nimittäin kun on se oma poni...
ei se mulle enään mikään ihme juttu oo, onhan se
ollu "jo" 5v 5kk meil, ja kyllähän pikku huldan
kans välillä saa tapella ja välillä ei jaxais
liikuttaa, mut on niitä ihaniaki hetkiä PALJON...
tulin just ulkoota. kävin ponin aitauksessa ku se
oli siel torkkumassa makuulteen(jota se tekee
silloin tällöin aurinkoisina aamuina), ja menin
sen viereen istumaan. sit se pisti pään mun
jalkojen päälle ja simmut kiinni. =) siin me sit
oltiin niin sulosti... =) voih, en pystyisi ikinä
luopumaan siitä, ollaanhan me kasvettu yhteen. se
tuli meille 4 vuotiaana, mä olin 10, sit se oli
lastenvihaaja ja mä pelkäsin sitä, mut nyt... me
ollaan ihan yhtä hölmöi kuulema, ei kukaan tajuu
meijän juibist mitään, se enemmänki mun ystävä,
ku mun poni. no joo tulipas taas selostettuu, mut
piti vaan saada tää onnellisuuden tunne purettuu
johonki, ehkä toi ei oo mitään kummallist et poni
makoilee ihmisen kans mut on se hienoo ku tietää
et ponin tarvii ainaki vähän luottaa suhun et
uskaltaa makoilla sun "sylissä"... kiva jos
jaxoit lukee
ei se mulle enään mikään ihme juttu oo, onhan se
ollu "jo" 5v 5kk meil, ja kyllähän pikku huldan
kans välillä saa tapella ja välillä ei jaxais
liikuttaa, mut on niitä ihaniaki hetkiä PALJON...
tulin just ulkoota. kävin ponin aitauksessa ku se
oli siel torkkumassa makuulteen(jota se tekee
silloin tällöin aurinkoisina aamuina), ja menin
sen viereen istumaan. sit se pisti pään mun
jalkojen päälle ja simmut kiinni. =) siin me sit
oltiin niin sulosti... =) voih, en pystyisi ikinä
luopumaan siitä, ollaanhan me kasvettu yhteen. se
tuli meille 4 vuotiaana, mä olin 10, sit se oli
lastenvihaaja ja mä pelkäsin sitä, mut nyt... me
ollaan ihan yhtä hölmöi kuulema, ei kukaan tajuu
meijän juibist mitään, se enemmänki mun ystävä,
ku mun poni. no joo tulipas taas selostettuu, mut
piti vaan saada tää onnellisuuden tunne purettuu
johonki, ehkä toi ei oo mitään kummallist et poni
makoilee ihmisen kans mut on se hienoo ku tietää
et ponin tarvii ainaki vähän luottaa suhun et
uskaltaa makoilla sun "sylissä"... kiva jos
jaxoit lukee
Vastaukset 8
Vanhimmat
niin, jos tänne jotain textii tulee ni tulee
varmaan tyyliin "hevosella pitää olla oma rauha",
niin pitää, mut jos tuntisitte meijät, ni se vaan
on niin meitä, en osaa selittää, mut meit ei
pidetä ponina ja omistajana vaan kahtena kahjona
kaverina.
Kellä on onni on , se onnensa visusti kätkeköön.
Hölmö!
tota joo, mäkin tunnen itseni arjenstressistä
vapaaksi sen ajan kun oon pollen selässä tia
harjaan sitä..
silti tulee mieleen että hevostytöt on jotenkin
aivan oma kastinsa,kun ottaa huomioon että ikää
on 15 ja elämän ihastus on hevonen. no onhan se
kuitenkin parempi niin kuin että dokaisi
puistossa. silti hieman ihmetyttää.
Oon miettiny tota samaa juttua. Itse oon sillon
nuorempana ollut tosi innokas heppatyttö. Silloin
hevoset oli kaikki kaikessa ja niihin suhtautu
aivan erilailla kuin nyt suhtaudun. Sillon 10-15v
se heppailu oli vaan puuhastelua ja tallilla
auttamista melkein 24h ilman mitään palkkaa
(paitsi ruokapalkka ja hieman ratsailua).
Lukioikäisenä tuo fanaattinen höperyys alkoi
pikkuhiljaa karista kun kaikkea muutakin alkoi
liikkua mielessä kuin vain hevoset.
Tällä hetkellä hevoset /ratsastus on
rentoutumiskeino, eikä siihen liity enää mitään
sen kummosempaa höperyyttä.
