Hei kaikki!
Kirjoitan tätä melkoisen tunnekuohun vallassa. Odotin vuosi sitten esikoistani. Aluksi kaikki meni kauhean hyvin. Sitten puolivälissä raskautta alkoi äkkiä mennä pieleen. Kamppailimme päiväkausia sairaalassa, mutta pientä tyttöämme ei voitu pelastaa.
Tyttö olisi ollut ihan terve, mutta itselläni on kohdussa rakenteellinen vika (=kaksi kohtua), joka todennäköisesti aiheutti myöhäisen keskenmenon.
Suru ja tuska oli niin sanoinkuvaamatonta, puhumattakaan kaikista fyysisistä kivuista. Ja maanpäällinen helvetti jatkui pitkään.
Nyt tuosta on kulunut lähes vuosi ja sain äsken tietää olevani jälleen raskaana.
Olen niin kauhuissani, että kädet tärisevät ja hädin tuskin pystyn kirjoittamaan. Haluan kuitenkin kirjoittaa, koska tällä palstalla on ainakin mahdollisuus, että joku ymmärtää ja haluaa ehkä hieman osoittaa tukea minulle.
Tunnelmani ovat aivan sekavat. Olisihan maailman ihaninta, jos saisin pitää pikkuisen vauvani tällä kertaa. En vain viime kesän kauheiden kokemusten jälkeen uskalla enää luottaa yhtään mihinkään. Lääkärit sanoivat minulle jo viime kesän tapahtumien jälkeen, että jos tulen uudestaan raskaaksi, niin on todennäköistä, että raskaus menisi paljon pidemmälle kuin viime kerralla. Mutta en vaan pysty luottamaan mihinkään.
Pelkään, että onkohan sikiö alunperinkään missään kohdussa tällä hetkellä (sekö se vasta irvikuvallista olisikin, kun kohtuja on kuitenkin peräti kaksi valittavana..) eli pelkään kohdunulkoista raskautta.
Toisaalta en varmaan tässä vaiheessa pysty itse tekemään asialle yhtään mitään. Joten nyt voi vain odottaa.
Olen kiitollinen, jos joku jaksaa hieman kommentoida tätä ja esittää näkökulmia.
Ai niin, sitä vielä, että tämän lapsen laskettu aika olisi joulupäivänä! Voisiko surullisessa elämässäni kerrankin käydä niin, että asiat menisivät hyvin ja saisin maailman ihanimman joululahjan. Toivo elää.
Kirjoitan tätä melkoisen tunnekuohun vallassa. Odotin vuosi sitten esikoistani. Aluksi kaikki meni kauhean hyvin. Sitten puolivälissä raskautta alkoi äkkiä mennä pieleen. Kamppailimme päiväkausia sairaalassa, mutta pientä tyttöämme ei voitu pelastaa.
Tyttö olisi ollut ihan terve, mutta itselläni on kohdussa rakenteellinen vika (=kaksi kohtua), joka todennäköisesti aiheutti myöhäisen keskenmenon.
Suru ja tuska oli niin sanoinkuvaamatonta, puhumattakaan kaikista fyysisistä kivuista. Ja maanpäällinen helvetti jatkui pitkään.
Nyt tuosta on kulunut lähes vuosi ja sain äsken tietää olevani jälleen raskaana.
Olen niin kauhuissani, että kädet tärisevät ja hädin tuskin pystyn kirjoittamaan. Haluan kuitenkin kirjoittaa, koska tällä palstalla on ainakin mahdollisuus, että joku ymmärtää ja haluaa ehkä hieman osoittaa tukea minulle.
Tunnelmani ovat aivan sekavat. Olisihan maailman ihaninta, jos saisin pitää pikkuisen vauvani tällä kertaa. En vain viime kesän kauheiden kokemusten jälkeen uskalla enää luottaa yhtään mihinkään. Lääkärit sanoivat minulle jo viime kesän tapahtumien jälkeen, että jos tulen uudestaan raskaaksi, niin on todennäköistä, että raskaus menisi paljon pidemmälle kuin viime kerralla. Mutta en vaan pysty luottamaan mihinkään.
Pelkään, että onkohan sikiö alunperinkään missään kohdussa tällä hetkellä (sekö se vasta irvikuvallista olisikin, kun kohtuja on kuitenkin peräti kaksi valittavana..) eli pelkään kohdunulkoista raskautta.
