Synnytin kauniin pojan reilu viikko sitten. Ensisynnyttäjänä jännitin aika paljon, että miten hirveää se synnyttäminen onkaan... Ja vielä enemmän jännitin sitä, miten alapää siitä palautuu... Ihan tavallisia ja yleisiä pelkoja siis.
Nyt juuri kokeneena haluan kuitenkin tsempata teitä muita samassa jamassa olevia. Mulla synnytys kesti aika kauan, ja oli toki kivulias. Mutta tuskin kukaan kuvittelee, että supistukset ei sattuis. Heh. Ei se kuitenkaan niin paha juttu ollut, kuin luulin. Supistusten välissä ehtii kuitenkin vetämään henkeä.:) Ja fiilis on hyvä, koska tietää saavansa vauvan pian syliinsä!
Torstai illalla alkoivat säännölliset supparit 10minsan välein. Lapsi syntyi vasta lauantai aamulla. Väsymys oli siis aika suuri, kun en ollut voinut nukkua. pe-la yönä kätilö suositteli epiduraalia, ja sen otin, että voisin hetken levätä.
Epiduraali on aivan ihme! Sen jälkeen ei sattunut enää mikään! Sain nukuttuakin puoli tuntia. Kun lapsen pää alkoi painamaan ulos, tunsin sen toki, mutta samanlaisesta kivusta ei voi puhua, mitä aiemmat supistukset olivat olleet. Jännitti vain sitten jo kovasti...
Mies oli tukena koko ajan, ja olen hänestä tosi kiitollinen ja ylpeä. Itsekin pysyin rauhallisena. Mitäpä siinä vaiheessa enää painikoimaan... Henkilökuntakin oli osaavaa ja asiallista.
Vauvan sydänäänet laskivat meillä liikaa, joten hommaa piti nopeuttaa imukupilla. Sen takia tehtiin pieni leikkaus välilihaan. Sitäkään en tuntenut ollenkaan.
Lapsi saapui maailmaan ihmeellisen, terveenä, kauniina, ja teki meistä maailman onnellisimmat vanhemmat!
Sen jälkeen tuli ulos istukka, mutta enpä sitäkään juuri huomannut. Olin niin liikuttuneessa tilassa, kun katselin vauvaa kylvyllä isukin kanssa. Sitten kätilö ompeli leikkaushaavan. Sen lisäksi tuli kuulema joku aivan pieni haava häpyhuuleen, johon laittoi tikin tai kaksi.
Puudutus vaikutti vielä la päivän. Istuminen teki kipeää vasta sunnuntaina, eikä silloinkaan niin kipeää, kuin olin kuvitellut. Neljän yön päästä pääsin kotiin, eikä ollut enää mitään ongelmia istua! Ei tunnu missään koko tikit. En ole vielä katsonut peilin kanssa, mutta etuosaa olen pestessä kurkkinut. Näyttää ihan samalta kuin aina ennenkin. Ei mitään muutosta.
Jumpan aloitin jo laitoksella. Sieltä sai jumppaan ohjeetkin. Ei ole ongelmia pidätellä pissaa tms. Kakkaaminen ei muuten sattunut lainkaan edes lauantaina, vaikka luulin että olis sattunut. Koitin varovasti eilen laittaa sormea aavistuksen sisällenikin, ja puristin. Hyvin tuntuu lihakset. Hirmuisen nopeasti olen palautunut. Kävelyllä voin jo hyvin käydä, ja olen alkanut tekemään vinoja vatsalihaksia. Kohtu on supistunut hyvin ja jälkivuoto vaatii enää pienen siteen.
Kiloja on vielä 8 ylimääräistä... Mutta eiköhän ne äkkiä kaikkoa.:)
Yleisesti synnytyskokemuksenani voin siis sanoa, että mikään, supparit, imukuppi, välilihan leikkaus, lapsen ulos työntäminen, palautuminen... ei ole ollenkaan niin tukalaa ja vaikeaa, kuin mitä olin kuvitellut. Ihan turhaan jännitin!
Älkää siis suotta jännittäkö etukäteen! Synnytys voi mennä tosi hyvinkin! Ja ylivoimaisesti suurimmalla osallahan meneekin. :)
Älkää pelätkö etukäteen
8
1392
Vastaukset
- .........
ihana :)
t. rv 22 - kesäkuumasu85
Mukavan kuuloinen homma:) Mukava, että jotkut löytävät aina positiivisia ajatuksia, vaikka kipujakin olisi kuinka tuntenut. Vauva palkitsee. Onnea ihanasta ja rakkaasta vauvasta ja positiivisuutta jatkossakin! Sunlaisia tarttee:>
- näin..
