Suhteeni ruokaan..normaali?

Minkälaiset oireet sitten riittävät kuvastamaan BEDIä tai esim. ETNOSta? En halua olotilalleni mitään varsinaista diagnoosia, mutta kun on alkanut itsestä tuntua ettei tämä ole normaalia..ja täytyisikö olla sitten ylipainoinen, että tätä voisi kutsua todelliseksi ongelmaksi?

Asiahan on näin, että olen ollut ruumiinrakenteeltani aina suhteellisen hoikka (hoikat kädet, jalat) mutta nykyään kaikki se mikä keräytyy, kertyy aina ensiksi keskivartalolle eli mahaan. Olen 170 pitkä ja painoa 60 (käyn salilla joten lihasta löytyy), omasta mielestäni olen kuitenkin normaalin ja pyöreän välimaastossa, mahani on liian suuri. Ja pelkään/tiedän että tämä ongelma ruuan (ja mahani) suhteen tulee ajan myötä vain pahenemaan..siksi olisi kiva tietää jo hyvissä ajoin, mistä pitäisi lähteä jos haluaisi päästä tästä ruuan kyttäämisestä eroon.

Mitä kerroit tuosta naisen painon muutoksesta aikuisikään mentäessä, niin tuo kuulostaa vaan vähän "keksityltä" (etenkin SYLI:n keskustelupalstalla), joka sallisi nuorten naisten lihoa..Toisaalta, itse muistelen kaihoisasti neljän vuoden takaisia aikoja, jolloin olin vielä nuori ja painoa oli 5-10 kg vähemmän. Pitäisikö siis nykyinen paino ja ruumiinrakenne hyväksyä, totutella ajatukseen että teen mitä tahansa, ei tilanteeseen tule muutosta (ainakaan parempaan, päinvastoin)??

Kysyn vaan kirjoitti:

Minkälaiset oireet sitten riittävät kuvastamaan BEDIä tai esim. ETNOSta? En halua olotilalleni mitään varsinaista diagnoosia, mutta kun on alkanut itsestä tuntua ettei tämä ole normaalia..ja täytyisikö olla sitten ylipainoinen, että tätä voisi kutsua todelliseksi ongelmaksi?

Asiahan on näin, että olen ollut ruumiinrakenteeltani aina suhteellisen hoikka (hoikat kädet, jalat) mutta nykyään kaikki se mikä keräytyy, kertyy aina ensiksi keskivartalolle eli mahaan. Olen 170 pitkä ja painoa 60 (käyn salilla joten lihasta löytyy), omasta mielestäni olen kuitenkin normaalin ja pyöreän välimaastossa, mahani on liian suuri. Ja pelkään/tiedän että tämä ongelma ruuan (ja mahani) suhteen tulee ajan myötä vain pahenemaan..siksi olisi kiva tietää jo hyvissä ajoin, mistä pitäisi lähteä jos haluaisi päästä tästä ruuan kyttäämisestä eroon.

Mitä kerroit tuosta naisen painon muutoksesta aikuisikään mentäessä, niin tuo kuulostaa vaan vähän "keksityltä" (etenkin SYLI:n keskustelupalstalla), joka sallisi nuorten naisten lihoa..Toisaalta, itse muistelen kaihoisasti neljän vuoden takaisia aikoja, jolloin olin vielä nuori ja painoa oli 5-10 kg vähemmän. Pitäisikö siis nykyinen paino ja ruumiinrakenne hyväksyä, totutella ajatukseen että teen mitä tahansa, ei tilanteeseen tule muutosta (ainakaan parempaan, päinvastoin)??

Lue lisää

Luuletko tosiaan, että monikaan on saavuttanut 11-vuotiaana painonsa? Ei taida monikaan olla.. BED:issä oli ahmintakohtauksia vähintään kaksi kertaa viikossa ja syyllsyyttä siitä, mutta ei kompensointia. EDNOS taas: Ednoksen oireita

1. Ei vastaa anoreksian, bulimian tai muun tunnetun syömishäiriön tarkkaa kuvaa
2. Syöminen ja ruokaan liittyvät tuntemukset ovat häiriintyneet
3. Henkilö saattaa esim. vuoroin paastota, ahmia tai syödä aivan normaalisti
4. Fyysiset perusteet eivät sovi mihinkään tunnettuun syömishäiriöön


Lääkärihän sen diagnoosin antaa, joten vaikea sanoa, miksi tuota sinun ongelmaasi pitäisi kutsua. Sinulla on jotain syömisongelmia, se ainakin on selvä.

Sinulla on minusta hiukan häiriintynyt kehonkuva, en jaksa uskoa, että sinussa olisi tuossa painossa ja pituudessa liikaa.. Minunkin mahani ja erityisesti reidet ovat liian suuret. Niille ei ikävä kyllä lopulta voi kamalan paljon, ellei halua käydä läpi leikkauksia tai muuta. Parasta mitä voisit tehdä on, että opettelet pikku hiljaa hyväksymään kehosi. Vaikka laihduttaisit, niin tuskin se "lihavuus" poistuu. Se on enemmänkin päässäsi. On vaikeaa hyväksyä, että vartalo saisi olla epätäydellinen.. Itse teet päätöksesi, mutta itse samanlaisten ongelmien kanssa kärsivänä neuvoisin mieluummin hyväksymään oman kehosi kuin yrittää muuttaa sitä sellaiseksi kuin unelmoit. Minä yritin muuttaa, toivoen, että alkaisin pitää itsestäni enemmän. Siitä seurasi vaan, että kehon muoto ja paino alkoivat määrittää elämää ja arvoani ihan liikaa. Jokaisen aamun aloitan vieläkin mittaamisilla ja punnituksilla ja viime päivien mässäilyjen takia tekee mieli itkeä. Laihdutus kuulostaa niin houkuttelevalta, mutta en tiedä jaksanko enää sitä rääkkiä. Mieluummin minä ainakin hyväksyisin itseni sellaisena kuin olen kuin rakennan arvostukseni ulkomuodolle, sillä se voi muuttua ja muuttuukin koko ajan..

kkkkkkk kirjoitti:

Luuletko tosiaan, että monikaan on saavuttanut 11-vuotiaana painonsa? Ei taida monikaan olla.. BED:issä oli ahmintakohtauksia vähintään kaksi kertaa viikossa ja syyllsyyttä siitä, mutta ei kompensointia. EDNOS taas: Ednoksen oireita

1. Ei vastaa anoreksian, bulimian tai muun tunnetun syömishäiriön tarkkaa kuvaa
2. Syöminen ja ruokaan liittyvät tuntemukset ovat häiriintyneet
3. Henkilö saattaa esim. vuoroin paastota, ahmia tai syödä aivan normaalisti
4. Fyysiset perusteet eivät sovi mihinkään tunnettuun syömishäiriöön


Lääkärihän sen diagnoosin antaa, joten vaikea sanoa, miksi tuota sinun ongelmaasi pitäisi kutsua. Sinulla on jotain syömisongelmia, se ainakin on selvä.

Sinulla on minusta hiukan häiriintynyt kehonkuva, en jaksa uskoa, että sinussa olisi tuossa painossa ja pituudessa liikaa.. Minunkin mahani ja erityisesti reidet ovat liian suuret. Niille ei ikävä kyllä lopulta voi kamalan paljon, ellei halua käydä läpi leikkauksia tai muuta. Parasta mitä voisit tehdä on, että opettelet pikku hiljaa hyväksymään kehosi. Vaikka laihduttaisit, niin tuskin se "lihavuus" poistuu. Se on enemmänkin päässäsi. On vaikeaa hyväksyä, että vartalo saisi olla epätäydellinen.. Itse teet päätöksesi, mutta itse samanlaisten ongelmien kanssa kärsivänä neuvoisin mieluummin hyväksymään oman kehosi kuin yrittää muuttaa sitä sellaiseksi kuin unelmoit. Minä yritin muuttaa, toivoen, että alkaisin pitää itsestäni enemmän. Siitä seurasi vaan, että kehon muoto ja paino alkoivat määrittää elämää ja arvoani ihan liikaa. Jokaisen aamun aloitan vieläkin mittaamisilla ja punnituksilla ja viime päivien mässäilyjen takia tekee mieli itkeä. Laihdutus kuulostaa niin houkuttelevalta, mutta en tiedä jaksanko enää sitä rääkkiä. Mieluummin minä ainakin hyväksyisin itseni sellaisena kuin olen kuin rakennan arvostukseni ulkomuodolle, sillä se voi muuttua ja muuttuukin koko ajan..

Lue lisää

No, se paino minkä perään olen tässä haikaillut oli vuodelta 2005, jolloin olin kuitenkin jo täysi-ikäinen..mutta joo, oikeassahan sinä olet että pitäisi keskittyä vähän oleellisempiin asioihin. Mutta sepä tässä näyttää olevan se ongelma kun ei ole mitään sellaista mihin aikansa tuhlaisi..luen tällä hetkellä ahdistaviin pääsykokeisiin ja jää siis tuhottomasti aikaa pohtia ruokaa ja kuntoilua. Lisäksi olen miettinyt että kaikki tämä voi olla mun psyykkeestä lähtöisin..silti, vaikka asioita tiedostaa, ei niitä osaa/halua muuttaa.

Syön tässä juuri kaiken "hyvän" kaapeistani tyhjäksi, eilen tuli nimittäin mässäiltyä niin paljon (pullan karkkien suklaan ja sipsien merkeissä) että nyt alkoi taas ankara kuri. Mätän siis kaikki rusinat, näkkärit, piltit pois..oon jo ihan täys mutta pakko jaksaa. Huomenna se alkaa. How sick is that?

Tuo alku kuulosti niiin samanlaiselta..ja valitettava totuus (ainakin itseni kohdalla) on se, että mitä enemmän syön, sitä vähemmän alkaa taas tuntua ettei ole mitää ideaa harrastaa liikuntaa ja sitten alkaa masentaa. Sit taas jos on ns. terveysjakso menossa, syön hyvin kurinalaisesti ja rasvanpoltto on ihanaa! Pelkään siis että mullakin menee kohta läskiksi tän ruokailun suhteen ja lihon aivan mielettömän kokoiseksi. Tää on tosiaan ihan tautista, mulla iski myös eilen masis kun ei sittenkään tullut tehtyä vappuna mitään..kävin vielä kuuden jumpassa ja sitten ostamassa kämpän täyteen herkkuja! Hohhoijaa, tänään tuhosin viimeiset ja lupasin itselleni, että tästä se nyt lähtee, askeettinen elämä ilman herkkuja..

Eikö ole muuten huvittavaa, kuinka herkkuiltana, tajuttoman syöpöttelyn jälkeen on naurettavan helppoa luvata, ettei enää koskaan syö mitään paskaa? Jooo, sen illan rasva- ja herkkukiintiöhän on jo luonnollisesti täysi ja olo on kuin täytetyllä norsulla..seuraavana päivänä (nälkäisenä) sitä taas kummasti alkaa haaveilemaan kaikenmaailman pullien karkkien ja jäätelön perään..tajuttoman masentavaa!

