Älkää koskaan pyytäkö anteeksi sitä että tykkäätte tai peräti rakastatte jotakuta. Eri asia on jos toista loukkaa, on aihetta pyytää anteeksi. Mutta rakkaudessa ja tykkäämisessä ei ole MITÄÄN PAHOITELTAVAA! Jos vastapuoli ei siitä innostu niin se on hänen ongelmansa, ei teidän.
Minä päätin että koska olen muutenkin liian "anteeks anteeks anteeks" niin tästä lähtien pahoittelen VAIN sitä jos aiheutan toiselle OIKEAA mielipahaa, en sitä että tunnen mitä tunnen eli tykkään vaikka vastapuoli ei tunnekaan samaa. En koe loukkaavani häntä sillä että tykkään hänestä suunnattoman paljon.
Lisäksi: pyydän: älkää tuomitko niitä joilla on yksipuolisia tunteita jotakuta kohtaan, tunteet rakkaus ja tykkääminen on sallittuja eikä sitä pidä leimata pakkomielteeksi. Täällä jotkut empatiapulasta kärsivät selvästi leimaa toisia vain siksi että nämä sattuvat tykkäämään paljon jostain ihmisestä, yksipuolisesti! Itsekin olen saanut samaa leimaa naamalle mutta sitä leimaa en suostu ottamaan vastaan.
Maailma on kylmä ja kova paikka ja se kyllä muuttuisi hitusen paremmaksi jos olisi enemmän välittämistä, tykkäämistä ja rakkautta!
Minä päätin että koska olen muutenkin liian "anteeks anteeks anteeks" niin tästä lähtien pahoittelen VAIN sitä jos aiheutan toiselle OIKEAA mielipahaa, en sitä että tunnen mitä tunnen eli tykkään vaikka vastapuoli ei tunnekaan samaa. En koe loukkaavani häntä sillä että tykkään hänestä suunnattoman paljon.
Lisäksi: pyydän: älkää tuomitko niitä joilla on yksipuolisia tunteita jotakuta kohtaan, tunteet rakkaus ja tykkääminen on sallittuja eikä sitä pidä leimata pakkomielteeksi. Täällä jotkut empatiapulasta kärsivät selvästi leimaa toisia vain siksi että nämä sattuvat tykkäämään paljon jostain ihmisestä, yksipuolisesti! Itsekin olen saanut samaa leimaa naamalle mutta sitä leimaa en suostu ottamaan vastaan.
Maailma on kylmä ja kova paikka ja se kyllä muuttuisi hitusen paremmaksi jos olisi enemmän välittämistä, tykkäämistä ja rakkautta!
Vastaukset 32
Vanhimmat
edelliseen mielipiteeseen! HYVÄ! Rakkautta näytetään ja siitä puhutaan aivan liian vähän :-)
KIITOS!
maailmassa ovat rakkaus, ystävyys ja aito välittäminen. Pienten lasten ja lemmikkien läsnä-olo ja hassut kujeet, eleet ja ilmeet, hymy ja lämmin kosketus.
Mutta... entäs jos ihastun avioliitossa olevaan mieheen ja meistä tulee parhaat ystävät - ilman mitään romanttisia tunteita -aluksi? Ja yht`äkkiä kun kerrot jotakin tuolle ystävällesi "miehelle" luottamuksella, hän rohkaisevasti "koskee" taputtaa minua olkapäälle ja minä "kuin leimahdan tuleen - intohimosta, rakkaudesta?
Huomaako mies tämän ja olemmeko enää vain "ystäviä" tai olemmeko ystäviä lainkaan, jos hänellä ei olekaan tunteita minua kohtaan? Ainakaan niitä romanttisia tunteita....
Mehän olemme olleet vain platoniset ystävät, siis ystävät kuin "mies ja mies" ilman romantiikkaa...
Toinen juttu.... kun rakkaudesta ja ystävyydestä kerran pitää puhua avoimesti, niin miten minun pitäisi suhtautua tapaukseen jossa ikkunamme taakse (minun ja mieheni) tulee eräänä yönä taksilla humaltunut nainen, joka koputtaa klo 02.00. yöllä jokaiseen ikkunaamme ja kertoo olevansa ihastunut mieheeni???
Kertokaa.... Tällainen sattui 2 vuotta sitten... Ja asun yhä mieheni kanssa, mutta aika ajoin tapaus tulee mieleeni ja tiedän että miehellänikin on ollut tunteita (suhde???) tuohon työttömään alkoholisti naiseen.
