Elämä on kyllä täysin ajanut musta ohitte, tuntuu että ihan hetki sitten olin se 18-vuotias nuorimies jolla oli elämä edessä. Mutta kyllä se on vähitellen tunnustettava itelleen että rupeaa pikku hiljaa olemaan elämä takana päin, parhaat kortit elämässä on käytetty, osan mahdollisuuksista olen itse pilannut mutta aika lailla olen myös olosuhteiden uhri. Nuorenpana vielä ajattelin että kyllä tää tästä mutta parikymmentä vuotta vanhempana tuntuu todella vahvasti siltä että asiat eivät ainakaan parane. Tuntuu nykyään vaan todella masentavalta lähteä aamulla töihin, mitään muuta syytä työssä käynnille en keksi kuin että saa kämpän pidettyä jotta taasen voi viikonloput tuijotella seiniä. Olisin halunnut elämältä enemmän lähinnä perheen en edes käsitä miksi jäin yksin en poikennut muista ikätovereistani mitenkään ihmeemmin, oli kavereita ja kuljin juhlimassa mutta kavereiden saatua perhettä rupesin olemaan omissaoloissani koska tunsin itseni poikkeavaksi koska olin yksin.
Elämä takanapäin
mies -71
6539
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tosissasi yrittänyt liehitellä jotain tyttöä? Oletko koskaan ollut rakastunut?
Miehillä on sikäli hyvä, että lapsia voi saada myöhemmälläkin iällä.
Kyllä olen ollut rakastunut ja tyttöjenkin kanssa oli nuorempana juttua mutta ikinä mihinkään vakavampaan ei edennyt. Elin oikeastaan aika riehakkaan nuoruuden, kaikenlaisissa pirskeissa kuljin mutta jotenkin sitä vaan jäi yksin. Ryyppäsinkin rankasti 25-vuotiaaksi asti siitä saakka olen käytännössä katsoen ollut juomatta tähän päivään asti mutta nyt on käynyt mielessä ottaa loparit töistä ja juoda itsensä hengiltä.
Oli samanlaiset aatokset.
37 vuotiaana sitten tein elämänmuutoksen, pakon edessä, ja halusinkin muutosta.
Hain kaikki mahdolliset keinot, yleisestä terveydenhoidosta, kuntoutuksista, luennoilta, tapahtumista.
OLEN ELÄKKEELLÄ. nYT 56 VUOTIAS.
Yksin, mutta en yksinäinen. Toimintatarmoa täynnä. Elämän muutos kannatti. Olen onnellinen.
Mailma on mahdollisuuksia täynnä.
En omista asuntoa, enkä tarvitsekkaaan OMISTAA?
http://www.healingeagle.net/Fin/Awareness.html
http://www.positiivarit.fi/
http://www.mtkl.fi/tapahtumakalenteri/kuntoutuskurssit/
ARMAHDA ITSEÄSI !
Minäki parikymppisenä ajattelin että kyllä tämä tästä. Nyt huomaan, että ikätoverit ovat aikapäiviä sitten perustaneet perheen jne. puhumattakaan mua huomattavasti nuoremmista ihmisistä. Itse olen väliinputoaja. Olen vaipunut epätoivoon. Mun ei kannata enää yrittää muuta kuin selvitä hengissä päivästä toiseen, jos silläkään on enää väliä. Toivon pohjimmiltani kuoleman armahtavaa kosketusta elämääni, muut kosketukset ovat jääneet vain haaveuneksi.
Vielä ei ole liian myöhäistä! Itse elelin yksikseni 41 vuotiaaksi, sitten tapasin elämäni naisen ja nyt minulla on 6 vuotias poika..
Koskaan ei ole liian myöhäistä! Elämäsi ei suinkaan ole ohi, tulet elämään vielä monia kymmeniä vuosia.. Ota itseäsi niskasta kiinni ja tee elämälläsi jotain! Ole mies! Kaikki kääntyy vielä hyvin, älä luovu toivosta. Se että et löytänyt nuorena elämänkumppania, ei tarkoita että se ei olisi enää mahdollista. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Tsemppiä sinulle!
---menetetty. 37 vuotias ei ole vielä mitään. Ei voi olla, sillä oon itse samanikäinen. Itse en edes kaipaa rääkyviä kersoja ja nalkuttavaa eukkoa, mitä kavereilla on.
Sitten kun makaat arkussa niin on liian myöhäistä tehdä asioille mitään.