Aurinko helotti pilvettömältä taivaalta, niin kuin se vain elokuussa pohjois- italiassa osaa. Varis lennähti poppelista sortuneen talon raunioille, nokkasi sitä ja hieman tätäkin, kunnes kasan liikahtaessa lehahti äkisti siivilleen.
Jäi kuitenkin tarkastelemaan tilannetta sähkötolpan nenään.
Rakennusjätteiden keskeltä nousi mustaksi palanut mies. Benito Pollo.
Mies pudisteli vaatteitaan ja lähti laahustamaan kohti kylän Tavernaa.
Tuntui tekevän joka askeleella luvattoman paljon kiroilusyntiä.
Tavernassa siemaili Cuba Libreä muuli, jolla oli toinen silmä mustana.
Ränsistynyt Pollo rojahti tuoliin ja tilasi tarjoilijalta pitkän.
Muuli vilkaisi syrjäkarein Polloa ja kysyi, mitäpä pommiexpertti? Ja räjähti hallitsemattomaan nauruun.
Ellei Benitolla olisi niin kauhea jysäri, olisi kaljat löytyneet muulin naamarista.
Haista eunukki paska, mitenpä omat hommat onnistuivat? Ellen ole tullut hulluksi, Elio Pazzi lasketteli vuoristotietä hirmu kyytiä hetki sitten.
Sådant är livet, tapaili ontuvalla ruotsillaan muuli ja laski kavionsa onnettoman Pazzin olalle.
Ei lannistuta, tehdään uusi suunnitelma!
Tulevaisuus näytti kyllä surkealta, mustalaiset olivat huitoneet toisensa hengiltä.
Veitsenheittäjä oli panostanut silmälaseihin, ja oli iso Stara veitsenteroittajana.
Mora sponsorinaan.
Mutta olivathan he vielä jäljellä...
Kolmannen kaljan jälkeen Benito alkoi vihdoin ryhdistäytyä, ja ulvaisi mielitekonsa
julki. Kyllä! Nyt teen sellaisen pommin että varmasti onnistuu.
Sinistä Gauloisea sytyttävä muuli tuhahti savupilven keskeltä- sinulle pönttöeinari
en antaisi tähtisadetikkuakaan pideltäväksi…
Vihdoin useiden karahvien jälkeen alkoi pirullisen ovela suunnitelma muodostua.
Luostariin rinteeseen kaivettaisiin salakuoppa yöaikaan, johon unenpöpperössä ajava luostarin esimies lankeaisi.
Samantien toinen kumppanuksista kippaisi kuuppa- autollisen betonia päälle.
Tuumasta toimeen. Pimeyden laskeutuessa seutukunnan ylle, kaksi luopiota lapioineen taapersi luostarin rinteeseen. Daewoo jätettiin kurpitsapuiden katveeseen.
-Kakstoista miestä arkulla vainaan ja rommia pullo, kajahteli muulin syvä baritoni
kaskaiden sirkutusten lomaan…
Turhaan yritteli Pollo hissutella juopunutta hevosajoneuvoa.
Ja kas, monttu alkoikin syntyä.
Siitä alkoi muotoutua siisti, juuri Alfan mentävä. Papin hauta.
Pollon lähtiessä hakemaan betoniautoa. Muuli jäi tasoittelemaan jälkiä, ehtimiseen
tämä elikko vieraili Chianti pullolla parin minuutin välein.
Kurnuttaen kita nielaisi gallonan punaviiniä. Ja toisenkin.
Kello kävi kai puoli kuutta kun muuli havahtui aprikoosipuun juurelta. Huomasi juuri laskeneen alleen. 30 litraa.
Hätkähtäen tuli keskeneräinen tehtävä mieleen. Siinä kavio kävi, muuli haki epätoivoisesti paikkaa johon ansakuoppa oli viritetty.
Öljylamppu oli sammunut muulin myötä. Öinen pimeys lepäsi maiseman yllä
Silmin kuoppaa ei voinut havaita.
Bacchuksen runtelema koni ei nähnyt enää muuta keinoa.