En oikein tiedä mitä ajatella. Minullakin on tunteita miestäni kohtaan, noin 10v kestäneen suhteen jälkeen ja olen itsekin tosiaan ihastunut ikäiseeni mieheen, jonka tapasin eräässä urheilu harrastus illassa.
Mieheni on minua 10v, vanhempi, samoin tuo miestäni "jahtaava" alkoholisti nainen.
Olen aivan samaa mieltä kanssanne.Koen itse juuri näin,rakastan ja se rakkaus on yksipuolista. kiitos viestistä.
.. jos sen paljastaisin satuttamaan yksipuolisen rakkauden kohdettani. Joten olen pahoillani koska olen pettänyt hänen luottamuksensa. Ei ollut tarkoitus mennä ja rakastua. Viattomasti ihastumisella se kaikki alkoi. Sitten rakastuin. Nyt en saa rauhaa, mutta jos kertoisin tunteistani, pelkään että satuttaisin häntä tai hän alkaisi vihata minua. Itsestäni olisi mukava kuulla, jos joku sanoisi rakastuneensa minuun, vaikka sitten kaveri, mutta hänen reaktionsa on kuitenkin erilainen. Toisaalta haluaisin kertoa, vaikka ihan oman mielenrauhan vuoksi, mutta entäs sitten hänen mielenrauhansa?
Eli tällaine tilanne ja siksi olen pahoillani.
että rakastat häntä??? Täytyy olla outo ihminen se johon olet rakastunut jos hän sua sen takia vihaisi!!!
kiikarihomoista joilla ei ole mitään muuta elämää kuin roikkua heidän takiaan puskissa, "rakkaus"-niminen leima peittämässä pakkomiellettään.
kiikarihoroja
erityisesti kiikaroi, mikä ilmenee nettikatkeruutena
joiden perässä on sekä kiikarihomoja että heidän empaattisia ystäviään kiikarihoroja :D
lähimmäisriippuvaisia, vai mistä tämä kiikarihorottaminen naisia kohtaan? Vai ovatko ne niitä r1stuksen ystävälesboksia?
itselles sen paljon puhutun ELÄMÄN???
Se että joku tykkää ykspuolisesti EI OLE PAKKOMIELLETTÄ ja se ei tee kenestäkään puskissa kykkivää kiikarihomoa!!!!
Niin että pidä sinä turpas tukossa, senkin tunteeton paskiainen!!!
nainen mikä on tämä sinun juttusi suoraan selvennettynä.?
en katkeroidu enkä ole levoton.
Jeesus Kristus on Herra
kirjoitettu on:jos ymmärtäisit
... tuolla oikein on? Tässä tapauksessa voin sanoa että kyseessä on ihan hetero-rakkaus.
Koska hänelle on ennenkin käynyt niin, että miespuolinen kaveri on tykästynyt häneen. Hän luottaa minuun, mutta minä rakastuin joten miksei vihaisi? Ei hän ainakaan siitä ilostu, se on varmaa. Pitää yrittää nähdä asia hänen kannaltaan.
"Se että joku tykkää ykspuolisesti EI OLE PAKKOMIELLETTÄ ja se ei tee kenestäkään puskissa kykkivää kiikarihomoa!!!!"
Joissakin tapauksissa kyseessä on pelkkä pakkomielle, mikä pahimmassa tapauksessa äityy puskissa roikkumiseksi eli kiikarihomoiluksi. Kalikan kalahdukselle en minä voi mitään. :D
suorittava nainen.
saat selville mitä mieltä hän on asiasta. Kenties hänkin pitää sinusta.
Mutta jos hän on eri mieltä, kunnioita sitä. Hänenkin on helpompi kunnioittaa sinua, jos osoitat kykenevyyttä kunnioittaa muutakin kuin omaa pakkomiellettä.
Suosittelen myös, että kielteisessä tapauksessa jätät yksinäisen kiikarihomovaiheen kokonaan väliin. Siten ei tehdä kuin epätoivoinen ja surkea vaikutus, mikä jää valitettavan elinikäiseksi muistoksi. :D
Nyt sinä pidät turpas tukossa ja lopetat ton vänkäämisen. Ei tässä mitään kalikka kalahtele, en kyki puskissa, en ole homo, enkä pakkomielteinen!
