Olen kärsinyt masennuksesta noin 4,5 vuotta. 1,5 vuotta sitten päätin, että tapan itseni sitten kun alkaa kortit loppumaan. Nyt olen siinä pisteessä. Mistään ei saa enää sisältöä elämään. Joka päivä on toisensa kopio. Ensin kouluun, sitten töihin ja illalla nukkumaan. Vihaan ja halveksin itseäni. Elämä tuntuu vaan potkivan päähän kokoajan.
Onneksi kaikki loppuu tässä kuukauden sisällä.
Asiat alkaa olla jo järjestetty sen osalta että olen valmis lähtemään pois täältä.
Kesän tulo antaa jotenkin hassusti voimaa itsemurhan miettimiseen ja suunnittelemiseen.
Se on jännä juttu, että miten paljon olo helpottuu kun tietää kuolevansa pian.
Onneksi kaikki loppuu tässä kuukauden sisällä.
Asiat alkaa olla jo järjestetty sen osalta että olen valmis lähtemään pois täältä.
Kesän tulo antaa jotenkin hassusti voimaa itsemurhan miettimiseen ja suunnittelemiseen.
Se on jännä juttu, että miten paljon olo helpottuu kun tietää kuolevansa pian.
Vastaukset 15
Vanhimmat
älä tee sitä, olet tärkeä monelle ihmiselle, jota et nyt ehkä nää, elämässä on aina olemassa se perus vire, joka voi olla surullinen, mutta ei aina, ja se ainan vuoksi kannattaa elää ja olla onnellinen. Hanki koira itsellesi ja laita sille nimeksi ilona, kyllä se kannattaa, elämä kantaa sittenkin.
Rakkaudella
tiedän mistä puhun koska yritin itsemurhaa reilu kuukausi sitten. päätöksestä tuli kyllä levollinen olo mutta jälkeen päin olen kiittänyt luojaa että selvisin vaikka ylämäki joka nyt on edessä on todella jyrkkä ja kivinen mutta loppujen lopuksi se kannattaa. onko sulla lääkkeitä käytössä ja saatko psykiatrista apua mistään? vastaa,ole kiltti!
Itsemurha minunkin kannalta tuntuisi helpottavalta ratkaisulta silloin kun elämä on todella tuskaista, mutta sieltä tuskan seasta löytää aina jotain pieniäkin asioita minkä takia jaksaa vielä elää.
Miten jaksat käydä masentuneena koulussa ja töissä? Jospa lopettaisit vaikka työt ja aloittaisit jonkun harrastuksen mikä kiinnostaa.
tuosta opiskelusta ja samaan aikaan työskentelytä. Milloin kerkeät levätä?
Voihan se epäonnistuakin - eli pahimmassa tapauksessa invalidisoidut pyörätuoliin. Ystävältäni jäi kaksi lasta ja sureva puoliso. Luulen, että näiden ihanien lasten elämä on ainakin vähäksi aikaa pilalla. Ystäväni vanhemmat ovat surusta sekaisin. Puoliso ja ystävät kävivät kuolinvuoteella sairaalassa - eli siis minäkin. Voin vakuuttaa etten soisi kenellekään tätä kokemusta - siis surua joka jäi läheisille.
Mulla tuli masennukseeni kuuluvat itsari-ajatukset kuvioihin jo joskus 13-vuotiaana. Nykyään olen vähän yli kolmekymppinen. Ajatuksia vieläkin tulee, mutta ajattelen sen kuuluvan taudinkuvaan...aivot vain ottavat sen ajatuksen kehiin kun tuntuu hankalalta.
En ole koskaan yrittänyt tehdä itsaria, mutta ajatuksia on riittänyt. Olen sen verran selväjärkisenä saanut olla, Luojan kiitos, että olen aina ajatellut seuraamuksia siitä ja kaiken Varjelkoon, etten sekoa koskaan niin pahasti että tappaisin itseni.
Elämän turhuus. Itsekin usein koen eläväni turhaan, mutta jos löydän edes yhden tai vähän useamman syyn elää, niin se auttaa eteenpäin. Ja mietin niitä, jotka ovat vaikka liikuntakyvyttömiä, heillä on vielä vaikeampaa. Itse pääsen sentään vielä liikkumaan paikasta toiseen.