Pollon, Daewoo Kalossilla pitää löytää ansakuopan reuna, haa helppoa kuin mikä.
Se edes löytyi. Ja tiekin.
Idän ihme käynnistyi helposti. Vaaniutumalla, hiljakseen muuli lasetteli. Valoja tämä ei uskaltanut sytyttää.
Ilmastointi ja pauhaava musiikki täytti mielen. Nukuttikin.
Liekö nahkainen luomi räpsähtänyt ruskeaa iiristä peittämään, kun Daewoo humpsahti kuoppaan.
Siinä hätäänsä hirnahdellessa ajan kulu vääristyi, kuoppa oli niin mitoitettu, että
Kalosin ovet eivät mahtuneet avautumaan.
Samassa saapui Pollokin paikalle kuuppa- autolla, havaitsi parkkien valossa papin
olevan autoineen ansassa (Pyhän Isän Daewoo oli lähes saman värinen)
Piip, piip, piip, piip, piip kuului peruuttavan kuorma-auton ääni. Muuli potki rai-
voissaan Daewoon ovia sälöiksi.
Jotain harmaata massaa tuli joka puolelta ovista ja ikkunoista…
Jäi kuitenkin tarkastelemaan tilannetta sähkötolpan nenään.
Rakennusjätteiden keskeltä nousi mustaksi palanut mies. Benito Pollo.
Mies pudisteli vaatteitaan ja lähti laahustamaan kohti kylän Tavernaa.
Tuntui tekevän joka askeleella luvattoman paljon kiroilusyntiä.
Tavernassa siemaili Cuba Libreä muuli, jolla oli toinen silmä mustana.
Ränsistynyt Pollo rojahti tuoliin ja tilasi tarjoilijalta pitkän.
Muuli vilkaisi syrjäkarein Polloa ja kysyi, mitäpä pommiexpertti? Ja räjähti hallitsemattomaan nauruun.
Ellei Benitolla olisi niin kauhea jysäri, olisi kaljat löytyneet muulin naamarista.
Haista eunukki paska, mitenpä omat hommat onnistuivat? Ellen ole tullut hulluksi, Elio Pazzi lasketteli vuoristotietä hirmu kyytiä hetki sitten.
Sådant är livet, tapaili ontuvalla ruotsillaan muuli ja laski kavionsa onnettoman Pazzin olalle.
Ei lannistuta, tehdään uusi suunnitelma!
Tulevaisuus näytti kyllä surkealta, mustalaiset olivat huitoneet toisensa hengiltä.
Veitsenheittäjä oli panostanut silmälaseihin, ja oli iso Stara veitsenteroittajana.
Mora sponsorinaan.
Mutta olivathan he vielä jäljellä...
Kolmannen kaljan jälkeen Benito alkoi vihdoin ryhdistäytyä, ja ulvaisi mielitekonsa
julki. Kyllä! Nyt teen sellaisen pommin että varmasti onnistuu.
Sinistä Gauloisea sytyttävä muuli tuhahti savupilven keskeltä- sinulle pönttöeinari
en antaisi tähtisadetikkuakaan pideltäväksi…
Vihdoin useiden karahvien jälkeen alkoi pirullisen ovela suunnitelma muodostua.
Luostariin rinteeseen kaivettaisiin salakuoppa yöaikaan, johon unenpöpperössä ajava luostarin esimies lankeaisi.
Samantien toinen kumppanuksista kippaisi kuuppa- autollisen betonia päälle.
Tuumasta toimeen. Pimeyden laskeutuessa seutukunnan ylle, kaksi luopiota lapioineen taapersi luostarin rinteeseen. Daewoo jätettiin kurpitsapuiden katveeseen.
-Kakstoista miestä arkulla vainaan ja rommia pullo, kajahteli muulin syvä baritoni
kaskaiden sirkutusten lomaan…
Turhaan yritteli Pollo hissutella juopunutta hevosajoneuvoa.
Ja kas, monttu alkoikin syntyä.
Siitä alkoi muotoutua siisti, juuri Alfan mentävä. Papin hauta.
