En tiedä enää mitä tehdä.

Äsken kirjoitin suunnilleen oman koko helvetin elämäntarinan tähän, mutta se pyyhkiytyi pois kuin painoin väärää näppäintä. Ihan vitun sama, lapsuudesta asti kaikki ollu paskaa, näin tiivistettynä. Juoppovanhemmat, väkivaltaa yms.

Pari paskaa parisuhdetta, jossa minua vain rahallisesti hyväksikäytetty.

Nyt muutin yhteen miehen kanssa, jonka kanssa tulin hyvin toimeen ja joka rakasti minua. Sitten yksi riita humalassa ja kaikki tunteet katosi. Häneltä, ei minulta. Rakastan silti.

Olen ollut noin 11 vuotiaasta asti masentunut ja koko ajan kuolema mielessä. Kaksi kertaa tosissaan yrittänyt. Nyt taitaa tulla se kolmas kerta joka toden sanoo. Kaksi viikkoa olen sitä suunnitellut, psykiatriakin huijannut. Nyt taitaa olla se hetki, kun vähän olen humalassa ja mies ei taaskaan tullut kotiin. Humalassa helpompi, kun ei niin tarkasti kaikkea ajattele.

Taivaaseen minun on pakko päästä, koska helvettini minä olen jo täällä elänyt. Väkivalta, pettymykset, raiskaus, henkinen väkivalta, itseviha..Kaikki ollut maanpäällistä helvettiä.

Taivaassa on hyvä olla, jos on Jumala joka ottaa vastaan ja pyyhkii kaikki kyyneleet minun silmistäni, eikä siellä ole tuskaa, yksinäisyyttä, vihaa tai muuta pahaa.
231981
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 23

Vanhimmat

Kun armahtaa itseään?

"vapauteen Kristus meidät vapautti"
"Rauhan minä annan teille. Minun rauhani. Sen minä jätän teille"
"Kevyt on minun ikeeni"
"En minä anna niinkuin mailma antaa"

Ei pidä elää toisen ihmisen kautta. Sitoutumalla toiseen?
Pitää elää tasapainoisen OMANTUNNON kautta, joka ymmärtää ja hyväksyy kaiken.Osaa olla EMPAATTINEN

"Rauha sydämmessä, joka uskaltaa/ näkee totuuden ja ymmärtää toimia sen perusteella.

Äänestä

En tiedä oletko enää elossa, mutta kopsin tuohon netistä löytämäni runon.
Mullaki ollu tosi vaikeita aikoja, ja vieläkin on, mutta periksi en anna...vaikka se käy monesti mielessä. Ymmärrän kyllä masennusta 100%:sti.

Antaudun

Jälleen uusi tuskan päivä,
irti päästämisen
ja irrottautumisen päivä.

Tällä kertaa tiedän että
jälleen yksi pelko lähtee pois,
jälleen yksi haava paranee
ja yksi rakastamisen este katoaa.

Tällä kertaa tiedän että
eristäytymisen sijaan tulee kuuluminen,
kontrolloimisen sijaan hyväksymisen voima,
rauhattomuuden sijaan rauha.

Tällä kertaa tiedän että elämä on hyvä.
Tahdon vain tätä.
Painan pääni ja antaudun
elämän antaessa uutta voimaa rakastaa.

Äänestä
  • Tuohon runoon viitaten.
    Minulle ei ole elämä antanut uutta voimaa. Rauhattomuuden sijasta on kyllä tullut rauhallisuus. Olen pelottavan rauhallinen. Kai siksi kun on antanut itselleen luvan lähteä. "Itsemurhapäätöksen tehnyt ihminen yleensä seestyy loppua kohden"

    Tämä on niin tyrmistyttävää, miten suuri tyhjyys voikaan ihmiseen asettua. Ja tämä yksinäisyydentunne on ääretön. Väsyttää ja haluan vaan päästä lepäämään. Pitkään rauhaisaan yöhön.

    Tyhjää, tyhjää, tyhjää. En tiedä mitä tässä tekisi.

    Äänestä

  • angels.wings kirjoitti:

    Tuohon runoon viitaten.
    Minulle ei ole elämä antanut uutta voimaa. Rauhattomuuden sijasta on kyllä tullut rauhallisuus. Olen pelottavan rauhallinen. Kai siksi kun on antanut itselleen luvan lähteä. "Itsemurhapäätöksen tehnyt ihminen yleensä seestyy loppua kohden"

    Tämä on niin tyrmistyttävää, miten suuri tyhjyys voikaan ihmiseen asettua. Ja tämä yksinäisyydentunne on ääretön. Väsyttää ja haluan vaan päästä lepäämään. Pitkään rauhaisaan yöhön.

    Tyhjää, tyhjää, tyhjää. En tiedä mitä tässä tekisi.

    Niiltä voi saada hyviäkin virikkeitä. Parhaat kansanparantajat voivat kertoa mistä sulla kiikastaa.
    Löysin aivan sattumalta kokeilujen kautta oman jumittamispisteen.
    Minulla aivot eivät saaneet happea synnynnäisesti heikon hengitysjärjestelmän takia.

    Olen koko elämänikäisen depiskierteen murentama äijä. Erilaisia fobioita, ahdistustiloja
    ilman oikeaa syytä, tulevaisuuden pelkoja jne.
    Pahimmillaan unielämä hyvin häiriytynyttä.

    Hyvä muutos lähti 1 markan maksavasta kuntoutuslaitteesta. Kohentuminen lähti
    samantien käyntiin.

    Siirryn ns. ukkospilven päälle ikäistäni pirteämmässä kunnossa.