Mut tosiaan, palatakseni sun ongelmaan, niin olet siis sairastanut myös anoreksian? En ymmärrä kuinka olet voinut olla syömättä! Musta tuntuu että siitä ei oikeesti tulis mitään, ajattelen ruokaa kuitenkin tautisen paljon ja rakastan erilaisia makuja, ruuan tunnetta suussa (hah) ym. Tuo oksentelu ei itselleni ole tullut mieleen, pari kertaa kyllä on ollut lähellä ihan vaan sen takia kun on tullut syötyä liikaa ja oksettaa, mutta inhoan sitä touhua jotenkin niin paljon, etten ole halunnut alkaa leikkimään..pelkään myös hampaideni puolesta. Mä myös vähän veikkaan, että siitä ei ihan toivomaasi apua ole, tiedät varmaan että tuo vaan lisää herkuttelujesi määrää, kun kuvittelet ettei mikään ehdi imeytyä, etkä ole oksentamisen jälkeen (eli sitä ennen) periaatteessa edes syönyt "mitään"?

Olisi kiva kuulla susta vielä lisää:) lohduttavaa kuulla että on myös joku toinen täysin saman ongelman kanssa painiva. Onko sulla tarpeeksi puuhaa päivittäin, vai jääkö (sullakin) aivan liian paljon aikaa ruuan kanssa leikkimiseen? Mulla jatkuu työt taas ensi viikolla, ajattelin tehdä pitkää päivää ja sitä mukaa (toivoa saattaa) jatkaa sitä kurinalaista, terveellistä, syöpöttelyä..huomenna se sitten alkaa..oon täällä täyden vatsani kanssa taas innoissani:D ja huomenna ahdistaa, kaduttaa, on nälkä...

Nimimerkillä mielummin liian vähän kuin liian paljon.

Kysyn vaan kirjoitti:

Tuo alku kuulosti niiin samanlaiselta..ja valitettava totuus (ainakin itseni kohdalla) on se, että mitä enemmän syön, sitä vähemmän alkaa taas tuntua ettei ole mitää ideaa harrastaa liikuntaa ja sitten alkaa masentaa. Sit taas jos on ns. terveysjakso menossa, syön hyvin kurinalaisesti ja rasvanpoltto on ihanaa! Pelkään siis että mullakin menee kohta läskiksi tän ruokailun suhteen ja lihon aivan mielettömän kokoiseksi. Tää on tosiaan ihan tautista, mulla iski myös eilen masis kun ei sittenkään tullut tehtyä vappuna mitään..kävin vielä kuuden jumpassa ja sitten ostamassa kämpän täyteen herkkuja! Hohhoijaa, tänään tuhosin viimeiset ja lupasin itselleni, että tästä se nyt lähtee, askeettinen elämä ilman herkkuja..

Eikö ole muuten huvittavaa, kuinka herkkuiltana, tajuttoman syöpöttelyn jälkeen on naurettavan helppoa luvata, ettei enää koskaan syö mitään paskaa? Jooo, sen illan rasva- ja herkkukiintiöhän on jo luonnollisesti täysi ja olo on kuin täytetyllä norsulla..seuraavana päivänä (nälkäisenä) sitä taas kummasti alkaa haaveilemaan kaikenmaailman pullien karkkien ja jäätelön perään..tajuttoman masentavaa!

Mut tosiaan, palatakseni sun ongelmaan, niin olet siis sairastanut myös anoreksian? En ymmärrä kuinka olet voinut olla syömättä! Musta tuntuu että siitä ei oikeesti tulis mitään, ajattelen ruokaa kuitenkin tautisen paljon ja rakastan erilaisia makuja, ruuan tunnetta suussa (hah) ym. Tuo oksentelu ei itselleni ole tullut mieleen, pari kertaa kyllä on ollut lähellä ihan vaan sen takia kun on tullut syötyä liikaa ja oksettaa, mutta inhoan sitä touhua jotenkin niin paljon, etten ole halunnut alkaa leikkimään..pelkään myös hampaideni puolesta. Mä myös vähän veikkaan, että siitä ei ihan toivomaasi apua ole, tiedät varmaan että tuo vaan lisää herkuttelujesi määrää, kun kuvittelet ettei mikään ehdi imeytyä, etkä ole oksentamisen jälkeen (eli sitä ennen) periaatteessa edes syönyt "mitään"?

Olisi kiva kuulla susta vielä lisää:) lohduttavaa kuulla että on myös joku toinen täysin saman ongelman kanssa painiva. Onko sulla tarpeeksi puuhaa päivittäin, vai jääkö (sullakin) aivan liian paljon aikaa ruuan kanssa leikkimiseen? Mulla jatkuu työt taas ensi viikolla, ajattelin tehdä pitkää päivää ja sitä mukaa (toivoa saattaa) jatkaa sitä kurinalaista, terveellistä, syöpöttelyä..huomenna se sitten alkaa..oon täällä täyden vatsani kanssa taas innoissani:D ja huomenna ahdistaa, kaduttaa, on nälkä...

Nimimerkillä mielummin liian vähän kuin liian paljon.

Lue lisää

Joo hei kuules mulla on myös usein noin että ahdistun ja syön vaan enemmän kun menen ahmimaan tai siis juuri silleen että sit saattaa mennä monta päivää putkeen että ahmin vain! Kauhea..

Oikeesti noi sun jutut kuulostaa niin tutuilta! Ihan kuin olisin ite kirjottanut ne!

..Arvaappa vaa jääkö mulla aivan liikaa aikaa syöpöttelyyn! Kyllä todellakin, valitettavasti, tänään tuli taas ahmittua: aamulla -> oksentamaan kaikki ulos, päivä hyvin: liikuntaaliikuntaaliikuntaa, ja sitten taas illalla ahminta -> oksentamaan kaikki ulos, en jaksa enää! Huomisesta alkaa kitudietti: kesto 3päivää ja sen jälkeen terveellinen laihdutus! (moneskohan kerta tämäkin on, no mutta nyt!!!) Ikinä ei voi olla liian myöhäistä aloittaa laihduttamista!

Elikkä juu olisi kiva myös kuulla susta enempi, miten kirjoitellaanko täällä BED-keskustelupalstalla aktiivisesti, vai onko sulla meseä/s-postia? Ymmärrän et jos et halua/menee liian yksityiseksi, no mutta ilmoittele! Olisi kyllä kiva saada tätä palstaa vähän aktiivisemmaksi, on meinaa niin kiva kuulla ettei ole todellakaan yksin tän ruokahimon ymym. kanssa!

Laihdutus ja TERVEELLISYYS alkakoon! ;)

niin normaaleissa ja hyvissä mitoissa kuin vain olla voi! Ongelma teillä, nuoret naiset, on pelkästään se, että käsityksenne aikuisen naisen ulkomuodosta on täysin vääristynyt. Kehonne tietää miten sen pitää voida ja väkisin pyrkii pitämään yllä ihannetilaansa, mutta mielenne vaatii takaisin tyttömäistä olemusta. Eikä tilanne valitettavasti tule koskaan korjaantumaan muulla kuin mielen parantumisella; keho ei koskaan luovuta omaa kampailuaan vääristynyttä ajatteluanne vastaan. Valitettavasti syömishäiriöstä parantumisen AINUT avain on normaalin aikuisuuden ja naiseuden hyväksyminen.

Ihminen on ylipainoinen kun bmi 24,9 ylittyy ja lihava kun bmi 30 ylittyy, joten mielessähän se vika yksinomaan piilee, jos bmi 20 - 23 ei kelpaa.

On se vaikeaa ollut itsellenikin. Olen jo yli kolmekymppinen ja vieläkin välillä havittelen nuoruuden tikkujalkoja, onneksi ei enää niin aktiivisesti kuin ennen. Yritän systemaattisesti puhua mielelleni JÄRKEÄ . ... ja pikkuhiljaa, pikkuhiljaa tulosta syntyy. Kokeilkaa; itselleen juttelua (sitä mitä kaikki käyvät, mutta syömishäiriöiset itseään lihavaksi haukkuen) kertokaa uudelleen ja uudelleen, että painonne on hyvä ja keho tietää mitä tarvitsee, jne.

..että meitä tosiaan löytyy, vaikka välillä tuntuukin että olemme niin yksin ongelmamme kanssa! Huvittaa kertoa aina kavereille että viikonloppuna tuli vähän syötyä (puhutaan muutenkin ruuasta aika leppoisaan sävyyn), koska kukaan ei kuitenkaan hoksaa minkälaisesta syöpöttelystä ja ahmimisesta on Oikeasti kyse..musta tuntuu aivan hullulta että joku voi ostaa itselleen kotiin ns.vierasvaroja tai muita pahanpäivän herkkuja, mä jos ostan jotain niin on päästävä Heti kotiin tultua sen mässyn kimppuun, hyvä että ehdin heittää edes kenkiä jalasta..haha.

mustikkatassu, voisin kyllä myös väittää tietäväni, miltä susta tuntuu. Mun olo oli vähän aikaa sitten parempi kuin koskaan, aloin käymään säännöllisesti jumpissa/salilla, juoksemassa/pitkillä lenkeillä, sain näkyvää lihasta (paikkoihin mihin sitä halusin), kiinteydyin (tietääkseni) ja solariumissa käynti toi tietysti tätä kaikkea vielä paremmin esille..nyt oon tässä viikon sisällä luiskahtanut kuitenkin taas pohjalle, osittain noiden pääsykokeiden takia. Ajattelin siis antaa itselleni ja aivoilleni helpotusta (herkkurintaman suhteen) noihin kokeisiin saakka, mutta sitten, voi että oon jo nyt aivan innoissani, sitten alkaa kunnon tsemppi:) mulla on myös ollut n.viikon verran pientä kipua sääriluun kohdalla ("penikkatautia?"), joten ajattelin että jos se menisi tässä samalla ohi. Pääsisi taas treenaamaan kunnolla.

Kysyit noista mitoista. Oon 170 cm pitkä ja kävin viime kesänä ns.pohjalla, eli painoin tuolloin enemmän kuin koskaan (64 kg). Nyt paino on siinä 60 kg:n kieppeillä, veikkaan että ilman lihaksia Voisi olla vähemmänkin..nyt en viikkoon oo uskaltanut edes käydä puntarilla, hyi. Meinasin saada tota kuitenkin vielä pudotettua, toivottavasti lihakset ei kärsi kauheesti. Mustikkatassu, oot mun mielestä ainakin edelleen normaalipainoinen, mutta tiedän kyllä mitä ajattelet itsestäsi. Mulle on kenenkään turha tulla "lässyttämään" siitä mitä paino-indeksini sanoo tai että olen normaalipainoinen, ei tee mitään vaikutusta. Kaikki on oman pään sisällä, se miten näkee itsensä. Ja siihen haluan muutoksen.

