"Vanhoillislestadiolaisuus on "kasvatuskristillisyyttä", lähinnä kotona lapsesta saakka omaksuttu elämäntapa ja alakulttuuri, johon ihminen on sosiaalistettu. Se ei ole itse harkiten valittu uskonvakaumus. Tästä kertoo sekin, että vl-uskovainen ei tunne Raamatun eikä kristinopin perusasioita."
Ote Hakomajassa käydystä keskustelusta. Että vl-liike ei olekaan ensi sijassa hengellinen liike, vaan elämäntapa?
Onko tuo lapsuudessa tapahtuva sosiaalistaminen pääsyy siihen että herätysliikkeessä on niin aljon nuoria?
Liittyykö uskontoonne ulkopuolisia nuoria?
Ote Hakomajassa käydystä keskustelusta. Että vl-liike ei olekaan ensi sijassa hengellinen liike, vaan elämäntapa?
Onko tuo lapsuudessa tapahtuva sosiaalistaminen pääsyy siihen että herätysliikkeessä on niin aljon nuoria?
Liittyykö uskontoonne ulkopuolisia nuoria?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Vl ei ole uskonto, kristinusko sen sijaan on. Minua ei hidasta se, jos joku on lapsuudessaan saanut vl-elämäntavan. Varsinkaan, jos hän sen pitää elämänsä loppuun saakka ja on onnellinen. On ehkä hyvä muistaa, että sellaisiakin on. Oikeasti sisäistetty usko, tuli se sitten mistä tahansa, rakentaa eikä hajoita. Perusasiat ratkaisevat, eli että Jeesus on Jumalan Poika ja sovittanut maailman synnit, riittänee ihan kaikille. Jos elää elämänsä päiväperhosena eikä vaivaudu ajattelemaan mistä tulee ja minne menee, oma on häpeänsä.
Suokaamme usko niille, jotka uskovat. Jumala on. Jeesus on. Taivas on. Kaikki on. Alfa ja omega.
Monet vl-elämäntavat tekevät elämästä ikävämmän askeettisemman.
itsellesi? Mikset rakenna hyvistä palasista itsellesi vankkaa perustaa? Miksi kaivelet vain heikkouksia ja ihmisten kompastuksia? Kiinnität mielestäni huomiosi aivan epäoleellisiin asiohin, jos kerran kuitenkin vaivaudut noinkin pitkälle ajattelemaan näitä uskon asioita.
Valitse oikeat palikat!
Lestadiolaiset painostavat myös minua kyseiseen askeesiin.
ole niin, että jokainen hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen tekee valintansa itse välittämättä muiden painostuksesta? Mutta kuitenkin kannattaisi säilyttää avoimuus toisia ihmisiä ja niiden ajatuksia kohtaan. Jos annat heidän uskoa kuten he tekevät niin eiköhän hekin anna sinun? Kirjoituksista paistaa hyvin selvästi läpi kärjistäminen ja uppoutuminen liiaksi omaan ajatusmaailmaan. Jos vl-ihmiset ovat onnellisia uskoessaan niin suodaan se ilo! Opettele säkin olemaan onnellinen oman valintasi kanssa!
Lestadiolaisen dogmin mukaan pitää sanoa olevansa onnellinen, vaikkei olisikaan.
En ole kyllä havainnut ainoatakaan tapausta lestadiolaisissa ketä tunnen, että pitäisi esittää onnellista tai edes sanoa olevansa sitä jos tunteet on jotain muuta.
Oletko sinä onnellinen? Teksteistäsi paistaa ainakin katkeruus läpi ja se ei ole ainakaan onnen merkki.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että monet vanhoillislestadiolaisten elämäntavat estävät ihmisiä olemasta onnellisia omassa kulttuurissaan. Usko aiheuttaa ihmisille enemmän ahdistusta, kuin onnentunnetta, vaikka moelempia tunteita kyllä tulee.