    Äänestä

Älä kulje elämän läpi, kasva elämän kautta. - Eric Butterworth

Kasvu on säännötöntä eteenpäin suuntautuvaa liikettä: kaksi askelta eteenpäin, yksi askel takaisinpäin. Muista tämä ja ole lempeä itsellesi. - Julia Cameron

Elämä on muutosta. Kasvu on vapaaehtoista. - Karen Kaiser Clark

Heti kun teet perustavanlaatuisen valinnan olla merkittävin voima omassa elämässäsi, mikä tahansa valitsemasi lähestymisote voi edistää omaa kasvuasi ja kehitystäsi, ja sinua viehättävät erityisesti ne lähestymisotteet, jotka sopivat erityisen hyvin sinulle. - Robert Fritz

Kaikki muutos ei ole kasvua; kaikki liike ei suuntaudu eteenpäin. - Ellen Glasgow

Kasvu ja muutokset eivät ole koskaan helppoja. ... Jos ne olisivat, olisit kasvanut ja muuttunut jo ajat sitten. - Lawrence LeShan

Sinun on haluttava kasvaa. Kasvu ei ole jotain mitä tapahtuu sinulle: Sinä tuotat kasvun. Sinä elät sen. - Bruce Mau

Muutos ja kasvu tapahtuvat, kun ihminen on ottanut itselleen riskejä ja uskaltautunut kokeilemaan omalla elämällään. - Herbert Otto

Jos emme muutu, emme kasva. Ellemme kasva, emme todella elä. Kasvu vaatii väliaikaista turvallisuudesta luopumusta. Se voi merkitä sitä, että on luovuttava tutuista mutta rajoittavista malleista, turvallisesta mutta palkitsemattomasta työstä, arvoista joihin ei enää usko, ihmissuhteista, jotka ovat menettäneet merkityksensä. Kuten Dostojevski sanoi: "Ihmiset pelkäävät eniten uuden askeleen ottamista, uuden ajatuksen lausumista." Todella pitäisi pelätä päinvastaista. - Gail Sheehy

Tyydytys ei laimenna vaan lisää halua kasvuun. Kasvu itsessään on palkitseva ja jännittävä prosessi, so. toiveiden ja kunniahimojen täyttämistä, sitä että on hyvä lääkäri, hankkii ihailemiaan taitoja, kuten viulun soitto tai hyvä puusepän taito, se on jatkuvaa kasvua ihmisten ja maailmankaikkeuden tai itsensä ymmärtämisessä, se on kehitystä millä tahansa luovuuden alueella, tai, mikä tärkeintä, yksinkertaisesti kunnianhimoista pyrkimystä olla hyvä ihminen. - Abraham Maslow

Kasvu on ainoa osoitus elämästä. - John Henry Newman

Lisää mietelmiä kasvusta: | Taiteellinen kasvu | Kasvu kohti Jumalaa | Henkinen kasvu |

Lue myös: Elämäntaito

Lisää mietelauseita:
Amoira - Viisauden sanoja kohtalosta

© Amoira 2002

Äänestä

Kokonaan toisenlainen elämä.



Kirjoita se koko elämäntarinasi uudestaan tänne.
Sitten on aika kääntää täysin uusi sivu elämässäsi.
Kun virheitä on tehty niin niistä pitää oppia jotain,
muuten kaikki on turhaa.










>Taivaassa on hyvä olla, jos on Jumala joka ottaa vastaan ja pyyhkii kaikki kyyneleet >

Miksihän se "hyvä" jumala sinut ottaisi vastaan..
Miksei se "hyvä" jumala auta sinua nyt ja tässä,
miksi se jumala on antanut sinulle tälläisen elämän kun sinulla ollut?

Etkö jo ole ollut ihan tarpeeksi sen jumalan armoilla.

Ehkä nyt olisi jo aika alkaa sanomaan vastaan sille jumalalle.

Sano sille että "En hyväksy enää tälläistä JUMALAuta!!"



Haet hyväksyntää muilta ihmisiltä ja jumalalta ym. kun
oikeasti tarvitset vain oman hyväksyntäsi itseesi.

Äänestä
  • Koko elämäntarinaa nyt ainakaan alkaa kirjoittamaan uudestaan. Olen nyt 21-vuotias ja sairastanut masennusta sen kymmenisen vuotta ainakin.

    Valitettavasti selvisin vielä viime yöstä hengissä, en vielä uskaltanut mitään tehdä. Olin niin väsynytkin. Olen ollut pitkään todella ahdistunut, mutta nyt on jotenkin vaan niin rauhallinen olo. Pelottavan rauhallinen. En tiedä mitä se merkitsee, ehkä sitä kun itsemurhapäätöksen tehnyt yleensä seestyy loppua kohden.

    En jaksa enää mitään uutta elämää aloittaa, niin kuin puhtaalta pöydältä. Monesti sen olen tehnyt, mutta aina se ajautuu samaan pisteeseen. Enkä haluakaan. Nyt on ollut tämän miehen kanssa niin onnellinen olo, kuin vain pystyy vaikeasti masentuneella olemaan. Enkä usko että tulen sellaista onnea enää koskaan saamaan. Nyt kun sekin on ohi riitojen ja minun mustasukkaisuuteni takia.

    En minä mitenkään Jumalaan erikoisemmin usko tms. mutta toivon vain että se paikka johon tästä maailmasta pääsen, olisi... En tiedä, parempi.

    Äänestä

  • angels.wings kirjoitti:

    Koko elämäntarinaa nyt ainakaan alkaa kirjoittamaan uudestaan. Olen nyt 21-vuotias ja sairastanut masennusta sen kymmenisen vuotta ainakin.

