Visiossa on semmoinen hankala puoli, että sitä on hiivatin vaikea selittää kenellekään. Mielessä vain välkkyy jokin omasta mielestä hieno kohtaus.
Yleensä tämmöistä rupeaa ajattelemaan musiikkia kuunnellessaan kun rupeaa jonkin kappaleen kohdalla ajattelemaan että tämä musiikkihan sopisi tuommoiseen kohtaukseen kuin valettu.
Vaan eipä tuolla mitään väliä ole, kun en tiedä elokuvauksesta tuon taivaallista, eikä olisi näyttelijöitä tai budjettia saatika aikaa yhtikäs minkään kuvaamiseen.
Puhumattakaan että sitä lopputulosta sitten katsoikaan kuin pari kaveria ja hekin nauraisivat vedet silmissä vaikka kuinka olisi yrittänyt tehdä vakavaa draamaa. :)
Yleensä tämmöistä rupeaa ajattelemaan musiikkia kuunnellessaan kun rupeaa jonkin kappaleen kohdalla ajattelemaan että tämä musiikkihan sopisi tuommoiseen kohtaukseen kuin valettu.
Vaan eipä tuolla mitään väliä ole, kun en tiedä elokuvauksesta tuon taivaallista, eikä olisi näyttelijöitä tai budjettia saatika aikaa yhtikäs minkään kuvaamiseen.
Puhumattakaan että sitä lopputulosta sitten katsoikaan kuin pari kaveria ja hekin nauraisivat vedet silmissä vaikka kuinka olisi yrittänyt tehdä vakavaa draamaa. :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen kokenut samanlaisia musiikkia kuunnellessa. Ja elokuvia katsellessa tulee välillä sellaisia "tuon olisi voinut tehdä kyllä myös tällä tavalla" elämyksiä. Mutta sanoit kyllä aika hyvin kaiken tuossa viestissäsi, itselläni on suurinpiirtein samat ongelmat.
Lisäksi vielä omat visioni ovat aika lailla Jackie Chanin leffojen kaltaisia välähdyksiä, eli kung-fu leffoja. Tosin taitaa olla niin että ei koskaan tulla näkemään suomalaista kung-fu leffaa ja ehkä hyvä niin.
>>Tosin taitaa olla niin että ei koskaan tulla näkemään suomalaista kung-fu leffaa ja ehkä hyvä niin.>>
Itse asiassa tullaan, tässä parin vuoden sisään. Tekeillä on semmoinen kuin Jadesoturi, joka sörssää sekaisin Kalevalaa ja kung fua.