Sinä sen sijaan olet TUNTEETON IDIOOTTI jolla ei ole MITÄÄN KÄSITYSTÄ siitä miten raskasta sellaisenaankin on se ettei saa tunteille vastakaikua ilman että SUNLAISET idiootit tulee vielä ilkkumaan ja haukkumaan perättömiä väitteitä jostain helvetin pakkomielteestä ja vielä haukkumaan kiikarihomoksi!
Tollaisille idiooteille kuten sinä, pitäis joskus leipoo päin pläsiä kunnolla niin oppisivat arvostamaan toisten tunteita! Niin ja pitämään turpansa tukossa!
YKSIPUOLINEN RAKKAUS EI OLE PAKKOMIELLETTÄ, paina se jo kaaliis!
Sinä tunnut tunteettomana paskiaisena vaan nauttivan siitä että saat kiusata niitä joilla on riittävästi kestämistä siinä että saa olla yksin tunteineen!
mielipitees omana tietonas!
"Mutta jos hän on eri mieltä, kunnioita sitä. Hänenkin on helpompi kunnioittaa sinua, jos osoitat kykenevyyttä kunnioittaa muutakin kuin omaa pakkomiellettä.
Suosittelen myös, että kielteisessä tapauksessa jätät yksinäisen kiikarihomovaiheen kokonaan väliin. Siten ei tehdä kuin epätoivoinen ja surkea vaikutus, mikä jää valitettavan elinikäiseksi muistoksi. :D"
Sinulle tuntuu tuo kiikarihomoilu olevan tuttua puuhaa, lienetkö paljonkin sitä harrastanut kun siitä niin kovasti vaahtoat jokaisessa kommentissas?
Sitäpaitsi PAINA mielees tää: omia tunteitaan EI VOI TAPPAA. Jos ne on olemassa niin ne on olemassa, se on itse hyväksyttävä ja se on vastapuolenkin hyväksyttävä!
Sitäpaitsi MITÄ PAHAA ON SIINÄ ETTÄ TYKKÄÄ TOISESTA??? Parempi tykätä kuin vihata! Tosin sullehan tuo on vierasta, tuo tykkääminen. Paitsi se että tietenkin tykkäät itsestäsi ja ihan selvästi liikaakin.
Niin ja mene tosiaan ja hanki se elämä, hanki samalla oikeanlainen lääkitys. Tunnut olevan sen tarpeessa. Jätä muut kirjoittajat rauhaan. Ja opettele EMPATIAA koska se kyky sulta selvästi puuttuu!
Katsos kun minä olen ollut elämässä useamman kerran tällaisen kiikarihomoilun kiikaroitu kohde, niin minä saan nimittää tuota toimintaa juuri sen oikealla nimellä. Jos itse toimit aikuisemmin suhteessa yksipuoliseen ihastukseesi, niin aivan hemmetin hyvä sekä itsesi että kohteesi kannalta. Monet eivät toimi, heitä saa arvostella.
Kiikarihomo nimenomaan ei arvosta kenenkään muiden tunteita. Hän saa ahdistella loputtomasti, hänelle pitää leipoa vaikka joka päivä uudestaan, että suksi vittuun. Ja hän suksii lähimpään pensaaseen ja ottaa kiikarin käteensä. Sellainen ei koskaan opi mitään, eikä arvosta muuta kuin itseään. Jollet sellainen ole, ÄLÄ OTA ITSEESI KUVAILUSTA!!!!
Miten nyt muutama ahdistelijoiden toimintaa ironisesti kuvaava viesti voi noin suututtaa? Jollette itse ahdistele kohteitanne, teillä ei ole mitään syytä ottaa viesteistä itseenne.
Olen ollut elämässä useamman kerran tällaisen kiikarihomoilun kiikaroitu kohde, joten saan nimittää tuota toimintaa juuri sen oikealla nimellä. Jos itse toimit aikuisemmin suhteessa yksipuoliseen ihastukseesi, niin aivan hemmetin hyvä sekä itsesi että kohteesi kannalta.
"Miten nyt muutama ahdistelijoiden toimintaa ironisesti kuvaava viesti voi noin suututtaa? Jollette itse ahdistele kohteitanne, teillä ei ole mitään syytä ottaa viesteistä itseenne. "
koska tuossa selvästi tuomitaan kaikenlainen yksipuolinen rakkaus pakkomielteeksi ja kiikarihomoiluksi!