Ja hei, sitä vielä et ainakaan mun kohdalla taustatekijöissä ei oo vikaa, en siis oikein tiedä mistä tää ruuanhimo on lähtöisin. Lapsuus nyt oli täydellisen onnellista aikaa (elin jossain pumpulissa), eikä muutenkaan mitään kovin suurta oo sattunut. Yksinäisyyttä en näköjään kyllä kestä, mut sekin on ollut viimeaikoina oma valintani. Ei siihen siis näköjään mitään kovin suuria syitä tarvita, mä nyt vaan olen aina ollut perso ruualle. Kulkee suvussa:D kai.

Joo-o, kävin tänään jumpassa > kaupassa > herkkumättöä > lukemista > herkkuja > lukemista jne.. samanlainen päivä oli eilen. Vituttaa kun olis kaupassa tehnyt vielä jätskiä mieli, mut en enää millään kehdannut lisätä sitä notkuvaan herkkukoriini..oikeesti, sieltä kyllä löytyi jo sitä viittä ja yhtä sorttia erilaista mättöä:D ja kauheeta, kun ketään ei siellä kaupassa edes oikeesti kiinnosta. Mut reenikassi olalla tuli melko "epäsporttinen olo" maksaessa kovaa hintaa korvapuusteista, karkeista, suklaasta, pitsasta...

Haluun taas niin aloittaa sen treenikauden:) mietin niitä syömisiä tässä eniten ja oon jo suunnitellut mitä söisin! Aikaa jäisi (ainakin päivisin) niin vähän näitä juttuja miettiessä ja illan voisi käyttää siihen kuntoiluun. Mahtavaa! Alkaako joku muukin treenaamaan mun kanssa samaan aikaan;)?? Itsellä olis tarkotus startata ensi torstaina. For real.

Ja hei tytskä, annoit yhteystietosi mikä on erittäin kiva juttu, mä en vaan oo antanut itselleni lupaa kirjautua meseen tms. tän pääsykoehässäkän takia..pelkään että jään jumimaan sinne ja lopputsemppi menee ihan harakoille. Tiedän että meillä kuitenkin olisi niiin paljon juteltavaa että..:) mä otan suhun yhteyttä siis heti ensi viikolla, jos sopii? Olis toki kiva kuulla sunkin kuulumisia siihen saakka, jos vaan jaksat tulla kirjottelemaan.

sinäkin kirjoitti:

niin normaaleissa ja hyvissä mitoissa kuin vain olla voi! Ongelma teillä, nuoret naiset, on pelkästään se, että käsityksenne aikuisen naisen ulkomuodosta on täysin vääristynyt. Kehonne tietää miten sen pitää voida ja väkisin pyrkii pitämään yllä ihannetilaansa, mutta mielenne vaatii takaisin tyttömäistä olemusta. Eikä tilanne valitettavasti tule koskaan korjaantumaan muulla kuin mielen parantumisella; keho ei koskaan luovuta omaa kampailuaan vääristynyttä ajatteluanne vastaan. Valitettavasti syömishäiriöstä parantumisen AINUT avain on normaalin aikuisuuden ja naiseuden hyväksyminen.

Ihminen on ylipainoinen kun bmi 24,9 ylittyy ja lihava kun bmi 30 ylittyy, joten mielessähän se vika yksinomaan piilee, jos bmi 20 - 23 ei kelpaa.

On se vaikeaa ollut itsellenikin. Olen jo yli kolmekymppinen ja vieläkin välillä havittelen nuoruuden tikkujalkoja, onneksi ei enää niin aktiivisesti kuin ennen. Yritän systemaattisesti puhua mielelleni JÄRKEÄ . ... ja pikkuhiljaa, pikkuhiljaa tulosta syntyy. Kokeilkaa; itselleen juttelua (sitä mitä kaikki käyvät, mutta syömishäiriöiset itseään lihavaksi haukkuen) kertokaa uudelleen ja uudelleen, että painonne on hyvä ja keho tietää mitä tarvitsee, jne.

Lue lisää

"Yritän systemaattisesti puhua mielelleni JÄRKEÄ . ... ja pikkuhiljaa, pikkuhiljaa tulosta syntyy. Kokeilkaa; itselleen juttelua (sitä mitä kaikki käyvät, mutta syömishäiriöiset itseään lihavaksi haukkuen) kertokaa uudelleen ja uudelleen, että painonne on hyvä ja keho tietää mitä tarvitsee, jne."

Toimiiko tuo oikeasti kohdallasi? Mä joskus juttelen itselleni, oon kokeillut jotain "olet kaunis, hyvä tuollaisena"-mantroja mutta eipä niillä mitään vaikutusta oo ollut, päinvastoin alkaa vaan vituttaa tommoinen "pakkotsemppi", aivot kuitenkin tietää missä oikeesti mennään. Toki kun sulla on jo iän tuomaa elämänkokemusta enemmän, niin oot varmasti löytänyt paljon tärkeämpiä asioita elämässä kuin ikuisen ruuan kyttäämisen ja painon tarkkailun. Mulla ei vaan näytä olevan tällä hetkellä sitä suurempaa, joskus yksinäisinä iltoina iskostan päähäni ajatuksen, että jos löytäisin tuurilla hyvän miehen itselleni niin olisin ainakin häntä varten valmiiksi kunnossa. Aika säälittävää mutta oon kai vähän tämmönen haaveilija-tyyppi:) ja musta nyt ei mitään anorektikkoa saa (valitettavasti) tekemälläkään, joten mitään sairaalloista laihuutta mun on turha ihailla, saati sitten tavoitella. Tahtoisin vaan lähinnä irti noista herkuista, koska Tiedän, että tätä menoa se bmi ei enää kohta ole normaalin rajoissa..voin kyllä syödä itseni muodottomaksi, siitä olen varma! Jos siis vain kuuntelen kehoani ja aivoissani olevaa herkkukapasiteettia..siksi tämä kyttääminen.

Kysyn vaan kirjoitti:

..että meitä tosiaan löytyy, vaikka välillä tuntuukin että olemme niin yksin ongelmamme kanssa! Huvittaa kertoa aina kavereille että viikonloppuna tuli vähän syötyä (puhutaan muutenkin ruuasta aika leppoisaan sävyyn), koska kukaan ei kuitenkaan hoksaa minkälaisesta syöpöttelystä ja ahmimisesta on Oikeasti kyse..musta tuntuu aivan hullulta että joku voi ostaa itselleen kotiin ns.vierasvaroja tai muita pahanpäivän herkkuja, mä jos ostan jotain niin on päästävä Heti kotiin tultua sen mässyn kimppuun, hyvä että ehdin heittää edes kenkiä jalasta..haha.

mustikkatassu, voisin kyllä myös väittää tietäväni, miltä susta tuntuu. Mun olo oli vähän aikaa sitten parempi kuin koskaan, aloin käymään säännöllisesti jumpissa/salilla, juoksemassa/pitkillä lenkeillä, sain näkyvää lihasta (paikkoihin mihin sitä halusin), kiinteydyin (tietääkseni) ja solariumissa käynti toi tietysti tätä kaikkea vielä paremmin esille..nyt oon tässä viikon sisällä luiskahtanut kuitenkin taas pohjalle, osittain noiden pääsykokeiden takia. Ajattelin siis antaa itselleni ja aivoilleni helpotusta (herkkurintaman suhteen) noihin kokeisiin saakka, mutta sitten, voi että oon jo nyt aivan innoissani, sitten alkaa kunnon tsemppi:) mulla on myös ollut n.viikon verran pientä kipua sääriluun kohdalla ("penikkatautia?"), joten ajattelin että jos se menisi tässä samalla ohi. Pääsisi taas treenaamaan kunnolla.

Kysyit noista mitoista. Oon 170 cm pitkä ja kävin viime kesänä ns.pohjalla, eli painoin tuolloin enemmän kuin koskaan (64 kg). Nyt paino on siinä 60 kg:n kieppeillä, veikkaan että ilman lihaksia Voisi olla vähemmänkin..nyt en viikkoon oo uskaltanut edes käydä puntarilla, hyi. Meinasin saada tota kuitenkin vielä pudotettua, toivottavasti lihakset ei kärsi kauheesti. Mustikkatassu, oot mun mielestä ainakin edelleen normaalipainoinen, mutta tiedän kyllä mitä ajattelet itsestäsi. Mulle on kenenkään turha tulla "lässyttämään" siitä mitä paino-indeksini sanoo tai että olen normaalipainoinen, ei tee mitään vaikutusta. Kaikki on oman pään sisällä, se miten näkee itsensä. Ja siihen haluan muutoksen.

Ja hei, sitä vielä et ainakaan mun kohdalla taustatekijöissä ei oo vikaa, en siis oikein tiedä mistä tää ruuanhimo on lähtöisin. Lapsuus nyt oli täydellisen onnellista aikaa (elin jossain pumpulissa), eikä muutenkaan mitään kovin suurta oo sattunut. Yksinäisyyttä en näköjään kyllä kestä, mut sekin on ollut viimeaikoina oma valintani. Ei siihen siis näköjään mitään kovin suuria syitä tarvita, mä nyt vaan olen aina ollut perso ruualle. Kulkee suvussa:D kai.

Joo-o, kävin tänään jumpassa > kaupassa > herkkumättöä > lukemista > herkkuja > lukemista jne.. samanlainen päivä oli eilen. Vituttaa kun olis kaupassa tehnyt vielä jätskiä mieli, mut en enää millään kehdannut lisätä sitä notkuvaan herkkukoriini..oikeesti, sieltä kyllä löytyi jo sitä viittä ja yhtä sorttia erilaista mättöä:D ja kauheeta, kun ketään ei siellä kaupassa edes oikeesti kiinnosta. Mut reenikassi olalla tuli melko "epäsporttinen olo" maksaessa kovaa hintaa korvapuusteista, karkeista, suklaasta, pitsasta...

Haluun taas niin aloittaa sen treenikauden:) mietin niitä syömisiä tässä eniten ja oon jo suunnitellut mitä söisin! Aikaa jäisi (ainakin päivisin) niin vähän näitä juttuja miettiessä ja illan voisi käyttää siihen kuntoiluun. Mahtavaa! Alkaako joku muukin treenaamaan mun kanssa samaan aikaan;)?? Itsellä olis tarkotus startata ensi torstaina. For real.

Ja hei tytskä, annoit yhteystietosi mikä on erittäin kiva juttu, mä en vaan oo antanut itselleni lupaa kirjautua meseen tms. tän pääsykoehässäkän takia..pelkään että jään jumimaan sinne ja lopputsemppi menee ihan harakoille. Tiedän että meillä kuitenkin olisi niiin paljon juteltavaa että..:) mä otan suhun yhteyttä siis heti ensi viikolla, jos sopii? Olis toki kiva kuulla sunkin kuulumisia siihen saakka, jos vaan jaksat tulla kirjottelemaan.

