Kun jotkut/joku on täällä sellaista ajatusta heittänyt, että ihmisen pitäisi tulla kastetuksi ns. aikuiskasteella, tietysti joku saattanee alkaa epäilemään, pitäisikö minunkin? Riittääkö minun lapsikasteeni? Voiko sitä pitää ns. Pätevänä?
Tälläiselle ihmiselle on olemassa hienosti sanotut sanat, jotka Bo Giertz sanoo upeassa kirjassaan Kalliopohja näin:
"- Pastori ei kuitenkaan tarkoita, että voisi olla väärin antaa kastaa itsensä uudestaan?
-Väärin? Kysymys ihmetytti Fridfeldtiä. Tätä asiaa hän ei koskaan tullut ajatelleeksi.
-Väärin... Uskallan vain sanoa, miten on itseni laita. Jos olisin antanut kastaa itseni uudestaan, se olisi ollut yritys koettaa lepyttää Jumalaa vielä uudella lain teolla ja kavuta taivaaseen kuuliaisuuden tietä. Mutta tänään olen nähnyt, ettei se tie koskaan johda perille. Lain teoilla ei yksikään ihminen tule vanhurskaaksi... Kun laki kiusaa sydäntä, tämä etsii rauhaa yhä uusilla uhreilla. Olen koettanut sanoutua irti kaikesta maailmallisuudesta ja tehdä oikein Jumalan edessä viimeistä ropoa myöten. Olen uhrannut kaikki ne vaatteeni, joihin aavistin liittyvän turhamaisuuden hiukkasenkin, kaikki ruoat ja juomat, joissa löysin jotakin nautintoa. Ja nyt uusi kaste on viekoitellut minua siksi, että se tuntui suurelta ja vaikealta kuuliaisuuden uhrilta. Mutta nyt näen, että se vain oli kiusaus, joka koetti houkutella minua pakenemaan Jumalan tuomiota tullakseni vanhurskaaksi oman tottelevaisuuteni avulla. Tänään olen ymmärtänyt, että Jumalalle otollinen uhri on murtunut ja altis sydän, joka tuntee turmeluksensa ja näkee syntinsä sekä pakenee uskon turviin, joka kohdistuu yksin Jeesukseen. Nyt tahdon tulla pelastetuksi yhtä kokonaisesti ja täydellisesti armosta kuin tullessani kastetuksi lapsena. Jos nyt antaisin kastaa itseni uudestaan, johtuisi se epäuskosta. Se merkitsisi, etten sittenkään uskalla luottaa yksistään armoon, vaan että minun välttämättä pitäisi suorittaa jokin vanhurskauden teko, joka olisi omaa aikaansaannostani. Mutta eikö se ole epäluottamusta Jumalaa kohtaan?"
Bo myös kirjoittaa hienosti siitä, ettei kasteeseen uskoa tarvita, vaan autuaaksi tulemiseen. Hän viittaa lauseeseen: (Joka uskoo ja tulee kastetuksi, se tulee autuaaksi.)Jeesus ei tässä sano, mitä tarvitaan kasteeseen, vaan mitä tarvitaan autuaaksi tulemiseen. Ne ovat kaksi eri asiaa: Kaste ja usko.
Kirjaa suosittelen aivan jokaiselle, vapauttava ja ihana kirja, jonka voi kiteyttää yhteen ainoaan lauseeseen sen sivuilta:
"Ehkä loppujenlopuksi kaikkien rehellisten kristittyjen harharetkiensä jälkeen täytyi palata sovituksen kalliolle."
Minäkin olen saanut palata, pitkien, kivuliaidenkin harharetkieni jälkeen.
Tuntea jalkojeni alla sen ihanan sovituskallion, kovan ja kestävän jossa on aina yhtä ihana levähtää.
