Kun vauvanne syntyi,oliko sossuakat,lääkärit ja neuvolatädit tuputtamasssa sulle kotiapulaista?
Vaikka miehenne oli kotona,omat vanhemmat lähellä (samoin appiporukat) ja muita sukulaisia.
Vaikka miehenne oli kotona,omat vanhemmat lähellä (samoin appiporukat) ja muita sukulaisia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
saanen nauraa...
No ei tod kukaan tarjonnut (muut kuin vanhempani) apua meidän koliikkivalvomisiin, vaikka sen takia paljon neuvolassa ja jossain sosiaalitoimistossa käytiinkin. Yritin kovasti puolen vuoden jälkeen että jos kaupunki olisi auttanut pääsemään ensikodin unikouluun, mutta olivat sangen nihkeitä ja kyselivät perin pohjin jos joku sukulainen olisi voinut auttaa. No äiti sitten auttoikin, vaikkei hänen terveytensä olekaan hyvässä kunnossa.
Itseäni pelotti etukäteen synnytys, jonka aikana mitä todennäköisimmin olisi pitänyt valvoa ja kokea niin henkistä kuin fyysistäkin rasitusta. Sitä en "joutunut" kuitenkaan kokemaan, koska synnytys hoidettiin sektiolla. Ei tosin epilepsian vuoksi, vaikka siitä paljon neuvolassa ja lääkäreiden kanssa puhuin. Äidin epilepsian takia ei kuulemma tehdä sektioita (varmaan riippuu tapauksesta).
Minua pelotti jo raskausaika kun tietyssä vaiheessa raskautta lääkepitoisuus pienenee kehossa (ainakin epilepsialääkkeen kohdalla), mutta onneksi ei tullut mitään oireita. Synnytyksen jälkeen sitten epilepsia nostikin päätään. Silloin kun nukuttiin paria tuntia yössä ja senkin pätkissä. Elämäni rankin kokemus, voin sanoa.
Epilepsiani on ollut erittäin hyvässä hoitotasapainossa jo pitkään, vuosiin ei ole kohtauksia tullut. En tiedä johtuiko siitä mutta kotiapulaisesta ei ole ollut missään vaiheessa mitään puhetta. Pari ylimääräistä ultrakertaa raskausaikana ja tässä oli saamani "erikoiskohtelu" epilepsian vuoksi! Tosin, en muuta kaivannutkaan kun epilepsia on pysynyt poissa niin pitkään, kiitos lääkityksen!
tämäkin sitte johtua meidän ulkonästä.Olemme mieheni kanssa metalli immeisiä.Elikkä molemmat kuljemme mustissa,meikkini on mustat samoin hiukset (kuten isännällä) jne..
Täytyy sanoa,että melko loukkaavaa.
Olisipa ollut helpompi elämä, jos olisi löytynyt jonkunlainen kotiapulainen kun vauva syntyi. Epilepsia muistutti itsestään rajusti, ja siinä vaiheessa pakeni isäkin. Onneksi vanhempani olivat lähellä joihin pystyin turvautumaan. Mutta sossusta, neuvolasta tai mistään muualtakaan ei löytynyt minkäänlaista apua.. että näin..