Lue lisää

Joo no ehdottomasti sun kannattaa nyt stressata vain ja ainoastaan pääsykokeista, keskittyä täysillä niihin ja syödä mitä täytyy. Herkut on niin helppo tapa motivoida itseä, että kun omasta tulevaisuudesta on kyse niin silloin opiskelun pitääki mennä painon kyttäämisen edelle :D Ja tsemppii ens torstaille, mä oon itte alkanu liikkumaan taas enemmän ton parin viikon laiskottelun jälkeen, lenkkeilyä ja rullaluistelua päivittäin. Maanantaina kun on vihdoin vapaapäivä menen salille. Tietysti jo huolettaa, että mitä teen kun retkahdan. Tietysti ei pitäis yrittää olla niin kamalan tiukka itselleen, esim. mä kiellän itseltäni kokonaan leivän, perunan riisin yms., edes ruisvaihtoehdot ei käy. Ruokavaliosta tulee aika ykspuolinen, mutta toisaalta jos oon hövelimpi ruoan suhteen niin ajaudun helposti taas syömään liikaa.

Se on jännä miten joskus esim. illalla sängyssä kun miettii asioita tai kattoo vaikka jotain leffaa missä on mielettömän kaunis ja laiha näyttelijä, ajattelee että ruoka ei todellakaan oo sen arvosta, että sen antais tulla laihuuden tielle. Että sitä parempaa ei ole, kuin kaunis vartalo. (ei edes se juttu jota kahden vällyjen välissä harjoitetaan koska ei siitä voi nauttia jos ei ole kaunis ja laiha). Kuitenkin jo ehkä jopa samana päivänä löytää itsensä pino paahtoleipää edessään miettien, että mitä väliä?? Tiiättekö mitä tarkotan :D:D

Sanoit hyvin, että toi lässytys normaalipainosta ja BMIstä on ihan turhaa. Jos omassa päässä ääni sanoo jatkuvasti kuinka lihava, ällöttävä ja ruma olen, ei mitkään lohduttelut todellakaan auta. Tässä en halua dissata kirjoittajaa, joka kehotti ajattelemaan positiivisesti. Se on todella oiva neuvo, joka ei tosin mulla ainakaan valitettavasti toimi. Oon yrittänyt aamulla sanoa itselleni, että olet aivan hyvä sellaisena kuin olet ja muuta mut tiedän että sanon sen vaan sen takia että mun kuuluu eikä sen takia että haluisin itseni uskovan sen. Hahaha voiko olla sekavampaa tekstiä??

Ei mulla tässä ollu oikeen mitään pointtia, mutta ihana avautuu vähän, vaikkakin ventovieraille :D Kenellekään läheiselleni en tästä oo kertonut, ainakaan suoraan. Ystäviä ei kyllä hirveesti enää löydy, en oikeen uskalla lähteä hakemaan sosiaalisia kontakteja, oon asettanu ittelleni jonku semmosen säännön, että vasta sitten kun olen laiha saan olla onnellinen?? Eikö ookin outoa miten sitä voi sabotoida omaa elämäänsä?

mustikkatassu kirjoitti:

Joo no ehdottomasti sun kannattaa nyt stressata vain ja ainoastaan pääsykokeista, keskittyä täysillä niihin ja syödä mitä täytyy. Herkut on niin helppo tapa motivoida itseä, että kun omasta tulevaisuudesta on kyse niin silloin opiskelun pitääki mennä painon kyttäämisen edelle :D Ja tsemppii ens torstaille, mä oon itte alkanu liikkumaan taas enemmän ton parin viikon laiskottelun jälkeen, lenkkeilyä ja rullaluistelua päivittäin. Maanantaina kun on vihdoin vapaapäivä menen salille. Tietysti jo huolettaa, että mitä teen kun retkahdan. Tietysti ei pitäis yrittää olla niin kamalan tiukka itselleen, esim. mä kiellän itseltäni kokonaan leivän, perunan riisin yms., edes ruisvaihtoehdot ei käy. Ruokavaliosta tulee aika ykspuolinen, mutta toisaalta jos oon hövelimpi ruoan suhteen niin ajaudun helposti taas syömään liikaa.

Se on jännä miten joskus esim. illalla sängyssä kun miettii asioita tai kattoo vaikka jotain leffaa missä on mielettömän kaunis ja laiha näyttelijä, ajattelee että ruoka ei todellakaan oo sen arvosta, että sen antais tulla laihuuden tielle. Että sitä parempaa ei ole, kuin kaunis vartalo. (ei edes se juttu jota kahden vällyjen välissä harjoitetaan koska ei siitä voi nauttia jos ei ole kaunis ja laiha). Kuitenkin jo ehkä jopa samana päivänä löytää itsensä pino paahtoleipää edessään miettien, että mitä väliä?? Tiiättekö mitä tarkotan :D:D

Sanoit hyvin, että toi lässytys normaalipainosta ja BMIstä on ihan turhaa. Jos omassa päässä ääni sanoo jatkuvasti kuinka lihava, ällöttävä ja ruma olen, ei mitkään lohduttelut todellakaan auta. Tässä en halua dissata kirjoittajaa, joka kehotti ajattelemaan positiivisesti. Se on todella oiva neuvo, joka ei tosin mulla ainakaan valitettavasti toimi. Oon yrittänyt aamulla sanoa itselleni, että olet aivan hyvä sellaisena kuin olet ja muuta mut tiedän että sanon sen vaan sen takia että mun kuuluu eikä sen takia että haluisin itseni uskovan sen. Hahaha voiko olla sekavampaa tekstiä??

Ei mulla tässä ollu oikeen mitään pointtia, mutta ihana avautuu vähän, vaikkakin ventovieraille :D Kenellekään läheiselleni en tästä oo kertonut, ainakaan suoraan. Ystäviä ei kyllä hirveesti enää löydy, en oikeen uskalla lähteä hakemaan sosiaalisia kontakteja, oon asettanu ittelleni jonku semmosen säännön, että vasta sitten kun olen laiha saan olla onnellinen?? Eikö ookin outoa miten sitä voi sabotoida omaa elämäänsä?

Lue lisää

Ai että, mä ajattelen just noin. Toi vois olla oikeesti mun kirjottamaa tekstiä:) Siis ihan mieletöntä..itse entisenä perunan ystävänä jätin potun joskus syksyllä kokonaan pois, proteiinipastaa tuli vielä talvella syötyä mut sit jätin senkin pois..leipää (myös ruista) välttelin muutaman viikon (mulla oli "pelkään hiilareita"-kausi menossa) ja söin vaan rasvattomia maitotuotteita, kanaa (protskua), kasviksia ja hedelmiä. Sit en tiedä aloin ajautumaan siihen että aloin syömään tavallista ruokaa aina vaan enemmän kuin tarpeeksi (koska en saanut mitään kivaa, en edes niitä salakavalia hiilareita) ja nyt tyhjensin sitten viikonloppuna 300g näkkäripaketin. Ja tänään ostin hapankorppuja:D niihin jää muuten mieletön draivi päälle..joo mutta tää on toisaalta ihan kiva, kun "saa" nyt syödä. Oon toisaalta niin innoissani ens viikon suhteen, toisaalta taas pelottaa kuinka jaksan ilman näitä ihania herkkuja. Mut tosiaan, kun saa vaan sen homman käyntiin (eka päivä kaikista vaikein) niin kyllä sitä sit ainakin viikon jaksaa. Sit voi yhden päivän syödä pelkästään herkkuja (= pistää aineenvaihdunnan liikkeelle, ei yhdestä päivästä VOI lihoa) ja sit palata taas kurinalaiseen arkeen;) jee!

Kiitti mustikkatassu kannustuksesta, odotan torstaita jo aivan innolla. Mun luku-urakka on btw mennyt tänään ihmeen hyvin (täydellä vatsalla on ihan kiva lukea), ei oo tehny mieli edes lähtee ulos:D vaikka pyyntöjä on tullut. Jotenkin paljon mukavampaa olla täällä kopissa hyvän syyn saattelemana (muille olen sanonut sen olevan pääsykokeet, minulle se on ruoka) ja kun on nyt tämmönen mässyviikko menossa, niin ei edes tee mieli mennä ihmisten ilmoille. Vaikka tuolla on ollut aivan mahtava ilma, arska paistaa ja porukkaa liikkeellä, mut syytän noita pääsykokeita. Hah:D tiedätte varmaan et kun on terveysjakso päällä, nauttii ulkona ja ihmisten edessä olemisesta niin eri tavalla. Syöpötellessä ei halua ylläpitää sosiaalista elämää juuri lainkaan hengissä.

Onko sulla mustikkatassu mennyt nyt kuinka pitkään ton kuntoilujakson kanssa? Meinaan että onko retkahduksia tullut viimeaikoina? Olis kiva tietää, kuinka paljon tarkalleen liikut ja mitä sä syöt. Kauheeta ulkopuolisten korvissa tämmönen utelu vaikuttais lievästi typerältä ja epäoleelliselta ahdistelulta, mut ymmärtänet kai kun nää asiat on meille niin tärkeitä. :)

Tuli tosta ruisleivästä vielä mieleen, et kuten sanoin niin välttelin sitä sillon muutaman viikon ajan ja keskityin maitotuotteisiin, hedelmiin, kasviksiin..en tiedä oliko vika siinä et sain liikaa hedelmäsokeria tms, mut mua turvotti se koko aika aevan mielettömästi. Mahaa ei saanut vedettyä sisään ja olo ei ollut paras mahdollinen..tai sitten söin vaan liikaa. Löysin vaan tämmösen artikkelin aiheesta, kyseessä ns. Jonssonin kuuri (http://www.iltalehti.fi/terveys/200803117342042_tr.shtml < en tiedä toimiiko) muttan enpähän tiedä toimivuudeta. Voi toki onnistua jos olisi joku anorektikko (jonka ei tekis mieli syödä sitä vähääkään) mut jos mun täytys jättää kokonaan esim. raejuusto, rahka, omput ja appelsiinit, ei tulis kesää. Mitäs hittoa mä sitten söisin? Lanttua? Joo..lisäksi hedelmät on ihanan kevyitä ja protsku vaan pitää nälän paremmin poissa. Voisin kyllä antaa itselleni luvan syödä yhden täysjyväruisleivän per päivä, mutta kuinkahan saisi sen sitten jäämään siihen yhteen palaseen..

Ja toi kanssa, toi että kauneus on oikeesti se tärkein juttu. Siis se ihan totta on, enkä jaksa nyt välittää siitä kuinka pinnalliselta saatan vaikuttaa. Mutta itsekin miellän sen näin, että kun olen timmi, kiinteä, laiha, olen onnellinen. Löydän elämäni miehen (oon aika "ronkeli" joten oon ajatellu et mitä timmimpi oon, sitä paremmat tsänssit on siihen että Jos löydän jonkun kivan, sen myös saan..), nautin elämästä täysin rinnoin, pidän hauskaa, pidän itsestäni jne. Ja oon mieltänyt että tämä kaikki tapahtuisi tänä kesänä. :D toivoa saattaa..mutta miksi se on pitkällä aikavälillä niin vaikeaa toteuttaa? Pitäisi mennä päivä kerrallaan-periaatteella, mutta kun päivittäin tekisi mieli ottaa esim. se pulla. Vaan maistaa vähän, saanhan minä nyt vähän nautiskella? Eikö elämässä saa enää olla nautintoja? Muutkin syövät, tämän jälkeen jumppaan ainakin viisi tuntia/paastoan koko loppuelämäni..HUOH! Miks siitä kuitenkin tulee se "mitä väliä". Ei se hetkellinen mielihyvä voi olla niiin ylitsepääsemätön kiusaus?! Vai voiko?