Pollon lähtiessä hakemaan betoniautoa. Muuli jäi tasoittelemaan jälkiä, ehtimiseen
tämä elikko vieraili Chianti pullolla parin minuutin välein.
Kurnuttaen kita nielaisi gallonan punaviiniä. Ja toisenkin.
Kello kävi kai puoli kuutta kun muuli havahtui aprikoosipuun juurelta. Huomasi juuri laskeneen alleen. 30 litraa.
Hätkähtäen tuli keskeneräinen tehtävä mieleen. Siinä kavio kävi, muuli haki epätoivoisesti paikkaa johon ansakuoppa oli viritetty.
Öljylamppu oli sammunut muulin myötä. Öinen pimeys lepäsi maiseman yllä
Silmin kuoppaa ei voinut havaita.
Bacchuksen runtelema koni ei nähnyt enää muuta keinoa.
Pollon, Daewoo Kalossilla pitää löytää ansakuopan reuna, haa helppoa kuin mikä.
Se edes löytyi. Ja tiekin.
Idän ihme käynnistyi helposti. Vaaniutumalla, hiljakseen muuli lasetteli. Valoja tämä ei uskaltanut sytyttää.
Ilmastointi ja pauhaava musiikki täytti mielen. Nukuttikin.
Liekö nahkainen luomi räpsähtänyt ruskeaa iiristä peittämään, kun Daewoo humpsahti kuoppaan.
Siinä hätäänsä hirnahdellessa ajan kulu vääristyi, kuoppa oli niin mitoitettu, että
Kalosin ovet eivät mahtuneet avautumaan.
Samassa saapui Pollokin paikalle kuuppa- autolla, havaitsi parkkien valossa papin
olevan autoineen ansassa (Pyhän Isän Daewoo oli lähes saman värinen)
Piip, piip, piip, piip, piip kuului peruuttavan kuorma-auton ääni. Muuli potki rai-
voissaan Daewoon ovia sälöiksi.
Jotain harmaata massaa tuli joka puolelta ovista ja ikkunoista…
Vastaukset 20
Vanhimmat
Piti kirjoittaman; Pyhän Isän Alfa oli lähes samanvärinen...
Ei jäänyt jäljelle kuin ex mafioso Benito Pollo.
Mikä on hänen kohtalonsa?
Koska olet julkisesti antanut luvan ruotia ja kommentoida, rohkenin hieman stilisoida loistavaa jännitysnäytelmääsi. Samalla lisäsin erään uuden ulottuvuuden, joka tuli mieleen betoniautosta. Mitäpä tuumit?
Aurinko helotti pilvettömältä taivaalta niin kuin se vain elokuussa Pohjois-Italiassa osaa. Varis lennähti poppelista sortuneen talon raunioille, nokkasi sitä ja hieman tätäkin, kunnes kasan liikahtaessa lehahti äkisti siivilleen. Jäi kuitenkin tarkastelemaan tilannetta sähkötolpan nenään. Rakennusjätteiden keskeltä nousi mustaksi palanut mies: Benito Pollo. Mies pudisteli vaatteitaan ja lähti laahustamaan kohti kylän Tavernaa. Tuntuipa tekevän joka askeleella luvattoman paljon kiroilusyntiä.
Tavernassa siemaili Cuba Libreä muuan muuli, jolla oli toinen silmä mustana. ”Grande birra, perfavore”. Ränsistynyt Pollo rojahti tuoliin ja tilasi tarjoilijalta pitkän. Muuli vilkaisi syrjäkarein Polloa ja kysyi - mitäpä pommiexpertti - ja räjähti hallitsemattomaan nauruun. Ellei Benitolla olisi ollut niin kauhea jysäri, olisi kaljat löytyneet muulin naamarista ja nyrkki kopukan siitä silmästä, joka ei vielä ollut musta. ”Haista sinä, eunukki, paska. Mitenpä omat hommasi onnistuivat? Ellen ole tullut hulluksi, Elio Pazzi lasketteli vuoristotietä hirmu kyytiä hetki sitten.”