Ei anneta periksi, please. :)
Mittee mä oikein kirjottelin, tuossa yhdessä kohdassa "Olen sen verran selväjärkisenä saanut olla, Luojan kiitos, että olen aina ajatellut seuraamuksia siitä ja kaiken Varjelkoon, etten sekoa koskaan niin pahasti että tappaisin itseni." Joku lause tais jäähä tyngäksi...no, järkevintä tuo sekasotku on puhdistaa näin: "...Ja varjelkoon, etten sekoa koskaan niin pahasti että tappaisin itseni."
Ois pitäny esikatselussa muokata tuo teksti tarkemmin. :/
Olen aina ollut masentunut ja erityisen masentunut ja ahdistunut olin parikymppisenä opiskelijana. Suoriutumispaineet ja yksinäisyys sekä kova lapsuus olivat kova pala. Mietin itsemurhaa monta kertaa. Päätin kuitenkin hammasta purren, että jatkan elämää vielä vähän aikaa. Eniten sain sitkeyttä ajatuksesta hautajaisistani: kuinka suurta tuskaa kuolemani sittenkin aiheuttaisi lähimille omaisilleni ja itse asiassa, kuinka nolo eli häpeällinen ratkaisuni olisi. Ja kas kummaa, tutkinto tuli suoritettua, tapasin mieheni, sain työpaikan, tuli lapset ja elämä hymyili ja hymyilee edelleenkin.
Nuoruus on tuskallista, koska tulevaisuus on niin epävarma. Tuska hellittää, usko pois ! Äläkä arastele turvautua lääkitykseen, jos masennuksesi on kova - minua se ainakin on auttanut, koska masennukseni on sisäsyntyistä.
Entä jos ei asiat muutukaan eikä elämä parane? Ei ainakaaan mulla.
Minä olen kärsinyt masennuksesta tooosi kauan. Luulin nuorena että kaikki kääntyy vielä hyväksi, mutta ei. Vain paskaa lentänyt silmille jatkuvalla syötöllä. En luota enää elämään, en usko enää ihmisiin. Ymmärrän kyllä avaajan ajatuksia, mutta itsemurhaan en kannusta missään nimessä...
Vielä viimeinen takaportti mullakin on auki: Jos tapahtuu ihme. Mutta vähän on uskoa ihmeeseen enää.
No jos on 6-8 tuntia koulussa ja 7 tuntia töissä, niin siihen jää 9h nukkumiseen ja muihin askarteisiin. Enkä sitä paitsi saa enää nukuttua kuin 4-6 tuntia yössä. Lexapro nimistä lääkettä käytin 8kk. Se paransi oloa jonkin verran, mutta sivuvaikutuksena mulla oli jokapäiväistä päänsärkyä.
Psykiatrilla kävin pari kuukautta, mutta se ei johtanut mihinkää.
Omasta mielestäni mulla ei ole enää mitään nähtävää tai koettavaa tässä maailmassa. Tässä vaiheessa haluan vain eroon siitä kaikesta paskasta mitä on kerääntynyt pään sisään.
Se hyvä puoli on että ei ole enää montaa läheistä ketkä jäisivät suremaan. Ja kyllä ne ymmärtää ettei tälläinen elämä ole elämisen arvoista.
Halusin näillä avautumisilla vain nähdä muiden mielipiteitä.
Paistaako Perussa?
Terve,
tänään kaikki päättyy. Tasan kello 22.30 vedän itseni hirteen. Maailma saa vihdoinkin haistaa pitkän paskan.
t: 19 vuotias mies
Suomi - Saksa !
Ja turpiin menee? 7 -1
Kerro miten kävi.
MENNEESTÄ: elämä TÄSSÄ JA NYT> MUUTOS!vanhaan kaavaan> mitä mä /sä haluan? > pois oravanpyörästä > nautittavaan ELÄMÄÄN !
SAPATTIVUOSI itsensä tutkiskeluun.
http://www.google.com/search?hl=fi&rls=com.microsoft:fi:IE-Address&rlz=1I7SUNA&sa=X&oi=spell&resnum=0&ct=result&cd=1&q=sapattivuosi&spell=1