Minkä takia mä aina näillä palstoilla tartun johonkin yksittäiseen sanaan mitä kirjoittaja sanoo, ja kuvittelen itse lopun siihen ympärille mustamaalaten mielessäni koko kirjoittajan?
Olenko omahyväinen? Vai kateellinen luonne? Vai sairas?
Olenko omahyväinen? Vai kateellinen luonne? Vai sairas?
Vastaukset 3
Vanhimmat
niin sanotusti auttaa. Niin kerron vaan sulle, että auttamisesi sattuu tosi pahasti, haittaa siitä on enemmän kuin hyötyä. Haluaisin monesti heivata sut pois elämästäni, mutta sitten aina ajattelen, että ehkä se lopettaa ja kaikkia voi suvaita. Jos olet hän, ole kiltti ja lopeta.
Jos taas et oo, tää ei sitten ollut sulle, ja unohda tää viesti.
Kai meitä kaikkia vaan on kiusattu, niin sitten reagoi helposti vaan sen vanhan kiusaamistuntemuksensa ja -muistojensa mukaan.
Anteeksi paljon. Nuo sanat olivat siis vanhoille kiusaajilleni, eivät sinulle.
Mulla on ollut tota samaa joskus. Onko sua kiusattu? Onko teillä kotona tapeltu? Ootko käynyt kouluja sovinistisessa ja kovassa ympäristössä? Sellainen kaikki saattaa vaikuttaa. Että ne pahat kokemukset piilovaikuttaa sun mielessä edelleen, vaikka nyt kaikki pitäisi olla jo hyvin.
Muistot on joskus tosi vahvoja, ja on vaikea ymmärtää muiden tarkoittavan hyvää tai tuntea olonsa hyväksi, vaikka kuinka näin todella olisikin, jos on kurjia muistoja ja mielikuvia. Eikä omaan hyvään maailmaan pakeneminen auta tai poista kaikkea pahaa, jos ulkopuolinen ympäristö tuntuu pahalta.
Tuntuu varmaan tosi kurjalta. Jotain hyvää, turvallista ja hyväksyvää ilmapiiriä sulle jostain. En tiedä mistä. Itsekin sitä vielä etsin. Mutta varmasti me löydetään sellainen joskus.
Et varmasti ole omahyväinen, kateellinen, etkä sairas. Unohda sellaiset ajatukset.