    Valitettavasti selvisin vielä viime yöstä hengissä, en vielä uskaltanut mitään tehdä. Olin niin väsynytkin. Olen ollut pitkään todella ahdistunut, mutta nyt on jotenkin vaan niin rauhallinen olo. Pelottavan rauhallinen. En tiedä mitä se merkitsee, ehkä sitä kun itsemurhapäätöksen tehnyt yleensä seestyy loppua kohden.

    En jaksa enää mitään uutta elämää aloittaa, niin kuin puhtaalta pöydältä. Monesti sen olen tehnyt, mutta aina se ajautuu samaan pisteeseen. Enkä haluakaan. Nyt on ollut tämän miehen kanssa niin onnellinen olo, kuin vain pystyy vaikeasti masentuneella olemaan. Enkä usko että tulen sellaista onnea enää koskaan saamaan. Nyt kun sekin on ohi riitojen ja minun mustasukkaisuuteni takia.

    En minä mitenkään Jumalaan erikoisemmin usko tms. mutta toivon vain että se paikka johon tästä maailmasta pääsen, olisi... En tiedä, parempi.

    jotta voit alkaa muuttamaan itseäsi.







    >uutta elämää aloittaa, niin kuin puhtaalta pöydältä Monesti sen olen tehnyt, mutta aina se ajautuu samaan pisteeseen >

    Ehkä olet etsinyt vääriä asioita väärältä suunnalta.
    Miksi toistat samoja virheitä?

    Nyt voisit aloittaa kokonaan aivan täysin erillaisen elämän.


    (hieman mietityttää että kuinkahan monesti sitten olet kerinnyt
    aloittaa uuden elämän jos nyt olet vasta 21-vuotias..)




    >toivon vain että se paikka johon tästä maailmasta pääsen, olisi... En tiedä, parempi >

    Sellaisen toivon varaan on paha jättäytyä tuossa asiassa,
    elämän suurimmassa mysteerissä.
    Kuolema on suurin mysteeri tunnetussa mailmankaikkeudessa, suurempi kuin syntymä.
    Se paikka mihin joudut voi olla vaikka 100x pahempi kuin tämä missä nyt olemme.

    Kukaan ei tiedä.


    Kuolema on todellista,peruuttamatonta,tuntematonta.


    Herää todellisuuteen NYT!

    Äänestä

  • D.a.r.k.s.o.u.l kirjoitti:

    jotta voit alkaa muuttamaan itseäsi.







    >uutta elämää aloittaa, niin kuin puhtaalta pöydältä Monesti sen olen tehnyt, mutta aina se ajautuu samaan pisteeseen >

    Ehkä olet etsinyt vääriä asioita väärältä suunnalta.
    Miksi toistat samoja virheitä?

    Nyt voisit aloittaa kokonaan aivan täysin erillaisen elämän.


    (hieman mietityttää että kuinkahan monesti sitten olet kerinnyt
    aloittaa uuden elämän jos nyt olet vasta 21-vuotias..)




    >toivon vain että se paikka johon tästä maailmasta pääsen, olisi... En tiedä, parempi >

    Sellaisen toivon varaan on paha jättäytyä tuossa asiassa,
    elämän suurimmassa mysteerissä.
    Kuolema on suurin mysteeri tunnetussa mailmankaikkeudessa, suurempi kuin syntymä.
    Se paikka mihin joudut voi olla vaikka 100x pahempi kuin tämä missä nyt olemme.

    Kukaan ei tiedä.


    Kuolema on todellista,peruuttamatonta,tuntematonta.


    Herää todellisuuteen NYT!

    Uutta elämää pari kertaa yrittänyt aloittaa. Esimerkiksi edellinen parisuhde kesti 2 vuotta, jolloin mies ei halunnut sitoutua ja käytti minua hyväkseen vain rahallisesti. Henkistä väkivaltaa koko ajan. Ensimmäinen itsemurhayritykseni jouluna 2006. Eron jälkeen muutin pois rakkaalta kotipaikkakunnalta 200 km päähän ja yritin uutta elämää, opiskelua ym. mutta lopuksi olin niin masentunut taas että oli pakko palata takaisin. Kun kaikki ystävätkin olivat täällä.

    Sitä ennen aina kun masennuin ja jäin sairaslomalle, aloin toipumaan mutta kun opiskelun aloitin ja hyvin meni, niin kaikki taas romahti. Neljä kertaa jääneet opiskelut kesken masennukseni vuoksi.

    Nuorempana ollut todella paljon vastoinkäymisiä. Vanhemmat olivat alkoholisteja, väkivaltaa kotona.
    11-vuotiaana ensimmäisen kerran tuli itsemurhatoiveet.
    Alkoholinkäyttö itsellä alkoi 12-vuotiaana.
    Ylä-asteella olin todella masentunut, itsetuhoisuutta ym. Join joka viikko.
    15-vuotiaana alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttöä.
    16- vuotiaana minut raiskattiin väkivaltaisesti.

    Toinen itsemurhayritys keväällä 2007. Vaikka kaiken piti olla hyvin.

    Viime syksynä serkku teki itsemurhan, äiti meni psykoosiin ja otti avioeron, jonka jälkeen yritti itsemurhaa 2 kertaa. Joutui psykiatriseen sairaalaan.

    Siskoni sairastaa vaikeaa masennusta psykoottisin oirein.




    Ei minun tarvitse mihinkään todellisuuteen herätä, kun olen tätä helvetillistä todellisuutta elänyt jo tarpeeksi kauan. Mielestäni olen ihan tarpeeksi kestänyt.

