Palstalla näkee 'vaihtoehdot olivat ne kyseiset'/ 'riskit lapsenpidossa olivat suuremmat'- tyylisiä kommentteja abortin tehneiltä. Silti nämä samaiset henkilöt näyttävät olevan ihan muuta kuin niitä yhteiskunnan laitapuolenkulkijoita tai muuten huonosti pärjääviä. Omien sanojensa mukaan he ovat myös fyysisesti ja psyykkisesti terveitä.
Edellä mainitusta johtuen, kysynkin nyt, mitkä olivat ne riskit kohdallanne (ja mielestänne mahd.suurimman osan muistakin kohdalla), joista puhutte- olivatko ne siis näitä, joista niin usein puhelette;
-riski oman lapsenne inhoamiseen
-riski omalle lapsellenne kostamiseen
-riski oman lapsenne kaltoinkohteluun/heitteillejättöön
-riski mielenterveytenne romahtamiseen
-riski lapsenne surmaamiseen
-riski lapsikauppaan
Mikä/mitkä se/ne kertomanne riski(t) siis noista (itse aborttioikeutta puolustaessanne) esille tuomistanne oli/on?!..vai onko teillä vielä jotakin listasta puuttuvia riskitekijöitä, jos synnyttäisitte/olisitte synnyttäneet sen lapsenne? Kertokaa toki, kun jokainenhan me tiedämme, että yhteiskunta takaa sen, että ilman perusturvapalveluja/-tukia/-toimeentuloa ja siten mahdollisuutta lapsen pitämiseen ja elämän järjestämiseen ei jää kukaan, joten riskien täytyy siis olla abortintekijän henkilökohtaisia tekijöitä- elämään tai persoonaan liittyviä. En usko, että yksikään täällä kirjoittava, naputtelee sitä konettaan jossakin veneen alla tai alkoholistien/narkkarien yhteiskämpässä...
Edellä mainitusta johtuen, kysynkin nyt, mitkä olivat ne riskit kohdallanne (ja mielestänne mahd.suurimman osan muistakin kohdalla), joista puhutte- olivatko ne siis näitä, joista niin usein puhelette;
-riski oman lapsenne inhoamiseen
-riski omalle lapsellenne kostamiseen
-riski oman lapsenne kaltoinkohteluun/heitteillejättöön
-riski mielenterveytenne romahtamiseen
-riski lapsenne surmaamiseen
-riski lapsikauppaan
Mikä/mitkä se/ne kertomanne riski(t) siis noista (itse aborttioikeutta puolustaessanne) esille tuomistanne oli/on?!..vai onko teillä vielä jotakin listasta puuttuvia riskitekijöitä, jos synnyttäisitte/olisitte synnyttäneet sen lapsenne? Kertokaa toki, kun jokainenhan me tiedämme, että yhteiskunta takaa sen, että ilman perusturvapalveluja/-tukia/-toimeentuloa ja siten mahdollisuutta lapsen pitämiseen ja elämän järjestämiseen ei jää kukaan, joten riskien täytyy siis olla abortintekijän henkilökohtaisia tekijöitä- elämään tai persoonaan liittyviä. En usko, että yksikään täällä kirjoittava, naputtelee sitä konettaan jossakin veneen alla tai alkoholistien/narkkarien yhteiskämpässä...
Vastaukset 31
Vanhimmat
Toimeentuloni ja terveydentilani ovat erinomaisia, kiitos vain kysymästä. Minulla on lapsiluku täynnä ja kieltäydyn lisääntymästä. 46 vuoden ikä saattaa olla jonkinlainen riski, mutta ei kuitenkaan mahdoton ikä vielä, edellyttäen siis, jos HALUAISIN lapsen.
..sinun kokemuksesi/näkemyksesi ei siis tue sitä, että riskit olisivat nuo kyseiset (joku noista tai joku noiden kaltainen), joilla aborttioikeutta (Suomessa) niin kovasti yritetään perustella(?)
kun olen tällä palstalla riekkunut, olen systemaattisesti ja johdonmukaisesti korostanut sitä, että jokaisella naisella on oltava oikeus turvalliseen ja lailliseen aborttiin, mikäli mistä tahansa syystä ei HALUA jatkaa raskauttaan. Lain tulisi Suomessa olla kuten Ruotsissa, missä naisen halu riittää. Keksiä erilaisia syitä lääkärille on alentavaa sekä naiselle että lääkärille mikäli syy ei pidä paikkaansa.
Tietysti on toivottavaa, että jokainen nainen tekisi kaikkensa mitä suurimmalla huolella, ettei joutuisi siihen tilanteeseen. En missään tapauksessa kannata mitään hellurei-asennetta.
-riski oman lapsenne inhoamiseen
-riski oman lapsenne kaltoinkohteluun
-riski mielenterveytenne romahtamiseen
Lisäksi oli jo olemassa fyysinen sairaus ja sen tuoma riski, sekä mielenterveysongelmat, jotka olisivat pahentuneet ellen olisi saanut keskeytystä.
Happy now?
..mutta sinulla näkyy olleen terveydelliset syyt aborttiisi.