Sulla on mustikkatassu ihanan sekavaa tekstiä:D nää asiat on varmaan pyöriny meidän mielessä jo niin pitkään että herää koko ajan uusia ajatuksia ja mitä tekis vielä mieli sanoa. Kauheesti ajatuksia. Tuu kertoo ihmeessä lisää jos siltä tuntuu:)

Moih,

Luin tätä viestiketjua ja oikeasti iski ja kolahti. Mulla on samanlaista ongelmaa ruuan kanssa. Se hallitsee mun elämääni täysin. En oksentele enää nykyään (joskus pari kertaa vuosi sitten kokeilin), mutta ahmiminen menee täysin yli. Tuntuu että mun täytyy pysyä niin tarkassa kontrollissa ruuan suhteen, että niinku laskea joka lusikallinen. Jos syön vähänki enemmän menee kokonaan överiks ja syön ja syön ja syön.. Tiedän että tää on tunneperäistä. Aina kun tulee vähänki masis olo ( esim. kaverit jossain ja olen yksin kotona) en keksi mitään muuta tapaa ku syödä. Enkä mä nyt syö vaan siihen tylsyyteen vaan pahaan oloon. Tutut joille olen kertonut sanoo, että eihän sulla mitään syömishäiriötä ole.. Pitäis kai olla syömättä kokonaan tai olla sairaalloisen lihava?

Toivottavasti on menny opiskelut hyvin :)) Ja enää yks päivä sulla uuden elämän alkuun :D Vitsi ku kolahti toi ku tuol edellisessä viestissä sanoit, että sitten kun on laiha niin on onnellinen ja sit elämässä on kaikki hyvin. Mä ajattelen ihan samanlailla. Et sillon on taas itsevarma, tyytyväinen itseensä. Kuulostaa aika naivilta, mutta tällä hetkellä tuntuu että aika moni mun ongelmista johtuu siitä että tunnen itseni niin vastenmieliseksi. En ees halua hankkia ystäviä , tai päästä elämässä eteenpäin ennen kuin taas pidän itsestäni! Ja kuitenkin kaikkien näiden ajatusten kanssa mässäilin eilen.. ja tänään. Oon ihan rikki taas.

Eilinen aamu meni niin hyvin, oli vapaapäivä ja menin salille, kävin parit lenkit koiran kanssa, söin terveellisesti, oli tosi hyvä olo. Sitte menin yhen kaverin kanssa pelaamaan bilistä ja hengailmaan. Siellä sitten tuli kauhee nälkä ja mentiinkin subwayhin. Puolikkaan leivän söin kevyillä täytteillä, ihan ok, n. 400 kaloria siinä. Aamun aikana olin syönyt n. 600 (aamulla puuroa ja ruisleipä, salin jälkeen tonnikalasalaatti), joten kalorikiintiöni oli täysi. Plus salilla olin kuluttanut ainakin 300 kaloria (puol h juoksumatolla ja puol h punttitreeniä lyhyillä tauoilla). Sitten kuitenkin tuli hirvee tarve saada suklaata (vapaapäivinähän pitää hemmotella itteään??), eli ostin pussin niitä pätkis-karkkeja (490kcal per 100g, ite söin varmaan sen 100g siitä 140g pussist). Sitten otettiinkin vielä kun ilmaseks saatiin niin semmoset isot keksit, siinä varmaan 200kcal. VIELÄ kun tulin kotiin niin söin kourallisen sipsejä ennen kuin menin nukkumaan. Ei oo tod. paljon siihen mitä yleensä syön mutta vitutti niin paljon että jatkoin tänään: 2 sämpylää juustolla ja floralla, sokerinen rinkulamunkki, maissihiutaleita kaakaojauholla (rasvattomalla maidolla, hahah ihan ku se auttais), sipsejä lisää varmaan 200g ainakin ja paljon light cokista. Lopetin tossa 2n aikaan enkä syö tänään enään mitään. Meen iltavuoroon joten toivottavasti on kiire etten ehdi ajattelemaan syömistä (oon kyllä ravintolassa töissä, aika ironista :D). Päällimmäinen tunne tällä hetkellä syvä vitutus ja itseinho. Että voikin olla näin heikko. Huomenna taas salille ennen töitä. Pakko. Luin jostain pro-ana sivulta, että kannattais laittaa ranteeseen kumilenksu ja napauttaa sitä aina kun ajattelee ruokaa, että sais siitä sen positiivisen assosiaation pois. Taidanpa kokeilla sitä.

Toivottavasti muilla menee paremmin, ja tsemppiä huomiselle ketjun alottaja!!!

mustikkatassu kirjoitti:

Toivottavasti on menny opiskelut hyvin :)) Ja enää yks päivä sulla uuden elämän alkuun :D Vitsi ku kolahti toi ku tuol edellisessä viestissä sanoit, että sitten kun on laiha niin on onnellinen ja sit elämässä on kaikki hyvin. Mä ajattelen ihan samanlailla. Et sillon on taas itsevarma, tyytyväinen itseensä. Kuulostaa aika naivilta, mutta tällä hetkellä tuntuu että aika moni mun ongelmista johtuu siitä että tunnen itseni niin vastenmieliseksi. En ees halua hankkia ystäviä , tai päästä elämässä eteenpäin ennen kuin taas pidän itsestäni! Ja kuitenkin kaikkien näiden ajatusten kanssa mässäilin eilen.. ja tänään. Oon ihan rikki taas.

Eilinen aamu meni niin hyvin, oli vapaapäivä ja menin salille, kävin parit lenkit koiran kanssa, söin terveellisesti, oli tosi hyvä olo. Sitte menin yhen kaverin kanssa pelaamaan bilistä ja hengailmaan. Siellä sitten tuli kauhee nälkä ja mentiinkin subwayhin. Puolikkaan leivän söin kevyillä täytteillä, ihan ok, n. 400 kaloria siinä. Aamun aikana olin syönyt n. 600 (aamulla puuroa ja ruisleipä, salin jälkeen tonnikalasalaatti), joten kalorikiintiöni oli täysi. Plus salilla olin kuluttanut ainakin 300 kaloria (puol h juoksumatolla ja puol h punttitreeniä lyhyillä tauoilla). Sitten kuitenkin tuli hirvee tarve saada suklaata (vapaapäivinähän pitää hemmotella itteään??), eli ostin pussin niitä pätkis-karkkeja (490kcal per 100g, ite söin varmaan sen 100g siitä 140g pussist). Sitten otettiinkin vielä kun ilmaseks saatiin niin semmoset isot keksit, siinä varmaan 200kcal. VIELÄ kun tulin kotiin niin söin kourallisen sipsejä ennen kuin menin nukkumaan. Ei oo tod. paljon siihen mitä yleensä syön mutta vitutti niin paljon että jatkoin tänään: 2 sämpylää juustolla ja floralla, sokerinen rinkulamunkki, maissihiutaleita kaakaojauholla (rasvattomalla maidolla, hahah ihan ku se auttais), sipsejä lisää varmaan 200g ainakin ja paljon light cokista. Lopetin tossa 2n aikaan enkä syö tänään enään mitään. Meen iltavuoroon joten toivottavasti on kiire etten ehdi ajattelemaan syömistä (oon kyllä ravintolassa töissä, aika ironista :D). Päällimmäinen tunne tällä hetkellä syvä vitutus ja itseinho. Että voikin olla näin heikko. Huomenna taas salille ennen töitä. Pakko. Luin jostain pro-ana sivulta, että kannattais laittaa ranteeseen kumilenksu ja napauttaa sitä aina kun ajattelee ruokaa, että sais siitä sen positiivisen assosiaation pois. Taidanpa kokeilla sitä.

Toivottavasti muilla menee paremmin, ja tsemppiä huomiselle ketjun alottaja!!!

Lue lisää

joo eli just varasin ajan omalääkärille, sen verran pahasti on masentanut nää pari viime päivää, repsahdin taas. Samalla voin myös kysyä parista muusta vaivasta. Luulen että osasyynä näihin ahmimisiin on ainakin lievä masennus, en oo ollut ilonen pitkään aikaan. Ei oo enää mitään mikä piristäis. Paitsi ruoka, hetkellisesti, mutta jälkeenpäin olo on vaan pahempi. Jonkun puolen vuoden aikana on käynyt aika monta kertaa silleen, että oon ollut koiran kanssa lenkillä ja oon vaan purskahtanu itkuun. Kotona on myös noin käyny. Ei siis oo mitään näkyvää syytä mut alan vaan itkemään ja menee varmaan jotain 15min että se loppuu. Tai ehkä kuvittelen liikoja, eiköhän tää oo vaan stressiä tai jtn mutta toivottavasti saan jotain apua sieltä lääkäriltä. Ja toivottavasti uskallan myös kertoa oikeen syyn miks halusin sinne, nyt sanoin vastaanottoon että vaivana on mahakivut ja kipeä polvi...

mustikkatassu kirjoitti:

joo eli just varasin ajan omalääkärille, sen verran pahasti on masentanut nää pari viime päivää, repsahdin taas. Samalla voin myös kysyä parista muusta vaivasta. Luulen että osasyynä näihin ahmimisiin on ainakin lievä masennus, en oo ollut ilonen pitkään aikaan. Ei oo enää mitään mikä piristäis. Paitsi ruoka, hetkellisesti, mutta jälkeenpäin olo on vaan pahempi. Jonkun puolen vuoden aikana on käynyt aika monta kertaa silleen, että oon ollut koiran kanssa lenkillä ja oon vaan purskahtanu itkuun. Kotona on myös noin käyny. Ei siis oo mitään näkyvää syytä mut alan vaan itkemään ja menee varmaan jotain 15min että se loppuu. Tai ehkä kuvittelen liikoja, eiköhän tää oo vaan stressiä tai jtn mutta toivottavasti saan jotain apua sieltä lääkäriltä. Ja toivottavasti uskallan myös kertoa oikeen syyn miks halusin sinne, nyt sanoin vastaanottoon että vaivana on mahakivut ja kipeä polvi...