itellä alko supparit viikko sitten keskiviikkona seittemältä illalla. kymmeneltä menin laitokselle, sillon neljä senttiä auki. epiduraali klo 11, kalvot puhkaistiin yhdeltä ja sitten oottelemaan ja torkkumaan. kyljellään kun olin, alkoi aina ylemmästä kyljestä puudutus lopettamaan vaikutusta, mutta kun käänsi kylkeä, se helpotti. epiduraali muuten on ihme:D vaikutti heti, vaikka manasivat että puol tuntia menee. seittemältä torstaina epiduraali pois ja supistuksia vahvistava tippa käteen. supparit alko työnnättävinä kahtakymmentä vaille kaheksan ja kahta vaille oli poika sylissä. paino 4590g ja pituutta 54cm. ei repeämistä, ei tikkejä, istukka tuli kolmen minuutin päästä. eka lapsi, kivulias mutta helppo synnytys, kun oli niin nopea. eli olkaa urheita, ei se aina välttämättä tarkota tuntien tuskaa ja leikkomista että saa sen murusen ulos:)
- esikoinen :)
helpotti aivan älyttömästi lukea kokemuksianne, nöyrä kiitos siitä :) ensi viikolla itselläni sama edessä. viimeiset pari viikkoa olen panikoinut tavallista enemmän ja miettinyt vähän väliä että "entäs jos sittenkin jokin menee huonosti..." mutta nyt alkaa jotenkin mieli jo rentoutua, kun kuulee ja lukee tarpeeksi hyviä kokemuksia ja voi turvautua siihen ajatukseen, että niin suurella osalla synnytys on mennyt kuitenkin todella hyvin :)
- janika.hakanpaa
Sinulla se oli,niinkuin ruusuilla tanssimista.. ..niin mäkin luulin,kun menin ekaa synnyttään,mutta toisin kävi. Muksu ei millään meinannut mahtua tulemaan ulos,imukupilla vetivät,imukuppi irtos ja teki hirveet haavat pienen päähän,silti uudestaan vedettiin. Muksu syntyi 1tunnin ja 36 minuutin ponnistamisen jälkeen ja oli oivan harmaa,eikä huutanut. Niinpä kaikki hirveellä kiireellä yriti kaikkensa,mutta huuto ei alkanut, sitten hänet vietiin juoksujalkaa keskolaan... En siis saanut syliini,näinkin vaan vilaukselta. Se kolahti sydämeen. Olin aivan VARMA,etten näkisi mun prinsessaa enää ikinä.
Kukaan ei ollut edes ehtinyt sanomaan,kumpi tuli,tyttö vai poika. Lapsi oli jo viety pois,kun mä kysyin "Olihan se meidän _-_ (neidin nimi)?".
Väliliha leikattiin, leikkaushaava tulehtui,siitä meni tulehdus kohtuun. En pystynyt kävelemään kunnolla,enkä istunut ilman hirveitä kipuja yli kuukauteen. Sairaalassakin joutuivat tuomaan mulle jatkuvasti kipulääkettä ja ruuat sänkyyn. Lastani menin katsomaan pyörätuolilla (mies työnsi).
Että voihan sitä toisinkin olla. Elämä kun yleensä ei mene ikinä niin kuin on sunnitellut... - ....
kerrankin positiivisia synnytyskokemuksia (lukuunottamatta janikan kokemusta..). pelottaa niin hemmetisti tuo synnytys, ehkä juuri kaikenmaailman repeämiset ja sitten palautuminen. turhaa kai sitä on etukäteen pelätä, kun ei tulevaan voi kuitenkaan vaikuttaa. pelkää sitten tarvittaessa vaikka seuraavaa synnytystä. :P
- neulansilmästä
Helpolla ei naiset selviä synnytyksestä, niin kovaa työtä se on. Mulla katkes verisuonia kasvoista kun ponnistin, arvaa olinko ihana näky sen jälkeen. Voihan se jonkun mielestä olla positiivista kun pillu on tuhannen päreinä synnytyksen jälkeen, ainoa positiivinen asia mun mielestä on se vauva, synnytys on perseestä, todella vastenmielistä puuhaa.
- naurattaa...
neulansilmästä kirjoitti:
Helpolla ei naiset selviä synnytyksestä, niin kovaa työtä se on. Mulla katkes verisuonia kasvoista kun ponnistin, arvaa olinko ihana näky sen jälkeen. Voihan se jonkun mielestä olla positiivista kun pillu on tuhannen päreinä synnytyksen jälkeen, ainoa positiivinen asia mun mielestä on se vauva, synnytys on perseestä, todella vastenmielistä puuhaa.
Hienosti kerroit sun juttus, hah, hah. Joo ei se munkaan mielestä mitenkään helppoa ole. Tulee vain mieleen et onks noi vieläkin huumeessa vai dementiako iski jälkikäteen.
Tuskaista toimintaahan se on, mutta lopussa kun vauvan naaman näkee on ihanaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874088Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella242911No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452310- 341321
- 10909
- 131885
- 6874
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12822- 11760
Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124756