Toisaalta en varmaan tässä vaiheessa pysty itse tekemään asialle yhtään mitään. Joten nyt voi vain odottaa.
Olen kiitollinen, jos joku jaksaa hieman kommentoida tätä ja esittää näkökulmia.
Ai niin, sitä vielä, että tämän lapsen laskettu aika olisi joulupäivänä! Voisiko surullisessa elämässäni kerrankin käydä niin, että asiat menisivät hyvin ja saisin maailman ihanimman joululahjan. Toivo elää.
Vastaukset 16
Vanhimmat
en voi kun sanoa miten pahoillani olen että olet joutunut tuollaisen menetyksen kokemaan! kenenkään, ei kenenkään pitäisi joutua kärsimään keskenmenosta, oli se sitten varhainen tai myöhäinen. myöhäisessä keskenmenossa tai vauvan kuolemassa se kuitenkin on ehkä kerennyt konkretisoitumaan jo kunnolla.
ihana kuulla kuitenkin, että sinulle on suotu uusi ihme! on ihan selvä että olet peloissasi asian kanssa, juuri tuon kohtuongelman kanssa. pelko ei varmasti häivy minnekään ennen kuin pieni vauva on sylissäsi. hyvä asiahan on kuitenkin se, että lääkärit ovat sanoneet että jos uudestaan raskaaksi tulee, niin se todennäköisesti kestää pidempään. sehän on hyvä uutinen, siis loistava uutinen, ottaen huomioon tuon kaksiosaisen kohtusi.
en siis varsinaisesti osaa sinulle mitään neuvoja antaa, lähinnä vain myötätuntoa vauvan menetyksen takia :(
on helppo sanoa, että yritä iloita tästä vauvasta, mutta sinulle se varmasti on todella vaikeaa, vaikka varmasti iloinen uudesta ihmeestä oletkin! :)
mutta, toivon koko sydämestäni, että tämä uusi vauva jaksaa kasvaa vatsassasi täysiaikaiseksi ja enkelivauvasi saa siskon tai veljen. uskon että siellä taivaassa se pitää teistä molemmista huolta ja kaikki menee parhain päin.
oikein paljon jaksamista, tsemppiä ja kovasti onnea uudesta vauvanalusta! :)
Toivon hirmuisesti että lapsi pysyisi sisälläsi ja olisi oikeassa paikassa oikealla tavalla.
Itse sain tänään myös tietää että olen raskaana ja pelkään hieman kaiken elämältä kokemani jälkeen.
Iso halaus ja onnea raskaudellesi.
En koomemmin pysty enempää sanomaan kun ei ole kokemusta..
Hormonit tekevät sen, että pelkää pahinta, mutta luota itseesi ja lääkäreihin, että raskaus menee pidemmälle ja meneekin. Täälläkin on tulevaisuudenpelko, vaikka raskaus on pitkällä. Eiköhän se mene niin, että saat sinulle itsellesi kaikista rakkaimman joululahjan, jonka nainen voi saada; oman lapsen:
Toivottavasti nyt onnistuu. Se on kamalaa kun ei iloisesta uutisesta voi olla iloinen. Mulla itsellä on nyt 2 km takana. Tekis mieli yrittää taas, mut toinen osa musta ajattelee et kannattaako jos taas menee pilalle. Olisin varmaan peloissani, kuten sinäkin, ainakin alkuraskauden. Toivottavasti pääset pian lääkärille katsomaan asiaa et se olis oikeessa paikassa, se varmaan tois vähä enemmän varmuutta. Yritä ottaa positiivisesti jos voit. Monet meistä ymmärtää pelkosi.
kun on annettu mahdollisuus. Raskautesi tulee olemaan varmasti vaikea, pelon,toivon ja onnen keskellä.
Käyt lääkärin juttusilla usein, ultrassa heti kuin voit ja seuraatte lääkärin kanssa raskauttasi tiiviisti.
toivon, että kaikki menee hyvin! Voimia
Kiitos teille kaikille ihanista ja voimaa antavista vastauksista!
Yön yli jollain lailla (heikosti) nukuttuani mieli on jo hieman rauhallisempi.
Nyt vaan otetaan päivä kerrallaan:)
Kaikkea hyvää teille!