En tosiaan ahdistele. Olen sellainen että odotan mitä vastapuoli tekee, muistutan hänelle itse kertomalla että edelleen välitän. Loppu riippuu hänestä, itse en voi muuta kuin odottaa ja toivoa parasta että hänen tunteensa alkaisi kehittyä!
"Olen ollut elämässä useamman kerran tällaisen kiikarihomoilun kiikaroitu kohde, joten saan nimittää tuota toimintaa juuri sen oikealla nimellä. Jos itse toimit aikuisemmin suhteessa yksipuoliseen ihastukseesi, niin aivan hemmetin hyvä sekä itsesi että kohteesi kannalta."
Valitettavaa sulle mutta ei silti ole oikeutta tuomita kaikkia pakkomielteiseksi kiikarihomoiksi jos sattuu yksipuolisesti pitämään jostain ihmisestä paljon.
Muistaakseni sanoin useassa viestissä, että jotkut ovat, toiset eivät.
Ja varoitin, että älkää ryhtykö koskaan myöhemminkään sellaisiksi, vaikka olisitte miten epätoivoisia, sillä silloin teitä aletaan pitää tosi vastenmielisinä. Ihan ystävällinen neuvo.
ainakaan homoa saa tekemälläkään! Enkä omista kiikareita, enkä kyki puskissa. Ja osaan pitää hienoisen hajuraon/etäisyyden jos toinen ei anna vihreää valoa. Jos toinen alkaa syttyä niin sitten uskallan lähestyä. mutta sen toisen pitää myös näyttää se sitten selvästi että on kiinnostunut. En osaa lukea ajatuksia ja toisen tunteita jos toinen peittelee niitä.
ei ahdistelekaan vastapuolta mutta jos kertoo olevansa pitkään ollut ykspuolisesti ihastunut johonkin niin heti saa leiman "pakkomielteinen".
Kuten joku jossain ketjussa sanoi, niin lainaan hänen sanojaan: "ihankuin kaikki tunteet olis nykyään sairautta". Viisaasti sanottu häneltä, kuka lieneekin. Ottaa pattiin kun tuntuu että nykyään on suoranainen häpeä, rikos ja synti rakastaa jotakuta jolta ei saakaan vastakaikua!
oikea periaate. Uskot toisella olevan tunteita vasta sitten kun hän niistä kertoo, tai ne sinulle näyttää. Hyvä!!!
Ajatusten lukemisen kuvittelu onkin turhaa. Sellaiset ihmiset lukevat ihan mitä itse tahtovat, selittävät vaikka miten monimutkaisesti kunhan parhaakseen. Siten ne pakkomielteetkin syntyvät, oman kuupan sisällä.
salaaminen! Mä koin sen pahana, kun olin omissa oloissani ja ohuiden verhojen läpi katsottiin kaikkea ikkunqan takana, mitä tein ja jälkeenpäin sain kuulla sen ja mitä kaikkea huhuja musta sitten kerrottiinkaan.
hei hyvä ihminen kerro ihmeessä tunteesi hänelle ei se asia siittä pahene ja varmaan ottais itsekkin mielellään vastaan totuuden. mä en kertonu ja olen ehkä menettänyt jo hänet.ei kannata jättää asioita puoli tiehen vaan kysyä OTA ASENTEELLA ASIAT!!
Öh, ja tosiaan kuten aikaisemmin sanoin: tässä tapauksessa kyseessä on heterorakkaus. Hän on nainen ja minä olen mies.
Tiedän jo, ettei hän voisi koskaan rakastaa minua, mutta ainoa syy miksi kertoisin olisi sen tiedon virallistaminen. Millään lailla en ole häntä ahdistellut tai mitään. Ja nyt toivon vain löytäväni jonkun ihmisen, joka voisi rakastaa minua ja minä häntä.
Olen vain pahoillani omaa rakastumistani, kun olen onnistunut pilaamaan ystävyyden minun ja hänen väliltään. Ja sitä en halua tehdä. En ainakaan enempää kuin nyt. Olemme olleet kuitenkin kavereita lapsista saakka.
miten saan pois ujouden muulla kun kaljalla.olisko antaa neuvoja.KIITOS
täällä se ei selviä kylläkään,
mutta otenpaan esiin taas tämä
kuuluisa naisen logiikka ,mies
ei kehtaa tulla juttelemaan muka ,
mutta jos saman saman jutun on kuullut
tarpeeksi monta kertaa niin ei paljon
kiinnosta,varsikaan narsissilta kuultuna,
siperia opettaa häntäkin.