Olen onnesta sekaisin! Rakkaani asuu kuitenkin muutaman sadan kilometrin päässä ja toistaiseksi näemme muutaman kerran kuukaudessa, mutta onneksi pidempiä aikoja kerrallaan.
Tunne on molemmin puolista, mutta en vain saa hänestä tarpeekseni! Tekee mieli koko ajan viestittää tai jutella puhelimessa. Pelkään, että tukahdutan hänen tunteensa minua kohtaan tällä uskomattomalla innollani.
Minulla itselläni suurin pelko kuitenkin on jättämisen pelko. Pelkään enemmän kuin mitään muuta, että jään taas yksin; minut jätetään yksin!
Mitä mieltä muut naiset ovat siitä, että mies todella on niin onnesta sekaisin, että haluaa olla yhteydessä koko ajan? Kyse ei todella ole mistään häirinnästä kuitenkaan. Olemme myös molemmat yli 30 v. joten mistään teinirakkaudesta ei myöskään ole kyse. Olemme molemmat myös "toisella kierroksella". Mutta hän on nyt se oikea!!!
Tunne on molemmin puolista, mutta en vain saa hänestä tarpeekseni! Tekee mieli koko ajan viestittää tai jutella puhelimessa. Pelkään, että tukahdutan hänen tunteensa minua kohtaan tällä uskomattomalla innollani.
Minulla itselläni suurin pelko kuitenkin on jättämisen pelko. Pelkään enemmän kuin mitään muuta, että jään taas yksin; minut jätetään yksin!
Mitä mieltä muut naiset ovat siitä, että mies todella on niin onnesta sekaisin, että haluaa olla yhteydessä koko ajan? Kyse ei todella ole mistään häirinnästä kuitenkaan. Olemme myös molemmat yli 30 v. joten mistään teinirakkaudesta ei myöskään ole kyse. Olemme molemmat myös "toisella kierroksella". Mutta hän on nyt se oikea!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
että sitä "oikeaa" ei ole olemassakaan. 30 ja risana ja toisella kierroksella olevana sinun luulisi jo sen oppineen.
Toisekseen aikuiset osaavat puhua aiheesta ja tietävät että suhteessa alku otetaan aina rauhallisesti ja molempien tunteita/toiveita/haluja kuunnellen.
Voit ihan hyvin sanoa seuraavan kerran keskustellessanne tunteesi, kuinka ihastunut olet jne. Muista kuitenkin sanoa, ettet vaadi häneltä samanlaisia tunteita tässä vaiheessa vaan ymmärrystä.
Jos hän on vähänkään yhtä aikuinen kuin 30 ja risalta voi odottaa, hän ymmärtää ja voitte vapautuneemmin jatkaa kun tiedätte mihin suhde on menossa.
Kyllä aikuisten tulisi osata ja uskaltaa puhua.
olen täysin samassa tilanteessa kanssasi, pelkään myöskin... emme ole tosin nähneet vielä. mitäs me onnettomat keksisimme? tukahdutammeko tärkeät ihmisemme?