miten vaikeata on opiskella lääkäriksi yhdellä korvalla joka sekin kuulee korvalaitteella
heitin lääkärin haaveet menemään jo lukiossa ja numerot on todella huonoja ja ikääkin jo 23, joten masentaa ja masentaa tdoella paljon ja opiskelen nyt ihan muuta.
onkohan ajanhukkaa aloittaa kaikki nollasta ja muutenkin on vaieka päästä sisään :(
heitin lääkärin haaveet menemään jo lukiossa ja numerot on todella huonoja ja ikääkin jo 23, joten masentaa ja masentaa tdoella paljon ja opiskelen nyt ihan muuta.
onkohan ajanhukkaa aloittaa kaikki nollasta ja muutenkin on vaieka päästä sisään :(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Opiskeluissa lähinnä tarvitsee perslihaksia ja lukutaitoa, kuten sisäänpääsyssäkin. Sen sijaan suurempi huoli lienee miten valmiina lääkärinä pärjäisit - diagnoosin tekoon kun erittäin usein ainakin tk:ssa tarvitaan kuuloa (sydänäänet, perkussio jne).
Toivottavasti saat toisenkin mielipiteen, omani tuli aika fiilispohjalta.
Noh, ei kai opiskeluiden kanssa pitäisi tulla vaikeuksia, kun nykyaikana pyritään nimenomaan esteettömyyteen ja tasa-arvoon. Yliopiston on tavalla tai toisella järjestettävä mahdollisuus suorittaa kaikki opinnot.
Sitä vastoin työelämästä on vaikea sanoa mitään, kun en ole lääkäri. Luulisi kuitenkin, että esim. tutkijalääkärille tai patologille huonokuuloisuus ei olisi kovin suuri ongelma, erityisesti kun jälkimmäisen potilaat eivät paljoa puhele pöydällä maatessaan.
Taas tuo vanha stereotypia patologista. Ei ne ruumiitat tsekkaile, vaan katsovat mikroskoopilla histologisia näytteitä. Tosin ei siinä kuuloa niin paljoa tarvitse. Kyllä jokin sopiva erikoisala varmasti löytyy, missä on mahdollista työskennellä huonon kuulon kanssa. Vrt. radiologia.
Väitätkö, ettei radiologin tarvitse kuulla mitä potilas sanoo. Joo, totta, ettei potilas useinkaan ole paikalla, kun rtg-kuvia katsotaan, mutta esim. UÄ-tutkimuksissa pitäisi mielellään kuulla mitä potilas sanoo, samoin kuin toimenpideradiologiassa.
Patologit muuten tekevät ruumiinavauksia, vaikka oikeastaan se onkin työssä sivuosassa. Oikeuslääkärit tekevät oikeuslääketieteellisiä ruumiinavauksia. Voi jeesus näitä besserwissereitä.
Suomessa on näin että voinee hakea ammatinvaihto rahaa / tukea siis .
Näin mene AMK. kouluun siellä jokin takomo .
Valmistut AMK.ins tutkinnolla ja menet takomoon .
Haet parin vuoden päästä ammatinvaihtorahaa yliopisto-opintoihin vasta kun lähdet takomosta .
Takomon teollisuusvakuutus maksaa sinulle mietittynä ins.tutkinnosta kohtuullinen kuukautinen korvaus jokaisena kuukautena siis tulee rahaa jos menee yli kahdenvuoden niin KELA maksaa tuon .
Joten lue ensin vähintäin ins.tutkintotaso sieltä takomoon ja sitten yliopistoon tutkintoa suorittamaan.
Tuntuu epäoikeudenmukaiseltako mutta syynä on ohjauksen puute .
Lääkäri ei tarvitse varmaankaan kuuloelintä havainto kykyä ehdottomana .
onnistuu, mutta sitten erikoisalan valinnassa voi tulla vähän rajoituksia. Keuhkolääkäreiden olisi hyvä pystyä kuulemaan keuhkot, ja sydänlääkäreiden sydänäänet, ja yleislääkäri terveyskeskuksessa taitaa tarvita kuuloaan kaikkein eniten, kun siellä tutkiminen perustuu eniten kuunteluun, tunnusteluun ja koputteluun. Sairaalassa kardiologi voi aina tehdä sydämen ultraäänikuvauksen!
Mutta onhan erikoisaloja joilla normaalisti kuuleminen ei ole edellytys, mieleen tulee heti ainakin ihotaudit, siinähän katsellaan, ei kuunnella. Jos nyt siis tavallista puheääntä kuulet, että pystyt kommunikoimaan potilaiden kanssa. Tutkijaksi ryhtyminen ja patologia olisivat myös hyviä vaihtoehtoja. Eipä silmätaudeissakaan kuuloaistin tarvinne olla normaali että pystyy potilaat tutkimaan.