Sådant är livet, tapaili muuli, jonka äiti oli norjalainen vuonohevonen, ja laski kavionsa onnettoman Pazzin olalle. ”Ei lannistuta, tehdään uusi suunnitelma!” Tulevaisuus näytti kyllä surkealta: mustalaiset olivat huitoneet toisensa hengiltä, veitsenheittäjä oli panostanut silmälaseihin, ja oli iso stara, Moran sponsoroima. Mutta olivathan he vielä jäljellä...
Kolmannen kaljan jälkeen Benito alkoi vihdoin ryhdistäytyä, ja ulvaisi mielitekonsa
julki: kyllä, nyt teen sellaisen pommin että varmasti onnistuu. Sinistä Gauloisea sytyttävä muuli tuhahti savupilven keskeltä – sinulle, pönttö-einari, en antaisi tähtisadetikkuakaan pideltäväksi…
Vihdoin useiden karahvien jälkeen alkoi pirullisen ovela suunnitelma muodostua. Luostariin rinteeseen kaivettaisiin salakuoppa yöaikaan, johon unen pöpperössä ja puolentoista promillen humalassa ajava luostarin esimies lankeaisi. Samantein toinen kumppanuksista kippaisi kuuppa-autollisen betonia päälle. Pollon entisellä työnantajalla Don Russolla on peiteyrityksenä betonifirma, josta auton voisi saada lainaksi pientä vastapalvelusta vastaan.
Tuumasta toimeen. Rosso lupasi auton, jos Pollo samalla keikalla kävisi upottamassa yhden ongelmajätteeksi muodostuneen saavin Tiberiin. No, mikä ettei. Pimeyden laskeutuessa seutukunnan ylle, kaksi luopiota lapioineen taapersi luostarin rinteeseen. Daewoo jätettiin kurpitsapuiden katveeseen. - Kakstoista miestä arkulla vainaan… ja rommia pullo, kajahteli muulin syvä baritoni kaskaiden sirkutusten lomaan. Turhaan yritteli Pollo hissutella juopunutta hevosajoneuvoa.
Mutta monttu alkoi syntyä. Siitä kehkeytyi siisti, juuri Alfan mentävä papin hauta.
Pollon lähtiessä hakemaan betoniautoa muuli jäi viimeistelemään kaivantoa. Ehtimiseen
tämä elikko vieraili Chianti-pullolla. Kurnuttaen kita nielaisi gallonan punaviiniä. Ja toisenkin.
Sillä aikaa Benito Pollo tuskaili vastapalveluksensa kanssa. Saavia oli työläs nostaa kaiteen yli, kun se oli valettu täyteen betonia. Ei ihme, että Giovanni Ojaranta oli ottanut lopputilin Rosson firmasta. Rauha hänen sielulleen. Onneksi sementtimöykyn jatkeena oleva poliisimies oli pienenpuoleinen. Santarmi yritti lahjoa Pollon lupaamalla tälle talonsa, autonsa, vaimonsa ja huomattavan tukun rahaa. Molskis! Sinne meni. O tempora, omores, Pollo päivitteli. Jos ei omin korvin kuulisi, ei millään uskoisi, että virkakunta on noin läpeensä korruptoitunutta.
Ja nyt Ivecon keula kohti pohjoista.
Kello kävi kai puolta kuutta, kun muuli havahtui aprikoosipuun juurelta. Huomasi juuri laskeneensa noin 30 litraa alleen. Hätkähtäen tuli keskeneräinen tehtävä mieleen. Siinä kavio kävi, kun muuli haki epätoivoisesti paikkaa johon ansakuoppa oli viritetty. Aamu läheni, mutta oli vielä säkkipimeää. Öljylamppukin oli sammunut muulin myötä. Pimeys lepäsi maiseman yllä kuin musta sametti.
Bacchuksen runtelema koni ei nähnyt enää muuta keinoa; Pollon, Daewoo-Kalossilla pitää valaista ansakuopan reuna. Pitää vielä naamioida ja tarkistaa, ettei monttu satu Alfan kelmeissä valossa kirkonmiehen valppaaseen silmään.