    Enkä ihan aiheettomasti ole epätoivoinen. Mitkään masennuslääkkeet eivät minua auta, olen syönyt montaa erilaista, jopa kaksisuuntaiseen. Sitalopraamia, mirtatasapiinia, fluoksetiinia, Lamictalia, sertraliinia, tratsodonia. Mikään ei tehoa, tällä hetkellä menee Sertralin Orion 100mg ja Azona(tratsodoni)200mg, ja siihen lisäksi Opamox ja Tenox. Ei tule mitään silti.

    Ja kyllähän minä tiedän miten lopullista ja peruuttamatonta se kuolema on. Sillähän minä sitä haluankin. Että tämä loppuisi.

    Ja tiedän ettei mitään Jumalaa ole olemassakaan, ainakaan niille jotka eivät siihen usko. Kuten minä. Haluan vain kuvitella sen paikan hyväksi mihin täältä pääsen. Kuvitteluahan se vain on, mutta olkoon.

    Äänestä

  • angels.wings kirjoitti:

    Uutta elämää pari kertaa yrittänyt aloittaa. Esimerkiksi edellinen parisuhde kesti 2 vuotta, jolloin mies ei halunnut sitoutua ja käytti minua hyväkseen vain rahallisesti. Henkistä väkivaltaa koko ajan. Ensimmäinen itsemurhayritykseni jouluna 2006. Eron jälkeen muutin pois rakkaalta kotipaikkakunnalta 200 km päähän ja yritin uutta elämää, opiskelua ym. mutta lopuksi olin niin masentunut taas että oli pakko palata takaisin. Kun kaikki ystävätkin olivat täällä.

    Sitä ennen aina kun masennuin ja jäin sairaslomalle, aloin toipumaan mutta kun opiskelun aloitin ja hyvin meni, niin kaikki taas romahti. Neljä kertaa jääneet opiskelut kesken masennukseni vuoksi.

    Nuorempana ollut todella paljon vastoinkäymisiä. Vanhemmat olivat alkoholisteja, väkivaltaa kotona.
    11-vuotiaana ensimmäisen kerran tuli itsemurhatoiveet.
    Alkoholinkäyttö itsellä alkoi 12-vuotiaana.
    Ylä-asteella olin todella masentunut, itsetuhoisuutta ym. Join joka viikko.
    15-vuotiaana alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttöä.
    16- vuotiaana minut raiskattiin väkivaltaisesti.

    Toinen itsemurhayritys keväällä 2007. Vaikka kaiken piti olla hyvin.

    Viime syksynä serkku teki itsemurhan, äiti meni psykoosiin ja otti avioeron, jonka jälkeen yritti itsemurhaa 2 kertaa. Joutui psykiatriseen sairaalaan.

    Siskoni sairastaa vaikeaa masennusta psykoottisin oirein.




    Ei minun tarvitse mihinkään todellisuuteen herätä, kun olen tätä helvetillistä todellisuutta elänyt jo tarpeeksi kauan. Mielestäni olen ihan tarpeeksi kestänyt.

    Enkä ihan aiheettomasti ole epätoivoinen. Mitkään masennuslääkkeet eivät minua auta, olen syönyt montaa erilaista, jopa kaksisuuntaiseen. Sitalopraamia, mirtatasapiinia, fluoksetiinia, Lamictalia, sertraliinia, tratsodonia. Mikään ei tehoa, tällä hetkellä menee Sertralin Orion 100mg ja Azona(tratsodoni)200mg, ja siihen lisäksi Opamox ja Tenox. Ei tule mitään silti.

    Ja kyllähän minä tiedän miten lopullista ja peruuttamatonta se kuolema on. Sillähän minä sitä haluankin. Että tämä loppuisi.

    Ja tiedän ettei mitään Jumalaa ole olemassakaan, ainakaan niille jotka eivät siihen usko. Kuten minä. Haluan vain kuvitella sen paikan hyväksi mihin täältä pääsen. Kuvitteluahan se vain on, mutta olkoon.

    Omaan sisimpään, jossa se puhdas omatunto asuu. Turha syytellä muita. Ei pidä sitoutua toisten lihaan. Ne eivät ole sinun lihaasi, eikä sinun omatuntosi, itsetuntosi? Jos et yksin pääse KÄRRYILLE? täytyy mennä hakemaan keskusteluapuam terapeutilta!

    Minä söin aikanaan varmaan kolmeakymmentä eri lääkettä. Ei lääkkeet paranna omaatuntoa. Ne auttavat unettomuuteen, psykoosiin, paniikkihäiriöön, lieventävästi.

    Tekemisen, sosiaalisen kanssakäymisen, vertaistuen avulla pääsee irti masennuksestaan. Näin minulle on käynyt. Olen ollut jo kaksi vuotta ilman lääkkeitä ja olen sosiaalinen yksilö. Avoin ja rehti (ei ennen.)

    Ennen olin myös todella YKSINÄINEN. Nykyään jokainen vastaantulia on ystävä, joka tulee vastaan. Voin jutella kaikkien kanssa. Ulkoisiin tekiöihin katsomatta!

    VERTAISTUKI kaiken A & O

    Äänestä

  • aika katsoa kirjoitti:

    Omaan sisimpään, jossa se puhdas omatunto asuu. Turha syytellä muita. Ei pidä sitoutua toisten lihaan. Ne eivät ole sinun lihaasi, eikä sinun omatuntosi, itsetuntosi? Jos et yksin pääse KÄRRYILLE? täytyy mennä hakemaan keskusteluapuam terapeutilta!

    Minä söin aikanaan varmaan kolmeakymmentä eri lääkettä. Ei lääkkeet paranna omaatuntoa. Ne auttavat unettomuuteen, psykoosiin, paniikkihäiriöön, lieventävästi.