Kyllä ne heppatytsyt siitä aikuistuu =), joko
hevosten seurassa tai ilman. Yleensä se hevonen
vaihtuu mieheen =).
Mullapa onkin käyny juuri päinvastoin: nuorena
tuli seurusteltua monen kanssa, mutta nyt vain
hevosten kanssa. Saa kolme avoliittoa ja yks ihan
virallinen avio eroineen riittää mun osalleni.
Kyllä mä nyt jo uskon, että naiset on huijareita.
Hevoset ei teeskentele eikä valehtele koskaan:)
pienempänä (8-12 v) tyttönä juoksin innokkaana ja
ahkerasti tallilla mutta sen lopetti allergia, ja
nyt n.8 vuoden jälkeen tuntuu aika kurjalta kun
jouduin lopettamaan mukavan harrastuksen yhden
rasittavan sairauden takia ja kaduttaa...joten
päätin että en välitä allergiastani (hypin vaikka
tohtorille ja sanon että anna sellaset myrkyt
että voin jatkaa harrastustani)ja aloitan alusta
hevostelun...on sitä jotain vielä muistissa...jos
vaikka joskus sen oman pollen saisi hankittua.
joka tytön unelma...ei se innostus ole laantunut
tähän ikään mennessä.
mutta onhan se huomattavasti järkevänpää makoilla
ponin kanssa pihalla kun istua puistossa
ryyppäämässä...paremmanpuutteessa oon sen
ryyppäämiskauden kokeillu ja ei se hienoa ole
senkin ajan olisi voinut paremmin käyttää.enkä
ole koskaan pitänyt noita poikia/miehiä
tärkeinä.ennemmin olisin ollut tallilla kun
juoksemassa kaupungilla...
mutta älkää mollatko tämän alkuperäisen viestin
kirjottajaa...lapsellista tai ei,tollasesta
minäkin haaveilen vieläkin onnellinen on hän joka
sen voi kokea..
siis luuletteko että mun ihastus on poni?
tottakai rakastan poniani paljon, mutta ihmiset
on erikseen!!!
nyt luulette että oon 15vee(ikä oikein)
pikkukakru joka on 24h/vrk hevosten kanssa,
väärin.
Oon huldan kans parhaimmillaan 4h/pvä joskus vaan
15min, ja se on kyl aika vähän ottaen huomioon et
poni asuu omas pihas. must oli vaan niin suloo ku
se makaili mun kaa laitsal, ja päätin täällä
kertoo sen, mut se oli näköjään virhe. eli teijän
mielestä täytyy olla hevosHULLU(eli puhuu vain
hevosist) jos kertoo omasta ponistaan yhden
kerran. sanompa että joka pvä oon kavereitten
kans osal on hepo osal, ja niil joil ei hepoo ei
IKINÄ puhuta hepoist, niil joil on ni sanotaan et
moi mitä "pollelle"(esim) kuuluu, aijaa meiänki
poni voi hyvin, ja muuta ei hevosist puhuta.
Täällä kyllä teilataan keteudesta kaikki
kumoon.itse kysyin vinkkejä viime talvena rivin
hoitoon,ja vastauksia tyyliin "lopeta helv...tti
vedellä lutraaminen" hih,syyksi paljastui
valkuais herkkyys...
mutta on ihan pakko kommentoida tohon
pojat vs.hevoset
itse pari vuotta sitten seurustelin ikäiseni
jätkän kanssa,ja samalla hoidin omat
heponi.Tottakai sitä kränää oli joskus
ajankäytöstä...vuoden sitä kesti,kunnes erosimme
kolmannen osapuolen takia.vuoden päästä löysin
nykyisen kihlattuni ,uskokaa tai älkää
ravimatkalta.oma hepo piti saada raveihin,ja
ajokortittomani etsin kyytiä.Hän sitten
ystävällisesti tarjosi kyydin minulle ja
hevoselleni.matkalla syntyi ihastusta
molemminpuolin,ja soiteltiin viikottain,kylläkin
hevosasioissa.Jotenkin se sitten eteni,ja parin
kuukauden päästä olimme jo etelän matkalla.nyt
kihloissa ja HÄN treenaa hevoset ajaen,minä
ratsastan ja auttelen ajamisessa ja hoidan
hevoset...
onnellisuus pitää näyttää!hyviä jatkoja ja
onnelisia aikoja!