Kaukoidän ihme käynnistyi helposti. Hiljakseen muuli lasetteli parkit päällä. ”Sotavaloilla, ettei vihollisen tiedustelu huomaa”. Muuli tunsi vielä korvissaan kapteeni Verdin komentoäänen ajalta, jolloin hän palveli Italian kevyessä vuoristojääkäreiden kuormamuulina. Voi niitä aikoja… Nukutti. Daewoo humpsahti kuoppaan.
Kaksiovisen korealaisen ovet eivät ahtaassa kaivannossa mahtuneet avautumaan muulin mennä, mutta eipä juopunut muulikaan ymmärtänyt paljon hätäänsä hirnahdella. Se nosti hansikaslokerosta löytämänsä grappa-pullon huulilleen ja otti aimo kulauksen, joka prskahti samantien tuulilasille. Samassa nimittäin saapui Pollokin paikalle kuuppa-autolla havaiten parkkien valossa jäniksen menneen ansaan. Piip, piip, piip, piip, piip… kuului peruuttavan kuorma-auton ääni.
Muuli potki raivoissaan Daewoon ovia, ikkunoita ja kattoa sälöiksi… Jotain harmaata massaa tuli joka puolelta ovista ja ikkunoista…
Minulle jäi tunne, että tämä jäi jotenkin vajaaksi.
Tuohan on aivan loistava! Juuri sopivia pläjäyksiä, sillä (mustaa)huumoriahan tämä kaipasikin.
Käydään jossain vaiheessa päättämässä vielä Benito Pollonkin kohtalo...
Käydään vaan...
Käydään vain. Saddamin poikain kohtalo onkin jo päätetty ihan toisten toimijoiden toimesta. Itselläni on pitkäntähtäimen suunnitelmana esitellä kertomus eräästä suomalaisesta, kuuluisasta sotasankarista, jolla oli valkoinen Alfa Romeo. Ei tullut silti tyttö kyytiin.
Ko-to-na.
Ymmärtääkö?
Stay at home!
Ugada bugada boo!
Itseasiassa minullakin on yksi, keskeneräinen tarina Lauri Törnistä. En vaan saanut sitä koskaan loppuun kirjoitetuksi...
Täytyy olla pirun ankara, kun kirjoitetaan niinkin
tunnetusta henkilöstä, ehkä siksi tarinani on yhä vailla loppua!
Enhän edes tiedä puhutaanko samasta sotasankarista. Luin vaan juuri molemmat, viimeksi ilmestyneet kirjat Törnistä...
Paljastit huolella salaamani suunnitelman.
Ei hyvää päivää.
Ollut edes vaikeaa, tuskinpa kukaan nyt Adolf Ehnroothia tähän olisi ehdottanutkaan...
Tämä palsta alkaa elää omaa elämäänsä. Tuo "Grrrrr - paljastit suunnitelmani" kun ei muistaakseni ole minun kirjoittamani. Voisi silti olla, olen valmis allekirjoittamaan tuon Grrrr:n, mutta silti se on jonkun astraalihahmon luomus. No, astralle terveisiä.
Tuolla Elio Pazzin alla näyttää olevan kokonainen virtuaaliseminaari, jossa saitin "oikeat" hahmot debatoivat sulassa sovussa tarinoidesi näköjään henkiin heränneiden hahmojen kanssa iloman, että asianomaistet itse muistavat osallistuneensa keskusteluun.
Vaan ihmekö se. Iso Jim:kin näyttää nykyisin elävän jo ihan omaa elämäänsä.
Larry Thornen suhteen, sekö oli juttusi aihe?
!!!
Valkoisesta kuolemasta. Aiheen olin kyllä juuri ajatellut itselleni seuraavaksi.
http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1998/30.lokakuu/HIT4298.HTM
Kävis, vaan kun ei käy. Simolla ei ollut Alfaa eikä ajokorttiakaan kai.
...aarporaajaa minulle.
In this story!