    Tekemisen, sosiaalisen kanssakäymisen, vertaistuen avulla pääsee irti masennuksestaan. Näin minulle on käynyt. Olen ollut jo kaksi vuotta ilman lääkkeitä ja olen sosiaalinen yksilö. Avoin ja rehti (ei ennen.)

    Ennen olin myös todella YKSINÄINEN. Nykyään jokainen vastaantulia on ystävä, joka tulee vastaan. Voin jutella kaikkien kanssa. Ulkoisiin tekiöihin katsomatta!

    VERTAISTUKI kaiken A & O

    Minulla ei ainakaan pitäisi tällä hetkellä olla omallatunnolla mitään. En tietääkseni ole kenellekään muuta pahaa, tehnyt kuin se että olen hylkäämässä heidät. Enkä syyttele muita mistään todellakaan. Jopa raiskaajani kanssa olen "kaverina" niin kuin mitään ei olisi sattunutkaan.

    Itsetunnosta kun puhutaan niin se on minulla niin huono kuin olla ja voi. Aina ollut. Vaikka olen hoikka ja muutenkin ihan nätti, niin silti tunnen itseni todella huonoksi ja pahaksi.

    Minä olen/olen ollut todella sosiaalinen ihminen mutta ei se mitään ole auttanut. Vieläkin olen, vaikka vaikeasti masentunut. Aina ystävällinen kaikille.

    Lähihoitaja-opiskelija olen, tai siis olin, ennen kuin sairauden takia taas opinnot keskeytyivät.

    Terapiassa käyn myös, mutta ei apua. Vertaistukea hakenut mutta ei auta.

    Äänestä

  • angels.wings kirjoitti:

    Minulla ei ainakaan pitäisi tällä hetkellä olla omallatunnolla mitään. En tietääkseni ole kenellekään muuta pahaa, tehnyt kuin se että olen hylkäämässä heidät. Enkä syyttele muita mistään todellakaan. Jopa raiskaajani kanssa olen "kaverina" niin kuin mitään ei olisi sattunutkaan.

    Itsetunnosta kun puhutaan niin se on minulla niin huono kuin olla ja voi. Aina ollut. Vaikka olen hoikka ja muutenkin ihan nätti, niin silti tunnen itseni todella huonoksi ja pahaksi.

    Minä olen/olen ollut todella sosiaalinen ihminen mutta ei se mitään ole auttanut. Vieläkin olen, vaikka vaikeasti masentunut. Aina ystävällinen kaikille.

    Lähihoitaja-opiskelija olen, tai siis olin, ennen kuin sairauden takia taas opinnot keskeytyivät.

    Terapiassa käyn myös, mutta ei apua. Vertaistukea hakenut mutta ei auta.

    KIIKASTAA:
    Tarvitsisitko nyt vain aikaa ! > lepoa mahdollisimman paljon ja jättää syytökset

    kun asiat ovat kuitenkin noin hyvin PÄÄLLISIN PUOLIN?
    Itsetunto vaatiimohjeistusta? jostain> täytyy oppia huyväksymään? elämä tässä ja nyt!

    Mitäpä tähän nyt muutakaan osaisi sanoa.

    ITSESI päätöksistä se on lähdettävä.
    Se täytyy vain hakemalla hakea.
    ARMAHDA ITSEÄSI, HYVÄKSY ITSESI,

    Äänestä

  • sitten ?? kirjoitti:

    KIIKASTAA:
    Tarvitsisitko nyt vain aikaa ! > lepoa mahdollisimman paljon ja jättää syytökset

    kun asiat ovat kuitenkin noin hyvin PÄÄLLISIN PUOLIN?
    Itsetunto vaatiimohjeistusta? jostain> täytyy oppia huyväksymään? elämä tässä ja nyt!

    Mitäpä tähän nyt muutakaan osaisi sanoa.

    ITSESI päätöksistä se on lähdettävä.
    Se täytyy vain hakemalla hakea.
    ARMAHDA ITSEÄSI, HYVÄKSY ITSESI,

    Tuskin ainakaan mitään lepoa enää tarvitsen. Nyt olen sairaslomalla ollut marraskuusta asti ja sairasloma kestää lokakuun loppuun saakka. Mitään muuta ole tehnytkään kun toimettomana ollut kuukausia. Turhana.

    Päällisin puolin kaikki tuntuu olevan hyvin, mutta sisältä jokin on rikki.

    Enkä koskaan opi itseäni hyväksymään, kun itseviha on niin suuri. Jatkuvia syyllisyyden tunteita ja itseinhoa. Ehkä minä en edes ansaitse armahdusta.

    Äänestä

  • angels.wings kirjoitti:

    Tuskin ainakaan mitään lepoa enää tarvitsen. Nyt olen sairaslomalla ollut marraskuusta asti ja sairasloma kestää lokakuun loppuun saakka. Mitään muuta ole tehnytkään kun toimettomana ollut kuukausia. Turhana.

    Päällisin puolin kaikki tuntuu olevan hyvin, mutta sisältä jokin on rikki.

    Enkä koskaan opi itseäni hyväksymään, kun itseviha on niin suuri. Jatkuvia syyllisyyden tunteita ja itseinhoa. Ehkä minä en edes ansaitse armahdusta.

    "Ehkä minä en edes ansaitse armahdusta"
    ----------------------------------------
    "Kristus meissä".
    Ettekö te tiedä, että te olette"Pyhänhengen temppeli"
    Armo on avoin jokaiselle, joka sitä anoo. Siis yhteydestä Kristuksen ja Pyhänhengen.

