Minne IHMEESEEN tämänkin heittäisi...?
Osaatteko te sanoa, mistä johtuu suoranainen vastenmielisyys ja pelko raskaaksi tulemisesta...??
Olenko vain ns. väärän miehen kanssa ja sen takia haluan lykätä raskaaksi tuloa mahdollisimman pitkään. (By the way - olen jo 30 ja risat, että ikäni puolesta minun pitäisi kai "hinkua" raskaaksituloa...?)
Tänäänkin tein taas raskaustestin ja huokaisin helpotuksesta kun se näytti negatiivista...sitten rupesin itsekin miettimään, että "romahtaisiko" elämäni, jos todella tulisin raskaaksi...??
Mistä tämä "kauhu" voisi psykologisesti johtua.
Olen ihan fysiologisesti terve, että mitään estettä sen suhteen ei raskaaksi tulolle ole. (On vieläpä ns. "synnyttäjän lantiokin"...)
Osaatteko te sanoa, mistä johtuu suoranainen vastenmielisyys ja pelko raskaaksi tulemisesta...??
Olenko vain ns. väärän miehen kanssa ja sen takia haluan lykätä raskaaksi tuloa mahdollisimman pitkään. (By the way - olen jo 30 ja risat, että ikäni puolesta minun pitäisi kai "hinkua" raskaaksituloa...?)
Tänäänkin tein taas raskaustestin ja huokaisin helpotuksesta kun se näytti negatiivista...sitten rupesin itsekin miettimään, että "romahtaisiko" elämäni, jos todella tulisin raskaaksi...??
Mistä tämä "kauhu" voisi psykologisesti johtua.
Olen ihan fysiologisesti terve, että mitään estettä sen suhteen ei raskaaksi tulolle ole. (On vieläpä ns. "synnyttäjän lantiokin"...)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eihän se äitiys kaikille sovi. Oletko ollut lasten kanssa tekemisissä? Hymyiletkö vieraille lapsille, höpötteletkö jos joku lapsi kiukuttelee kaupassa...? Tunnetko, että olisi ihanaa saada samanlainen ihana pallero?
Minusta tuntuu, että tarvitsisit jonkinlaisen myönteisen kokemuksen lapsista, että voisit saada sen ns. vauvakuumeen. Olenko ihan väärässä?
Siis pikku"tenavathan" osaavat olla tosi sööttejä...tykkään esim. serkkuni lapsista (= älykkäitä ja hauskoja) ja tänään tuntui kivalta, kun pikkulapset rupesivat laulamaan kaupassa...
Mutta jos homma osuisi OMALLE kohdalle...en minä tiedä...onko tämä jotain elämän pelkoa...?
Johtuuko tämä ehkä omien vanhempieni avioerosta? En haluaisi omille lapsilleni samaa..?
Kun en sinua tunne. Kyllähän ihmiset tekevät ja haluavat lapsia, vaikka olisivat miten rikkinäisestä kodista. Toiset taas eivät halua lapsia, vaikka olisivat kotoisin mitä herttaisimmasta kodista. En tiedä, voiko mitään syytä sanoa. Jos sinulla on varaa, voisit ehkä käydä yksityisellä psykiatrilla juttelemassa.
Oletko oikeasti miettinyt, että haluatko lapsen? Kertomasi mukaan et niitä ainakaan nyt halua. Se mikset on sinun mietittävä ihan itse.
Ehkä se on miehesi? Oletteko naimisissa? Haluatko elää loppuelämäsi hänen kanssaan?
Tai ehkä et vain halua niin suurta sitoumusta? Seuraavan kerran kun saat pienen käärön syliisi sulje silmät ja ajattele sitä avutonta nyyttiä. Haluatko sitä todella.. 24/7? Oletko valmis jäämään vuodeksi kotiin (yleistys)..
Jne..
Puhu miehesi kanssa asia halki. Haluaako hän todella lapsia?
kysymykseesi? ? ? ? ?
"Olenko vain ns. väärän miehen kanssa ja sen takia haluan lykätä raskaaksi tuloa mahdollisimman pitkään."
Mieti ja ole rehellinen itsellesi. Neljäänkymppiin sulla on aikaa vielä miettiä...lapset - siis omat - ovat aivan taivaallisen ihania ja parasta mitä nainen voi elämässään kokea... tosin välillä rankkaa ja vaativaakin mutta silti... :)
Et vain halua lapsia.
Ei lapsia ole pakko tehdä jos ei halua.
Kiitos vaan kaikille vastanneille.
En usko että asia on ihan noin yksioikoista, että "et vain halua lapsia"...
Veikkaan, että JOKU päivä vielä haluan, mutta TÄLLÄ hetkellä ei ole vieläkään vauvakuumetta, vaikka iän puolesta kai "pitäisi" olla...
Että ei kai tässä auta kuin katsoa ja elää...?
