolakäynnille ja ultriin olen joutunut pakottamaan mukaan. Siellä sit on vaan haukotellu ja katellu kelloa.

Laskettua aikaa ei ole muistanut koko aikana. Neuvola tai lääkärin käynneistä ei ole kiinnostunut juurikaan. Ainut asia minkä muistaa joka välissä mainita on se kuinka isoksi vatsani on kasvanut, eikä millään imartelevalla tyylillä esitä asiaa. Muuta kiinnostusta vatsaa kohtaan ei sitten olekaan. Makuuhuoneen puolella kaikki sujuu kuitenkin entiseen malliin :)

Ärsyttävintä on se ettei mieheni voi millään ymmärtää, että raskaus rajoittaa minun elämää. Päiväunista ja liikkumisen vaikeutumisesta mainotaan naureskellen. Hänen mielestään mitään kurotteluja, nosteluja ym. ei tarvitse rajoittaa. Laskettelemaankin pitäisi lähteä ison mahani kanssa. Voisinpa varmaan kipaista maratooninkin leikiten. Hänen mielestään kaikki rajoitukset ovat turhia. Maksaakin voisin syödä vaikka joka päivä.

Eli en ole saanut juurikaan tukea koko raskauden aikana puolisoltani. Mietityttää vähän otanko edes synnytykseen mukaan. Uskon kuulevani useaan kertaan, ettet oikeasti voi noin kipeä olla. Sen jälkeen saattaa miehellä olla pari mustaa silmää. Toivottavasti asiat muuttuvat syntymän jälkeen. Tätä menoa taidan olla aika yksin lapsen kanssa. En olisi kyllä ikinä uskonut miehestäni löytyvän tällaista puolta.

Nyt on meneillään rv 28 ja mies on ollut alusta asti loistavasti mukana. Kaikissa ultrissa (yhteensä 5) ja neuvoloissa on ollut mukana ja yleensä muistaa minua paremmin koska ne on. Huolehtii minun jaksamisesta ja siitä etten saa enää nostella mitään painavaa tai tehdä mitään liian raskasta. Pitkään aikaan en ole kauppakasseja saanut kantaa sisälle. Mies on lukenut paljon raskauteen ja vauvan hoitoon liittyvää kirjallisuutta (itse olen lueskellut vain lehtiä). Vatsalle juttelee päivittäin ja kotiin tullessa kyselee aina, että mitä minulle kuuluu ja onhan vauva liikkunut. Ylpeänä kertoo kaikille, että meille on tulossa ja vauva ja julkisilla paikoillakin silittelee masua.

Meillä siis oli mies melkein innokkaampana kun alettiin vauvaa yrittämään, mutta miehet ovat niin erilaisia. Toisaalta on helppo ymmärtää, että miehen on vaikea hahmottaa tulevaa vauvaa, kun ei sitä vielä raskausaikana konkreettisesti tunne. Varmasti sinunkin miehesi innostuu asiasta kun vauva on saatu maailmaan. Tsemppiä ja jaksamista!

Oletko muuten sanonut miehellesi miltä sinusta tuntuu? Voisiko keskustelusta olla apua?

Nyt on raskautta kestäny 32 2. Mies ollu alusta lähtien ihan mukana. Yhdessä sovittiin pillereitten pois jättö. Kun soitin ja kerroin plussasta, miehelle tuli kiire töistä kotiin kun halus nähä testin. Ei oo antanu mun kantaa mitään, vaikka se vähän naurattikin alussa. Ja huolehtii, etten tee mitään liian raskasta. Muutenkin huolehtii mun voinnista ja jakso hieroa mun masua, kun alkuraskaudesta oli hirveet kivut.

