Sain tietää tänään olevani raskaana. Elämä jotenkin pysähtyi, ajatukset karkailee ja en oikein tiedä itkeäkö vai nauraako.
Tilanteen selvittämiseksi voin kertoa, että olen jo noin 3 vuotiaan pojan äiti. Valitettavasti poikani on joutunut pieneen ikäänsä verraten kokemaan kovia jo alusta lähtien. Minuun kohdistuneen fyysisen- ja henkisenväkivallan ja itseensä henkisenväkivallan kokeneena pienenä miehenä toivon hänellä enää pelkkää hyvää. Ja tein mitä pitikin, lähdin lapseni kanssa pois mieheni luota.
Tästä on noin 2 kuukautta ja nyt sain tietäväni että aikoinaan pillereitä popsiessani, olin kuitenkin noin 2-3 kuukautta sitten tullut raskaaksi. se siitä tieteen ihanne keksinnöstä.
Nyt en tiedä voinko pitää lasta, kysymys ei siis missään nimessä ole että enkö tahtoisi sitä. Vaikka ajankohtaan on turha vedota, niin sekin on aika huono, siltä osalta että sosiaalitoimiston lastensuojelun puoli ahdistelee edelleenkiin omaa rauhaani. Heidän pelko on se että palaan väkivaltaiseen suhteeseeni, vaikka minulla ei ole mitän kiinnostusta tehdä näin. Nautin vapaudestani ja poikani kanssa elämän helppoudesta nyt ja luultavammin hamaan tulevaisuuteeni asti. Silti jatkuvasti saa pelätä, että entäs jos ne keksii jotain ja ne vie pojan pois luotani. Ja varsinkin nyt kun odotan lasta miehelle, jonka takia he joutuivat puuttumaan elämäämme. Pelottaa että he vievät minulta pois poikani, siinä uskossa että olen saanut lapsen eroni jälkeen aikaan.
Tiedän että abortti tuntuu pahalle ajatukselle, mutta en usko sen tuhoavan elämääni. Kyllä sitä jonkin verran ajattelee pahana asiana, mutta vaihtoehtoja punnitsiessani huomaan että en tahdo menettää ensimmäistä lastani vain siksi että hän olisi saamassa pikkusiskon tai veljen.
Onko siis kenelläkään kokemusta siitä että eroo ja huomaakin olevansa raskaana? Tai lastensuojelupiirii kuuluessaan tulee raskaaksi?
Entäs abortti asia, onko se nyt niin julmaa kuin ihmiset väitää, koska ainakin omasta näkemyksestä olisi julmempaa synnyttää lapsi jonka antaisi jollekin toiselle tai pitää se sillä kustannuksella että elämä ei olisi sille lapselle helppoa tai ainakaan lapsuus lapsuuden arvoista!
Tilanteen selvittämiseksi voin kertoa, että olen jo noin 3 vuotiaan pojan äiti. Valitettavasti poikani on joutunut pieneen ikäänsä verraten kokemaan kovia jo alusta lähtien. Minuun kohdistuneen fyysisen- ja henkisenväkivallan ja itseensä henkisenväkivallan kokeneena pienenä miehenä toivon hänellä enää pelkkää hyvää. Ja tein mitä pitikin, lähdin lapseni kanssa pois mieheni luota.
Tästä on noin 2 kuukautta ja nyt sain tietäväni että aikoinaan pillereitä popsiessani, olin kuitenkin noin 2-3 kuukautta sitten tullut raskaaksi. se siitä tieteen ihanne keksinnöstä.
Nyt en tiedä voinko pitää lasta, kysymys ei siis missään nimessä ole että enkö tahtoisi sitä. Vaikka ajankohtaan on turha vedota, niin sekin on aika huono, siltä osalta että sosiaalitoimiston lastensuojelun puoli ahdistelee edelleenkiin omaa rauhaani. Heidän pelko on se että palaan väkivaltaiseen suhteeseeni, vaikka minulla ei ole mitän kiinnostusta tehdä näin. Nautin vapaudestani ja poikani kanssa elämän helppoudesta nyt ja luultavammin hamaan tulevaisuuteeni asti. Silti jatkuvasti saa pelätä, että entäs jos ne keksii jotain ja ne vie pojan pois luotani. Ja varsinkin nyt kun odotan lasta miehelle, jonka takia he joutuivat puuttumaan elämäämme. Pelottaa että he vievät minulta pois poikani, siinä uskossa että olen saanut lapsen eroni jälkeen aikaan.
Tiedän että abortti tuntuu pahalle ajatukselle, mutta en usko sen tuhoavan elämääni. Kyllä sitä jonkin verran ajattelee pahana asiana, mutta vaihtoehtoja punnitsiessani huomaan että en tahdo menettää ensimmäistä lastani vain siksi että hän olisi saamassa pikkusiskon tai veljen.
Onko siis kenelläkään kokemusta siitä että eroo ja huomaakin olevansa raskaana? Tai lastensuojelupiirii kuuluessaan tulee raskaaksi?
Entäs abortti asia, onko se nyt niin julmaa kuin ihmiset väitää, koska ainakin omasta näkemyksestä olisi julmempaa synnyttää lapsi jonka antaisi jollekin toiselle tai pitää se sillä kustannuksella että elämä ei olisi sille lapselle helppoa tai ainakaan lapsuus lapsuuden arvoista!
Vastaukset 6
Vanhimmat
tunnuit niin huolestuneelta tuosta, että jos lastensuojelu kuvittelee sinun tulleen raskaaksi vasta eronne jälkeen...