    Jumalan aika on eri , kuin meidän aikamme.

    "joka aamu on armo uusi" miksi huolta siis kantaa
    ,
    "Kaikki vanha on kadonnu. Katso uusi on siaan tullut"

    Sana tänään > 2.5.2008
    Ps. 40:2-3
    Hartaasti minä odotin Herraa,
    ja hän kumartui minun puoleeni
    ja kuuli huutoni.
    Hän veti minut ylös syvästä kuopasta,
    upottavasta liejusta.
    Hän nosti minut kalliolle,
    antoi lujan pohjan askelteni alle.

    Äänestä

  • angels.wings kirjoitti:

    Tuskin ainakaan mitään lepoa enää tarvitsen. Nyt olen sairaslomalla ollut marraskuusta asti ja sairasloma kestää lokakuun loppuun saakka. Mitään muuta ole tehnytkään kun toimettomana ollut kuukausia. Turhana.

    Päällisin puolin kaikki tuntuu olevan hyvin, mutta sisältä jokin on rikki.

    Enkä koskaan opi itseäni hyväksymään, kun itseviha on niin suuri. Jatkuvia syyllisyyden tunteita ja itseinhoa. Ehkä minä en edes ansaitse armahdusta.

    ========================
    Kaikki ne päivät jotka tulivat ja menivät;
    enhän minä arvannut että se oli elämä.

    Mitä riemukkainta vappua!

    Tapaamisiin maanantaina ..

    Kokki-Jussi
    Juhani Töytäri
    Positiivarit, Lahti
    (03) 882 160
    mailto:[email protected]

    Äänestä

  • angels.wings kirjoitti:

    Uutta elämää pari kertaa yrittänyt aloittaa. Esimerkiksi edellinen parisuhde kesti 2 vuotta, jolloin mies ei halunnut sitoutua ja käytti minua hyväkseen vain rahallisesti. Henkistä väkivaltaa koko ajan. Ensimmäinen itsemurhayritykseni jouluna 2006. Eron jälkeen muutin pois rakkaalta kotipaikkakunnalta 200 km päähän ja yritin uutta elämää, opiskelua ym. mutta lopuksi olin niin masentunut taas että oli pakko palata takaisin. Kun kaikki ystävätkin olivat täällä.

    Sitä ennen aina kun masennuin ja jäin sairaslomalle, aloin toipumaan mutta kun opiskelun aloitin ja hyvin meni, niin kaikki taas romahti. Neljä kertaa jääneet opiskelut kesken masennukseni vuoksi.

    Nuorempana ollut todella paljon vastoinkäymisiä. Vanhemmat olivat alkoholisteja, väkivaltaa kotona.
    11-vuotiaana ensimmäisen kerran tuli itsemurhatoiveet.
    Alkoholinkäyttö itsellä alkoi 12-vuotiaana.
    Ylä-asteella olin todella masentunut, itsetuhoisuutta ym. Join joka viikko.
    15-vuotiaana alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttöä.
    16- vuotiaana minut raiskattiin väkivaltaisesti.

    Toinen itsemurhayritys keväällä 2007. Vaikka kaiken piti olla hyvin.

    Viime syksynä serkku teki itsemurhan, äiti meni psykoosiin ja otti avioeron, jonka jälkeen yritti itsemurhaa 2 kertaa. Joutui psykiatriseen sairaalaan.

    Siskoni sairastaa vaikeaa masennusta psykoottisin oirein.




    Ei minun tarvitse mihinkään todellisuuteen herätä, kun olen tätä helvetillistä todellisuutta elänyt jo tarpeeksi kauan. Mielestäni olen ihan tarpeeksi kestänyt.

    Enkä ihan aiheettomasti ole epätoivoinen. Mitkään masennuslääkkeet eivät minua auta, olen syönyt montaa erilaista, jopa kaksisuuntaiseen. Sitalopraamia, mirtatasapiinia, fluoksetiinia, Lamictalia, sertraliinia, tratsodonia. Mikään ei tehoa, tällä hetkellä menee Sertralin Orion 100mg ja Azona(tratsodoni)200mg, ja siihen lisäksi Opamox ja Tenox. Ei tule mitään silti.

    Ja kyllähän minä tiedän miten lopullista ja peruuttamatonta se kuolema on. Sillähän minä sitä haluankin. Että tämä loppuisi.

    Ja tiedän ettei mitään Jumalaa ole olemassakaan, ainakaan niille jotka eivät siihen usko. Kuten minä. Haluan vain kuvitella sen paikan hyväksi mihin täältä pääsen. Kuvitteluahan se vain on, mutta olkoon.

    tai uusi alku,sitä samaahan sinä vaan
    olet toistanut uudestaan ja uudestaan.

    Ja se alkoholinkäyttö on sinut tuohon
    jamaan saattanut missä nyt olet.




    >Ei minun tarvitse mihinkään todellisuuteen herätä, kun olen tätä helvetillistä todellisuutta elänyt jo tarpeeksi kauan >

    Niinpä,nyt olisikin jo aika etsiä joku ihan toisenlainen todellisuus.

    Tarkoitinkin sillä todellisuuteen heräämisellä kuoleman todellisuuden tajuamista.
    Ja miksei myös sitten sitä toisenlaiseen todellisuuteen heräämistä.
    Tietoisuuden heräämistä,itsen todellista ymmärtämistä.



    > kyllähän minä tiedän miten lopullista ja peruuttamatonta se kuolema on. Sillähän minä sitä haluankin. Että tämä loppuisi >

    Mutta se sinun pitääkin ymmärtää että ehkä se ei
    siihen kuolemaan lopukkaan vaan voi mennä vielä pahemmaksi.
    Sitä ei voi kukaan tietää.



