Sairastuin masennukseen 3 vuotta sitten. Olin aivan poikki. Koko kroppa oli kipeä: selkä, pakarat, hartiat,niskat, pää... En ollut nukkunut enkä syönyt muutamaan kuukauteen. Yöunet meni 1-3 tunnin unilla. Ruoka ei maistunut. Laihduin 14 kiloa 3 kuukauden aikana.
Yritin tehdä työni erinomaisesti. Itkin, huusin, olin ahdistunut ja väsynyt yms. En jaksanut harrastaa yhtään mitään. olin aivan rapakunnossa. Hyvä, kun jaksoin käydä työssä ja sitten kotiin makaamaan. Koko perhe väsyi.
Ystävät tuli apuun ja passitti lääkäriin. Siitä alkoi pitkä sairaslomani.
Lääkäriltä sain lähetteen psyk polille. Siellä kävin keskusteluissa 1 krt/ 2 viikossa. 3-4 kk kuluttua lääkärini teki Kelaan psyk terapiakuntoutuslausunnon. Sain kelan terapiapäätöksen 2 krt vko.
Voimani oli ihan poikki, mutta silti täytyi jaksaa vielä etsiä itse sitä terapian antajaa!
Olin netissä ja katsoin alueen kaikki Kelan hyväksymät terapian antajat. Yhdelle soitin, mutta en sen jälkeen ajatellutkaan enään häntä. En olisi edes ostanut häneltä mitään, saati terapiaa. Yhdelle mailasin, mutta hän ei edes vastannut. Nähtyäni hänet, en enään tahtonut hänelle.
Viimein sitten otin ja kokeilin erästä henkilöä. Eka kerta oli, että onkohan tästä mitään avun antajaa. Päätin kokeilla vielä 2 kertaa.
Nämä tutustumiskäynnit täytyy maksaa itse!
Tämä osittautuikin sitten hyväksi ja terapiasuhde on ollut yli vuoden ja jatkuu taasen edelleen.
Terapian antajien etsiminen voi valtavasti voimia. Kuinka jaksaa etsiä, jos onm jo valmiiksi ihan poikki.
Masennukseni syy ei ollut pelkästään työssä väsymistä vaan siihen vaikutti paljon muitakin asioita aikaisemmasta elämästä ja sen hetkisestä tilanteesta.
Kävin Kelan kuntoutuksen, joka osoittautui alun jälkeen hyväksi. Siellä mentiin kaikki asiat pienellä porukalla läpi. Kyllä siinä purettiin paketti aikalailla auki. Jakson jälkeen olin taas rikki - mutta hetken. Sieltä sai hyviä elämänhallinnan ohjeita ja menetelmiä.
Palasin töihin vuosi sitten alkuun osa-aikaisesti ja sitten normaalisti. Elämä hymyilee. En murehdi aikaisempaa. Katson eteenpäin ja nautin matkasta terapeutin, perheen ja ystävien avulla.
Nyt voisin sanoa muille. Älkää päästäkö itseänne näin pitkälle. Hakeutukaa ajoissa hoitoon. hakekaa apuja. Tie on pitkä, mutta se on mentävä loppuun saakka. Unohtakaa itsetuhoajatukset. Älkää aiheuttako sillä muille mielipahaa. Muistakaa päivittää arvonne. Sinä olet nro 1.
Yritin tehdä työni erinomaisesti. Itkin, huusin, olin ahdistunut ja väsynyt yms. En jaksanut harrastaa yhtään mitään. olin aivan rapakunnossa. Hyvä, kun jaksoin käydä työssä ja sitten kotiin makaamaan. Koko perhe väsyi.
Ystävät tuli apuun ja passitti lääkäriin. Siitä alkoi pitkä sairaslomani.
Lääkäriltä sain lähetteen psyk polille. Siellä kävin keskusteluissa 1 krt/ 2 viikossa. 3-4 kk kuluttua lääkärini teki Kelaan psyk terapiakuntoutuslausunnon. Sain kelan terapiapäätöksen 2 krt vko.
Voimani oli ihan poikki, mutta silti täytyi jaksaa vielä etsiä itse sitä terapian antajaa!
Olin netissä ja katsoin alueen kaikki Kelan hyväksymät terapian antajat. Yhdelle soitin, mutta en sen jälkeen ajatellutkaan enään häntä. En olisi edes ostanut häneltä mitään, saati terapiaa. Yhdelle mailasin, mutta hän ei edes vastannut. Nähtyäni hänet, en enään tahtonut hänelle.
Viimein sitten otin ja kokeilin erästä henkilöä. Eka kerta oli, että onkohan tästä mitään avun antajaa. Päätin kokeilla vielä 2 kertaa.
Nämä tutustumiskäynnit täytyy maksaa itse!
Tämä osittautuikin sitten hyväksi ja terapiasuhde on ollut yli vuoden ja jatkuu taasen edelleen.
Terapian antajien etsiminen voi valtavasti voimia. Kuinka jaksaa etsiä, jos onm jo valmiiksi ihan poikki.
Masennukseni syy ei ollut pelkästään työssä väsymistä vaan siihen vaikutti paljon muitakin asioita aikaisemmasta elämästä ja sen hetkisestä tilanteesta.
Kävin Kelan kuntoutuksen, joka osoittautui alun jälkeen hyväksi. Siellä mentiin kaikki asiat pienellä porukalla läpi. Kyllä siinä purettiin paketti aikalailla auki. Jakson jälkeen olin taas rikki - mutta hetken. Sieltä sai hyviä elämänhallinnan ohjeita ja menetelmiä.
Palasin töihin vuosi sitten alkuun osa-aikaisesti ja sitten normaalisti. Elämä hymyilee. En murehdi aikaisempaa. Katson eteenpäin ja nautin matkasta terapeutin, perheen ja ystävien avulla.
Nyt voisin sanoa muille. Älkää päästäkö itseänne näin pitkälle. Hakeutukaa ajoissa hoitoon. hakekaa apuja. Tie on pitkä, mutta se on mentävä loppuun saakka. Unohtakaa itsetuhoajatukset. Älkää aiheuttako sillä muille mielipahaa. Muistakaa päivittää arvonne. Sinä olet nro 1.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.