Etköhän sinä saa raskauden alkuajankohdan todistetuksi aika helposti neuvolakäynnillä? Joko olet käynnyt lääkärissä selvittämässä, kuinka pitkällä raskaus on? Siellähän tosi varhaisessakin vaiheessa saadaan selville, kuinka pitkällä raskaus on, joten siinähän sinulle on todiste viranomaisille.
Ymmärrän kyllä hätäsi, vaikken itse ole koskaan samanlaisessa tilanteessa ollutkaan, enkä siksi varmaan osaa kauhean paljon auttaa.
Minä olen keskeytyksen tehnyt muutama vuosi sitten, päätös oli hyvin selkeä eikä minulla ole muita lapsia. Tiedän tehneeni oikean ratkaisun, joten tiedän myös, että keskeytyksestäkin on mahdollista selvitä ihan täysipäisenä. Asia voi tosin olla vaikeampi sinulla, kun selvästi tuntuu siltä, että lapsen olisit ilman tuota vanhemman lapsen hyvinvoinnin huolta valmis ottamaan vastaan.
Olenko vain kauhean sinisilmäinen, jos kehoitan sinua käymään juttelemassa siellä lastensuojelussa jollekin? En siis todellakaan tiedä onko se edes mahdollista, tai millaisia ihmisiä siellä olisi vastassa ja miten siellä yleensä asiat etenee. Jos lastensuojelu on jo jotenkin todennut, ettei exälläsi ole osuutta/oikeuksia sinun vanhemmankaan lapsesi elämään, niin eiköhän tuo nuorempikin menisi sitten samoilla ennakkolähtökohdilla? Ainakin näin maalaisjärjellä ajateltuna luulisi olevan sinun kannaltasi lastensuojelun näkökannalta edullista, että olet oikeasti asiasta huolissasi ja haluat miehestä pysyä erossa. Helppoa se ei varmaan tietenkään tule olemaan.
Yritä jaksaa!
että onko sinulla minkäänlaisia tukiverkkoja ympärilläsi? Saisitko mistään apua lastenhoitoon ja- kasvatukseen, jos pitäisit lapsesi? Itse en tekisi aborttia kuin henkeni hädässä ja tekisin kaikkeni, että voisin antaa lapseni elää.
Moi...
kauheasti ei tukiverkkoa ole. Omat vanhempani ovat kuolleet jo aika päiviä sitten ja sukulaisista vain harva edes teitää mitä elämässäni tapahtuu. Kaverit on ainuat jotka olen melkein luokitellut perheenjäseniksi koska heiltä olen saanut tukeni aina kun olen sitä tarvinnut. He odottelevat nytkin päätöstäni, jotta voisivat taas sitten tukea minua ratkaisussani. Hassuinta on että ex-mieheni äiti on auttanut minua aika paljon poikani hoidossa, jotta saisin aina välillä olla omissaoloissani.Kiitoksia siis hänelle siitä.
Jotenkin olen aina tottunut tekemään kaiken yksin ja selviämään asioista yksin, vaikka haparoinkin aina matkavarrella paljon. En tosiaankaan odottanut tämmöistä tilannetta kohdalleni. Päätösten teot ovat aina vaan vaikempia mitä pitemmälle ne menevät.
epäröit aborttia sen verran tuossa aloituksessa ja kerrot sen tuntuvan pahalle ajatukselle, että sinun kannattaa harkita todella tarkoin, jaksaisitko elää sen päätöksen kanssa loppuelämäsi!
Tuli mieleeni, että voisitko luottaa exäsi äitiin niin paljon, että puhuisit asiasta hänen kanssaan? Jos hän tukisi sinua uudenkin vauvan hoidossa, olisiko sinulla sitten sen verran voimavaroja/tukea, että uskoisit jaksavasi?
Käsittääkseni sinun tilanteessasi olisi mahdollista muuttaa myöskin ensikotiin raskauden ajaksi vauvan syntymän jälkeiseksi ajaksi ja saada sieltä kautta myöskin mahdollista tukea sen jälkeiseen itsenäiseen elämään. Jo olemassaolevan lapsesi voit ottaa totta kai mukaan sinne, jos paikka yklipäätään järjestyy.
Lastensuojelulla ei ole valtuuksia viedä lapsiasi sinulta aikaisemman taustasi (väkivalta) vuoksi, jos osoitat itse, että olet kykenevä huolehtimaan lapsistasi, etkä vahingoita/vaaranna heitä omalla käytökselläsi.
Itsekin nuoruudessa väkivaltaisen miehen kanssa seurustelleena kysyn, että onko exäsi aivan toivoton tapaus, vai olisiko mahdollista, että hän muuttuisi vielä? Oma exäni pystyi muuttumaan kyllä kun olin jättämässä häntä, mutta aika vain näytti minulle, että en jaksanut siitä huolimatta antaa hänelle anteeksi kaikkea ja omat tunteeni häntä kohtaan kuolivat, vaikka hän ei enää pahaa tehnytkään. Meillä ei ollut onneksi lapsia, joten sinänsä meitä ei sitonut mikään eron jälkeen yhteen.
kannattaisi ensin määrittää. Jos olet tullut raskaaksi 2-3kk sitten, niin raskausviikkoja on kasassa ainakin jo 10 (jos 2kk) ja 14, jos 3kk. Joten et välttämättä edes enää saa aborttia.
mulla oli sellanen tilanne että kaksi lastani oli otettu huostaan ja myöh tulin raskaaksi tämän lapsen isä ei ollut sama kuin aiemp.kuitenkin lasten suojelu kävi heti kimppuun pelkäsin että ne ottaa lapsen pois.ei ne voi ottaa jos ei ole riitävästi perusteita.ja sit vielä siitä ensikodista sinne voi mennä vaan yhden lapsen kanssa ,sellanen kun perhetuki keskus on olemassa sinne voi muuttaa useamman lapsen kanssa.