Päivä päivältä tulen yhä varmemmaksi, että joku keskittymishäiriö mulla on. Kukaan ei kylläkään usko mua. Olenhan kiltti ja rauhallinen, ja peruskoulussa olin melko hiku. Mutta nyt aikuisena tuleekin aina vaan seinä vastaan. Olen aina syyttänyt itseäni laiskaksi, kun en yllä niihin suorituksiin, joihin kaikki normaalit ympärilläni pystyvät. Ammattikouluja ja työpaikkoja olen jättänyt kesken kaiken, kun kaikki on niin VAIKEAA ja käsittämätöntä!
Pari vuotta kaikki meni hyvin, kun olin vuorotyössä. Tarvitsen elämääni sitä vuorotyön epäsäännöllisyyttä ja mahdollisuutta nukkua usein päivisin. Silloin olin hereillä ja valpas aina kun piti ja sain nukuttua paremmin kuin koskaan! Pääni on "kaaos", joten epäsäännöllinen elämä on mulle EHDOTTOMUUS!
Mutta nyt taas joudun heräämään säännöllisesti aamulla. Elämä alkaa tuntua vanhalta tutulta, siltä mitä se oli ennen vuorotyötä. Mahdottomalta siis. Seinä nousee vastaan..
Kaikki ihmiset antaa viisaita neuvojaan, että "sun pitää tehdä niin ja niin!" Näyttää sujuvan niin helposti muilta. Mä en yhtä vaivaista työttömien kurssia ees saa kunnialla läpi! Tutut ajatukset lapsuudesta ja nuoruudesta tulee takas. Olenko laiska, vai onko mussa todellakin jotain pahasti vialla?
Hetken ajan luulin taas, et mun PITÄÄ pystyä siihen, mihin muutkin. "Oon vain laiska." Sit iski masennus ja stressi, kuten nuorempanakin.
Nyt on taas aika sanoa, että EN OLE KUIN MUUT! EN PYSTY! Sen jos vielä sais selvitettyä, et MIKSI en pysty? Mikä mussa on vikana?
Ja vanha tuttu häpeä.. miten kehtaan sanoa pomolle, että otin sairaslomaa, kun en enää nuku? Kun eihän mussa oo oikeesti mitään vikaa? Oon vaan laiska? Vai mitä??
Olen netissä täyttänyt niitä ad/hd:n itsetestauslomakkeita. Hämmästyin, miten sieltä löytyi lukemattomat määrät minulle tuttuja ongelmia. Ehkäpä testeihin pyrin. Sen kyllä tiedän itsekin, että luova ja älykäs olen, ja toisaalta uskon, että haluan pitääkin luovuuteni. Ongelma vain on se, että miten ihmeessä opin selviämään tässä yhteiskunnassa?
Kysymys tänäänkin kuuluu: pääsenkö aamulla töihin? Univelkakierre on suuuuuunnaton!!!
Pari vuotta kaikki meni hyvin, kun olin vuorotyössä. Tarvitsen elämääni sitä vuorotyön epäsäännöllisyyttä ja mahdollisuutta nukkua usein päivisin. Silloin olin hereillä ja valpas aina kun piti ja sain nukuttua paremmin kuin koskaan! Pääni on "kaaos", joten epäsäännöllinen elämä on mulle EHDOTTOMUUS!
Mutta nyt taas joudun heräämään säännöllisesti aamulla. Elämä alkaa tuntua vanhalta tutulta, siltä mitä se oli ennen vuorotyötä. Mahdottomalta siis. Seinä nousee vastaan..
Kaikki ihmiset antaa viisaita neuvojaan, että "sun pitää tehdä niin ja niin!" Näyttää sujuvan niin helposti muilta. Mä en yhtä vaivaista työttömien kurssia ees saa kunnialla läpi! Tutut ajatukset lapsuudesta ja nuoruudesta tulee takas. Olenko laiska, vai onko mussa todellakin jotain pahasti vialla?
Hetken ajan luulin taas, et mun PITÄÄ pystyä siihen, mihin muutkin. "Oon vain laiska." Sit iski masennus ja stressi, kuten nuorempanakin.
Nyt on taas aika sanoa, että EN OLE KUIN MUUT! EN PYSTY! Sen jos vielä sais selvitettyä, et MIKSI en pysty? Mikä mussa on vikana?
Ja vanha tuttu häpeä.. miten kehtaan sanoa pomolle, että otin sairaslomaa, kun en enää nuku? Kun eihän mussa oo oikeesti mitään vikaa? Oon vaan laiska? Vai mitä??
Olen netissä täyttänyt niitä ad/hd:n itsetestauslomakkeita. Hämmästyin, miten sieltä löytyi lukemattomat määrät minulle tuttuja ongelmia. Ehkäpä testeihin pyrin. Sen kyllä tiedän itsekin, että luova ja älykäs olen, ja toisaalta uskon, että haluan pitääkin luovuuteni. Ongelma vain on se, että miten ihmeessä opin selviämään tässä yhteiskunnassa?
Kysymys tänäänkin kuuluu: pääsenkö aamulla töihin? Univelkakierre on suuuuuunnaton!!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
http://fi.wikipedia.org/wiki/Univaje