Kyllä lapsen voi tehdä ilman vauvakuumettakin.Eivät kaikki pidä vauvoista, mutta onneksi ihminen on vain vuoden ajan vauva. Minusta 1 vuotias on paljon ihanampi kuin vastasyntynyt. Ja tuo 9 vuotias se vasta ihana onkin. On jo aika iso, mutta ei vielä murkku, vaan niin ihanan lapsellinen.
tulee kun tulee jos tulee.
Tiedän onnellisia perheitä joiss alapsi on hankittu kun ikä on ollut tulossa vastaan ja vaihtoehdot on olleet vähissä. Tosin kaikilla se ei ole onnistunut ja erojakin on tullut kun sitten siitä lapsesta tulee elämää isompi juttu vaikka ensin sillä ei ollut mitään statusta...
Ainakaan et ole kypsä äidiksi jos huokaiset helpotuksesta! Ja on se sen verran rankka ahommaa, että asenteen olisi suotavaa olla jollain tapa akohdallaan eli joko järkisyin tai tunnesyin.
Sulla on vielä aika ajoten mitä jos lykkäätte asiaa vielä? Tietenkin jos on lapsettomuus ongelma amahdollisesti niin silloin lykkääminen voi olla kohtalokasta, mutta aika harvoin niinkään käy. Ja voihan olla, että jopa muutama kuukausi kypsyttää ajatuksen asiaan.
Ihan olisi kiva tietää, miksi sitä lasta nyt sitten hankitte jos et sitä oikeasti tahdo? Siis mies tahtoo vai suku vai???
Niin tai voihan olla kys esiitä, että uuden kynnyksellä koet rimakauhua???
Joo siis...(lukeekohan kukaan enää tätä ketjua)...?
Hommaa ehkä "mutkistaa" se, että mies on LESKI, eli hänellä on jo lapsia "omasta takaa"...
Siis hänellä ei ole samanlaista tarvetta hankkia lapsia kuin minulla...
Eli suht "laiska" suhtautuminen asian suhteen...ja itseltä puuttuu se vauvakuume, vaikka järki sanoo, että "kohta on kiire"...
näistä jutuista.. Taitaa olla niin, että kun keskustelu siirtyy etusivulta toiselle niin ketjut tyrehtyy olipa ne kuinka kiinnostavia tai aktiivisia tahansa.
Tuo kun alkaa ikää olla ja ennestään on lapsia on aika huono yhdistelmä. Siinä ei aina kysyntä ja tarjonta kohtaa. Toisaalta vaikka halua ei ole niin ei ole ainakaan sitä ettei halua. Se on monella jolla jo on lapsia ennestään ja elämä niiden kasvaessa muuttuu helpommaksi, ei vaan tahdo aloittaa sitä kaikkea alusta..
Eli teillä tilanne on aika paljon sun johdolla nyt? Väkisinhän siinä varmana alkaa epäilemään missä mennään ja tahtooko jne. Varsinkin kun tosiaan on varmaan monenlaista nähnyt ja kokenut niin tietää ettei se elämä ole ihan simppeli juttu.
Lasten hankinta on joko järjen sanelema juttu tau tunteen. On sitten todella oma asia kumpaan luottaa ja kumman perusteella toimii. Kaikkihan ei koskaan tahdo lapsia tai se vaihe tulee todella myöhään vasta.
Ja kuten taisin jo kirjoittaa niin rimakauhu on monella muullakin. Yksi tuttuni kahden lapsen äiti (en muista tuliko tämä aiemmin enkä nyt ala etsimään..) sai keskenmenon ja sen jälkeen alkoi epäilemään ollenkaan tahtooko kolmatta lasta. Se kai on se, kun saa tavallaan sen uuden tilaisuuden tehdä toisin kuin on aikonut? No, lopulta heille tuli neljä lasta eli vaihe oli ohimenevä, mutta olen its easiaa miettinyt monta kertaa eri vinkkelistä ja keskustelujamme tuolloin.
Ainahan sanotaan, että jos voisit tehdä toisin jne. Sinulla tuo tilanne tulee nyt kerran kuussa. Its emiettisin nyt kuitenkin sitä hetken miettimisaika asiaan. Eli miltä tuntuu kun tietää ettei tarvitse jännittää; onko olo helpottunut täysin vai pettynyt vai huomaako sitä sittenkin kaipaavansa sitä jännittävää päivää? Äitiys on iso askel ja ei olisi ihme jos se tavallaan todellakin kammottaa ja helpotta akun se siirtyy kuukaudella. Eikä nyt edes puolen vuoden harkinta-aika ole ihan kamalan pitkä. Siinä ajassa ehtii asioita kypsytellä ja pohtia tai se kuume iskeä. Pahimmillaan olet edelleen samassa ruudussa pohtimassa miksi olo helpottuu kun ei ole raskaana..
Selvittele nyt ajatuksesi ja nauti kesästä. Ensi kesä voi olla ihan toisenlainen tai sitten ei..