Yhdessä on käyty ostaa vauvalle tavarat ja jonkin verran vaatteita. Nyt kyllä musta tuntuu, että se alkaa pikkuhiljaa kyllästyä kun esittelen innoissani vaatteita mitä oon ostanu =)Mut se taitaa olla ymmärrettävää, kun ei noi miehet muutenkaan noist vaatteista oo niin kiinnostuneita. Silti se jaksaa ainakin katsoa valittamatta =)

Seksiä meil on noin jokatoinen päivä, tai joka päivä. Ja kivaa on! Nyt alkaa toi masu olee sen verran iso, et rajottaa jonkin verran... Ja mies jaksaa kehua päivittäin, kuinka hyvältä näytän. Vaikka näillä lisäkiloilla ei kyllä tunnu siltä! Mutta onhan sitä kiva kuulla. Ja kuinka rakastaa mua ja on innoissaan tulevasta vauvasta. Ja haluaa kuulemma lisääkin.

On ollu ultrissa ja pari kertaa neuvolassa. Oon ite sanonu, ettei tartte suotta joka kerta tulla kun on aika turhaa. Varsinki lähteä töistä sen takia... Ku oltii eka kertaa ultrassa, niin kyllä sillä vähän ääni petti. Jos nyt mä olin tippa linssissä. =)

Täytyy myöntää, että en vois olla onnellisempi!! Tiedän että mielettömän ihanan miehen oon rinnalleni löytäny. Ja häät olis, kun vauva on pari kuukautta. Elämä hymyilee...

Hei kirppukasa,

miehet vain ovat niin ihmeellisiä. Sillähän ei ole mitään merkitystä, että ollaan yhdessä tehty päätös lapsen yrittämisestä ja että molemmat varmasti yhtäpaljon lasta haluaa.

Meillä mies on oikein kovasti jutussa mukana ja niin pois päin. Kuitenkin hän unohti meidän ultran ja järjesti sille päivälle menon jota ei enään voi peruuttaa. Minusta se tuntui ensin pahalle, mutta kun ymmärsin, ettei hän sillä mitään tarkoita (=nainenhan tulkitsee tämän niin, että mies ei välitä ;) )

Kipeänä ollessani mies hoivaa, mutta tekee sitä vaikken olisi raskaana, joten siitä ei ole kyse. Joskus on silittänyt mahaa, mutta siinäpä sitten se vauvan helliminen on ollut. Paljon kuitenkin puhuu tulevasta, esim kuinka ostaa lapselle autoradan yms. :) Itse lähinnä mietin mikä vaippamerkki olisi sopivin ;D

Eli vaikka se mies ei niin olekaan käytännössä mukana, niin varmasti kaikki muuttuu, kun hänellä on konkreettisesti se lapsi sylissään.

alussa voin todella huonosti ja oksentelin jatkuvasti. tuolloin mieheni teki ruokaa, siivosi, vei koiran ulos ja tuki vielä minuakin kauhean oloni aikana. En olisi ikinä selvinnyt ilman miestäni.
Hän on ollut myös mukana neuvolassa ja ultrissa. Tokasta ultrasta mieheni tuli ulos kuin naantalin aurinko kun oli juuri saanut kuulla saavansa pojan :) pelkäsin kaverin jäävän auton alle kun se oli yhtä hymyä vaan ja ihan muissa maailmoissa.
Muutenkin kyllä paijailee masua ja pikkuisen on alkanut rupattelemaankin masulle. nimistä, tavaroiden hankinnoista tai vauvan hoidosta hän ei ole vielä kauheasti pitänyt meteliä. varmasti vasta sitten kun se on ajankohtaista. hän on vähän sellanen "eletään päivä kerrallaan" kaveri. välillä mieheni on ehkä vähän liiankin huolissaan. En sais juosta koiran kanssa ja aina pitää varoa kaikkea mahdollista. Saunaankaan en saisi jäädä yksin istumaan. Kauppa kasseja en oo kannellu pitkään aikaan. Olen todella kiitollinen kyllä että hän on näin mukana ja auttava sekä ihana!

ainakin mukana, neuvolakäynneillä,ultrassa ja kaikessa odotukseen liittyvässä, ei halua mistään jäädä paitsi.. päätti jopa viime viikolla tehä sellasen kipsi jutun mun mahasta muistoks itselleen :D

Täälläkään ei mies mukana. Yksin saa kasvattaa lapsen.