Heips! Uskon että sinua ei kiusata kahteen kertaan saman asian kanssa. Ensimmäisellä raskaudella oli joku ihme tarkoitus mennä kesken, mutta nyt sinulle on annettu uusi mahdollisuus joten nauti siitä. Uskon että lääkärit ovat kohdallasi nyt erittäin EXTRA tarkkana ja saat parasta mahdollista hoitoa.
Enhän minä tiedä
onko niitä enkeleitä olemassa.
Mutta jos on,
ainakin yhden laittaisin taskuun,
toisen antaisin sinulle,
ja kolmannen sille
joka sitä eniten tarvitsee.
Ja se yksi enkeli
kuiskisi minulle taskusta
että elämä on kaunista
kunhan vain malttaa katsoa.
Se toinen enkeli
sun käteen tarttuisi,
yli lätäköiden nostaisi
ja illalla uneen laulaisi.
Sen kolmannen enkelin tehtävää
en kai koskaan voi käsittää...
Voimia kaikille tuleville äideille ja voimia "vanhoillekkin"
Minä olen saanut kaksi varhaista keskenmenoa, jonka vuoksi menin itse yksityiselle tarkempiin tutkimuksiin.
Minulle on aiemmin kerrottu, että minulla on sydämnemallinen kohtu, mutta ei sen enempää...Noh, kun kävin siellä yksityisellä ja kerroin tästä, lääkäri halusi sen ultrata.
JOS sieltä olisi löytynyt väliseinä, olisi se leikattu, sillä se aiheuttaa keskenmenon riskiä, koska sikiö ei mahdu kasvamaan kunnolla.
En ymmärrä miksi lääkärit ei sinulle ehdottaneet väliseinän poistoa edellisen raskauden päätyttyä..sillä nyt sinulla ON erittäin suuri mahdollisuus toiseen keskenmenoon. Otappa heti yhteyttä lääkäriin ja keskustele asiasta.
Olen erittäin pahoillani, että olet itsekin joutunut kokemaan keskenmenoja. On hyvä, että toit mielipiteesi julki, vaikka se ei yhtä valoisa olekaan kuin muiden vastaukset.
Tarkennan nyt omaa kirjoitustani hieman tällä asian "lääketieteellisellä puolella", mitä en ensimmäisessä viestissäni tehnyt, kun tunteet olivat päällimmäisenä.
Viime kesänä, kun kaikki meni pieleen, sain erittäin huonoa hoitoa vaikka asun suuressa kaupungissa. Kukaan ei ottanut vastuuta, vaan minua palloteltiin paikasta toiseen. Lääkärit halusivat minusta eroon, kun eivät kerran osanneet auttaakaan. Näin ollen kamppailin kotona yli viikon silmittömien supistusten kanssa. Lääkärit myös myönsivät rehellisesti, etteivät he tiedä, mikä keskenmenoni aiheutti eivätkä he osanneet tehdä mitään.
Lopulta olin niin pettynyt, että jälkitarkastuksessa hermostuin täysin ja vaadin saada parempaa hoitoa ja ainakin joitakin vastauksia. Lääkärin ote muuttui heti asiallisemmaksi ja pääsin jatkotutkimuksiin.
No, kovin ihmeellisiä ei sielläkään selvinnyt.
Kuulemma kauhean siistiltä näyttivät kaikki paikat, mikä tietysti tuntuu irvikuvalliselta..
Joka tapauksessa tämä sinun ehdottamasti väliseinän poisto -olen tietysti itse valveutuneena ottanut asian puheeksi. Lääkäri ei suositellut sitä. Hän sanoi, että se toisi mukanaan uusia riskejä eikä kuitenkaan takaisi mitään.
Monet lääkärit olivat toiveikkaita uuden raskauden suhteen. Kohdun poikkeavuudet eivät automaattisesti tarkoita sitä, että kaikki menee pieleen kerta toisensa jälkeen.
Mutta pelossa joudun elämään, se on vaan nieltävä. Siinä te kaikki kirjoittajat olette oikeassa, että tällä kertaa raskauttani seurataan paremmin. Jo syksyllä sovimme, että uuden raskauden mahdollisesti alkaessa otan suoraan yhteyttä naistenpolille enkä siis mene neuvolaan.
Seuranta luo siis edes jonkinlaista turvaa kaiken epävarmuuden keskelle.