Omasta puolsetani lisään riskit jotka itselläni olisi olleet edessä:
- itsekkin lapsena ottaa vastuu lapsesta ja näin jättää oma lapsuus elämättä
-lapsena en olisi lapselle voinut tarjota mitään
- vanhemmuuden liian aikaisesta taakasta johtuva nuoren elämästä syrjäytyminen
- lopun elämää kestävä väistämättä jonkin tasoinen suhde väkivaltaiseen ja rikolliseen toisen vanhemman perheeseen lapsen kautta
En ole karvan vertaa kiinnostunut ovatko nämä riskit jonkun muun mielestä riittävät abortoimiseen. Minulle ne olivat päivän selvät. Itselleni oli kysymys elämästä ja kuolemasta ja valitsin oman elämän. Valintaa ei ole tarvinnut katua eikä syyllisyyttä potea, koska vaihtoehtoja ei ollut.
..on mielestäni perusteena jo ihan muuta kuin mukavuustekijä...
siis itsehän se teinikin aikuisten hommiin on ryhtyny, joten ottakoon vastuun seurauksista. Ei se mukavuusabortointi ikää katso.
Ja enneku joku kiihkolainen alkaa taas riiheen jostain 10-vuotiaiden insestiraiskauksesta niin sanotaan nyt että pikkutytön hyväksikäyttö on sitten eri juttu, mikä ei taas liity teinien holtittomaan sekoiluun.
voit olla rauhassa eri mieltä.se ei ketään kiinnosta :))
On se kuule niin kivaa tuo seksi, että ei ihme että teinitkin kokeilee!Kokeile sinäkin, niin tiedät!!
:DDD :DDD
vai miksi edes vaivauduit kommentoimaan? :D
Juu, tosin seksiin oikeutetut eroaa siinä että he ovat valmiita kantamaan siitä mahdolliset seuraamuksetkin.
Tappaminen ei sitä ole, se on raukkamaista vastuun pakoilua.
Kyllä seksi kiinnostaa......
yllätys, mutta kyse olikin siitä mitä sitä kiinnostaa täällä kertoa?
Seksin ilosanomaa kannattaa aina julistaa.
..syyni aborttiin oli se, etten halunnut lasta.
En halunnut äidiksi, en halunnut vanhemmuuden vastuuta, en halunnut luopua elämästäni (asuin ulkomailla enkä olisi voinut jäädä, jos olisin pitänyt lapsen) enkä missään tapauksessa olisi pystynyt synnyttämään lasta ja antamaan häntä adoptioon (hatunnosto kaikille, jotka pystyvät, mutta minä ihan reilusti tunnustan etten pysty).
Neuvoisin siksi kaikkia, jotka harkitsevat aborttia miettimään, mitä he todella haluavat, sillä lopulta vain sillä on väliä. Jos minun on pakko poimia tuosta listasta 'riskejä' niin sanoisin nämä:
-riski oman lapsenne inhoamiseen
-riski mielenterveytenne romahtamiseen
Kyllä minä lapsesta olisi pitänyt niin hyvää huolta kuin olisin pystynyt enkä tietenkään olisi esimerkiksi surmannut häntä, mutta masennus oli jo hiipimässä mieleeni ajatellessani raskauden jatkamista, joten olisin varmastikin tuntenut paljon negatiivisia tunteita lasta kohtaan. Ja varmaan olisin oppinut tuntemaan myös positiivisia tunteita, mutta pelkäänpä pahoin, että negatiiviset tunteet olisivat voineet olla vallalla, sillä en todellakaan halunnut äidiksi tipan tippaa.
Minusta siis puheet 'mukavuusaborteista' ovat täyttä puppua. Jos tietää ettei halua vanhemmaksi, silloin se on aborttiin paras mahdollinen syy. Paljon huonompi syy olisi se, että esimerkiksi ei olisi tarpeeksi rahaa ja paljon surullisempi syy olisi se, että lapsella olisi esimerkiksi kehitysvamma (jolloin lapsi on ollut toivottu).
mukavuusabortin!
..abortin parhaasta mahdollisesta syystä! Ei kyse ole 'mukavuudesta' jos oma tahto on voimakkaasti vastaan.
Oma tahto pitää oma mukavuus, välttää epämukavuus jos joutuisi luopumaan siitä tahdosta.. = selkeä MUKAVUUSABORTTI!!! :D
Allekirjoitan; mukavuusabortti oli ja sellaisena pysyy!
Noista sinun antamistasi vaihtoehdoista lähinnä minua olisivat olleet
-riski oman lapsen kaltoinkohteluun ja
-riski mielenterveyteni romahtamiseen
Minulla on neljä lasta. Kolme niistä syntyi toivottuna ja neljättä rupesin odottamaan kierukan petettyä. Neljättä raskauttani jatkoin sillä ajatuksella että annan adoptioon. En kuitenkaan kyennyt kantamaani lasta pois antamaan, joten pidin hänetkin, ja rakastan enemmän kuin mitään muuta, kuten kaikkia muitakin lapsiani.