    >Haluan vain kuvitella sen paikan hyväksi mihin täältä pääsen. Kuvitteluahan se vain on, mutta olkoon >

    Jos mielikuvitukseen perustuen tehdään koko elämän
    tärkein päätös niin ollaan tosi heikoilla jäillä..

    Äänestä

  • D.a.r.k.s.o.u.l kirjoitti:

    tai uusi alku,sitä samaahan sinä vaan
    olet toistanut uudestaan ja uudestaan.

    Ja se alkoholinkäyttö on sinut tuohon
    jamaan saattanut missä nyt olet.




    >Ei minun tarvitse mihinkään todellisuuteen herätä, kun olen tätä helvetillistä todellisuutta elänyt jo tarpeeksi kauan >

    Niinpä,nyt olisikin jo aika etsiä joku ihan toisenlainen todellisuus.

    Tarkoitinkin sillä todellisuuteen heräämisellä kuoleman todellisuuden tajuamista.
    Ja miksei myös sitten sitä toisenlaiseen todellisuuteen heräämistä.
    Tietoisuuden heräämistä,itsen todellista ymmärtämistä.



    > kyllähän minä tiedän miten lopullista ja peruuttamatonta se kuolema on. Sillähän minä sitä haluankin. Että tämä loppuisi >

    Mutta se sinun pitääkin ymmärtää että ehkä se ei
    siihen kuolemaan lopukkaan vaan voi mennä vielä pahemmaksi.
    Sitä ei voi kukaan tietää.



    >Haluan vain kuvitella sen paikan hyväksi mihin täältä pääsen. Kuvitteluahan se vain on, mutta olkoon >

    Jos mielikuvitukseen perustuen tehdään koko elämän
    tärkein päätös niin ollaan tosi heikoilla jäillä..

    nostan hattua kun jaksat rittää auttaa ihmisiä hädässä. se voi oikeesti auttaa!
    lohduttavaa huomata että löytyy vielä ihmisiä jotka ovat valmiita tinkimään omasta ajastaan ja auttamaan toisia.:)

    Äänestä

  • jiipp kirjoitti:

    nostan hattua kun jaksat rittää auttaa ihmisiä hädässä. se voi oikeesti auttaa!
    lohduttavaa huomata että löytyy vielä ihmisiä jotka ovat valmiita tinkimään omasta ajastaan ja auttamaan toisia.:)

    Siis ihan oikeesti.


    Noilla kirjaimilla mitä tuohon viestiin käytit
    olisi voinut tehdä jotain paljon hyödyllisempääkin.
    esim. neuvoa tai kannustaa tuota henkilöä jonka
    elämästä tässä viestiketjussa on kysymys.



    >lohduttavaa huomata että löytyy vielä ihmisiä jotka ovat valmiita tinkimään omasta ajastaan ja auttamaan toisia>

    No ei tässä nyt mitään niin ihmeellistä ole,
    mulla ei vaan ole mitään muutakaan tekemistä.
    Ja sitä "omaa aikaa" piisaa..ei siitä tarvia paljoa tinkiä.
    Eikä aina tiedä onko kommenteistani enempi apua vai haitaa..

    Harhakuvitelmat on hyvä kitkeä heti alkuunsa..
    siis en ole mikään hyvä,hieno ja ihmeellinen
    tai minkään ylistyksen arvoinen ihminen.
    (ehkä en ole ihminen ollenkaan..kuka sitä tietää..)

    Äänestä

  • angels.wings kirjoitti:

    Tuskin ainakaan mitään lepoa enää tarvitsen. Nyt olen sairaslomalla ollut marraskuusta asti ja sairasloma kestää lokakuun loppuun saakka. Mitään muuta ole tehnytkään kun toimettomana ollut kuukausia. Turhana.

    Päällisin puolin kaikki tuntuu olevan hyvin, mutta sisältä jokin on rikki.

    Enkä koskaan opi itseäni hyväksymään, kun itseviha on niin suuri. Jatkuvia syyllisyyden tunteita ja itseinhoa. Ehkä minä en edes ansaitse armahdusta.

    jos olet vielä hengissä: [email protected]


    Kerron miten voit aloittaa täysin uudenlaisen elämän,tietoisena itsestäsi.




    > Ehkä minä en edes ansaitse armahdusta.

    Ei tarvitse kuin olla armollinen itseäsi kohtaan.

    Äänestä

  • D.a.r.k.s.o.u.l kirjoitti:

    Siis ihan oikeesti.


    Noilla kirjaimilla mitä tuohon viestiin käytit
    olisi voinut tehdä jotain paljon hyödyllisempääkin.
    esim. neuvoa tai kannustaa tuota henkilöä jonka
    elämästä tässä viestiketjussa on kysymys.



    >lohduttavaa huomata että löytyy vielä ihmisiä jotka ovat valmiita tinkimään omasta ajastaan ja auttamaan toisia>

    No ei tässä nyt mitään niin ihmeellistä ole,
    mulla ei vaan ole mitään muutakaan tekemistä.
    Ja sitä "omaa aikaa" piisaa..ei siitä tarvia paljoa tinkiä.
    Eikä aina tiedä onko kommenteistani enempi apua vai haitaa..