Lue lisää

Voi sua, viestisi kuulosti niin surulliselta:( minkälainen elämäntilanne sulla on oikein menossa? Mikä sua masentaa? Toi on huolestuttavaa, jos et löydä enää mitään mikä piristäis. Tiedän kyllä kokemuksesta että tommonen olotila ja masennus on niin tappavaa, huonoina hetkinä miettii sellaisia asioita joita ei olisi uskonut koskaan miettivänsä..eikä lähipiiri tiedä luonnollisesti mitään. Oon tosi iloinen että hoksasit hakea apua, meinasit varmaan kertoa masennuksestasi lääkärille (ja sitten myös kerrot!!), mutta meinasitko myös jutella tosta ahmimisesta? Se nimittäin on erittäin vahvasti tunteisiin liitettävissä, kuten tässä ollaan jo useampaan otteeseen todettu. Sen tietää, tiedostaa, mutta silti siihen turvautuu. Ei hyvä..

Mä en tiedä, en oo itkeny enää vähään aikaan. Jossain vaiheessa oli "kausia" että vaipui kauheeseen itsesääliin ja vollotti yksin pimeinä syysiltoina kotosalla..ja söi, tietysti. Nyt en anna enää itselleni lupaa itkeä. Joskus meinaa kyllä olla vaikea pidätellä (esim. vappuna)..tänäänkin käydessäni ostamassa äidille äitienpäiväkorttia alkoi itkettää kun mietin, ettei äitikään tiedä yhtään mitä ajatuksia minulla vilistää välillä mielessä. Äiskä on ollut niin reilu ja hyvä minua kohtaan ja mä en ole osannut sitäkään arvostaa. Enkä anna mitään aihetta olla minusta ylpeä..no joo nyt menee jo vähän säälittäväksi, palataan aiheeseen. :D

Joo, tänään alkoi siis mun terveysjakso, jee. Edelleen innoissaan vaikka väsyttää aika törkeesti..oon tänään syönyt: aamulla kanaruisleipä ja maitoa, päivällä kasvissosekeittoa kasviksilla ja raejuustolla ja nyt illalla maitorahkaa, omenaa ja vähän ruisleseitä mössönä. Eikai tuosta nyt mitään puutu. Ja kävin tänään pilateksessa. Huomenna parin tunnin lenkki kaverin kanssa. Voi että lähtisköhän tää tästä..tosta ruuan määrästä oon erityisen innoissani:)

Mut apua täytyy lähtee lepäämään. Pääsykokeista en halua edes puhua. :( on siis yksi hyvä syy ruoskia itseään lisää..

mustikkatassu, tuuthan kirjottelee vielä. Jäi vaivaamaan sun elämäntilanne ja muutenkin haluun vielä kuulla susta. Palaa asiaan kun vaan suinkin voit. Pärjäilemisiä kaikille!!

Kysyn vaan kirjoitti:

Voi sua, viestisi kuulosti niin surulliselta:( minkälainen elämäntilanne sulla on oikein menossa? Mikä sua masentaa? Toi on huolestuttavaa, jos et löydä enää mitään mikä piristäis. Tiedän kyllä kokemuksesta että tommonen olotila ja masennus on niin tappavaa, huonoina hetkinä miettii sellaisia asioita joita ei olisi uskonut koskaan miettivänsä..eikä lähipiiri tiedä luonnollisesti mitään. Oon tosi iloinen että hoksasit hakea apua, meinasit varmaan kertoa masennuksestasi lääkärille (ja sitten myös kerrot!!), mutta meinasitko myös jutella tosta ahmimisesta? Se nimittäin on erittäin vahvasti tunteisiin liitettävissä, kuten tässä ollaan jo useampaan otteeseen todettu. Sen tietää, tiedostaa, mutta silti siihen turvautuu. Ei hyvä..

Mä en tiedä, en oo itkeny enää vähään aikaan. Jossain vaiheessa oli "kausia" että vaipui kauheeseen itsesääliin ja vollotti yksin pimeinä syysiltoina kotosalla..ja söi, tietysti. Nyt en anna enää itselleni lupaa itkeä. Joskus meinaa kyllä olla vaikea pidätellä (esim. vappuna)..tänäänkin käydessäni ostamassa äidille äitienpäiväkorttia alkoi itkettää kun mietin, ettei äitikään tiedä yhtään mitä ajatuksia minulla vilistää välillä mielessä. Äiskä on ollut niin reilu ja hyvä minua kohtaan ja mä en ole osannut sitäkään arvostaa. Enkä anna mitään aihetta olla minusta ylpeä..no joo nyt menee jo vähän säälittäväksi, palataan aiheeseen. :D

Joo, tänään alkoi siis mun terveysjakso, jee. Edelleen innoissaan vaikka väsyttää aika törkeesti..oon tänään syönyt: aamulla kanaruisleipä ja maitoa, päivällä kasvissosekeittoa kasviksilla ja raejuustolla ja nyt illalla maitorahkaa, omenaa ja vähän ruisleseitä mössönä. Eikai tuosta nyt mitään puutu. Ja kävin tänään pilateksessa. Huomenna parin tunnin lenkki kaverin kanssa. Voi että lähtisköhän tää tästä..tosta ruuan määrästä oon erityisen innoissani:)

Mut apua täytyy lähtee lepäämään. Pääsykokeista en halua edes puhua. :( on siis yksi hyvä syy ruoskia itseään lisää..

mustikkatassu, tuuthan kirjottelee vielä. Jäi vaivaamaan sun elämäntilanne ja muutenkin haluun vielä kuulla susta. Palaa asiaan kun vaan suinkin voit. Pärjäilemisiä kaikille!!

Lue lisää

Enpä tiedä käykö täällä enää kukaan mutta ajattelin tulla kertomaan että kuri on pitänyt:)

Ei ole vielä sattunut repsahduksia, syön päivittäin aamulla puuron, päivällä kasvissosekeittoa, illalla rahkaa ja ehkä jotain pientä välipalaa jos mieli tekee. Mut jossain vaiheessa saa sit herkutella.

Tulkaa kertomaan kuulumisia..

Mikä_on kirjoitti:

Moih,

Luin tätä viestiketjua ja oikeasti iski ja kolahti. Mulla on samanlaista ongelmaa ruuan kanssa. Se hallitsee mun elämääni täysin. En oksentele enää nykyään (joskus pari kertaa vuosi sitten kokeilin), mutta ahmiminen menee täysin yli. Tuntuu että mun täytyy pysyä niin tarkassa kontrollissa ruuan suhteen, että niinku laskea joka lusikallinen. Jos syön vähänki enemmän menee kokonaan överiks ja syön ja syön ja syön.. Tiedän että tää on tunneperäistä. Aina kun tulee vähänki masis olo ( esim. kaverit jossain ja olen yksin kotona) en keksi mitään muuta tapaa ku syödä. Enkä mä nyt syö vaan siihen tylsyyteen vaan pahaan oloon. Tutut joille olen kertonut sanoo, että eihän sulla mitään syömishäiriötä ole.. Pitäis kai olla syömättä kokonaan tai olla sairaalloisen lihava?

Lue lisää

ihan on suoraan mun elämästa noi tarinat!! Mä siis aihmin aivan v***sti, MUTTA en oksenna. Ja tämän tuloksena painoa on tullut vuodessa 30kg lisää... Kaksi ja puoli vuotta sitten onnistuin pudottamaan painoa 70kg totaalikieltäytymällä KAIKESTA!! ei hyvä.. olen jo kauan miettiny et pitäis jotain apua saada, on vaan eedelleen harkinnan asteella..:(

Kysyn vaan kirjoitti:

Enpä tiedä käykö täällä enää kukaan mutta ajattelin tulla kertomaan että kuri on pitänyt:)

Ei ole vielä sattunut repsahduksia, syön päivittäin aamulla puuron, päivällä kasvissosekeittoa, illalla rahkaa ja ehkä jotain pientä välipalaa jos mieli tekee. Mut jossain vaiheessa saa sit herkutella.

Tulkaa kertomaan kuulumisia..

Lue lisää

Onnea, hienosti oot jaksanu :)) Syöt kai myös hedelmiä ja vihanneksia?? Kuulostaa aika vähäseltä toi sun syöminen.. -> johtaa helposti ahmimiseen!

Mulla meni hyvin mutta sitten tadaa, tuli viikonloppu ja lihotin itseäni kokonaisen kilon!!!!!! Tänään oon nestepaastolla, paitsi söin aamupalaksi rasvatonta jogurttia (hyi paljon sokeria), mutta haluaisin jaksaa mennä salille tänään. Laitan tähän esimerkin, miten yritän ja hyvinä aikoina syönkin:

Aamupala:

1dl ruispuuroa veteen, n.2dl sokeritonta mehukeittoa, vettä/teetä, omena/porkkana/joku hedelmä

Lounas:

Lämmin keitto-kuppi, 1 näkkäri/joku hedelmä TAI
Tonnikalasalaatti, 1näkkäri/hedelmä TAI
1 munan munakas, salaattia

Iltapala:

Ehrmann rasvaton maitorahka sekaan omena pilkottuna

Päivän mittaan paljon teetä ja vettä sekä jos on nälkä niin porkkanaa tms. Nyt kun kattoo tota niin näyttää aika vähältä mutta harvoin olen nälkäinen. Paitsi jos valvon myöhään, syön ton iltapalan viimestään klo 20.

Ärsyttävää kun on niin vaikea saada itteään liikkeelle. Mulla on koira, joka on välillä äitini luona mutta yleensä mulla ja sen vien 3x päivässä lenkille (puol-puoltoista tuntia per lenkki). Mutta ei se riitä. Haluan kiinteytyä, eli pitäis mennä salille. Sitten tietty juoksua, pyöräilyä ja rullaluistelua. Mutta aina keksin jonkun tekosyyn olla menemättä. Tai viime aikoina, viimeks kun laihdutin mä vaan menin ulos liikkumaan, teki mieli tai ei. Nyt en vaan pysty.. väsyttää liikaa... ois helpompi vaan olla syömättä ollenkaan mutta haluan kuitenkin olla terve... Toivottavasti muilla menee paremmin :)

mustikkatassu kirjoitti:

Onnea, hienosti oot jaksanu :)) Syöt kai myös hedelmiä ja vihanneksia?? Kuulostaa aika vähäseltä toi sun syöminen.. -> johtaa helposti ahmimiseen!

Mulla meni hyvin mutta sitten tadaa, tuli viikonloppu ja lihotin itseäni kokonaisen kilon!!!!!! Tänään oon nestepaastolla, paitsi söin aamupalaksi rasvatonta jogurttia (hyi paljon sokeria), mutta haluaisin jaksaa mennä salille tänään. Laitan tähän esimerkin, miten yritän ja hyvinä aikoina syönkin:

Aamupala:

1dl ruispuuroa veteen, n.2dl sokeritonta mehukeittoa, vettä/teetä, omena/porkkana/joku hedelmä

Lounas:

Lämmin keitto-kuppi, 1 näkkäri/joku hedelmä TAI
Tonnikalasalaatti, 1näkkäri/hedelmä TAI
1 munan munakas, salaattia

Iltapala:

Ehrmann rasvaton maitorahka sekaan omena pilkottuna

Päivän mittaan paljon teetä ja vettä sekä jos on nälkä niin porkkanaa tms. Nyt kun kattoo tota niin näyttää aika vähältä mutta harvoin olen nälkäinen. Paitsi jos valvon myöhään, syön ton iltapalan viimestään klo 20.