Tälläiselle ihmiselle on olemassa hienosti sanotut sanat, jotka Bo Giertz sanoo upeassa kirjassaan Kalliopohja näin:
"- Pastori ei kuitenkaan tarkoita, että voisi olla väärin antaa kastaa itsensä uudestaan?
-Väärin? Kysymys ihmetytti Fridfeldtiä. Tätä asiaa hän ei koskaan tullut ajatelleeksi.
-Väärin... Uskallan vain sanoa, miten on itseni laita. Jos olisin antanut kastaa itseni uudestaan, se olisi ollut yritys koettaa lepyttää Jumalaa vielä uudella lain teolla ja kavuta taivaaseen kuuliaisuuden tietä. Mutta tänään olen nähnyt, ettei se tie koskaan johda perille. Lain teoilla ei yksikään ihminen tule vanhurskaaksi... Kun laki kiusaa sydäntä, tämä etsii rauhaa yhä uusilla uhreilla. Olen koettanut sanoutua irti kaikesta maailmallisuudesta ja tehdä oikein Jumalan edessä viimeistä ropoa myöten. Olen uhrannut kaikki ne vaatteeni, joihin aavistin liittyvän turhamaisuuden hiukkasenkin, kaikki ruoat ja juomat, joissa löysin jotakin nautintoa. Ja nyt uusi kaste on viekoitellut minua siksi, että se tuntui suurelta ja vaikealta kuuliaisuuden uhrilta. Mutta nyt näen, että se vain oli kiusaus, joka koetti houkutella minua pakenemaan Jumalan tuomiota tullakseni vanhurskaaksi oman tottelevaisuuteni avulla. Tänään olen ymmärtänyt, että Jumalalle otollinen uhri on murtunut ja altis sydän, joka tuntee turmeluksensa ja näkee syntinsä sekä pakenee uskon turviin, joka kohdistuu yksin Jeesukseen. Nyt tahdon tulla pelastetuksi yhtä kokonaisesti ja täydellisesti armosta kuin tullessani kastetuksi lapsena. Jos nyt antaisin kastaa itseni uudestaan, johtuisi se epäuskosta. Se merkitsisi, etten sittenkään uskalla luottaa yksistään armoon, vaan että minun välttämättä pitäisi suorittaa jokin vanhurskauden teko, joka olisi omaa aikaansaannostani. Mutta eikö se ole epäluottamusta Jumalaa kohtaan?"
Bo myös kirjoittaa hienosti siitä, ettei kasteeseen uskoa tarvita, vaan autuaaksi tulemiseen. Hän viittaa lauseeseen: (Joka uskoo ja tulee kastetuksi, se tulee autuaaksi.)Jeesus ei tässä sano, mitä tarvitaan kasteeseen, vaan mitä tarvitaan autuaaksi tulemiseen. Ne ovat kaksi eri asiaa: Kaste ja usko.
Kirjaa suosittelen aivan jokaiselle, vapauttava ja ihana kirja, jonka voi kiteyttää yhteen ainoaan lauseeseen sen sivuilta:
"Ehkä loppujenlopuksi kaikkien rehellisten kristittyjen harharetkiensä jälkeen täytyi palata sovituksen kalliolle."
Minäkin olen saanut palata, pitkien, kivuliaidenkin harharetkieni jälkeen.
Tuntea jalkojeni alla sen ihanan sovituskallion, kovan ja kestävän jossa on aina yhtä ihana levähtää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos maksat sopivan korvauksen, niin voin tulla kastamaan sinut jälleen kerran. Jos vesikasteet kyllästyttää, voidaan käyttää välillä muitakin nesteitä. Mitään myrkyllistä nestettä en kuitenkaan suostu käyttämään.
säälittävä, ei uskois että oot jo 31 vuotta. Nää sun jutut on murkkuikästen pentujen tasoa.
Matt. 18:3
ja sanoi: "Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Lapsen kaltaisessa ei voi olla riivaajahenki!
Minähän kuulemma olen lapsellinen, joten minussa ei voi silloin olla riivaajaa.