Mistä sinä tuon katkeruuden tähän vedit? Vaikutat aivan lestadiolaiselta. Tuo moralisoiva katkeraksi leimaaminen on hyvin tyypillistä ja usein estää kunnollisen keskustelun.
mitään tekemistä hengellisyyden ja uskovaisuuden kanssa. Pikemminkin rinnastan sen saatananpalvontaan, koska vl-saarnamiehet opettavat pääasiallisesti Raamatun vastaisia oppeja ja vääristelevät Raamattua sekä syyllistyvät opetuksessaan Jumalan pilkkaan.
..melkeinpä samalla tavalla kasvaneet ev.luterialaisuuteen ja sen kummemmmin asiaa itsenäiseti harkitsematta sen myös omaksuneet. Toki vl:uudessa kuin myös muissakin on tiettyjä, jotka itse harkitsevat jossain elämänsä vaiheessa omaksumiaan asioita ja jättävät niitä, jos niin haluavat.
T. entinen vl
Koko tämän päivän kristinusko on pääasiasssa tapakristillisyyttä. Alla olevan linkin sisällössä on ainakin ajattelemisen aihetta:
http://www.ruusuristi.net/pages/Tiedostot/Kun_usko_petti.pdf
"Liittyykö uskontoonne ulkopuolisia nuoria?"
Kyllä, ainakin minä. En ole uskovaisesta kodista, mutta ollut jo muutaman vuoden vl.
No onnittelut sinulle. Minä olen ollut kytköksissä vl:seurakuntaa pari vuotta ja alkaa olla loppu lähellä. Jeesus ei ole enää mulle sama pelastaja kuin uskoon tullessani. Surullista.
Miten jaksan uskoa Jeesuksen sovitystyöhön, jos multa vaaditaan koko ajan "näyttöä" omilla töillä ja teoilla.
Usko Jeesuksen sovitustyöhön riittää pelastukseen, Jeesuksen omien sanojen mukaan. Lue Johanneksen evankeliumi vaikka kokonaisuudessaan, siinä tulee useampaan kertaan esille tämä asia. Mitkään omat työt ja teot eivät ole edellytyksenä Jeesuksen sovitustyöhön ja siitä koituvaan pelastukseen. Uskoa ja pelastusta ei voi "ansaita" millään ulkoisilla teoilla.
Mutta se, että on saanut syntinsä anteeksi ja matkalla taivaaseen, kyllä varmasti vaikuttaa ihan arkielämäänkin monella tapaa. Voit kertoa löytämästäsi pelastuksesta muillekin ihmisille ja tehdä hyviä töitä ihan sen takia, että haluat auttaa sydämestäsi ihmisiä. Mitään tällaista ei tule kuitenkaan tehdä sen takia, että on pakko. Se ei tee sinusta yhtään sen parempaa ihmistä Jeesuksen silmissä, koska et voi salata Jumalalta vaikuttimiasi.
Kehoitan sinua tutustumaan sellaisiin seurakuntiin, joiden ainoana ohjenuorana on Raamattu ja jossa sinut hyväksytään sellaisenaan kuin olet, ilman mitään velvotteita. Muista kuitenkin, että vain usko Jeesukseen pelastaa, eikä kuuluminen mihinkään tiettyyn uskonsuuntaan. Kokemuksestani voin ehdottaa käymistä helluntaiseurakuntien tilaisuuksissa. Niissä ainakin pyritään olemaan Raamatun linjalla, vaikka niistäkin löytyy varmasti puutteita, koska olemme kuitenkin kaikki ihmisiä. Jos kynnys mennä paikanpäälle tilaisuuksiin on suuri, niin kannattaa tutustua internetin kautta lähetettäviin tilaisuuksiin http://www.netmission.fi/streaming .
Siunausta ja voimia sille hyvälle tielle, jonka olet jo löytänyt! Pysytään Jeesuksen viitoittamalla tiellä loppuun asti!
...