Ärsyttävää kun on niin vaikea saada itteään liikkeelle. Mulla on koira, joka on välillä äitini luona mutta yleensä mulla ja sen vien 3x päivässä lenkille (puol-puoltoista tuntia per lenkki). Mutta ei se riitä. Haluan kiinteytyä, eli pitäis mennä salille. Sitten tietty juoksua, pyöräilyä ja rullaluistelua. Mutta aina keksin jonkun tekosyyn olla menemättä. Tai viime aikoina, viimeks kun laihdutin mä vaan menin ulos liikkumaan, teki mieli tai ei. Nyt en vaan pysty.. väsyttää liikaa... ois helpompi vaan olla syömättä ollenkaan mutta haluan kuitenkin olla terve... Toivottavasti muilla menee paremmin :)

Lue lisää

Syön toki myös hedelmiä (tai jotain välipaloja), tai joudun syömään. Tulee muuten sanomista työkaverilta:D hmm vähän merkillistä, kuten sanoit niin nää ruokamäärät saattaa kuulostaa vähäisiltä, mut ei kyllä oo ollut todellistä nälkää tänäänkään kertaakaan. Hiukonut ehkä vähän mut joo, kuten huomaa niin vähemmälläkin tulis toimeen.

Tänään siis:

Aamupala: 1dl 4-viljan puuroa veteen raejuustoa (200g!) rasvatonta maitoa ja juomaks sokeriton mehukeitto (laimensin vedellä, se on niin hyvää ja loppuu heti kesken:P)

(välipalaksi appelsiini)

Lounas: Kasvissosekeittoa (200g?) kasviksia ja raejuustoa (toiset 200g!), mehukeittoa

Ennen treeniä vähän rajuustoa (ok oon jäänyt vähän koukkuun..) ja mehukeittoa

Iltapala: 1prk maitorahkaa, ananaspaloja ja vehnäleseitä lantrattua mehukeittoa

Niin ja nyt nakerran kurkkua..

Tänään oli siis pumppi joten sovitaan että vedin tota raejuustoa siksi noin paljon..ok oikeestihan sitä siis menee joka päivä se 400g rasia. Kauheeta kun ajattelee että vaikkei raejuustossa oo juurikaan hiilareita tai rasvaa niin 400g:sta saa silti 320 kaloria! Mieletön määrä. Mut joo, eilen söin sit vähän leipää kun oli body attack illalla ja en ollu ihan kunnossa..ihme väsy päällä ja kurkku kipiä, mut jospa tää tästä.

Syöt mustikkatassu muuten aika samalla tapaa kuin meikäläinen:) minkälaista tuo ruispuuro oikein on, oon miettiny sitä monesti mut ei oo tullu vielä kokeiltua. Syötkö sä kanssa niitä Valion sokerittomia mehukeittoja (n.9 kcal/dl)? Mikä on sun suosikki? Mulla on ollu nyt mansikkaviikot päällä, tätä ennen ostin paljon sitä omena-mustaherkukka-kausituotetta..siinä tosin on 16kcal/dl. Hui kauhia. :D mut vadelma on hyvää kanssa.

Joo äläkä oo yhtään tosta viikonlopun ahmimisesta huolissas, mä oon päättänyt että ahmin seuraavan kerran lauantaina:) tai siis syön koko päivän pelkästään herkkuja..ihanaa, vähän oon tänään ollu jo ihan fiilareissa ja miettinyt mitä kaikkee sitten ostan! Enkä meinaa koskee sillon terveelliseen ruokaan edes tikulla;) mut joo vedän sillon överit, tiedän/uskon että yhdessä päivässä ei voi vielä lihoa (koska elimistö vastaanottaa vaan tietyn määrän sitä paskaa itseensä, loput tulee sit ennemmin tai myöhemmin pihalle) ja jospa se pistäis vähän aineenvaihduntaan liikettä! Jee. Keksikää kiltit lisää hyviä syitä, nuo kuulosti niin vähäisiltä. :D

Käytkö sä mustikkatassu (aiettä sun nimimerkkis on liian herkullinen:P) missään salilla tai ohjatuissa jumpissa? Mulla ainakin toi jäsenyys motivoi paljon liikkumaan, plus eräs jumppakaveri joka on vähintäänkin yhtä vouho kuin minä:D lenkille on tosiaan joskus ääärettömän vaikee lähtee. Vaikka usein se fiilis on sit sen jälkeen mieletön, mut se lähteminen on siinä vaikein. Mä tässä mietin, että toi sunkin väsymys voi hyvinkin johtua tuosta ruuasta, kun syödään totuttua vähemmän. Mut eikö oo tosiaan hassua että se nälkä pysyy kuitenkin suhteellisen hyvin poissa! Varmaan kun syödään niin "nestemäisiä" ruokalajeja, plus meitsi vetää tota protskua (ehkä vähän liikaakin?) niin ei nälkä pääse yllättämään..ja sit tulee juotua sokeritonta mehua paljon (o'lightin mansikka-mustikka - suosittelen!!). Jos sulla hei on yhtään ylimäärästä niin sijoita hyviin juoksulenkkareihin! Jos ne motivois vähän liikkumaan:) mä hankin vähän aikaa sitten tommoset adidaksen juoksukengät, ne askeltaa ihan pirun hyvin ja sopii niin attackiin kuin lenkkimatkoille..en vaan oo peruslenkkeilyä saanu sen herkkuviikon jälkeen aloitettua, kun on semmonen fiilis että tuleeko kipeeksi vai ei. Mut pakko se on kai huomenna alottaa.

Vähän vaan pistää kärttysäks kun haluis niitä tuloksia heti nyt..ehkä siksi haluis pitää vieläkin askeettisempaa linjaa kun haluis kaiken heti. Aamulla on ihana herätä kun vatsa on niin tyhjän tuntuinen ja litteä:) päivän myötä se kuitenkin taas "turpoaa", en ymmärrä, vaikka syökin kevyesti..mistäpä tuo voinee johtua?

Mutta joo. Nyt meen ottaa lepiä. Huomenna taas päivä duunissa ja illalla pilates:) saa tota pömppää vähän pienemmälle. Hei mustikkatassu, jos olisit halukas kirjottelemaan esim. s-postin välityksellä kuulumisia niin voisin antaa osoitetta. Nää on kuitenkin aika julkista kamaa täällä..

pesupallos kirjoitti:

ihan on suoraan mun elämästa noi tarinat!! Mä siis aihmin aivan v***sti, MUTTA en oksenna. Ja tämän tuloksena painoa on tullut vuodessa 30kg lisää... Kaksi ja puoli vuotta sitten onnistuin pudottamaan painoa 70kg totaalikieltäytymällä KAIKESTA!! ei hyvä.. olen jo kauan miettiny et pitäis jotain apua saada, on vaan eedelleen harkinnan asteella..:(

Lue lisää

Miten onnistuis tossa totaalikieltäytymisessä?? Ei herkkuja koskaan? Ei mitään? Mitä edes söit?? Ei onnistuis meikäläiseltä edes vahingossa..

Kysyn vaan kirjoitti:

Miten onnistuis tossa totaalikieltäytymisessä?? Ei herkkuja koskaan? Ei mitään? Mitä edes söit?? Ei onnistuis meikäläiseltä edes vahingossa..

se totaalikieltäytyminen ei tod ollu hyvä juttu!! se herätti oikeen toden teolla tän ahmimisen, joku mielen sopukka koittaa varmaan syödä koko vitun vuoden edestä:(( laskin silloin painovartijoiden pisteitä todella orjallisesti, ei ollut periaatteessa elämää kun en uskaltanu lähteä kavereiden kanssa oikeen hurvittelemaankaan..jos olis vaikka tullu nälkä ja olis joutunu syömään yhden omenan liikaa!! Hullun touhua.. sitä en kyllä yritä väittää etteikö pistelasku toimis, mutta kohtuus sentään kaikessa. Pelkäsin just tätä tilannetta missä nyt ollaan, eli yks keksi päivässä ja ajattelen et se on sit aivan sama mitä enää syön kun hukkaan meni jo! tarttis takoa päähän se ajatus et yks pullansiivu tai pitsanpala ei kaada maailmaa.....

Tuo EDNOS on aika ärsyttävän kuuloista luettavaa BED palstalla (huom. en tarkoita, että sinä henkilökohtaisesti olisit ärsyttävä : ) siitä kun selvästi näkee MIKSI ihminen ahmii. Bed on mielestäni jotenkin mystisempi sairaus, koska siinä potilas ahmii totaalisen yli ilman fyysistä tarvetta ruualle, toisin kuin ednoslaiset ja anorektikot, jotka ahmivat kituutuksen jälkeen, mikä on "TÄYSIN normaali" reaktio. Täysin normaalilla tarkoitan sitä, että jos nappaat kadulta henkisesti terveen ihmisen ja määräät hänet viikon kitukuurille niin tuon viikon jälkeen myös hän ahmii, tuntee itsensä sen jälkeen paisuneeksi, muistelee kitukuurin hyviä puolia ja vähentää ruokaansa ahmintaa seuraavana päivänä ja kenties ajautuu kierteeseen ... no, ei nyt ehkä sentään kierteeseen yhden kokeilun jälkeen, tai sitten kyllä, niinhän sitä sanotaan huumeistakin, joku jää koukkuun jo yhdestä kerrasta. Pointtini kuitenkin on, että terveen ihmisen reaktio sinun ruokamaailmassasi olisi täysin sama kuin sinulla.
Sinun "hyvä" syöntiputkesi oli kituuttamista, siksi putken päässä odottaa AINA ahminta, väistämättömästi. Ennen kuin pystyt myöntämään, että kitukuurit eivät ole tie laihuuteen, jatkuu tiesi prikulleen samanlaisena: ahmit/panttaat/ahmit.