    Harhakuvitelmat on hyvä kitkeä heti alkuunsa..
    siis en ole mikään hyvä,hieno ja ihmeellinen
    tai minkään ylistyksen arvoinen ihminen.
    (ehkä en ole ihminen ollenkaan..kuka sitä tietää..)

    ritarillisuudelle.

    sanot:

    ''Noilla kirjaimilla mitä tuohon viestiin käytit
    olisi voinut tehdä jotain paljon hyödyllisempääkin.
    esim. neuvoa tai kannustaa tuota henkilöä jonka
    elämästä tässä viestiketjussa on kysymys.''

    vastaan:

    aina pitää olla aikaa antaa palautetta, varsinkin myönteisessä hengessä.

    sanot:

    ''No ei tässä nyt mitään niin ihmeellistä ole,
    mulla ei vaan ole mitään muutakaan tekemistä.
    Ja sitä "omaa aikaa" piisaa..ei siitä tarvia paljoa tinkiä.
    Eikä aina tiedä onko kommenteistani enempi apua vai haitaa..''

    vastaan:

    on se ainakin harvinaista.
    eikö tosiaankaan ole muuta tekemistä mikä kiinnostaa?
    vaikka omaa aikaa olisi, voi siitä ainakin yrittää tingata...miltä tämä kuulostaisi??
    sanoisin fifti siksti.

    sanot:

    Harhakuvitelmat on hyvä kitkeä heti alkuunsa..
    siis en ole mikään hyvä,hieno ja ihmeellinen
    tai minkään ylistyksen arvoinen ihminen.
    (ehkä en ole ihminen ollenkaan..kuka sitä tietää..)

    vastaan:

    harhakuvitelmat...ajattelitko rikkalapiolla kitkeä?
    et ole vain hyvä, olet extra-hyvä, hienompi ja ihmeellisempääkin hmeellisempi kun vain oikein oivallat. ylistä herraa korkeuksissa, saat ehkä kiksejä. et ole ihminen, olet ylijumala.

    sanotaan:

    Vastaa tähän viestiin    
       Kerro kaverille tästä viestistä    Ilmoita asiattomasta viestistä

    vastaan:

    voi myös vastata viestiin. älä kerro kenellekkään.
    älä ilmoita asiallisesta viestistä.

    Äänestä

  • antaa arvoa kirjoitti:

    ritarillisuudelle.

    sanot:

    ''Noilla kirjaimilla mitä tuohon viestiin käytit
    olisi voinut tehdä jotain paljon hyödyllisempääkin.
    esim. neuvoa tai kannustaa tuota henkilöä jonka
    elämästä tässä viestiketjussa on kysymys.''

    vastaan:

    aina pitää olla aikaa antaa palautetta, varsinkin myönteisessä hengessä.

    sanot:

    ''No ei tässä nyt mitään niin ihmeellistä ole,
    mulla ei vaan ole mitään muutakaan tekemistä.
    Ja sitä "omaa aikaa" piisaa..ei siitä tarvia paljoa tinkiä.
    Eikä aina tiedä onko kommenteistani enempi apua vai haitaa..''

    vastaan:

    on se ainakin harvinaista.
    eikö tosiaankaan ole muuta tekemistä mikä kiinnostaa?
    vaikka omaa aikaa olisi, voi siitä ainakin yrittää tingata...miltä tämä kuulostaisi??
    sanoisin fifti siksti.

    sanot:

    Harhakuvitelmat on hyvä kitkeä heti alkuunsa..
    siis en ole mikään hyvä,hieno ja ihmeellinen
    tai minkään ylistyksen arvoinen ihminen.
    (ehkä en ole ihminen ollenkaan..kuka sitä tietää..)

    vastaan:

    harhakuvitelmat...ajattelitko rikkalapiolla kitkeä?
    et ole vain hyvä, olet extra-hyvä, hienompi ja ihmeellisempääkin hmeellisempi kun vain oikein oivallat. ylistä herraa korkeuksissa, saat ehkä kiksejä. et ole ihminen, olet ylijumala.

    sanotaan:

    Vastaa tähän viestiin    
       Kerro kaverille tästä viestistä    Ilmoita asiattomasta viestistä

    vastaan:

    voi myös vastata viestiin. älä kerro kenellekkään.
    älä ilmoita asiallisesta viestistä.

    että vastasin tuohon yhtään mitään..

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


angels.wings kirjoitti:

Äsken kirjoitin suunnilleen oman koko helvetin elämäntarinan tähän, mutta se pyyhkiytyi pois kuin painoin väärää näppäintä. Ihan vitun sama, lapsuudesta asti kaikki ollu paskaa, näin tiivistettynä. Juoppovanhemmat, väkivaltaa yms.

Pari paskaa parisuhdetta, jossa minua vain rahallisesti hyväksikäytetty.

Nyt muutin yhteen miehen kanssa, jonka kanssa tulin hyvin toimeen ja joka rakasti minua. Sitten yksi riita humalassa ja kaikki tunteet katosi. Häneltä, ei minulta. Rakastan silti.

Olen ollut noin 11 vuotiaasta asti masentunut ja koko ajan kuolema mielessä. Kaksi kertaa tosissaan yrittänyt. Nyt taitaa tulla se kolmas kerta joka toden sanoo. Kaksi viikkoa olen sitä suunnitellut, psykiatriakin huijannut. Nyt taitaa olla se hetki, kun vähän olen humalassa ja mies ei taaskaan tullut kotiin. Humalassa helpompi, kun ei niin tarkasti kaikkea ajattele.

Taivaaseen minun on pakko päästä, koska helvettini minä olen jo täällä elänyt. Väkivalta, pettymykset, raiskaus, henkinen väkivalta, itseviha..Kaikki ollut maanpäällistä helvettiä.

Taivaassa on hyvä olla, jos on Jumala joka ottaa vastaan ja pyyhkii kaikki kyyneleet minun silmistäni, eikä siellä ole tuskaa, yksinäisyyttä, vihaa tai muuta pahaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu