MUSTA JÄÄ?

Joo, mitä tohon vois lisätä.

Itse haen kotimaiselta sektorilta ainoastaan muutaman tekijän leffoja, ettei ala vituttaan kun tuntuu että suomifilmeissä paljas perse läjähtää ruutuun ja aina pakko olla ainaskin yksi surkea seksi tai suihkukohtaus.

Ja vittua hoetaan ihan urakalla kun älykäs dialogi on tyyliin : haista paska, painu vittuun siitä. Teema yleensä hukassa sekä käsikirjoituksessa ja ohjauksessa. Mistä hyvästä kässärit saa palkinnon jos siinä ei ole yhtään mitään ideaa mitä ei olis sataan kertaan nähty pettämis-seksi-väkivalta-sektorilla?????!!!

Oikeastaan enää Klaus Härön leffoja haluaa ja jaksaa kattella. Samoin Dome Karukosken Tummien perhosten koti oli hieno ja myös huolella tehty. Niissä on sentään dialogia ja tarina joka pistää ajatteleen muutakin kun kusella ja jääkaapilla käyntiä.

Toivottavasti niiltä pukkaa taas pian jotain.
Sitä odotellessa...

Mielestäni suomen nykyleffojen selkeästi 3 kärkiohjaajaa (tasoltaan ja ilmaisultaan) ovat:

1. Saarela
2. Härö
3. Karukoski

Makuasioista ei kannata tosin kiistellä.
Mutta noilla edellä mainituilla nuoremman polven ohjaajilla on jokasella leffoissaan se tavanomaisesta poikkeava ja sen ylittävä näkemys.
Tarttuvat erikoisiin teemoihin, eivätkä lässähdä pelkästä henkisestä laiskuudesta tai mielikuviteksottomuudesta klishee-plörinöihin.

Oon samaa mieltä!
Katsoin leffan just dvd:ltä, ja odotin hyvää elokuvaa niin kuin siitä on sanottu, mut petyin tosi pahasti.
En kato toista kertaa.
Mä en löytänyt yhtään hyvää juttua koko elokuvasta. Näyttelijät tietenkin yrittivät parhaansa.

Musta jää- elokuvan katsottuani elokuvasta mieleen nousi seuraavaa palautetta:

Hyvää elokuvassa on mielestäni se, että sitä jaksoi seurata loppuun asti.
Outi Mäenpään eläytyvä ilmeikkyys pelasti paljon, nämä näyttelijän kohtaukset olivat parasta antia ja hienoa katseltavaa. Kasvoilta kuvastui hienosti tuska, kärsimys, kiukku... ja voimattomuus mahdottoman tilanteen edessä.

Pettymystä aiheutti seuraavat asiat:

- rakastelukohtauksen kuvaus. Olisiko ollut mahdollista "pehmentää" kuvaa. Ihokarvat törröttivät häiritsevästi suuressa screenissä, näyttelijättärelle olisi voitu kustantaa jalkahoito (koska kuvattiin niin läheltä), samoin häpykarvat oli pakko näyttää -- niin lähelle mentiin kameran kanssa. Eroottista?
Jos suomifilmissä on AIVAN PAKKO näyttää joka leffassa tökerö seksiakti valkokankaalla, niin katsokaa Emmanuelle-elokuvia , niistä oppii kuinka kuvataan seksi-aktia sävähdyttävästi.

- Naamiaiset. Taas kerran. Eyes wide shut- teki sen jo. Ja tyylillä. Ilman pingviinipukuja.

-Henkilökavalkaadissa ei ollut yhtään roolihahamoa kehen vahvasti katsojana samaistua, ellei sitten Ville Virtasen esittämästä kaverista sellaista ollut yritetty "normi-miehenä" rakentaa. Tuloksena rasittava lässyttäjä.

-Sara Paavolainen on upea näyttelijä. Musta jää-elokuvan roolihahmo on kuitenkin puiseva, kylmä ja könkkö. Kun on nähnyt Paavolaisen legendaarisessa Huojuvassa talossa, ja sitten näki Mustan jään, niin sitä ajatteli, että mitä helvettiä.

-Riia Kataja on upea näyttelijä. Kuitenkin Musta jää-elokuvassa roolihahmo muuttuu kiinnostavasta "taistelijasta" itkua vääntäväksi hermoraunioksi. Jos ko. naishahmon ja mieshahmon keskinäistä suhdetta olisi vaivauduttu kuvaamaan muutenkin kuin jollain lyhyellä ulkokohtauksella, jossa nainen pikkasen taputtaa miehen hartioita tai vastaavaa, olisi voinut sisäistää sen, että nainen rakastui aidosti koska mies oli hurmaava ja ihana.
Mutta kaunis keskinäinen suhde kuvataan dialogilla : "Mulla on krapula. Panettaa".

- Outi Mäenpään roolihahmoa kehutaan JOKA KÄÄNTEESSÄ joka hahmon suulla . "Sä oot upee nainen, blaapati-plaa". Kaksi (2) upeaa naista menee siis pois tolaltaan miehen takia. Ja millaisen miehen?

Miehen joka pukeutuu pingviinipukuun ja iskee oppilaitaan. Sekä hyppii kuin pelle kitaran kanssa (hölmösti hoilottaen) heti alkukohtauksessa naisensa sängyn päällä.
Tässäpä Irwinmäinen mieshahmo joka saa naisen sekaisin.(Vertaa amerikkalaiset TREENATTUvartaloiset seksikkäät näyttelijät Clooney, Pitt, Harrison Ford...joo, heitä taisi naiskatsojien tulla ikävä).


LOPPUUN saakka olin vakuuttunut, ja odotin innolla, että nämä KAKSI UPEAA naista liittoutuvat keskenään ja antavat häntäheikille opetuksen. Mut ei...

Nainen puhaltamassa kondomia ilmapalloksi lasten edessä on niin tökerö juttu, että en kommentoi sitä enempää.

Jos nainen polttaa tupakkaa ketjussa suomalaisessa elokuvassa, se tarkoittaa, hyvät katsojat sitä, että te varmasti ymmärrätte että kyseinen nainen on nyt hyvin hermostunut. Vain hyvin hermostuneet ihmiset polttavat tupakkaa.

Joskus saattaa nähdä elokuvassa, kuinka nainen polttaa äärimmäisen aistikkaasti tupakkaa, esim. nautinnollisen rakastelun jälkeen. Mutta silloin voi olla varma ettei kyseessä ole made in finland- filmi.

Suomi-filmeissä vain pahat tai hermostuneet ihmiset polttavat tupakkaa.
Sillä näytetään suomi-filmeissä ajan kuluminen.
Kun näyttelijällä on paljon tumppeja kasassa kengän juurella, niin katsojien on pakko ymmärtää että aikaa on saattanut kulua eteenpäin.

Laittakaa muuten tosiaan elokuvantekijät aina naisnäyttelijä varmuuden vuoksi suihkukohtaukseen, siitäkin huolimatta ettei suihkukohtaus jaksa ENÄÄ elokuvassa säväyttää katsojaa. Jotain saattaa kuitenkin ehkä kiinnostaa, ja se voi pettyä kun suihkukohtausta ei ole.

Paras näyttelijä (minun mielestäni) oli keskoskaapissa oleva vauveli.

Elokuvan loppu oli myös asiallinen.

Ja jos puhutaan (ihan vakavasti) suomalaisen elokuvan helmestä, niin sellainen on elokuva nimeltä "Valkoinen peura".

Katsokaas se joskus, ihan noin niin ku piruuttaan.