Ota selkoa siitä missä istukka on, varmasti vaikuttaa riskiin.
Kumma juttu ettei tuota leikkausta suositeltu. Tuttavalleni on se tehty.
ainakin sanottiin, ettei se ole kuin helppo ja pieni leikkaus..luultavasti väliseinä ns. poltettaisiin pois laaserilla tms.
Minulle lääkäri siis sanoi, että niitä tehdään paljon ja on ruutiini toimenpide. Ja kun kerta seinä on poissa..sinulla silloin normaalikokoinen kohtu, jossa lapsi pystyy kasvamaan.
Itse olisin kyllä vaatinut väliseinän poistoa..olisi kauheata, jos saisi uudelleen sen vuoksi keskenmenon.
Nain ison asian ollessa kyseessa, kannattaisiko saada viela toisen laakarin mielipide, koskien kaksiosaista kohtua ja vasta alkanutta raskautta.
Suru olisi todennakoisesti suurempi jos saisit uudestaan keskenmenon tai sikion kasvuolosuhteet kohdussa olisivat tukalat, aiheuttaen ehka hairioita normaaliin kehitykseen ... kuin etta tekisit nyt heti raskaudenkeskeytyksen ja poistattaisit kohdun valiseinan.
Nykyisessa tilanteessasi voi olla hankalaa nauttia raskausajasta kun huolet painavat mieltasi.
Toivottavasti kuitenkin useampikin laakari tulee kohdallasi siihen tulokseen, etta normaaliraskaus on kohdallasi taysin mahdollinen ja turvallinen sinulle ja vauvallesi.
Pida huolta itsestasi ja ole aktiivinen raskauttasi koskevissa asioissa.
että kohdun rakenteellisia "poikkeavuuksia" on hyvin erilaisia, eikä kaikkiin sovi hoidoksi sama toimenpide.
Sinulle, alkup. kirjoittaja toivon voimia ja jaksamista uuden masuvauvan kanssa. Uskon että raskaudenseurantasi on nyt erityisen tiivistä ja tarkkkaa, kun mahdolliset riskit tiedetään.
Toivon kaikesta sydämestäni, että saat pitää tämän jouluvauvan!
Itselläni samankaltainen tilanne. Vauva syntyi rv 24 viime kesänä. Plussatestin tein juuri samana päivänä kuin tuon enkelinkin aikana. Pelkään hulluna tulevaa rakenneultraa, joka enkelimme aikana murti maailmamme. Ei auta kuin luottaa, toivoa ja rukoilla että vauvan saataisimme pitää, niin me, te kuin kaikki muutkin pelokkaat odottajat.
Elän tällä hetkellä niin sitä enkelin odotusta, mutta päivä kerrallaan vain...
KERRAN KÄVIS HUONOSTI!!! TÄMÄ TODENNÄKÖISYYS HELPOTTAA VARMASTI SINUA.
KAVERILLANI OLI KOHTUKUOLEMA JA KAMMOSI RASKAAKSITULOA. KAIKKI MENI KUITENKIN HYVIN JA SAIVAT 2 TERVETTÄ LASTA MYÖHEMMIN.
ELI TOSI HARVINAISTA ET UUSIS. YMMÄRRÄN HUOLESI ITSEKIN LAPSEN MENETTÄNEENÄ. MUT TÄÄ RASKAUSJOKA NYT ON MUL MENOSSA ON OLLU SILTI HELPOMPI JA IHANAA AIKAA. AJATTELEN AINA VAAN ET TODENNÄKÖISYYS ET SAMA TAPAHTUU UUDELLEEN ON TOSI PIENI.
VOIMIA JA ONNEA ODOTUKSEEN!!!
T. LAURA
eli duplexeissa on aina se ennenaikasuuden vaara, mutta nyt on tilanne se, että kohtusi on jo päässyt sopeutumaan venyneeseen tilaan ja tod näk saat raskauden vietyä pidemmälle.
ultralla toi kiinnittymisasia selviää.
erittäin hyvä että tulet raskaaksi ja että lapsi pysyi noinkin kauan.
ole luottavaisin mielin nyt uuden raskauden kanssa, huoli ei auta asiaa vaikka onkin ihan ymmärrettävää.
kuten joku tuossa kirjoittikin: harvemmin tuo tila uusii.
onnea odotukseen!