paniikista hirveä

Viimeksi eilen alkokoin paniikki kolkuttelemaan taas, siinä illalla sitten mietin pystynkö nukkumaan, sekoanko milloinka kokonaan ja miten sekoan, mitä sitten käy. Sydän hakkaa, ahdistaa ja kaikki muu niinkuin tiedätte. Kävin kuitenkin aikaiseen nukkumaan, tosin tällä kertaa unilääkkeen voimin, mutta nukuin hyvin ja tänään olen taas kuin uusi ihminen. Mä ainakin olen jotenkin turtunut tähän, kun tiedän kuitenkin että kohtaukset menee ohi, joko lääkkeillä tai ilman, mutta näköjään ohi menee joka kerta kuitenkin vaikka välillä olisi kuinka hullu olo.

Tähän ei oikesti kuole, emme ole invalideja emmekä syöpäsairaita tms. Monella muulla on paljon pahempia ongelmia oikeasti kuin paniikkihiäiriö.

Se hulluksi tulemisen pelko kuuluu siihen kohtaukseen, tosin sillä hetkellä sitä ei muista sillä kaikki on kaaosta ja ahdistaa niin vietävästi! Mä pelkään kanssa psykoosia, vaikka tiedän että psykoosi on aivan erilainen(harhoja, todellisuus vääristyy).

Mä ajattelen, että paniikkihäiriökohtaus on vähän kuin migreeni toisilla ihmisillä eli kun saa ajoissa lääkkeen otettua niin se helpottaa eikä mene liian pitkälle(nyt tietysti moni ajattelee, että se ahdistus pitää kohdata ja pystyä hallitsemaan itsensä). Mua ne kohtaukset väsyttää niin paljon, että saattaa kulua 3 päivää ennenkuin olen ns. selvillä vesillä. Eli toisaalta mun kohdalla se on itsensä rääkkäystä.

Mutta, on meitä toisiakin, älä huoli. Kai tämä on voitettavaksi annettu, vaikka taistelu ja sopeutuminen vie aikaa.

Paniikki on neuroositason asia eikä muutu eikä johda psykoosiin. Todellisuudentajussasihan ei varmasti ole mitään vikaa eikä tule olemaan.

Paniikkiongelmiin auttavia tehokkaita lääkkeitä löytyy kyllä. Tavalliset rauhoittavatkin ovat erittäin hyviä.