Mielessähän se vika, toisaalta onhan syömishäiriöiselläkin aivot, ja itselleen voi alkaa selittää asioita järkevämmin, kun kerta kerran jälkeen huomaa, että käytössä oleva metodi ei toimi. Niin syömishäiriöistä parannutaan - jos halutaan parantua; myönnetään, että oma tapa toimia on epäonnistunut ja aiheuttaa kärsimystä ja sitten haetaan tukea (ei sille, että, saadaan epäonnistunut tapa toimimaan) vaan sille, että opitaan IHAN UUSI tapa syödä, ajatella ja elää ja valitettavasti syömiselle ei ole monia oikeita vaihtoehtoja mistä valita, vaan ainoastaan se yksi oikea, missä elimistö saa PÄIVITTÄIN tarvitsemansa määrän energiaa, sekä ravintoaineita oikeassa suhteessa.

ei kiinnosta? kirjoitti:

Tuo EDNOS on aika ärsyttävän kuuloista luettavaa BED palstalla (huom. en tarkoita, että sinä henkilökohtaisesti olisit ärsyttävä : ) siitä kun selvästi näkee MIKSI ihminen ahmii. Bed on mielestäni jotenkin mystisempi sairaus, koska siinä potilas ahmii totaalisen yli ilman fyysistä tarvetta ruualle, toisin kuin ednoslaiset ja anorektikot, jotka ahmivat kituutuksen jälkeen, mikä on "TÄYSIN normaali" reaktio. Täysin normaalilla tarkoitan sitä, että jos nappaat kadulta henkisesti terveen ihmisen ja määräät hänet viikon kitukuurille niin tuon viikon jälkeen myös hän ahmii, tuntee itsensä sen jälkeen paisuneeksi, muistelee kitukuurin hyviä puolia ja vähentää ruokaansa ahmintaa seuraavana päivänä ja kenties ajautuu kierteeseen ... no, ei nyt ehkä sentään kierteeseen yhden kokeilun jälkeen, tai sitten kyllä, niinhän sitä sanotaan huumeistakin, joku jää koukkuun jo yhdestä kerrasta. Pointtini kuitenkin on, että terveen ihmisen reaktio sinun ruokamaailmassasi olisi täysin sama kuin sinulla.
Sinun "hyvä" syöntiputkesi oli kituuttamista, siksi putken päässä odottaa AINA ahminta, väistämättömästi. Ennen kuin pystyt myöntämään, että kitukuurit eivät ole tie laihuuteen, jatkuu tiesi prikulleen samanlaisena: ahmit/panttaat/ahmit.

Mielessähän se vika, toisaalta onhan syömishäiriöiselläkin aivot, ja itselleen voi alkaa selittää asioita järkevämmin, kun kerta kerran jälkeen huomaa, että käytössä oleva metodi ei toimi. Niin syömishäiriöistä parannutaan - jos halutaan parantua; myönnetään, että oma tapa toimia on epäonnistunut ja aiheuttaa kärsimystä ja sitten haetaan tukea (ei sille, että, saadaan epäonnistunut tapa toimimaan) vaan sille, että opitaan IHAN UUSI tapa syödä, ajatella ja elää ja valitettavasti syömiselle ei ole monia oikeita vaihtoehtoja mistä valita, vaan ainoastaan se yksi oikea, missä elimistö saa PÄIVITTÄIN tarvitsemansa määrän energiaa, sekä ravintoaineita oikeassa suhteessa.

Lue lisää

Hei kiitos asiallisesta ja fiksusta viestistä. Oikeassahan sinä olet ja tuon kaiken olen kyllä myös itse tiedostanut. Mutta, jos pystyn viikon elämään normaalia vähemmällä ruokavaliolla, ja ahmin päivän, onko siitä sitten mitään haittaakaan? Koska minulle Voisi myös muodostua jonkin sortin BED-ongelma, jos en pystyisi sitä hallitsemaan.. Pystyn siis syömään jatkuvasti ilman nälkää tai kovin huonoa oloa/omatuntoa jos siltä tuntuu (siitä on kyllä kokemusta), mutta ulkonäköpaineiden takia olen saanut tämän kierteen muutaman kerran katkaistua. Mut joo, se siitä luokittelusta. Tämä ei kuitenkaan mielestäni johdu täysin siitä että kituutuksen jälkeen tulee tunnettu ahmimis-reaktio, koska olen tottunut syömään/ahmimaan pidempiäkin aikoja (ilman kitukuureja) ilman sen kummempia syitä.

Kun on olemassa vain joko tai. Ei sitä kultaista keskitietä.

Apua, onpa menny kauan ku viimeks kirjotin. On ollu aika kiireistä, eilen yritin päästä tänne mut ei sivu toiminu. Keskustelen alottaja: olis kiva jutella enemmänki, joten jos viel haluut ni mielellää ottaisin sun mailin. Varotan vaan et en oo kauheen aktiivinen kirjottelija, mese sujuu multa paremmin :P. Kurja kuulla että oot kipeenä :( Se vaikeuttaa aina laihdutusta, ei pysty liikkumaan!! Mutta tärkeintä: Miten meni pääsykokeet??????

Mulla on ollu TAAAAAS alamäki, lähti viime perjantaista kun lähin viihteelle. Mulla ei oo melkeinpä koskaan vkloppuvapaita mut harvinainen tapaus: pe ja la vapaata! Joten tottakai piti lauantainakin mennä. Huhhuh. Sitten vielä tiistaina oli kaverin synttärit, joissa myös siideri maistu. Tietty sitten krapulapäivinä on pakko syödä jotain rasvasta tai suolasta tai muuten vaan epäterveellistä :(( Ja tietty niissä juomissaki oli järkyttävästi kaloreita, vaikka light-siideriä litkin.

Tänää sit vihdoin onneks menin 40min lenkille ja tuntu ihanalta. Silti oon tänään syöny lihapiirakan, popcornia ja sokerimuroja :(( keksin kokoajan jotain typeriä tekosyitä sille, miks mä voin mättää. Oon selvästiki lihonu, en oo uskaltanu mennä vaa'alle. Kahen viikon päästä lähen ulkomaille ja en todellakaan haluu olla siellä ällöttävä läski. Miten saan itsekurin takasin????? APUA! Ja huomenna vielä bileet, aion juoda vaan muutaman light-siiderin (tai se on aina tarkotus muuta joskus maistuu vähän enemmänkin). En aio syödä paljon mitään huomenna, en halua paisua illaksi ja en haluu kaloreita. onneks oon töissä päivän ni siellä ei ehi syödä, vkloppuna ainakaan ku on niin kiire.

Tässäpä tätä, kirjotelkaa :)

mustikkatassu kirjoitti:

Apua, onpa menny kauan ku viimeks kirjotin. On ollu aika kiireistä, eilen yritin päästä tänne mut ei sivu toiminu. Keskustelen alottaja: olis kiva jutella enemmänki, joten jos viel haluut ni mielellää ottaisin sun mailin. Varotan vaan et en oo kauheen aktiivinen kirjottelija, mese sujuu multa paremmin :P. Kurja kuulla että oot kipeenä :( Se vaikeuttaa aina laihdutusta, ei pysty liikkumaan!! Mutta tärkeintä: Miten meni pääsykokeet??????

Mulla on ollu TAAAAAS alamäki, lähti viime perjantaista kun lähin viihteelle. Mulla ei oo melkeinpä koskaan vkloppuvapaita mut harvinainen tapaus: pe ja la vapaata! Joten tottakai piti lauantainakin mennä. Huhhuh. Sitten vielä tiistaina oli kaverin synttärit, joissa myös siideri maistu. Tietty sitten krapulapäivinä on pakko syödä jotain rasvasta tai suolasta tai muuten vaan epäterveellistä :(( Ja tietty niissä juomissaki oli järkyttävästi kaloreita, vaikka light-siideriä litkin.

Tänää sit vihdoin onneks menin 40min lenkille ja tuntu ihanalta. Silti oon tänään syöny lihapiirakan, popcornia ja sokerimuroja :(( keksin kokoajan jotain typeriä tekosyitä sille, miks mä voin mättää. Oon selvästiki lihonu, en oo uskaltanu mennä vaa'alle. Kahen viikon päästä lähen ulkomaille ja en todellakaan haluu olla siellä ällöttävä läski. Miten saan itsekurin takasin????? APUA! Ja huomenna vielä bileet, aion juoda vaan muutaman light-siiderin (tai se on aina tarkotus muuta joskus maistuu vähän enemmänkin). En aio syödä paljon mitään huomenna, en halua paisua illaksi ja en haluu kaloreita. onneks oon töissä päivän ni siellä ei ehi syödä, vkloppuna ainakaan ku on niin kiire.

Tässäpä tätä, kirjotelkaa :)

Lue lisää

Mustikkatassu, olis mukavaa vaihtaa yhteystietoja kanssasi, mullakin tää nettiaktiivisuus on vähän vaihtelevaa sorttia, mut voitais antaa vertaistukea toisillemme ja parhaimmassa tapauksessa estää toistemme äkkinäisiä ahmimiskohtauksia. Muutenkin olis kiva jutella, vaikutat kuitenkin mukavalta tytöltä:) jos laitat vaikka osoitteeseen [email protected] sun meseosoitetta, niin lisäilen sut sitten omalle listalleni. En sitä kuitenkaan kehtaa täällä julkisesti antaa..

Hei arvaa mitä, et oo ainut kenellä on alamäki menossa. Mun alkuviikko meni ihan mukavasti, mutta voi luoja, keskiviikkona sain tietää pääsykokeiden tulokset ja et ikinä arvaa: jatkoon mentiin!! Aivan uskomatonta, alkoi stressaamaan koko homma saman tien, koska mä Oikeesti haluan sinne ja nyt oon lähempänä sitä mahdollisuutta kuin koskaan ennen! Menin sit ostaa juhlaherkkuja työpäivän jälkeen kotiin (mm. suklaata karkkia KERMAMUNKIN jne), ja sama tahti jatkui torstaina sekä perjantaina..eilen oli eräs urheilutapahtuma jossa tuli juostua, illalla käytiin syömässä (hyvin, sis. siis jälkkärit), juomassa ja juomassa..söin varmaan eilen 5000 kcal edestä, hävettää. :D ja tänään pienessä krapulanpoikasessa piti sit raahata kotiin pitsaa pullaa ja muuta paholaista. MUTTA. Huomenna alkaa taas kamala arki, joten koitan selitellä itselleni ettei tässä ole vielä hätäpäivääkään..hah! Toi selittely on niin pahasta, tiedän mustikkatassu mitä sillä tarkotat. Aina täytyy siis löytää joku syy miksi ahmia, oli se sitten hyvä tai huono.

Mä en ymmärrä, mun nilkan takaosa eli vissiin akillesjänne on ollu parin viikon ajan kipeä, eilen se sitten alkoi narista, mikä on mulle jo aika outoa. Juoksin sit eilen kuitenkin siinä tapahtumassa alle 10km matkan ja tänään tuntuu et narina senkun yltyy ja jänne on vähän turvonnut. Mitä helkuttia teen ensi viikon kanssa?! Ahdistaa, en halua edes ajatella asiaa. Jos en pääse liikumaan, tulee musta kamala ahmatti.

Mites mustikkatassu sun viikonloppu nyt meni? Lähdet parin viikon päästä matkalle, ihanaa:) mä luulisin että mulla olis kanssa kova missio saada siihen mennessä ruokatottumukset normaaliin (niukkaan) suuntaan ja lisätä liikuntaa, mut se on taas käytännössä niin eri asia..mut jos koitat sitä, että elät 6 päivää viikosta terveellisesti/niukasti ja seitsemäntenä mässäät koko päivän. Toimiskohan sulla? Sitä mässäilyä on vaan sit vähän vaikea jättää siihen yhteen päivään, nimim. kokemusta löytyy..:/

Mut näin. Katsotaan miten ensi viikko lähtee menemään, nyt alan syömään jäätelöä ja katsomaan leffaa.