Aika monesti tällä palstalla on luettu siitä, miten abortti pitäisi tehdä paljon vaikeammaksi ja hankalammaksi saada.
Mieleeni on herännyt kysymys, että millä tavalla se vaikuttaisi siihen, että näiden syntyneiden lasten olot Suomessa paranisivat ja millä keinoin tehtäisiin helpommaksi sitten se lapsen kantaminen, synnyttäminen ja siis ennenkaikkea hänen kasvattaminen vanhempien (vanhemman) jaksaminen?
Minun täytyy sanoa, että itse olen aika onnellisessa asemassa, koska minulla on melko kohtuupalkkainen työ, hyvin tienaava puoliso jonka kanssa kaksin jaamme vastuun (sekä henkisen että taloudellisen).
Siitä huolimatta, olemme joskus aika tiukoilla lasten kanssa, siis sekä henkisesti että taloudellisesti! Voin kertoa, etten yhtään ihmettele jos joku hyvin nuori, kouluttamaton, ilman vakaata parisuhdetta elävä miettii hyvin tarkkaan sitä raskauden jatkamista, onhan se sentään ihan elinikäinen prosessi, johon ei pitäisi kenenkään ihan "noin vaan" lähteä. Eihän se perheen pyörittäminen ja lasten kasvatus mitään helppoa ole millään tavoin! Se on vain valitettavaa, että ei se pelkkä rakkaus riitä tässä nykypäivän Suomessa, ehei, kyllä sitä jotain täytyy lompakossakin olla. Ei se pelkkä rakkaus vatsaa täytä eikä tuo kattoa pään päälle, ikävä kyllä.
Vauvan kanssa vielä pääsee helpolla ja halvalla, mutta annas olla kun lapset kasvaa niin kyllä ne menotkin kasvaa koko ajan.
Mieleeni on herännyt kysymys, että millä tavalla se vaikuttaisi siihen, että näiden syntyneiden lasten olot Suomessa paranisivat ja millä keinoin tehtäisiin helpommaksi sitten se lapsen kantaminen, synnyttäminen ja siis ennenkaikkea hänen kasvattaminen vanhempien (vanhemman) jaksaminen?
Minun täytyy sanoa, että itse olen aika onnellisessa asemassa, koska minulla on melko kohtuupalkkainen työ, hyvin tienaava puoliso jonka kanssa kaksin jaamme vastuun (sekä henkisen että taloudellisen).
Siitä huolimatta, olemme joskus aika tiukoilla lasten kanssa, siis sekä henkisesti että taloudellisesti! Voin kertoa, etten yhtään ihmettele jos joku hyvin nuori, kouluttamaton, ilman vakaata parisuhdetta elävä miettii hyvin tarkkaan sitä raskauden jatkamista, onhan se sentään ihan elinikäinen prosessi, johon ei pitäisi kenenkään ihan "noin vaan" lähteä. Eihän se perheen pyörittäminen ja lasten kasvatus mitään helppoa ole millään tavoin! Se on vain valitettavaa, että ei se pelkkä rakkaus riitä tässä nykypäivän Suomessa, ehei, kyllä sitä jotain täytyy lompakossakin olla. Ei se pelkkä rakkaus vatsaa täytä eikä tuo kattoa pään päälle, ikävä kyllä.
Vauvan kanssa vielä pääsee helpolla ja halvalla, mutta annas olla kun lapset kasvaa niin kyllä ne menotkin kasvaa koko ajan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen yksi jonka mielestä abortin saanti pitäisi saada suomessa hankalammaksi.
Koska minulle abortoitavat lapset ovat yhdentekeviä (mikä ihanuus lainata, laitanko valmiiksi heittomerkkeihin?), eli keskityn lähinnä miettimään asiaa naisten kannalta, niin abortin saantia pitäisi hankaloittaa, koska suomessa abortin tehneistä 25 prosenttia joutuu turvautumaan psykiatriseen hoitoon.
Puolet noista 25 prosentista ovat aiemmin mielenterveydellisiä ongelmia kärsineitä, eli hoitoon hakeutuminen ei liity välttämättä ollenkaan aborttiin. Mutta se toinen puoli niistä. Niitä voitaisiin ennaltaehkäistä sillä, että abortin saaminen olisi hankalampaa ja aborttiin hakeutuja joutuisi tiukempaan syyniin.
Aiempien mielenterveydellisten syiden lisäksi naiset sairastuvat aborteista jos heidät on painostettu aborttiin tai jos he ovat tehneet liian hätiköidyn päätöksen. Jos abortti olisi vaikeampi saada ja sen saantiin liittyisi vaikka sosiaalityöntekijän tai psykologin kanssa juttelu ja luento siitä mitä tapahtuu ja missä kehitysvaiheessa ihmisen alku sisällä on, niin varmistettasiin, että ne naiset jotka aborttiin sitten loppupeleissä päätyvät ovat ihan varmoja siitä mitä tekevät ja tahtovat sen silti.