Enempää en kuitenkaan lapsia halunnut. Koin että voimani riittivät juuri ja juuri näihin neljään. Onneksi minulla on mies tukenani, yksinhuoltajana en varmasti pystysi tähänkään. Viidennen kerran tulin raskaaksi sterilisaation tehtyäni ja silloin tein abortin. En kadu aborttiani, koska tiedän etten kykenisi olemaan hyvä ja jaksava äiti viidelle enää. Adoptiota olin jo kerran ajatellut ja huomannut sen itselleni mahdottomaksi, joten tuossa vaiheessa abortti oli minulle aika helppo valinta. Kaikki mahdolliset sen vaihtoehdot tuntuivat liian vaikeilta kestää.
Raskautta jatkaessani olisin uhrannut oman mielenterveyteni, jaksavuuteni äitinä ja hyvinvointini. Ja tietenkin sen ohella olemassaolevien neljän lapseni hyvinvoinnin. Siihen nähden ratkaisu oli varsin helppo, enkä ole katunut sitä.
ei sosiaalinen syy eli mukavuusabortti. Mistähän niitä mukavuusabortoijia kuitenkin se 97% sikiää?
Huomaat että monilapsisuusperuste on eri asia kuin sosiaaliset syyt, mutta silti väität sosiaalisin syin eli "mukavuusabortteja" tehtäväksi 97%?? Tuo prosenttilukuhan perustuisi kai lähinnä siihen, että pitää kaikkia muita kuin terveydellisiä perusteita "mukavuusabortteina". Sosiaalisin perusteinhan abortteja tehdään alle 90% kaikista aborteista...
kaikki muut kuin terveydelliset syyt on niitä mukavuusabortteja. Myös se kun ei jaksas eikä huvittas niin montaa.. voishan sen pois antaa, mutta -voi nyyh- kun siitä voi tulla ITSELLE niin hirveet traumat!! Siis "ylimääräset" lapset pyövelin hoiteisiin vaan!
Suurin riski olisi ollut se, että en rakastaisi lasta kuin minun mittapuuni mukaan omaa lastaan tulee rakastaa. Ja sen mittapuun mukaan lasta rakastetaan ihan siitä sekunnista lähtien kun tajuaa olevansa raskaana.
Lapsella olisi ollut köyhä lapsuus, vanhempien henkisten resurssien puutteesta (siis ei todellakaan materiaalisesti köyhä, vaan henkisistä resursseita on kyse) olisimme olleet keskeneräisiä vanhemmiksi. Se ei olisi aiheuttanut varmaan keskivertoista lapsen elämää kurjempaa kohtaloa, eli lapsikauppaa, inhoamista tms. Mutta meidän lapsemme kun ei tarvitse nöyrtyä mihinkään keskivertoiseen, vaan hän tulisi olemaan vanhempiensa elämännapa.
minäkin tunnen HYVÄN äidin, joka synnytti ensimmäisensä 16-vuotiaana... ja sinä olit mitä... 27v? Huh! Jotkut ovat keskenkasvuisia loppuikänsä..!
ihmiset. Vaikka äiti ja isä olisivat todella mänttejä ja henkisesti köyhiä ihmisiä, niin ihmisellä voi silti olla ihan hyvä lapsuus ja myöhempi elämä. Myös muut ihmiset vaikuttavat lapsen kehitykseen: sisarukset, isovanhemmat, muut sukulaiset, päivähoitajat, opettajat, toverit.
Nainen kypsyy äidiksi ensimmäisen lapsensa odotusaikana. Ei kukaan ole vielä siinä vaiheessa kypsä äidiksi, kun hän alkaa odottaa esikoistaan, oli hän sitten 15 tai 50 vuotias. Sinulla on minusta aika kummalliset puolustelut abortillesi. Mutta niinhän useimmilla abortin tehneillä on.
Lapselle ei muuten ole ollenkaan hyväksi olla perheen tai vanhempiensa elämän keskipiste. Lapset tarvitsevat hoitoa ja välittämistä, mutta eivät keskipisteenä oloa tai palvontaa.
Lapsi elää mukana siinä elämässä. Toki hän vaatii tietyn hoidon ja kasvatuksen, sekä rakkauden, mutta ei hänelle tarvitse pumpulipetiä pedata ja kultalusikkaa olla suuhun laitettavaksi. Mutta jos tosiaan on 27-vuotiaana henkisesti niin köyhä, ettei kykene muuhun kuin aiheuttamaan kärsimystä muille niin it's ok...
Aivan totta!
Se on kiinni jokaisen elämänarvoista milloin kokee itse olevansa valmis vanhemmaksi...
Juuri siihen oman lapseni ei tarvitse nöyrtyä...
hän joutui nöyrtymään johonkin vielä pahempaan...
Valmis on silloin kun on henkisesti kypsynyt tarpeeksi. Arvoilla on vain se yhteys tässä, että jotkut asettavat omat halunsa (arvostamansa asiat) toisen ihmisen hengen edelle, toiset taas eivät...
nöyrtyä 'vain' kuolemaan... hyi helvetti!