Taloudellinen ahdinko

Kymmenet tuhannet yksinhuoltajat ovat samalla tavalla taloudellisesti tiukilla kuin sinä. Asia on pikemminkin yhteiskuntapoliittinen, kuin ennustuspalstalle kuuluva - mutta ei tehdä politiikkaa, koska sille on omat osastonsa.

Ihan käytännön apuja vain: KELA:sta ja oman kotikunnan sosiaalitoimistosta kaikki mahdolliset asumiseen ja toimeentuloon liittyvät tuet, joihin olette oikeutettuja ja sitten vain säästäväisesti elellään. Omia opiskelumahdollisuuksia ei kannata lyödä laimnin, sillä lapset kasvavat - tosin pienille on kotihoito hyvä asia, jos se vain taloudellisesti on mahdollista.

Kaikkea mahdollista voi kierrättää, varsinkin lasten tarvikkeita - lapselle ja itsellesikin on arvokkainta iloinen ja turvallinen mieli, ei se ulkoinen niinkään.

Et ole tuhoon tuomittu, Suomessa on kohta pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että äidit kantavat vastuun - ja myös selviävät siitä todella hienosti. Niin selviät sinäkin, kun muistat varata hieman aikaa myös omiin harrastuksiin ja pidät yhteyttä ystäviisi ja sukulaisiin.

...mutta tästä suomalaisesta perhepolitiikasta minulla olisi kyllä muutama kova sana sanottavana, laman aikana vietiin kaikki perheiden kannalta tärkeät verovähennykset ja tuet ja lapsilisä on aivan jäljessä hintatasosta - hakeudu samassa tilanteessa olevien seuraan, monilla paikkakunnilla on äiti-lapsi -kerhoja tai muita kokoontumisia, joissa tapaa ihmisiä. Sieltä saa hyviä vinkkejä myös selviytymiseen.

Jos muuten tulitte hyvin toimeen ollessanne naimisissa, niin eikös elatusavun pitäisi olla aika tuntuva, jos kumppani tienaa kohtuullisen hyvin? Tämäkin puheeksi sosiaalityöntekijän kanssa.