Se ei poistaisi sosiaalisin syin tehtyjä abortteja, mutta se vähentäisi niistä pois sitä sairastuvaa porukkaa... Ja kaikki olsivat tyytyväisiä; naisten ei tarvitsisi pitää lasta jota eivät tahdo ja psyykkisten ongelmien mahdollisuudet minimoitaisiin...
Sitten ne syntyneet lapset? Miten heidän olonsa paranisivat? Ei varmasti mitenkään. Niitä kohdeltaisiin kuten nykyisessäkin yhteiskunnassa, vähäisin resurssein yritettäisiin tukea vanhempien kasvatustyötä... Mutta kun nainen on hakenut aborttia, jota ei sitten hänelle myönnetty, kun ei oikeasti sitä loppuun asti harkittuaan halunnutkaan, niin nainen tiedettäisiin jo etukäteen kuuluvaksi "riskiryhmään", sillä ei ollut mitenkään halukkaasti lastaan tekemässä. Tälläkin hetkellä "riskiryhmän" vanhemmille tarjotaan tukia tehostetusti, esimerkiksi alkoholisti vanhempien jaksamista tuetaan...
Ei ole mitään varmuutta , että psyykkistä oireilua olisi jotenkin vähemmän , jos joutui käymään sosiaalityöntekijän tms. tentattavana ennen kuin saa abortin. Joillekin se voisi aiheuttaa ylimääräsitä traumaa, että joutuu alistumaan itseaan koskevaa,itselleen selvää päätöstä jankkaamaan jonkun virkailijan kanssa. Jos itse tietää mitä haluaa ja on varma aborttihaluistaa pitää se riittää.
Sitä kannatan ehdottomasti että kaikki epävarmat ja empivät aborttikokelaat pääsisivät juttelemaan asiataan terveysalan ammattilaisen pakeille, niin halutessaan. Heissä se potentiaalinen katumisen uhka ja mahd mieleterveusonglemat kytevät.
Muutenkin eiköhän tämä infiormaatio ohjaus ja opastus mitä raskudessa tapahtuu ja mitä abortissa tapahtuu, pitäsi tapahtua jo paljon ennen kuin vahinkoraskaus on sattunut. Peruskoulutuksen opetusuunnitelmaan pitää saada terveystiedon rinnalle oppiaine, jossa näitä lisääntymiseen ja ihmisen kehittymiseen ja sekuaalisuuteen liittyivä asioita käsiteltäisiin.
se mittaamaton joukko joka on LUULLU olevansa aivan varma abortista mutta jälkeenpäin ei ollukaan niin helppoo.. ts. psyykkinen oireilu tuleekin täytenä yllätyksenä. Siis vaikka olisi varmakin ratkasusta niin ei se kuitenkaan estä kokemasta esim. syyllisyyttä..
Näiden kohdalla todennäköistä on että mikä tahansa vastoinkäyminen laukaisee psyykkisen oireilun. Jos ei ole aborttia, niin sitten syy löytyy jostain muusta. Jotkut ihmiset vaan ovat herkempiä reagoimaan asioihin ja ptemaan niitä. Toiset taas antavat mennä eivätkä jää murehtimaan kaikkea eteenosuvaa. Se on elämän asenteesta kiinni.
Itse ajattelen että turhaa enää murehtia maahan kaatunutta maitoa. Kaikki ei voi elämässä mennä täydellisesti, eikä sen ole tarkoitustakaan. Pitää vaan pyrkiä elämään niinkuin itsestä tuntuu parhaimmalle. Ja ratkaisut joita tehdään , tehdään aina vallitsevan tilanteen näkökulmassa, koska ikinä ei voi tietää varmuutta tulevasta. Selvvä on ettei aina onnistu, kaikki ratkaisut eivät ole täydellisiä, mutta eipä kukaan niin oletakkaan!
Ihmiset ruoskivat itseään ihan turhaan tekemistään ratkaisuista ja virheistä. Sillä ei voita mitään. Virheistä voi ja kanntatta ottaa opiksi, mutta ei nyt koko elämäänsä kannata itseään soimata. Otetaan rennosti ja tehdään parhaamme, kukin kykyjensä mukaan!!:=))
kun mahdollisimman moni ymmärtäs välttää ne elämänsä pahimmat virheet jo ennakkoon. Parempi katsoa kuin katua.
Niin, koskaan et tiedä mikä olisi se pahin virheesi, jos et sitä tekisi.
Yhdelle pahin virhe voi olla abortti, toiselle 13-vuotiaana synnyttäminen, kolmannelle adoptioon antaminen jne.
todennäkösimmin lapsen tappaminen on se virhe..
Sinulle ehkä? Mutta ei jollekin toiselle!
Asiahan riippuu ihan siitä kuka sitä tarkastelee ja missä tilanteessa. Ymmärräthän ettei kaikki ihmiset omaa samoja lähtökohtia, elä samaa elämää, samoin ehdoin samoin tavoittein samoin resurssein.